Lastensuojelun haastavien asiakastilanteiden päätöksenteossa joudutaan usein soveltamaan lakeja ja ohjeita luovasti, jotta lapsen etu tulisi ratkaisussa huomioiduksi. Joskus on pakko valita huonoista vaihtoehdoista se, joka vaurioittaa lasta vähiten.

 

 

Sanna Teiron aloit­taessa työ­uransa Helsingissä 1990-luvun alussa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät eivät voi­neet päät­tää oikeas­taan mis­tään. He jonot­ti­vat toi­misto-pääl­li­kön luokse saa­dak­seen esi­mie­hensä lei­man kaik­kiin pää­tök­siin. Myöhemmin ovat lain­sää­dän­nössä ja muissa las­ten­suo­je­lu­työtä kos­ke­vissa asioissa tapah­tu­neet muu­tok­set kään­tä­neet tilan­teen päälaelleen.

– Sosiaalityöntekijät päät­tä­vät nyt mel­kein kai­kesta. Meille on dele­goitu pää­tös­val­taa usko­mat­to­man pal­jon, toteaa Itäkadun per­he­kes­kuk­sessa joh­ta­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä nyky­ään työs­ken­te­levä Teiro.

Ammattikunta pys­tyy päät­tä­mään niin asiak­kai­densa talou­del­li­sesta avus­ta­mi­sesta kuin heitä kos­ke­vista las­ten­suo­je­lu­toi­mis­ta­kin. Sijaishuollon isoi­hin pää­tök­siin sosi­aa­li­työn­te­ki­jän pää­tös­valta ei ulotu.

Usein jou­dumme valit­se­maan huo­noista vaih­toeh­doista sen, mikä vau­rioit­taa lasta vähiten.

– Pätevyyskin rat­kai­see. Alallamme on pal­jon opis­ke­li­joita, jotka eivät ennen val­mis­tu­mis­taan voi samalla tavalla osal­lis­tua pää­tök­sen­te­koon, muis­tut­taa Länsi-Vantaan avo­huol­lon joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Hanna Holmberg.

Sanna Teiro ker­too per­he­kes­kuk­sen käy­tän­nöstä, jonka mukaan opis­ke­li­jalle ei voida dele­goida ensim­mäi­sen kol­men kuu­kau­den aikana saman­laista pää­tös­val­taa kuin jo ammat­tiin val­mis­tu­neille. Sen jäl­keen opis­ke­li­jat ovat samalla viivalla.

– Itselläni on tiimi, johon kuu­luu kah­dek­san sosi­aa­li­työn­te­ki­jää. Heistä lail­lis­tet­tuja on seit­se­män ja yksi lop­pu­vai­heen sosi­aa­li­työn opis­ke­lija. He teke­vät pää­tök­siä itse­näi­sesti, mutta toki kon­sul­toi­vat niistä tar­vit­taessa minua, Teiro täsmentää.

Joskus päätös runnotaan läpi

Tyypillisiä pää­tök­sen­te­koon liit­ty­viä tilan­teita las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa ovat muun muassa asiak­kuu­den aloit­ta­mi­sen tai lopet­ta­mi­sen kri­tee­rien poh­ti­mi­nen, sopi­van tuki­toi­men valit­se­mi­nen, kii­reel­li­set las­ten­suo­je­lu­teh­tä­vät sekä huos­taan­o­ton val­mis­telu ja sijais­huol­to­pai­kan valinta.

Suurimman osan pää­tök­sistä tekee sosi­aa­li­työn­te­kijä yhteis­työssä per­heen kanssa. Haastavimmat asiat käsi­tel­lään usein lähie­si­mie­hen kanssa. Joissakin tilan­teissa – kuten huos­taan­ot­to­pää­töstä teh­täessä tai sijais­huol­to­paik­kaa muu­tet­taessa – pää­tös tulee hyväk­syt­tää joh­ta­valla sosiaalityöntekijällä.

Hanna Holmberg

– Paperittomien asioita hoi­det­taessa jou­du­taan kun­nissa jos­kus run­no­maan läpi pää­tök­siä, sanoo Hanna Holmberg.

– Kiireellisessä sijoi­tuk­sessa toi­mi­taan käy­tet­tä­vissä ole­vien tie­to­jen varassa, sanoo Holmberg.

Holmberg koros­taa pää­tök­sen­teon vai­keutta akuu­tissa tilan­teessa, jossa jou­du­taan asiak­kaan tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seksi kajoa­maan myös ihmi­sen perus- ja itsemääräämisoikeuksiin.

– Muitakin han­ka­lia asia­kas­ti­lan­teita löy­tyy. Huostaanotto ja sen arviointi ovat sel­lai­sia. Samoin las­ten huolto- ja tapaa­mis­rii­dat, joi­hin voi liit­tyä vieraannuuttamisproblematiikkaa.

– Usein jou­dumme valit­se­maan huo­noista vaih­toeh­doista sen, mikä vau­rioit­taa lasta vähi­ten, Holmberg tiivistää.

Joskus sosi­aa­li­työn­te­ki­jän on asiak­kaan parasta tavoi­tel­les­saan tul­kit­tava lakia väl­jästi ja toi­mit­tava omaan ammat­tie­tiik­kaansa luot­taen. Silloin voi jou­tua run­no­maan läpi sel­lai­sia pää­tök­siä, joilla ei ole vält­tä­mättä kun­ta­ta­solla vielä hyväk­syn­tää. Näin on Holmbergin mukaan jou­duttu menet­te­le­mään pape­rit­to­mien maa­han­muut­ta­jien asioita hoidettaessa.

– Kielteisen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saa­neita pape­rit­to­mia on ollut Suomessa jo kym­me­niä vuo­sia. Me olemme läh­te­neet liik­keelle siitä, että saman­lai­set las­ten­suo­je­lu­pal­ve­lut kuu­lu­vat kai­kille, toteaa Teiro.

– Kasvava asia­kas­ryhmä ovat sota­toi­mia­lu­eelta palan­neet trau­ma­ti­soi­tu­neet lap­set ja hei­dän van­hem­pansa. Heidän kans­saan työs­ken­te­le­mi­seen ei mei­dän kou­lu­tuk­semme riitä. Se vaa­tii laa­jem­paa moniam­ma­til­lista yhteis­työtä, missä ter­vey­den­huol­lon osuus korostuu.

Työkalu pirullisiin ongelmiin

Länsi-Vantaan avo­huol­lossa joh­ta­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä toi­miva Tuuli Kotisaari on viime vuonna val­mis­tu­neessa sosi­aa­li­työn eri­kois­tu­mis­kou­lu­tuk­sen lop­pu­työs­sään kehit­tä­nyt eri­tyi­sesti joh­ta­ville sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille suun­na­tun työ­ka­lun, joka aut­taa ohjaa­maan työn­te­ki­jöitä teke­mään erit­täin vaa­ti­via las­ten­suo­je­lun pää­tök­siä ja toimenpiteitä.

Työkalu toi­mii haas­ta­vim­pien ongel­mien, tut­ki­muk­sel­li­sen ter­min mukai­sesti ”pirul­lis­ten ongel­mien”, rat­kai­se­mi­sessa. Työkalu koos­tuu kah­desta lomak­keesta. Ne on kehi­tetty Vantaan las­ten­suo­je­lun yhtei­sen arvioin­nin, val­men­ta­van joh­ta­mi­sen ja pirul­lis­ten ongel­mien näkö­kul­man avaa­malle teo­reet­ti­selle pohjalle.

– Lomakkeet ovat olleet hyö­dyksi eri­lai­siin pää­tök­siin val­mis­tau­tu­mi­sessa. Ne jäsen­tä­vät ajat­te­lua ja var­mis­ta­vat, että kaikki osa-alu­eet on var­masti huo­mioitu, Kotisaari selit­tää työ­ka­lun reflek­tii­vistä luonnetta.

Jokaisen lap­sen ja van­hem­man tilanne on ainut­laa­tui­nen ja sen pitää näkyä asiakirjoissa.

Hän nimeää oman työ­ko­ke­muk­sensa poh­jalta yhdeksi las­ten­suo­je­lun pirul­li­sim­mista ongel­mista huos­taan­o­ton tar­peen sel­vit­tä­mi­sen per­heessä, jossa on useam­pia lap­sia. Yksi per­heen lap­sista saat­taa oireilla ulos­päin, mutta kes­kit­ty­mi­nen pel­käs­tään yhteen per­heen­jä­se­neen joh­taa hel­posti har­haan eikä rat­kaise koko ongelmaa.

– Kaikkein haas­ta­vam­pia ovat tilan­teet, joissa las­ten­suo­je­lul­lis­ten ris­kien lisäksi per­hettä on koh­dan­nut jokin trau­maat­ti­nen tapah­tuma, Kotisaari sanoo.

Sanna Teiro

– Jokaisen lap­sen ja van­hem­man tilanne on ainut­laa­tui­nen, mikä pitäisi pys­tyä tuo­maan pää­tök­sen perus­te­luissa esiin, Sanna Teiro toteaa.

Sanna Teiron mukaan sel­lai­nen tilanne on käsillä esi­mer­kiksi sil­loin, kun per­heen van­hempi on kuo­le­massa. Kyseessä saat­taa olla yksin­huol­ta­ja­van­hempi, joka ei vaka­van sai­rau­tensa vuoksi enää kykene huo­leh­ti­maan lap­sesta. Lain tiu­kan tul­kin­nan mukaan ”puut­teet lap­sen huo­len­pi­dossa tai muut kas­vuo­lo­suh­teet uhkaa­vat vaka­vasti vaa­ran­taa lap­sen ter­veyttä tai kehitystä”.

– Onko lap­sen etu se, että hänet vie­dään sen ainoan kiin­ty­mys­suh­teen luota pois? Minun mie­les­täni niin ei vält­tä­mättä ole, Teiro toteaa.

Eettisen päätöksenteon malli

Lastensuojelun avo­huol­lossa Malmilla työs­ken­te­levä sosi­aa­li­työn­te­kijä Raija Kuronen on ollut mukana Helsingin kau­pun­gin sosi­aali- ja ter­veys­toi­mia­lan ura­mal­lioh­jel­massa vuo­sina 2018–2019. Hän toteutti tuona aikana kehit­tä­mis­pro­jek­tin, minkä tulok­sena syn­tyi eet­ti­sen pää­tök­sen­teon malli.

Raija Kurosen mukaan eet­ti­nen pää­tök­sen­teko vaa­tii tark­ka­nä­köi­syyttä ja reflek­sii­vi­syyttä. Työntekijän tulee olla tie­toi­nen omista hen­ki­lö­koh­tai­sista ja amma­til­li­sista arvois­taan, mutta tie­dos­taa myös mui­den pro­ses­siin osal­lis­tu­vien arvot. Erilaiset sidos­ryh­mät on otet­tava huomioon.

Eettisen pää­tök­sen­teon mal­lin ele­ment­tejä ovat ongel­man mää­rit­tely, eet­ti­nen arviointi, vaih­toeh­to­jen har­kit­se­mi­nen, lop­pu­tu­los­ten tut­ki­mi­nen, toi­min­nasta päät­tä­mi­nen ja tulos­ten arviointi.

Mallissa hyö­dyn­ne­tään ana­lyyt­tistä ajat­te­lua. Kun ana­lyysi teh­dään yhdessä asiak­kaan kanssa, tulee asiak­kaasta pää­tök­sen­teon kump­pani. Yhteinen pää­tös­pro­sessi voi vähen­tää epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja val­lan vää­rin­käy­tön koh­teeksi jou­tu­mi­sen kokemuksia.

Hallinto-oikeu­den asian­tun­ti­ja­jä­se­net valit­ta­vat usein sitä, ettei­vät sosi­aa­li­työn­te­ki­jät perus­tele riit­tä­vän hyvin teke­mi­ään valin­toja asia­kir­joissa tai suul­li­sissa käsit­te­lyissä. On havaittu myös perus­te­lu­kult­tuu­reja: asioita perus­tel­laan samalla tavalla kuin niitä on aiem­min perusteltu.

Sanna Teiron mie­lestä huos­taan­ot­to­pää­tös­ten perus­te­luissa pitäisi pyr­kiä yksi­lö­koh­tai­seen lap­sen tilan­teen kuvauk­seen ja lap­sen edun arvioin­tiin. Huostaanottoon ja sijais­huol­toon joh­ta­nei­den syi­den ollessa usein melko lailla samoja tulee hel­posti käy­tet­tyä tiet­tyjä fraaseja.

Pirulliset ongel­mat ovat osa työtä, ne kan­nat­taa nähdä voi­ma­va­rana eikä uhkana. 

– Jokaisen lap­sen ja van­hem­man tilanne on kui­ten­kin ainut­laa­tui­nen. Tämä pitäisi pys­tyä myös perus­te­luissa tuo­maan esiin, Teiro painottaa.

Tuuli Kotisaari koros­taa doku­men­toin­nin tär­keyttä. Päätöksentekoon ei saa vai­kut­taa mikään, mitä ei ole sel­keästi doku­men­toitu ja perus­teltu. Pirullisten ongel­mien koh­dalla on kyet­tävä käsit­te­le­mään asian­osais­ten vas­tak­kai­sia­kin huo­mioita ja ver­tai­le­maan kes­ke­nään eri­lai­sia rat­kai­su­vaih­toeh­toja, jol­loin tiet­tyyn rat­kai­suun pää­ty­mi­nen tulee ymmärrettäväksi.

Kesyt ongelmat yksitulkintaisia

Tuuli Kotisaari kir­joit­taa lop­pu­työs­sään, että komplek­si­suusa­jat­te­luun kuu­lu­vien pirul­lis­ten ongel­mien luonne pal­jas­tuu ver­rat­taessa niitä ”kesyi­hin ongel­miin”. Kesyt ongel­mat ovat yksi­tul­kin­tai­sia ja hel­pom­min rat­kais­ta­vissa, jol­loin nii­den parissa työs­ken­te­le­mi­sestä saa jopa arvos­tusta ja kunniaa.

Pirullisten ongel­mien kanssa pai­ni­vaa ei tulla juu­ri­kaan kiit­te­le­mään. Niiden rat­kai­se­mi­sessa ei toimi puh­taan ratio­naa­li­nen ote, sillä ne ovat yleensä luon­teel­taan sosio­kult­tuu­ri­sia. Tälle vuo­ro­vai­kut­tei­selle pro­ses­sille ei ole sel­keää lop­pua: ongel­mat muut­tu­vat ja mukau­tu­vat jokai­sen rat­kai­sun myötä.

Pirullisia ongel­mia saa­te­taan kesyt­tää tai koko­naan kiel­tää osin sen vuoksi, ettei ongel­man moni­mut­kai­suutta tun­nis­teta. Kotisaaren mukaan se näyt­täy­tyy orga­ni­saa­tioissa tai yhteis­kun­nan tasolla usein siten, että havait­tuun ongel­maan halu­taan nopeasti rat­kaisu. Siksi vali­taan jokin tar­jolla ole­vista vaih­toeh­doista arvioi­matta vai­ku­tuk­sia riit­tä­vän laajasti.

– Lastensuojelu on suu­rissa kau­pun­geissa pil­kottu usei­siin osiin. Se saat­taa joh­taa resurs­sien ja asiak­kai­den siir­tä­mi­seen pai­kasta toi­seen ilman, että mitään var­si­naista muu­tosta työn teke­mi­sen tavassa tapah­tuu. Näin ongel­mat vain jat­ku­vat uudessa muodossa.

Nopea rat­kaisu ongel­maan ei ehkä pal­vele parasta lopputulosta.

– Hyvä esi­merkki on kun­nissa tapah­tuva pain­opis­teen siir­tä­mi­nen kor­jaa­vien ja ehkäi­se­vien pal­ve­lu­jen välillä ilman lisä­re­surs­seja, Holmberg mainitsee.

– Esimerkiksi kou­lu­pois­sao­lo­jen taus­talla voi olla lap­seen itseensä, oppi­mi­seen, luok­kaan, kou­luun, kave­ri­pii­riin tai van­hem­pien tilan­tee­seen liit­ty­viä teki­jöitä, Teiro lisää.

– Niin kauan kuin kes­ki­ty­tään sii­hen, ettei lapsi käy kou­lua ja tämä liit­tyy joten­kin lap­sen tai van­hem­pien omi­nai­suuk­siin, ei vält­tä­mättä rat­kai­sua tilan­tee­seen synny.

Kaaoksen reunalla

Pirulliset ongel­mat olisi hyväk­syt­tävä osaksi orga­ni­saa­tion toi­min­taa, jol­loin ne voi­daan nähdä voi­ma­va­rana eikä uhkana. Vaikea tilanne on hel­pointa rat­kaista aiem­man rat­kai­su­mal­lin poh­jalta. Tuuli Kotisaari kui­ten­kin toi­voo joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kan­nus­ta­van työn­te­ki­jöitä ajat­te­le­maan jokaista tapausta erillisenä.

Näin voi­daan löy­tää aidosti hyvä ja yksi­löl­li­nen rat­kaisu. ”Tällöin lii­ku­taan ’kaa­ok­sen reu­nalla’, joka tulee nähdä myön­tei­senä ja toi­vot­ta­vana lukuis­ten mah­dol­li­suuk­sien tilana”, kir­joit­taa Kotisaari.

Osaavat työn­te­ki­jät kyke­ne­vät rat­ko­maan pirul­li­sia ongel­mia, mutta tämä vaa­tii mah­dol­lis­ta­vaa joh­ta­mis­tyy­liä. ”Kun esi­mies hyväk­syy, että hän voi olla vää­rässä, osoit­taa se muille, että mie­len muut­ta­mi­nen ei ole uhka ammatti-iden­ti­tee­tille vaan täy­sin luon­nol­li­nen tapa toimia.”

Markku Tasala

 

Lähteet

Kotisaari, Tuuli (2018) Yhteinen arviointi ja pirul­li­set ongel­mat las­ten­suo­je­lussa – työ­ka­luja joh­ta­valle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle. Lapsi‑, nuo­riso- ja per­he­so­si­aa­li­työn eri­kois­tu­mis­kou­lu­tus. Turun yliopisto.

Kuronen, Raija (2019) Eettinen pää­tök­sen­teko las­ten­suo­je­lussa. Lastensuojelun avo­huol­lon sosiaalityö/Malmi. Uramalliohjelma 2018–2019. Helsingin kaupunki.