Monikulttuurisuus on työpaikalla haaste ja ennen kaikkea rikkaus, sanoo päiväkodin johtaja Kirsimarja Monto-Puusti. Hän on monikulttuurisen työyhteisön vetämisen pioneereja Suomessa.

 

Kirsi­mar­ja Mon­to-Puusti johtaa Van­taal­la maan ain­oaa kun­nal­lista englan­ninkielistä päiväko­tia. Päiväkoti Y.E.S. perustet­ti­in 1993, ja hän tuli vetämään sitä heti seu­raa­vana vuon­na. Päiväkodis­sa on noin 170 las­ta kahdek­sas­sa ryh­mässä ja ker­hois­sa. Las­ten per­heistä kol­mannes on eri kieli- ja kult­tuu­ri­taus­toista.

Henkilökun­taa on 30, joista kol­ma­sosa tulee eri puo­lil­ta maail­maa: täl­lä haavaa Englan­nista, Inti­as­ta, Espan­jas­ta, Fil­ip­pi­ineiltä ja Israelista. Myös moni suo­ma­lainen työn­tek­i­jä on työsken­nel­lyt tai opiskel­lut ulko­mail­la. Kun Mon­to-Puusti aloit­ti henkilökun­nan rekry­toin­nin, elet­ti­in aikaa, jol­loin muiden maid­en kansalaisia näki Suomes­sa työ­paikoil­la vielä har­vak­seltaan. Hän muun muas­sa kävi Englan­nis­sa asti haas­tat­tele­mas­sa kielikurssin­sa yhtey­dessä uut­ta työn­tek­i­jää. Ei ollut oppai­ta tai valmi­ita käytän­töjä, jot­ka oli­si­vat aut­ta­neet työn­tek­i­jöi­den pere­hdyt­tämisessä.

– Opet­telin itse, miten pitää tehdä, muis­telee Mon­to-Puusti.

Alku vaatii aikaa ja paljon puhetta

Ulko­maalais­taus­tais­ten pere­hdyt­tämi­nen suo­ma­laiseen työkult­tuuri­in ja työy­hteisön osak­si vaatii aikaa ja ennen kaikkea avoimuut­ta, Mon­to-Puusti sanoo.
– Pere­hdy­tys vie läh­es kak­si ker­taa enem­män aikaa kuin suo­ma­laisen työn­tek­i­jän pere­hdyt­tämi­nen. Mut­ta se kan­nat­taa. Heistä saa useim­miten hyviä, sitoutunei­ta työn­tek­i­jöitä.

Päiväkoti Y.E.S. (Young English Speakers) perustettiin 1993. Se toimi ensin yksityisenä, englanninkielisenä päiväkotina.

Use­alle ulko­maalais­taus­taiselle pesti Y.E.S.:ssä on ollut ensim­mäi­nen kos­ke­tus työelämään Suomes­sa. Se tarkoit­taa, että työn­tek­i­jän kanssa pitää käy­dä läpi työtä koske­va lain­säädän­tö ja mon­et työelämän pelisään­nöt: työ­tur­val­lisu­us, tasa-arvo, aikataulut, pois­saolokäytän­nöt, esimiehen ase­ma ja tehtävät, työtek­i­jän oikeudet ja velvol­lisu­udet.
Mon­to-Puusti käy myös kaikkien tulokkaiden kanssa läpi Van­taan kaupun­gin arvot. Ne ovat yhteisöl­lisyys, kestävä kehi­tys ja inno­vati­ivi­su­us.

– Selitän 2–3 asi­aa ker­ral­laan ja annan työn­tek­i­jöille aikaa oikeasti sisäistää, mitä ne tarkoit­ta­vat. Kaikkea uut­ta ei kan­na­ta kaataa niskaan yhdel­lä ker­taa. Suo­ma­laises­sa työkult­tuuris­sa on riit­tänyt häm­mästeltävää, hän ker­too.

– Nainen voi olla johta­ja, esimies voi olla työn­tek­i­jää nuorem­pi, myös johta­jaa kut­su­taan etu­nimel­lä ja jokainen voi men­nä puhu­maan hänelle. Olen vienyt työn­tek­i­jöitä pitkälle käve­lylle ja käynyt siinä kehi­tyskeskustelu­ja. Jotkut ovat ihme­telleet, että johta­jal­la ”on aikaa vain min­ulle”.

Mon­et työn­tek­i­jät ovat saa­neet sulatel­la suo­ma­laisen työy­hteisön val­ta­suhtei­ta. Jois­sakin mais­sa työ­paikalla on tiuk­ka hier­arkia, jos­sa ylimpiä johta­jia ei juuri tapaa. Tulokkai­ta häm­men­tää Suomes­sa se, miten pomoon pitää suh­tau­tua, uskallanko olla oma itseni ja mis­tä voin puhua johta­jalle.

– Ulko­maalainen työn­tek­i­jä voi järkyt­tyä, kun johta­ja kyyk­istyy nos­ta­maan lat­tial­ta jotakin. Korostamme tasa-arvoa ja avoimuut­ta kaikessa. Vaik­ka hoidamme eri tehtäviä, olemme ihmis­inä tasa-arvoisia. Jotkut ovat tot­tuneet koti­maas­saan siihen, että he tekevät vain heille annetut tehtävät. Lähin esimies ohjaa ja valvoo työn tekemistä tarkkaan. Suomes­sa meno on toinen.

– Opetamme, että meil­lä työn­tek­i­jöitä ei valvota samal­la lail­la. Työtä tehdään itsenäis­es­ti ja oma-aloit­teis­es­ti. Odotamme omia päätök­siä paljon enem­män kuin muual­la maail­mas­sa keskimäärin. Jokainen myös vas­taa omas­ta työstään.

Avoimuus on kaiken pohja

Kir­si­mar­ja Mon­to-Puustin työ on pitkälti puhu­mista. Asioista keskustel­laan jatku­vasti avoimesti, uudelleen ja uudelleen, kunnes yhteiset pelisään­nöt kirkas­tu­vat kaikille. Tiim­it käyvät läpi työhön liit­tyviä teemo­ja ja talon tapo­ja toimia näis­sä tilanteis­sa. Välil­lä päiväkodin aikuiset opet­tel­e­vat teat­terin keinoin las­ta kun­nioit­tavia tapo­ja hoitaa asi­at.

Eri mais­sa suh­taudu­taan lap­si­in eri lail­la, ja se näkyy myös Y.E.S:ssä. Esimerkik­si intialaiset ja espan­jalaiset kohtel­e­vat lap­sia hyvin  rakas­tavasti, liet­tualainen kas­va­tus saat­taa olla autoritäärisem­pää.
– Kaik­ki mei­dän työn­tek­i­jämme ovat muodol­lis­es­ti päte­viä ja he ovat saa­neet alan koulu­tuk­sen joko koti­maas­saan tai Suomes­sa. Se  helpot­taa yhteisen toim­inta kult­tuurin luomista. Me nou­datamme suo­ma­laisia varhaiskas­vatuk­sen suun­nitelmia ja ohjaavia asi­akir­jo­ja.

Avoimuu­teen kuu­luu se, että kaikil­la samas­sa tehtävässä olevil­la työn­tek­i­jöil­lä on sama tehtävän­mukainen palk­ka. He myös tietävät  kaikille yhteiset perus­teet, joil­la voi saa­da henkilöko­htaisia lisiä. Kun kon­flik­te­ja on tul­lut, nekin on selvitet­ty puhu­mal­la perin pohjin. Ker­ran Mon­to-Puustin puheille tuli työn­tek­i­jä, joka ker­toi, että hän­tä on kohdel­tu rasis­tis­es­ti.

Monet työntekijät ovat saaneet sulatella suomalaisen työyhteisön valtasuhteita.

 

– Hän sai kuva­ta kaik­ki tilanteet, jois­sa hän oli mielestään kohdan­nut huonoa kohtelua. Kävimme niitä läpi, kunnes oivalsin,  mis­tä oli kyse. Hän oli edel­lisessä työ­paikas­sa ollut ain­oa ulko­maalainen ja tot­tunut eriva­pauk­si­in. Meil­lä hänet otet­ti­in kuitenkin vas­taan kuten kaik­ki muutkin. Hän ei ollutkaan meil­lä tähti. Siihen hänen oli vaikea sopeu­tua.
Mon­to-Puusti sanoo, että kieli- ja kult­tuu­ri­taustal­taan kir­ja­van työn­tek­i­jäjoukon vetämi­nen kysyykin johta­jal­ta avoimuu­den lisäk­si moti­vaa­tio­ta, uskoa asi­aan, sin­nikkyyt­tä, jous­tavu­ut­ta ja stressin­si­etokykyä.

Johta­jan pitää ottaa aikaa tutus­tua työtek­i­jöi­hin.
– Pitää uskoa ja luot­taa työn­tek­i­jöi­hin. He ovat onnel­lisia siitä, että johta­ja luot­taa ja antaa aikaa oppia. He sanovat, että tääl­lä mei­dät hyväksytään tasaver­taisik­si muiden kanssa.
– Uskon, että monikult­tuuri­nen työy­hteisö on ehdot­tomasti rikkaampi kuin jos kaik­ki työtek­i­jät tuli­si­vat yhdestä koulu­tus­putkesta ja samas­ta kult­tuu­ri­taus­tas­ta.

Uskonnon tai kulttuurin takana ei piilotella

Päiväkoti Y.E.S.:ssä ei opete­ta uskon­toa, eikä uskon­to­ja juuri tuo­da esi­in muutenkaan.

– Suvivir­si saate­taan laulaa. Ennen joulua lapset esi­in­tyivät kirkos­sa joulukon­ser­tis­sa van­hempi­en luval­la. Kaik­ki työn­tek­i­jät halu­si­vat osal­lis­tua. Uskon­to ei anna eriva­pauk­sia, eikä kult­tuuriero­jen taakse men­nä, Mon­to-Puusti kuvaa.

Esimerkik­si mus­lim­i­työn­tek­i­jät käsit­televät sian­li­haa tarvit­taes­sa käsi­neet kädessä. Huiv­ia saa käyt­tää, jos se ei ole tur­val­lisu­us­ris­ki.
– Opimme mei­dän työn­tek­i­jöiltämme hei­dän koti­maid­en­sa tapo­ja. Jos epäilemme, että jos­sakin per­heessä kohdel­laan las­ta kaltoin,emme ajat­tele, että siinä maas­sa se on sal­lit­tua. Tun­nemme jo kult­tuure­ja, kiitos usein työn­tek­i­jöi­den, ja voimme sanoa, että näin ei ole.

Työn­tek­i­jöi­den ja las­ten rikas kult­tuu­ri­taus­ta näkyy päiväkodin arjes­sa. Hil­jat­tain vietet­ti­in kiinalaista uut­ta vuot­ta. Sitä ennen henkilökun­ta kokoon­tui yhteen hin­du­jen Diwali-juh­laan. Päiväkodis­sa työsken­televä intialainen las­ten­tarhanopet­ta­ja on myös joogaopet­ta­ja. Talos­sa pide­täänkin nyt van­hem­mille isän­päivän ja äitien­päivän joogat. Myös päiväkodin suo­ma­lainen henkilökun­ta oppii paljon ulko­maalaisil­ta kol­le­goil­taan.

– Intialainen opet­ta­ja tuli arasti ker­tomaan, miten huonos­ti hän­tä oli kohdel­tu. Toinen työn­tek­i­jä oli puhunut hänelle töykeään sävyyn. Se oli hänestä loukkaavaa, sil­lä puhu­ja oli hän­tä paljon nuorem­pi. Täl­laise­na het­kenä me työy­hteisönä voimme pysähtyä miet­timään, miten me puhumme ja kohtelemme toisi­amme.

Jaana Laiti­nen