Markkinavetoinen keskustelu tiukentaa yleishyödyllisen toiminnan rajoja, sanoo pitkän linjan järjestötyön konkari Sampo Järvelä.

 

Sampo Järvelä on teh­nyt elä­män­mit­tai­sen uran jär­jes­tö­maa­il­massa. Ennen eläk­keelle jää­mis­tään hän toimi vii­mei­set 16 vuotta tam­pe­re­lais­ten kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen perus­ta­man Silta-Valmennusyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Järvelä sanoo, että hän on huo­lis­saan jär­jes­tö­jen ase­masta sote-uudis­tuk­sessa. Siitä ei ole vuo­si­kausia kes­tä­neessä val­mis­te­lussa kes­kus­teltu lain­kaan. Kun uudis­tus­ten myötä paine jär­jes­tö­jen pal­ve­lu­tuo­tan­non yhtiöit­tä­mi­seen tulee kas­va­maan, on Järvelän mukaan iso haaste, kuinka nii­den eri­tyis­osaa­mi­nen säi­lyy kil­pai­lu­tet­ta­vissa pal­ve­luissa ja kuinka jär­jes­te­tään jär­jes­tö­jen yleis­hyö­dyl­li­nen toi­minta suh­teessa nii­den elinkeinotoimintaan.

‚ąí Erityisesti verot¬≠taja on kiris¬≠t√§¬≠nyt jo pit¬≠k√§√§n j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen yleis¬≠hy√∂¬≠dyl¬≠li¬≠sen toi¬≠min¬≠nan reu¬≠naeh¬≠toja ilman, ett√§ yleis¬≠hy√∂¬≠dyl¬≠li¬≠syy¬≠den m√§√§¬≠rit¬≠te¬≠lyst√§ olisi k√§yty yhteis¬≠kun¬≠nal¬≠lista kes¬≠kus¬≠te¬≠lua, J√§rvel√§ ihmettelee.

Järjestöt kerjuulle?

Rajanvedon tiuk­ke­ne­mi­nen on Järvelän mukaan loo­gi­nen seu­raus sote-pal­ve­lu­jen mark­ki­nois­tu­mi­selle. Aiemmin oli mah­dol­lista jär­jes­tää ja rahoit­taa kun­tien ja jär­jes­tö­jen kump­pa­nuus­pe­rus­teista yhteis­työtä ilman, että toi­mit­tiin mark­ki­noilla. Sote-pal­ve­lu­jen han­kin­ta­vas­tuun siir­ty­mi­nen maa­kun­nille hei­ken­tää olen­nai­sesti täl­lais­ten kump­pa­nuus­pe­rus­teis­ten mal­lien käyttömahdollisuuksia.

Järjestöjen pal­ve­luille on usein tyy­pil­listä se, että niissä yhdis­ty­vät jokin ostet­tava pal­velu ver­tais­tu­keen tai muu­hun vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­vaan jär­jes­te­lyyn. Kenelle täl­lai­set pal­ve­lut kuu­lu­vat vas­tai­suu­dessa, ja jos ne tule­vat ole­maan avus­tus­ra­hoit­tei­sia, kumpi niitä rahoit­taa, kunta vai maakunta?

‚ąí Olen ymm√§r¬≠t√§¬≠nyt Kuntaliiton kan¬≠na¬≠no¬≠toista, ett√§ t√§m√§ ongelma hyvin tun¬≠nis¬≠te¬≠taan, sanoo J√§rvel√§.

Järvelää huo­les­tut­taa myös kun­tien jär­jes­tö­avus­tus­ten koh­talo, sillä monille jär­jes­töille kunta on ollut kes­kei­nen rahoit­taja. Nyt uusiksi toi­mi­joiksi tule­vat maa­kun­nat, joilla on pel­käs­tään suora val­tion rahoi­tus, josta ne voi­vat käyt­tää yhden pro­sen­tin osuu­den tukeak­seen kun­tien hyvin­voin­tia kehit­tä­vää toimintaa.

‚ąí Onko t√§m√§ yksi pro¬≠sentti se osuus, joka voi¬≠daan kat¬≠soa osit¬≠tain j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen avustusrahoitukseksi?

Tulevaisuudessa kun¬≠tien vas¬≠tuu sote-pal¬≠ve¬≠luista supis¬≠tuu ehk√§i¬≠se¬≠viin pal¬≠ve¬≠lui¬≠hin, ja nii¬≠den pai¬≠noarvo pie¬≠ne¬≠nee, kun kun¬≠tien bud¬≠je¬≠teista putoaa puo¬≠let pois. Suurimmissa kau¬≠pun¬≠geissa kunta on hank¬≠ki¬≠nut sote-pal¬≠ve¬≠luja sadoilla mil¬≠joo¬≠nilla, ja esi¬≠mer¬≠kiksi Tampereella sosi¬≠aali- ja ter¬≠veys¬≠j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen avus¬≠tuk¬≠set ovat olleet 2‚ąí3 mil¬≠joo¬≠naa euroa. Riskin√§ on, ett√§ j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen kun¬≠nilta saama avus¬≠tus¬≠ra¬≠hoi¬≠tus v√§he¬≠nee, eik√§ maa¬≠kun¬≠tien mah¬≠dol¬≠li¬≠nen avus¬≠tus¬≠ra¬≠hoi¬≠tus kor¬≠vaa sit√§.

‚ąí Mill√§ se v√§he¬≠nev√§ osuus voi¬≠daan kor¬≠vata? Onko j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen l√§h¬≠det¬≠t√§v√§ kerjuulle?

Järvelä ihmet­te­lee, mitä jär­keä on yleis­hyö­dyl­li­sen toi­min­nan toi­min­tae­del­ly­tys­ten kaven­ta­mi­sessa, vaikka tarve ja kiin­nos­tus esi­mer­kiksi vapaa­eh­tois­toi­min­taan lisään­ty­vät koko ajan. Vaikka ylei­sesti pai­no­te­taan yleis­hyö­dyl­li­sen toi­min­nan mer­ki­tystä, ei näy­tetä ymmär­tä­vän sitä, että myös vapaa­eh­tois­toi­min­nan jär­jes­tä­mi­nen­kin vaa­tii resursseja.

Suomessa on noin 120‚ÄČ000 yhdis¬≠tyst√§, joista toi¬≠mi¬≠via noin 70‚ÄČ000. J√§rjest√∂iss√§ on yhteens√§ noin 15 mil¬≠joo¬≠naa hen¬≠ki¬≠l√∂¬≠j√§¬≠sent√§, ja niiss√§ ty√∂s¬≠ken¬≠te¬≠lee noin 82‚ÄČ000 ty√∂ntekij√§√§.Kansalaisj√§rjest√∂jen lii¬≠ke¬≠vaihto on noin 5 mil¬≠jar¬≠dia euroa. T√§st√§ jul¬≠ki¬≠sen rahoi¬≠tuk¬≠sen osuus on noin 1,6 mil¬≠jar¬≠dia eli 32 pro¬≠sent¬≠tia. Eniten jul¬≠kista tukea saa¬≠vat sosi¬≠aali- ja ter¬≠vey¬≠sa¬≠lan j√§r¬≠jes¬≠t√∂t, joissa on my√∂s suu¬≠rin liikevaihto.

Sosiaali- ja ter­veys­pal­ve­luja tuot­ta­via jär­jes­töjä on lähes 1 000 eli noin 10 pro­sent­tia Suomessa toi­mi­vista 10 000 rekis­te­röi­dystä sosi­aali- ja terveysyhdistyksestä.

Eri jär­jes­tö­jen pai­kal­li­set yhdis­tyk­set eivät yleensä saa toi­min­taansa STEA:n avus­tuk­sia, vaan nii­den toi­minta on jäsen­mak­su­jen, pien­ten lah­joi­tus­ten ja kun­tien toi­minta-avus­tus­ten varassa.

Paikallisista yhdis¬≠tyk¬≠sist√§ 53 pro¬≠sent¬≠tia saa kun¬≠nalta toi¬≠minta-avus¬≠tusta. Paikallisj√§rjest√∂n kes¬≠ki¬≠m√§√§¬≠r√§i¬≠nen vuo¬≠sit¬≠tai¬≠nen toi¬≠min¬≠ta¬≠bud¬≠jetti on noin 6‚ÄČ400 euroa. Kuntien toi¬≠minta-avus¬≠tus on kes¬≠ki¬≠m√§√§¬≠rin 550 euroa.

Muita jär­jes­tö­jen jul­ki­sia tulon­läh­teitä ovat avus­tuk­set, joita voi hakea muun muassa ELY-kes­kuk­sista ja Euroopan Unionin ohjelmista.

Verottaja määrittelee yleishyödyllisyyden

Järjestöjen ase­man tur­vaa­mi­seksi ja vah­vis­ta­mi­seksi pitäisi Järvelän mukaan ensi­si­jai­sesti väl­jen­tää voit­toa tavoit­te­le­mat­to­man yleis­hyö­dyl­li­sen toi­min­nan reunaehtoja.

Suomalaisen jär­jes­tö­ken­tän aktii­vi­suus on sidok­sissa muun muassa sii­hen, miten yleis­hyö­dyl­listä toi­min­taa suh­teu­te­taan mark­ki­noi­hin. Moniin Euroopan mai­hin ver­rat­tuna suo­ma­lais­ten kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen työn kan­san­ta­lou­del­li­nen ja hyvin­voin­ti­po­liit­ti­nen pai­noarvo on pienempi.

‚ąí Nyt pit√§isi vah¬≠vis¬≠taa j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen, eik√§ mark¬≠ki¬≠na¬≠toi¬≠mi¬≠joi¬≠den ase¬≠maa hyvin¬≠voin¬≠ti¬≠po¬≠li¬≠tii¬≠kan toteut¬≠ta¬≠jana, sanoo J√§rvel√§.

Yleishy√∂dyllinen toi¬≠minta pit√§isi J√§rvel√§n mie¬≠lest√§ m√§√§¬≠ri¬≠tell√§ uudel¬≠leen. Sen nykyi¬≠set kri¬≠tee¬≠rit perus¬≠tu¬≠vat lii¬≠kaa verot¬≠ta¬≠jan tul¬≠kin¬≠toi¬≠hin yleis¬≠hy√∂¬≠dyl¬≠li¬≠sest√§ toi¬≠min¬≠nasta ja elin¬≠kei¬≠no¬≠toi¬≠min¬≠naksi kat¬≠sot¬≠ta¬≠vasta toi¬≠min¬≠nasta. Verottajan elin¬≠kei¬≠no¬≠toi¬≠min¬≠nan m√§√§¬≠rit¬≠tely on hyvin laaja, mutta yleis¬≠hy√∂¬≠dyl¬≠li¬≠syy¬≠den hyvin sup¬≠pea. T√§st√§ rajan¬≠ve¬≠dosta kiis¬≠tel¬≠l√§√§n t√§m√§n t√§st√§ ja hae¬≠taan rat¬≠kai¬≠suja hal¬≠linto-oikeu¬≠desta asti.

‚ąí Minun mie¬≠les¬≠t√§ni pit√§isi koros¬≠taa enem¬≠m√§n sit√§, ett√§ j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠jen teh¬≠t√§v√§ on vah¬≠vis¬≠taa kan¬≠sa¬≠lai¬≠syh¬≠teis¬≠kun¬≠taa lis√§√§¬≠m√§ll√§ ihmis¬≠ten yhden¬≠ver¬≠tai¬≠suutta ja osallisuutta.

Järvelä kum­mas­te­lee, mil­lai­nen asema lop­pu­jen lopuksi kol­man­nella sek­to­rilla on, kun verot­taja voi hal­lin­to­vi­ran­omai­sena vetää omaa lin­jaansa ja mää­rit­tää sosi­aa­li­po­li­tii­kan alaan kuu­lu­vaa toi­min­taa ilman, että siitä on käyty min­kään­laista poliit­tista kes­kus­te­lua. Nyt käyn­nissä ole­vassa sote-muu­tok­sessa olisi vält­tä­mä­töntä arvioida ja uudis­taa myös yleis­hyö­dyl­listä toi­min­taa ohjaava lainsäädäntö.

‚ąí Markkinoiden vapaut¬≠ta¬≠mista kos¬≠ke¬≠vaa kan¬≠sal¬≠lista ja EU-tasoista lain¬≠s√§√§¬≠d√§n¬≠t√∂√§ uudis¬≠te¬≠taan jat¬≠ku¬≠vasti, mutta kol¬≠matta sek¬≠to¬≠ria ja yleis¬≠hy√∂¬≠dyl¬≠list√§ toi¬≠min¬≠taa kos¬≠keva lain¬≠s√§√§¬≠d√§nt√∂ on s√§√§¬≠ti√∂¬≠lain uudis¬≠tusta lukuun otta¬≠matta j√§√§¬≠nyt teke¬≠m√§tt√§, J√§rvel√§ toteaa.

Järjestöjen paikka sotessa

Tuija Brax sel­vitti sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan jär­jes­tö­jen roo­lia hal­li­tuk­sen ehdot­ta­massa sote- ja maa­kun­ta­mal­lissa. Selvitys jul­kais­tiin hei­nä­kuussa 2018. Siinä koros­tuu jär­jes­tö­jen, maa­kun­nan ja kun­nan väli­sen yhteis­työn mer­ki­tys. Brax muis­tut­taa, että yhteis­työstä on sovit­tava konkreettisesti.

‚ąí Maakuntien ja kun¬≠tien on nimet¬≠t√§v√§ vas¬≠tuu¬≠hen¬≠ki¬≠l√∂t sek√§ j√§r¬≠jes¬≠t√∂¬≠ty√∂¬≠h√∂n ett√§ hyvin¬≠voin¬≠nin ja ter¬≠vey¬≠den edis¬≠t√§¬≠mi¬≠seen. N√§in j√§r¬≠jes¬≠t√∂t tie¬≠t√§¬≠v√§t keneen olla yhtey¬≠dess√§, ja v√§l¬≠te¬≠t√§√§n tie¬≠to¬≠kat¬≠kok¬≠set, sanoo Tuija Brax.

Selvityksessä koros­tuu maa­kun­tien rooli luoda jär­jes­tö­työlle toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det. Parhaimmillaan jär­jes­töt ovat luon­teva osa maa­kun­nan toi­min­taa, jol­loin nii­den osaa­mi­nen saa­daan käyt­töön. Maakunnan kan­nat­taa ottaa jär­jes­töt huo­mioon jo maa­kun­ta­stra­te­giassa ja palvelulupauksessa.

Brax esit­tää, että kun­tien lisäksi maa­kun­nat myön­täi­si­vät jär­jes­tö­avus­tuk­sia. Tällä tur­vat­tai­siin nii­den jär­jes­tö­jen toi­minta, jotka saa­vat nyky­mal­lissa avus­tuk­sensa kunnilta.

Myös sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen valin­nan­va­paus vai­kut­taa jär­jes­tö­kent­tään. Järjestöjen on tule­vai­suu­dessa mää­ri­tel­tävä toi­min­tansa sen mukaan, onko se mark­ki­naeh­toista pal­ve­lu­tuo­tan­toa vai yleis­hyö­dyl­listä, voit­toa tavoit­te­le­ma­tonta ter­vey­den ja hyvin­voin­nin edistämistä.

Määrittelyä ja yhtei­siä kri­tee­rejä tar­vi­taan, jotta maa­kunta saa sel­keän kuvan alu­eensa jär­jes­töistä ja osaa hyö­dyn­tää nii­den pal­ve­luja. Määrittely vai­kut­taa myös sii­hen, mil­lai­sia avus­tuk­sia jär­jestö voi saada. Selvityksessä anne­taan ehdo­tus yleis­hyö­dyl­li­syy­den kri­tee­reistä, joita on val­mis­teltu yhdessä jär­jes­tö­jen kanssa.

Sote-uudis­tus haas­taa jär­jes­töjä tun­nis­ta­maan entistä parem­min alu­eensa väes­tön omi­nais­piir­teet ja tar­peet, jotta ne voi­vat suun­nata omaa toi­min­taansa ja tuot­taa tar­vetta vas­taa­via pal­ve­luja. Selvitys on luet­ta­vissa tästä.

Suomessa on sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­luja tuot­ta­via jär­jes­töjä lähes 1 000 eli noin 10 pro­sent­tia Suomessa toi­mi­vista 10 000 rekis­te­röi­dystä sosi­aali- ja terveysyhdistyksestä.Eri jär­jes­tö­jen pai­kal­li­set yhdis­tyk­set eivät pää­sään­töi­sesti saa toi­min­taansa STEA:n avus­tuk­sia, vaan nii­den toi­minta on jäsen­mak­su­jen, pien­ten lah­joi­tus­ten ja kun­tien toi­minta-avus­tus­ten varassa.

Paikallisista yhdis¬≠tyk¬≠sist√§ 53 pro¬≠sent¬≠tia saa kun¬≠nalta toi¬≠minta-avus¬≠tusta. Paikallisj√§rjest√∂n kes¬≠ki¬≠m√§√§¬≠r√§i¬≠nen vuo¬≠sit¬≠tai¬≠nen toi¬≠min¬≠ta¬≠bud¬≠jetti on noin 6 400 euroa. Kuntien toi¬≠minta-avus¬≠tus on kes¬≠ki¬≠m√§√§¬≠rin 550 euroa.

Muita jär­jes­tö­jen jul­ki­sia tulon­läh­teitä ovat avus­tuk­set, joita voi hakea muun muassa ELY-kes­kuk­sista ja Euroopan Unionin ohjelmista.

Iita Kettunen