Miten opioidiriippuvainen selviää vanhempana?

touko 4, 2015

Suomessa noin 1 700 ihmistä on opioidikorvaushoidossa. Osalla heistä on alaikäisiä lapsia, jotka asuvat kotona vanhempiensa kanssa.

 

Nämä per­heet ovat eri­tyis­ryhmä. Ne ovat myös las­ten­suo­je­lun asiak­kaina. Näi­den per­hei­den van­hem­mat eivät saa toi­mia ammat­ti­au­ton­kul­jet­ta­jina, mutta he saa­vat olla vas­tuussa käve­le­mään opet­te­le­vista taa­pe­roista. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle tilanne aset­taa paitsi pai­neita, myös vel­vol­li­suu­den arvioida riit­tä­vän tuen tarve. Onko tämä edes oikein?

– Läh­tö­koh­tai­sesti ei ole estettä, etteikö kor­vaus­hoi­dossa oleva van­hempi kykene anta­maan lap­selle juuri sitä, mitä lapsi tar­vit­see, sanoo Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­tija, las­tenp­sy­kiatri Jukka Mäkelä.

– Riit­tä­vän hyvä vuo­ro­vai­ku­tus lap­sen ja van­hem­man välillä on sel­laista, jossa lapsi omista läh­tö­koh­dis­taan huo­maa riit­tä­vän usein, että häntä kuul­laan ja hänen koke­muk­seensa vas­ta­taan aut­ta­malla häntä eteen­päin.

Vuo­ro­vai­ku­tus on arki­nen asia, joka ei vaadi eri­tyi­sen pal­joa. Yleensä se syn­tyy luon­nos­taan, ja lap­sen kanssa ole­mi­nen tuot­taa van­hem­malle mie­li­hy­vää. Päih­teet voi­vat kui­ten­kin häi­ritä tätä jär­jes­tel­mää.

– Vai­kei­siin päih­de­kier­tei­siin ja kor­vaus­hoi­don tar­pee­seen ajau­tu­neilla ihmi­sillä suuri osa mie­len kapa­si­tee­tista on kaap­pau­tu­nut aineissa tapah­tu­viin pro­ses­sei­hin, jat­kaa Mäkelä.

– Lisäksi aineet vai­kut­ta­vat bio­lo­gi­sesti aivo­jen mie­li­hyvä kes­kuk­siin ja nii­den väli­siin kom­mu­ni­koin­ti­suh­tei­siin, jotka luon­to­äiti on anta­nut nime­no­maan vuo­ro­vai­ku­tuk­sen syn­nyt­tä­mälle tyy­dy­tyk­selle ja mie­li­hy­välle. Tämä bio­lo­gi­nen rajoi­tus voi jat­kua kor­vaus­hoi­dossa.

Vuorovaikutus on arkinen asia, ja se syntyy yleensä luonnostaan.

Jukka Mäke­län mie­lestä kor­vaus­hoito on toki parempi vaih­toehto kuin käyt­tää niitä aineita, joita kor­vaus­hoi­dossa kor­va­taan. Samalla se kui­ten­kin sitoo tiet­tyjä vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa pal­kit­se­vuutta tuo­via ratoja aivoissa itseensä. Ihmis­suh­tei­den tuoma mie­li­hyvä ei pääse syn­ty­mään, kun kysei­nen ”mie­li­hy­vä­ka­nava” on kor­vaus­hoi­to­lääk­keen varaama.

Harva vieroittuu, moni sitoutuu

Opioi­di­riip­pu­vuu­den kor­vaus­hoito on lisään­ty­nyt 2000-luvulla tul­tu­aan osaksi viral­lista päih­de­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää. Toi­saalta myös opi­aat­tien käyttö ja sen myötä hoi­don tarve on lisään­ty­nyt.

Kor­vaus­hoito voi­daan jakaa kun­tout­ta­vaan ja hait­toja vähen­tä­vään hoi­toon. Kun­tout­tava hoito täh­tää päih­teet­tö­myy­teen ja hait­toja vähen­tä­vällä hoi­dolla paran­ne­taan poti­laan elä­män laa­tua. Kor­vaus­hoi­don kes­tolle ole ala- eikä ylä­ra­joja. Poti­las voi olla hoi­dossa jopa 10–15 vuotta tai enem­män tai vain muu­ta­man vuo­den. Välillä hoito onnis­tuu, välillä ei.

– Kor­vaus­hoi­dossa onnis­tu­mista mita­taan yleensä sillä, miten hyvin hoito aut­taa poti­laita pysy­mään poissa lait­to­mien huu­mei­den katu­käy­töstä tai miten hyvin he pysy­vät hoi­dossa, sanoo A‑klinikkasäätiön Ara­bian­ran­nan toi­mi­pis­teen vas­taava lää­käri Reija Kor­hola.

Näin mitat­tuna hoi­don onnis­tu­mi­set hui­te­le­vat 90 pro­sen­tissa. Jos taas kat­so­taan kor­vaus­hoi­dosta ja ‑lää­ki­tyk­sestä koko­naan vie­roit­tu­vien mää­rää, onnis­tu­mi­nen tip­puu enin­tään 5–10 pro­sen­tin tasolle. Mah­dol­li­suu­det vie­roit­tau­tua täy­sin ovat pie­net. Inhi­mil­li­sesti kat­sot­tuna asiak­kaan elä­män­laatu kui­ten­kin yleensä para­nee.

Ei aivan ongelmatonta

Kor­vaus­hoi­dossa poti­laat saa­vat usein meta­do­nia tai bupre­nor­fiini-nalok­so­niyh­dis­tel­mä­lää­kettä, jotka kum­pi­kin ovat opioi­deja. Lääk­kei­den tavoit­teena on pitää opioi­dien vie­roi­tusoi­reet poissa, estää opioi­di­hi­moa ja hal­lit­se­ma­tonta käyt­töä. Mutta miten käy kor­vaus­hoi­toa saa­van van­hem­man toi­min­ta­ky­vylle ja reak­tio­ajalle?

– Tut­ki­muk­sissa on todettu joil­la­kin hen­ki­löillä lie­västi hei­ken­ty­neitä arvoja. Meta­doni vai­kut­taa toden­nä­köi­sesti enem­män. Olen­naista on, ettei hen­ki­löllä ole saman­ai­kai­sesti mui­den kes­kus­her­mos­toon vai­kut­ta­vien ainei­den päih­de­käyt­töä. Van­hem­muu­teen vai­kut­taa nime­no­maan se, miten hyvin poti­las on sitou­tu­nut päih­teet­tö­myys­ta­voit­tee­seen ja pys­tyy toi­mi­maan sen mukai­sesti, toteaa Reija Kor­hola.

Kor­vaus­hoi­to­lääk­keitä oikein käyt­tä­mällä ei pitäisi kokea päih­ty­mystä, mutta suu­reh­koilla meta­do­nian­nok­silla on mah­dol­lista kokea väsy­mystä, joka voi­daan tul­kita päih­ty­myk­seksi.

– Täl­löin otamme asian puheeksi ja pyrimme alen­ta­maan lää­kean­nosta. Taus­talla voi myös olla jon­kin muun aineen saman­ai­kai­nen käyttö, joka ei esi­mer­kiksi ole pal­jas­tu­nut huu­me­pi­ka­seu­loissa.

Mikäli poti­las on käyt­tä­nyt hoito-ohjel­man ulko­puo­lella meta­do­nia tai bupre­nor­fii­nia, eivät ne erotu käy­tössä ole­vissa pika­tes­teissä. Toi­set val­mis­teet voi­vat kui­ten­kin näkyä ja löy­ty­vät laa­jem­missa huu­me­seu­lon­ta­tes­teissä, mikäli tes­taus osuu lähelle käyt­tö­ker­taa.

– Mikään testi ei erota, mikä osuus lääk­keestä on hoi­to­pai­kasta mää­rät­tyä ja mikä ei, sanoo Reija Kor­hola.

Las­ten­suo­je­lun teh­tä­vänä on vain seu­rata ja luot­taa sii­hen, että asia­kas pysyy kor­vaus­hoito-ohjel­mas­saan eikä yli­mää­räistä käyt­töä esiinny. Vuo­ro­vai­ku­tuson­gel­mia ”taval­li­sissa” per­heissä Kor­vaus­hoito voi aiheut­taa epä­luu­loja ja tun­tua pelot­ta­val­ta­kin.

Kor­vaus­hoi­don pit­kästä kes­tosta joh­tuen on lisäksi mah­dol­lista, että lapsi viet­tää koko kas­vui­känsä van­hem­man hoi­dossa, joka käyt­tää opi­aat­teja. Saako lapsi riit­tä­vät eväät hyvälle kas­vulle?

– Vaikka vie­roi­tus­hoito aset­taa van­hem­malle bio­lo­gi­sia rajoi­tuk­sia, yksit­täistä van­hem­paa ei voida arvioida pel­käs­tään hänen taus­ta­ryh­mänsä perus­teella, sanoo Jukka Mäkelä.

Muut riip­pu­vuu­det tai pit­kit­ty­nyt masen­nus alen­ta­vat van­hem­man vuo­ro­vai­ku­tus­ky­kyä. Moni van­hempi saat­taa sel­viy­tyä töis­tään, mutta vapaa-ajalla ei enää löydy ener­giaa lap­selle. Van­hempi saat­taa vies­tiä, että lapsi kuor­mit­taa häntä. Lap­sen asiat eivät kiin­nosta ja lapsi tulee emo­tio­naa­li­sesti koh­del­luksi kal­toin.

– Opi­aat­tien tie­de­tään aiheut­ta­van ongel­mia vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teessa, sillä ne käyt­tä­vät kemial­li­sesti samoja aivo­jen ratoja. Toi­saalta kaikki riip­pu­vuu­det, kuten työ‑, peli- ja lii­kun­ta­riip­pu­vuu­det aiheut­ta­vat myös ongel­mia, jat­kaa Mäkelä.

Mikä ikäisiä lapsia voi olla perheissä, joissa vanhemmat ovat korvaushoidossa.

Monessa per­heessä käy­te­tään lää­kä­rin mää­rää­miä kes­kus­her­mos­toon vai­kut­ta­via lääk­keitä, jotka voi­vat olla tär­keä osa jon­kin muun sai­rau­den hoi­toa.

– Ihmi­sillä on ongel­mia, mutta hoi­ta­mat­to­mista sai­rauk­sista voi olla vielä suu­rem­pia ongel­mia. On kui­ten­kin muis­tet­tava, että lää­ki­tys ei takaa, että kaikki on hyvin.

Tuki ei saa loppua kesken

Jukka Mäkelä sanoo että pie­nem­mät lap­set vau­rioi­tu­vat hel­pom­min, mutta mitään ikä­ra­jaa kor­vausoi­to­van­hem­muu­delle ei voida antaa.

– Kyseessä on jat­kumo. Näi­den van­hem­pien koh­dalla ei riitä, että vain seu­ra­taan ja val­vo­taan. He tar­vit­se­vat roh­kai­sua van­hem­muu­teensa. Heille tulee osoit­taa, mikä on hyvää ja riit­tä­vää, sanoo Mäkelä.Käytännössä van­hem­mat ja lap­set hyö­ty­vät esi­mer­kiksi var­haista vuo­ro­vai­ku­tusta tuke­vista vau­va­per­he­ryh­mistä ja ‑työstä sekä ryh­mä­muo­toi­sesta kun­tou­tuk­sesta.

– Äitejä on kyetty aut­ta­maan ryh­missä hui­man hyvään äitiy­teen. Usein van­hem­mat eivät huo­maa, että he teke­vät asioita hyvin. He näke­vät vain huo­non puo­len ja palaa­vat hel­posti takai­sin luo­tet­ta­vam­paan tapaan saada mie­li­hy­vää, eli päih­tei­siin.

Kor­vaus­hoi­dossa ole­van van­hem­man kanssa pelkkä kes­kus­telu ei riitä, vaan työs­ken­te­lyn tulee olla tera­peut­tista.

– Olen kuul­lut asiak­kailta, että esi­mer­kiksi per­he­työssä puhu­taan van­hem­muu­desta. Se saat­taa olla pit­källe huk­kaan hei­tet­tyä. Van­hem­mille tulisi näyt­tää, mitä kivaa las­ten kanssa voi tehdä ja miten pal­jon lapsi ilah­tuu siitä, kun voi olla vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa äidin tai isän kanssa. Tar­vi­taan käy­tän­nön har­joit­te­lua.

Kun vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teessa tuo­te­taan onnen koke­muk­sia, saa­daan päih­tei­den val­lassa ole­via aivo­ra­toja kaa­pat­tua sii­hen, mihin ne on tar­koi­tettu: mie­li­hy­vän koke­muk­seen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teessa. Kun­tou­tuk­sen on kui­ten­kin oltava riit­tä­vän pit­kä­kes­toista. Usein kunta mak­saa enin­tään puo­len­tois­ta­vuo­den jak­son.

– Ryh­mä­kun­tou­tuk­sen tulisi kes­tää vuo­sia. Puo­li­toista vuotta on lyhyt aika sel­lai­selle ihmi­selle, jonka aivot ovat kou­kut­tu­neet johon­kin muu­hun. Vaka­van päih­deon­gel­man ollessa kyseessä tulisi van­hem­man saada tukea koko sen ajan, kun lapsi on kas­vui­käi­nen.

– Huo­mioi­ta­vaa on, että lap­sen krii­sit saat­ta­vat olla näille van­hem­mille eri­tyi­sen ras­kaita. Jos van­hempi ei täl­löin ole tii­viin tuen pii­rissä, ote­taan lap­sen kan­nalta sel­keä riski, toteaa Jukka Mäkelä.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen