Sosionomi Heidi Huuskosen asiakkaat eivät välttämättä muista häntä. Mutta he muistavat sen ilon tunteen, minkä tapaaminen sai aikaan. Se voi olla monelle muistisairaalle viikon merkityksellisin hetki.

 

 

Kun ihmi­nen sai­ras­tuu muis­ti­sai­rau­teen, muut­tuu hänen koko koke­mus­maa­il­mansa. Vuorovaikutus tois­ten ihmis­ten kanssa vai­keu­tuu. Sairastunut voi sekoit­taa nyky­het­ken ja men­neet tapah­tu­mat. Puheen tuot­ta­mi­nen vai­keu­tuu ja taval­li­set käyt­täy­ty­mis­sään­nöt voi­vat unoh­tua. Muistisairas on kui­ten­kin edel­leen sama ihmi­nen kuin ennenkin.

Sosionomi (AMK) Heidi Huuskosta ihmi­sen aja­tus­maa­il­man muut­tu­mi­nen muis­ti­sai­rau­den myötä kieh­toi jo opis­ke­luai­kana. Turun seu­dun Alzheimer-yhdis­tyk­selle tehty opin­näy­te­työ vii­toitti tule­vai­suu­den työ­uraa. Nyt Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen asian­tun­tija- ja tuki­kes­kus Muistiluotsissa muis­tioh­jaa­jana työs­ken­te­le­vällä Huuskosella on takana jo lähes 20 vuo­den työ­ura muis­ti­työn parissa.

Muistiyhdistys ja Muistiluotsi tar­joa­vat muis­ti­sai­raille ja hei­dän lähei­sil­leen tuki- ja neu­von­ta­pal­ve­luja sekä ryhmätoimintoja.

MuistiKaVeRi-toi­min­nan kautta muis­ti­sai­ras saa rin­nal­leen kave­rin, jonka kanssa voi elää oman­nä­köistä elä­mää. Muistikaverin kanssa käy­dään esi­mer­kiksi kirp­pa­rilla tai käve­ly­len­killä. Jotkut voi­vat muis­ti­ka­ve­rin kanssa jat­kaa teat­teri- tai muuta kulttuuriharrastustaan.

Toimintakyky lisääntyy

Ryhmätoiminta ja kai­kille avoi­met tapaa­mi­set tar­joa­vat ver­tais­tu­kea ja edis­tä­vät muis­ti­sai­rai­den ja hei­dän läheis­tensä toi­min­ta­ky­kyä. Ne lisää­vät myös tie­toa muis­ti­sai­rauk­sista ja muis­ti­sai­rai­den koh­taa­mi­sesta. Ryhmiä ohjaa­vat ammat­ti­lai­set tai muis­ti­asioi­hin ja ryh­mä­noh­jauk­seen pereh­dy­te­tyt pai­kal­lis­ten muis­tiyh­dis­tys­ten vapaaehtoistoimijat.

Muistiluotsin asian­tun­ti­jat teke­vät moni­puo­lista yhteis­työtä jul­ki­sen, yksi­tyi­sen ja kol­man­nen sek­to­rin ammat­ti­lais­ten sekä luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kanssa.

Huuskonen vas­taa Muistiluotsin Varsinais-Suomen alu­eella vapaa­eh­tois­toi­min­nasta. Hän ideoi, käyn­nis­tää ja kehit­tää toi­min­toja sekä tukee pai­kal­lis­ten muis­tiyh­dis­tys­ten vapaa­eh­toi­sia hei­dän teh­tä­vis­sään. Hän myös kou­lut­taa muis­ti­ka­ve­reita ja ohjaa itse ryhmiä.

Iso osa Huuskosen työtä on vapaa­eh­tois­toi­mi­joi­den rek­ry­tointi ja tukeminen.

– Vapaaehtoisista on jat­kuva pula. Korona on lisän­nyt enti­ses­tään rek­ry­toin­nin haasteita.

Vapaaehtoispohjalta toi­mi­vat ryh­mä­noh­jaa­jat tar­vit­se­vat pal­jon tukea, Huuskonen ker­too. Ryhmätoimintaan liit­tyy pal­jon haas­ta­via tilan­teita. Muistisairauden muka­naan tuo­mat muu­tok­set eivät kos­keta pel­käs­tään sai­ras­tu­neita, vaan hei­dän lähei­si­ään myös.

– Ryhmissä käy­dään läpi kipeitä asioita. Olen tii­viisti yhtey­dessä vapaa­eh­tois­ten kanssa, ja käymme läpi yhdessä ryh­missä esiin tul­leita asioita. Järjestän myös vapaa­eh­toi­sille kou­lu­tusta sekä virkistäytymispäiviä.

Läsnäolo tärkeintä

Työ vaa­tii empaat­ti­suutta ja myö­täe­lä­mi­sen tai­toa. Hienointa Huuskosen työssä on hänen mie­les­tään koh­taa­mi­set. Asiakkaiden, hei­dän läheis­tensä, ja vapaa­eh­tois­ten kohtaamiset.

– Hyvät het­ket on se juju. Yhteisten onnis­tu­mis­ten jaka­mi­nen vapaa­eh­tois­ten kanssa on hyvin pal­kit­se­vaa. Kun kuu­len kuinka he ovat onnis­tu­neet saa­maan muis­ti­sai­raan innos­tu­maan ulkoi­lusta. Tai kun saamme hyvää palau­tetta asiak­kaalta tai hänen läheiseltään.

Asiakkaiden koh­taa­mi­sessa koros­tuu läsnäolo.

– Muistisairaan koh­taa­mi­nen on ennen kaik­kea kuun­te­lua ja aset­tu­mista muis­ti­sai­raan tunne- ja koke­mus­maa­il­maan, joka voi olla täy­sin eri kuin ter­veen. Hänelle se kui­ten­kin on todellista.

Erityisen pal­kit­se­viksi Huuskonen kokee het­ket kun ryh­mä­työssä löy­tyy yhtei­nen sävel.

– Tuntuu hie­nolta kun ryhmä toi­mii yhdessä, ja asiak­kaat läh­te­vät kotiin hyvällä mie­lellä. Ryhmätapaaminen voi olla monelle vii­kon mer­ki­tyk­sel­li­sin hetki, Huuskonen muistuttaa.

Muistisairas itse ei vält­tä­mättä muista mitä ryh­mässä tapahtui.

– Mutta tun­teen hän muis­taa. Koen arvok­kaaksi, että olen ollut mukana mah­dol­lis­ta­massa sitä.

Hanna-Mari Järvinen