Perheellisen opiskelijan elämä on kuin jongleerausta, jossa ilmassa on yhtä aikaa monta palloa ja katsojaa jännittää, putoavatko kaikki pallot hallitusti jonglöörin käsiin.

 

 

Helsingin Diakissa toista vuottaan opiskeleva Sanni Harjula asuu Akaan Toija­lassa vanhassa remon­toi­dussa omako­ti­ta­lossa. Harjulan uusper­heeseen kuuluvat mies ja 18-, 17- ja 15-vuotiaat pojat sekä kaksi jackrus­se­lin­ter­rieriä. Kaikki lapset asuvat edelleen kotona. Aviomies työsken­telee pääasiassa Toija­lassa, mutta käy välillä tekemässä työvuoroja laivalla. Silloin hän saattaa olla poissa viikonkin yhteen menoon.

Ennen opintojen aloit­ta­mista vuonna 2017 Harjula omisti Tampe­reella kampaamon, jossa oli useita vuokra­tuo­li­työn­te­ki­jöitä. Kun opinnot alkoivat, Harjula myi kampaa­monsa, mutta pitää siellä edelleen vuokra­tuolia, koska joutuu opinto­jensa lisäksi tekemään pari kertaa viikossa kampaajan töitä tiena­takseen opinto­rahoja.

Koti−työ−opiskelu-palapelin koossa pitäminen sujuu Harjulan mukaan välillä ”kauhun sekai­sesti”. Parhaim­millaan Sanni Harjulan viikkoon sisäl­tyvät kolmessa eri kaupun­gissa tehtävät lähio­pinnot, työt, verkko- ja etäopinnot. Verkko­luen­toihin hän osallistuu kotona Toija­lassa. Jos koulussa on lähio­pin­to­viikko, silloin hän joutuu matkus­tamaan päivittäin Helsingin ja Toijalan väliä.

Lähio­pin­to­päivinä Harjula herää yleensä kello 5.30, ja kello 6.27 lähte­vällä junalla hän ehtii hyvin luennolle Helsingin Kalasa­ta­massa sijait­sevaan opinahjoon. Jos luentojen jälkeen ei tarvitse jäädä enää koululle tekemään ryhmä­teh­täviä, Harjula pääsee kotiin jo viiden aikoihin, mutta jos kouluun on jäätävä töihin, päivä voi venyä kahdeksaan asti.

− Kerran mieheni lähti hakemaan minua autolla kotiin, kun junavuoroja oli peruttu sakean pyryn vuoksi tai ne olivat hirveän myöhässä, Harjula kertoo.

Pojat auttavat tietotekniikassa

Harjula kertoo haaveil­leensa opiske­lusta jo kauan. Häntä oli monta vuotta kiinnos­tanut sosiaa­li­po­li­tiikka ja sosiaa­liala, jotka hän koki merki­tyk­sel­li­siksi aloiksi.

− Toki kampaa­jankin työ on hyvin merki­tyk­sel­listä, mutta kaipasin työhöni enemmän yhteis­kun­nal­lista paino­tusta.

Kun Harjula näki keväällä 2017 lehdessä ilmoi­tuksen yhteishaun alkami­sesta, hän päätti kokeilla, kuinka käy.  Ensim­mäinen valin­takoe tehtiin verkossa. Hän pääsi siitä läpi, vaikka kokeessa oli hänen pelkää­miään matemaat­tisia kysymyksiä.

− Olin ihmeissäni, että pääsin sisään, sillä tiesin, että Diakiin on tosi vaikea päästä.

Aikuis­opis­ke­lijana häntä välillä jännittää, pysyykö mukana jopa suoraan lukiosta tulleiden tahdissa. Erityi­sesti tieto­tek­nisten asioiden kanssa uhkaa joskus tulla ongelmia, mutta onneksi Harjulan omat pojat autte­levat niissä mielellään.

Näin on minulle käynyt ja olen siitä onnellinen.

Suurim­maksi haasteeksi Harjula kokee talouden kanssa tasapai­not­telun. Yrittäjänä hän saa aikuis­kou­lu­tus­ra­has­tosta tukea paljon vähemmän kuin jos hän olisi työsken­nellyt palkan­saajana. Siksi hän joutuu opintojen lisäksi tekemään töitä enemmän kuin haluaisi.

Raha on myös ainoa asia, jonka vuoksi pojat joskus valit­tavat Harjulan opinnoista. He eivät ymmärrä, miksi hänen piti lähteä opiske­lemaan nyt, kun hekin vielä asuvat kotona. Yhtäkkiä rahaa on käytet­tä­vissä vähemmän kuin ennen, vaikka heidän tarpeensa kasvavat koko ajan.

Toisaalta monimuoto-opiskelun ansiosta Harjula pystyy sovit­te­lemaan opiske­luaan poikien tarpeiden ja menojen mukaan ja on useammin kotona iltapäi­visin, kun he tulevat kotiin koulusta.

Harjula kiittelee myös miestään, joka osallistuu ”ihan täysillä” kodin ja poikien menoihin.

− Ilman miestäni en olisi pystynyt lähtemään opiske­lemaan. Ilman hänen talou­del­lista ja henkistä tukeaan ja työpa­nostaan kotona en selviäisi, ja hän on kannus­tanut minua opinnois­sa­nikin ihan hirveästi.

Liikuntaharrastuksena koirien ulkoiluttaminen

Harjula selviää ”askel­mer­keistään” pitämällä kahta kalen­teria: kampaamon sähköiseen kalen­teriin hän kirjoittaa kaikki menonsa, myös kouluun liittyvät. Lisäksi hänellä on mukanaan taval­linen käsika­lenteri, jossa on erikseen kouluun liittyvät asiat.

Yleensä Harjula suunnit­telee aikatau­lunsa kolmeksi päiväksi etukäteen. Joskus hän joutuu opiske­lemaan kotona yöhön asti voidakseen ottaa asiak­kaita vastaan kampaa­mossa. Hän ottaa usein töihin mukaan tieto­koneen, jolla voi tauolla tehdä koulu­teh­täviä erityi­sesti silloin, jos tentti tai tehtävän dead line lähestyy.

Jos pojat olisivat viisi vuotta nuorempia, ei tästä tulisi mitään.

Kotona Harjula kertoo pysty­vänsä keskit­tymään koulu­teh­täviin hyvin, sillä pojat oleske­levat enimmäkseen omassa ”valta­kun­nassaan” talon toisessa kerrok­sessa ja käyvät alaker­rassa vain syömässä. Silloin on myös aikaa jutella heidän kanssaan päivän tapah­tu­mista.

− Jos pojat olisivat viisi vuotta nuorempia, ei tästä tulisi mitään.

Perheen kaksi koiraa ovat hyväk­syneet sen, että aamulenkit hoidetaan juoksen­te­le­malla omalla aidatulla pihalla. Ne tietävät pääse­vänsä oikeal­lekin lenkille johonkin aikaan päivästä, mutta sen pituus vaihtelee 20 minuu­tista kahteen tuntiin. Harjula yrittää itse ulkoi­luttaa koiria mahdol­li­simman paljon, sillä omat liikun­ta­har­ras­tukset ovat jääneet.

Näillä näkyminen Sanni Harjula valmistuu kesällä 2021. Nyt alkaa kymmenen viikon harjoittelu lasten­suo­je­lussa. Työpäivät ovat vain 7,5 tuntia pitkiä, ja harjoit­te­lu­paikka on kävely­matkan päässä.

Päivit­täi­sestä ”härdel­listä” huoli­matta Harjula on hyvin tyyty­väinen valin­taansa.

Hän kertoo lukeneensa jostain, että kun muutoksen tarve nousee suurem­maksi kuin sen pelko, on silloin hyvä aika alkaa toteuttaa haaveitaan.

− Näin on minulle käynyt ja olen siitä onnel­linen, Sanni Harjula sanoo hymyillen.

Iita Kettunen