Lastensuojelun haastavien asiakastilanteiden päätöksenteossa joudutaan usein soveltamaan lakeja ja ohjeita luovasti, jotta lapsen etu tulisi ratkaisussa huomioiduksi. Joskus on pakko valita huonoista vaihtoehdoista se, joka vaurioittaa lasta vähiten.

 

 

Sanna Tei­ron aloit­taessa työ­uransa Hel­sin­gissä 1990-luvun alussa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät eivät voi­neet päät­tää oikeas­taan mis­tään. He jonot­ti­vat toi­misto-pääl­li­kön luokse saa­dak­seen esi­mie­hensä lei­man kaik­kiin pää­tök­siin. Myö­hem­min ovat lain­sää­dän­nössä ja muissa las­ten­suo­je­lu­työtä kos­ke­vissa asioissa tapah­tu­neet muu­tok­set kään­tä­neet tilan­teen pää­lael­leen.

– Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät päät­tä­vät nyt mel­kein kai­kesta. Meille on dele­goitu pää­tös­val­taa usko­mat­to­man pal­jon, toteaa Itä­ka­dun per­he­kes­kuk­sessa joh­ta­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä nyky­ään työs­ken­te­levä Teiro.

Ammat­ti­kunta pys­tyy päät­tä­mään niin asiak­kai­densa talou­del­li­sesta avus­ta­mi­sesta kuin heitä kos­ke­vista las­ten­suo­je­lu­toi­mis­ta­kin. Sijais­huol­lon isoi­hin pää­tök­siin sosi­aa­li­työn­te­ki­jän pää­tös­valta ei ulotu.

Usein jou­dumme valit­se­maan huo­noista vaih­toeh­doista sen, mikä vau­rioit­taa lasta vähi­ten.

– Päte­vyys­kin rat­kai­see. Alal­lamme on pal­jon opis­ke­li­joita, jotka eivät ennen val­mis­tu­mis­taan voi samalla tavalla osal­lis­tua pää­tök­sen­te­koon, muis­tut­taa Länsi-Van­taan avo­huol­lon joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Hanna Holm­berg.

Sanna Teiro ker­too per­he­kes­kuk­sen käy­tän­nöstä, jonka mukaan opis­ke­li­jalle ei voida dele­goida ensim­mäi­sen kol­men kuu­kau­den aikana saman­laista pää­tös­val­taa kuin jo ammat­tiin val­mis­tu­neille. Sen jäl­keen opis­ke­li­jat ovat samalla vii­valla.

– Itsel­läni on tiimi, johon kuu­luu kah­dek­san sosi­aa­li­työn­te­ki­jää. Heistä lail­lis­tet­tuja on seit­se­män ja yksi lop­pu­vai­heen sosi­aa­li­työn opis­ke­lija. He teke­vät pää­tök­siä itse­näi­sesti, mutta toki kon­sul­toi­vat niistä tar­vit­taessa minua, Teiro täs­men­tää.

Joskus päätös runnotaan läpi

Tyy­pil­li­siä pää­tök­sen­te­koon liit­ty­viä tilan­teita las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa ovat muun muassa asiak­kuu­den aloit­ta­mi­sen tai lopet­ta­mi­sen kri­tee­rien poh­ti­mi­nen, sopi­van tuki­toi­men valit­se­mi­nen, kii­reel­li­set las­ten­suo­je­lu­teh­tä­vät sekä huos­taan­o­ton val­mis­telu ja sijais­huol­to­pai­kan valinta.

Suu­rim­man osan pää­tök­sistä tekee sosi­aa­li­työn­te­kijä yhteis­työssä per­heen kanssa. Haas­ta­vim­mat asiat käsi­tel­lään usein lähie­si­mie­hen kanssa. Jois­sa­kin tilan­teissa – kuten huos­taan­ot­to­pää­töstä teh­täessä tai sijais­huol­to­paik­kaa muu­tet­taessa – pää­tös tulee hyväk­syt­tää joh­ta­valla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä.

Hanna Holmberg

– Pape­rit­to­mien asioita hoi­det­taessa jou­du­taan kun­nissa jos­kus run­no­maan läpi pää­tök­siä, sanoo Hanna Holm­berg.

– Kii­reel­li­sessä sijoi­tuk­sessa toi­mi­taan käy­tet­tä­vissä ole­vien tie­to­jen varassa, sanoo Holm­berg.

Holm­berg koros­taa pää­tök­sen­teon vai­keutta akuu­tissa tilan­teessa, jossa jou­du­taan asiak­kaan tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seksi kajoa­maan myös ihmi­sen perus- ja itse­mää­rää­mi­soi­keuk­siin.

– Mui­ta­kin han­ka­lia asia­kas­ti­lan­teita löy­tyy. Huos­taan­otto ja sen arviointi ovat sel­lai­sia. Samoin las­ten huolto- ja tapaa­mis­rii­dat, joi­hin voi liit­tyä vie­raan­nuut­ta­mis­proble­ma­tiik­kaa.

– Usein jou­dumme valit­se­maan huo­noista vaih­toeh­doista sen, mikä vau­rioit­taa lasta vähi­ten, Holm­berg tii­vis­tää.

Jos­kus sosi­aa­li­työn­te­ki­jän on asiak­kaan parasta tavoi­tel­les­saan tul­kit­tava lakia väl­jästi ja toi­mit­tava omaan ammat­tie­tiik­kaansa luot­taen. Sil­loin voi jou­tua run­no­maan läpi sel­lai­sia pää­tök­siä, joilla ei ole vält­tä­mättä kun­ta­ta­solla vielä hyväk­syn­tää. Näin on Holm­ber­gin mukaan jou­duttu menet­te­le­mään pape­rit­to­mien maa­han­muut­ta­jien asioita hoi­det­taessa.

– Kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saa­neita pape­rit­to­mia on ollut Suo­messa jo kym­me­niä vuo­sia. Me olemme läh­te­neet liik­keelle siitä, että saman­lai­set las­ten­suo­je­lu­pal­ve­lut kuu­lu­vat kai­kille, toteaa Teiro.

– Kas­vava asia­kas­ryhmä ovat sota­toi­mia­lu­eelta palan­neet trau­ma­ti­soi­tu­neet lap­set ja hei­dän van­hem­pansa. Hei­dän kans­saan työs­ken­te­le­mi­seen ei mei­dän kou­lu­tuk­semme riitä. Se vaa­tii laa­jem­paa moniam­ma­til­lista yhteis­työtä, missä ter­vey­den­huol­lon osuus koros­tuu.

Työkalu pirullisiin ongelmiin

Länsi-Van­taan avo­huol­lossa joh­ta­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä toi­miva Tuuli Koti­saari on viime vuonna val­mis­tu­neessa sosi­aa­li­työn eri­kois­tu­mis­kou­lu­tuk­sen lop­pu­työs­sään kehit­tä­nyt eri­tyi­sesti joh­ta­ville sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille suun­na­tun työ­ka­lun, joka aut­taa ohjaa­maan työn­te­ki­jöitä teke­mään erit­täin vaa­ti­via las­ten­suo­je­lun pää­tök­siä ja toi­men­pi­teitä.

Työ­kalu toi­mii haas­ta­vim­pien ongel­mien, tut­ki­muk­sel­li­sen ter­min mukai­sesti ”pirul­lis­ten ongel­mien”, rat­kai­se­mi­sessa. Työ­kalu koos­tuu kah­desta lomak­keesta. Ne on kehi­tetty Van­taan las­ten­suo­je­lun yhtei­sen arvioin­nin, val­men­ta­van joh­ta­mi­sen ja pirul­lis­ten ongel­mien näkö­kul­man avaa­malle teo­reet­ti­selle poh­jalle.

– Lomak­keet ovat olleet hyö­dyksi eri­lai­siin pää­tök­siin val­mis­tau­tu­mi­sessa. Ne jäsen­tä­vät ajat­te­lua ja var­mis­ta­vat, että kaikki osa-alu­eet on var­masti huo­mioitu, Koti­saari selit­tää työ­ka­lun reflek­tii­vistä luon­netta.

Jokai­sen lap­sen ja van­hem­man tilanne on ainut­laa­tui­nen ja sen pitää näkyä asia­kir­joissa.

Hän nimeää oman työ­ko­ke­muk­sensa poh­jalta yhdeksi las­ten­suo­je­lun pirul­li­sim­mista ongel­mista huos­taan­o­ton tar­peen sel­vit­tä­mi­sen per­heessä, jossa on useam­pia lap­sia. Yksi per­heen lap­sista saat­taa oireilla ulos­päin, mutta kes­kit­ty­mi­nen pel­käs­tään yhteen per­heen­jä­se­neen joh­taa hel­posti har­haan eikä rat­kaise koko ongel­maa.

– Kaik­kein haas­ta­vam­pia ovat tilan­teet, joissa las­ten­suo­je­lul­lis­ten ris­kien lisäksi per­hettä on koh­dan­nut jokin trau­maat­ti­nen tapah­tuma, Koti­saari sanoo.

Sanna Teiro

– Jokai­sen lap­sen ja van­hem­man tilanne on ainut­laa­tui­nen, mikä pitäisi pys­tyä tuo­maan pää­tök­sen perus­te­luissa esiin, Sanna Teiro toteaa.

Sanna Tei­ron mukaan sel­lai­nen tilanne on käsillä esi­mer­kiksi sil­loin, kun per­heen van­hempi on kuo­le­massa. Kyseessä saat­taa olla yksin­huol­ta­ja­van­hempi, joka ei vaka­van sai­rau­tensa vuoksi enää kykene huo­leh­ti­maan lap­sesta. Lain tiu­kan tul­kin­nan mukaan ”puut­teet lap­sen huo­len­pi­dossa tai muut kas­vuo­lo­suh­teet uhkaa­vat vaka­vasti vaa­ran­taa lap­sen ter­veyttä tai kehi­tystä”.

– Onko lap­sen etu se, että hänet vie­dään sen ainoan kiin­ty­mys­suh­teen luota pois? Minun mie­les­täni niin ei vält­tä­mättä ole, Teiro toteaa.

Eettisen päätöksenteon malli

Las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa Mal­milla työs­ken­te­levä sosi­aa­li­työn­te­kijä Raija Kuro­nen on ollut mukana Hel­sin­gin kau­pun­gin sosi­aali- ja ter­veys­toi­mia­lan ura­mal­lioh­jel­massa vuo­sina 2018–2019. Hän toteutti tuona aikana kehit­tä­mis­pro­jek­tin, minkä tulok­sena syn­tyi eet­ti­sen pää­tök­sen­teon malli.

Raija Kuro­sen mukaan eet­ti­nen pää­tök­sen­teko vaa­tii tark­ka­nä­köi­syyttä ja reflek­sii­vi­syyttä. Työn­te­ki­jän tulee olla tie­toi­nen omista hen­ki­lö­koh­tai­sista ja amma­til­li­sista arvois­taan, mutta tie­dos­taa myös mui­den pro­ses­siin osal­lis­tu­vien arvot. Eri­lai­set sidos­ryh­mät on otet­tava huo­mioon.

Eet­ti­sen pää­tök­sen­teon mal­lin ele­ment­tejä ovat ongel­man mää­rit­tely, eet­ti­nen arviointi, vaih­toeh­to­jen har­kit­se­mi­nen, lop­pu­tu­los­ten tut­ki­mi­nen, toi­min­nasta päät­tä­mi­nen ja tulos­ten arviointi.

Mal­lissa hyö­dyn­ne­tään ana­lyyt­tistä ajat­te­lua. Kun ana­lyysi teh­dään yhdessä asiak­kaan kanssa, tulee asiak­kaasta pää­tök­sen­teon kump­pani. Yhtei­nen pää­tös­pro­sessi voi vähen­tää epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja val­lan vää­rin­käy­tön koh­teeksi jou­tu­mi­sen koke­muk­sia.

Hal­linto-oikeu­den asian­tun­ti­ja­jä­se­net valit­ta­vat usein sitä, ettei­vät sosi­aa­li­työn­te­ki­jät perus­tele riit­tä­vän hyvin teke­mi­ään valin­toja asia­kir­joissa tai suul­li­sissa käsit­te­lyissä. On havaittu myös perus­te­lu­kult­tuu­reja: asioita perus­tel­laan samalla tavalla kuin niitä on aiem­min perus­teltu.

Sanna Tei­ron mie­lestä huos­taan­ot­to­pää­tös­ten perus­te­luissa pitäisi pyr­kiä yksi­lö­koh­tai­seen lap­sen tilan­teen kuvauk­seen ja lap­sen edun arvioin­tiin. Huos­taan­ot­toon ja sijais­huol­toon joh­ta­nei­den syi­den ollessa usein melko lailla samoja tulee hel­posti käy­tet­tyä tiet­tyjä fraa­seja.

Pirul­li­set ongel­mat ovat osa työtä, ne kan­nat­taa nähdä voi­ma­va­rana eikä uhkana.

– Jokai­sen lap­sen ja van­hem­man tilanne on kui­ten­kin ainut­laa­tui­nen. Tämä pitäisi pys­tyä myös perus­te­luissa tuo­maan esiin, Teiro pai­not­taa.

Tuuli Koti­saari koros­taa doku­men­toin­nin tär­keyttä. Pää­tök­sen­te­koon ei saa vai­kut­taa mikään, mitä ei ole sel­keästi doku­men­toitu ja perus­teltu. Pirul­lis­ten ongel­mien koh­dalla on kyet­tävä käsit­te­le­mään asian­osais­ten vas­tak­kai­sia­kin huo­mioita ja ver­tai­le­maan kes­ke­nään eri­lai­sia rat­kai­su­vaih­toeh­toja, jol­loin tiet­tyyn rat­kai­suun pää­ty­mi­nen tulee ymmär­ret­tä­väksi.

Kesyt ongelmat yksitulkintaisia

Tuuli Koti­saari kir­joit­taa lop­pu­työs­sään, että komplek­si­suusa­jat­te­luun kuu­lu­vien pirul­lis­ten ongel­mien luonne pal­jas­tuu ver­rat­taessa niitä ”kesyi­hin ongel­miin”. Kesyt ongel­mat ovat yksi­tul­kin­tai­sia ja hel­pom­min rat­kais­ta­vissa, jol­loin nii­den parissa työs­ken­te­le­mi­sestä saa jopa arvos­tusta ja kun­niaa.

Pirul­lis­ten ongel­mien kanssa pai­ni­vaa ei tulla juu­ri­kaan kiit­te­le­mään. Nii­den rat­kai­se­mi­sessa ei toimi puh­taan ratio­naa­li­nen ote, sillä ne ovat yleensä luon­teel­taan sosio­kult­tuu­ri­sia. Tälle vuo­ro­vai­kut­tei­selle pro­ses­sille ei ole sel­keää lop­pua: ongel­mat muut­tu­vat ja mukau­tu­vat jokai­sen rat­kai­sun myötä.

Pirul­li­sia ongel­mia saa­te­taan kesyt­tää tai koko­naan kiel­tää osin sen vuoksi, ettei ongel­man moni­mut­kai­suutta tun­nis­teta. Koti­saa­ren mukaan se näyt­täy­tyy orga­ni­saa­tioissa tai yhteis­kun­nan tasolla usein siten, että havait­tuun ongel­maan halu­taan nopeasti rat­kaisu. Siksi vali­taan jokin tar­jolla ole­vista vaih­toeh­doista arvioi­matta vai­ku­tuk­sia riit­tä­vän laa­jasti.

– Las­ten­suo­jelu on suu­rissa kau­pun­geissa pil­kottu usei­siin osiin. Se saat­taa joh­taa resurs­sien ja asiak­kai­den siir­tä­mi­seen pai­kasta toi­seen ilman, että mitään var­si­naista muu­tosta työn teke­mi­sen tavassa tapah­tuu. Näin ongel­mat vain jat­ku­vat uudessa muo­dossa.

Nopea rat­kaisu ongel­maan ei ehkä pal­vele parasta lop­pu­tu­losta.

– Hyvä esi­merkki on kun­nissa tapah­tuva pain­opis­teen siir­tä­mi­nen kor­jaa­vien ja ehkäi­se­vien pal­ve­lu­jen välillä ilman lisä­re­surs­seja, Holm­berg mai­nit­see.

– Esi­mer­kiksi kou­lu­pois­sao­lo­jen taus­talla voi olla lap­seen itseensä, oppi­mi­seen, luok­kaan, kou­luun, kave­ri­pii­riin tai van­hem­pien tilan­tee­seen liit­ty­viä teki­jöitä, Teiro lisää.

– Niin kauan kuin kes­ki­ty­tään sii­hen, ettei lapsi käy kou­lua ja tämä liit­tyy joten­kin lap­sen tai van­hem­pien omi­nai­suuk­siin, ei vält­tä­mättä rat­kai­sua tilan­tee­seen synny.

Kaaoksen reunalla

Pirul­li­set ongel­mat olisi hyväk­syt­tävä osaksi orga­ni­saa­tion toi­min­taa, jol­loin ne voi­daan nähdä voi­ma­va­rana eikä uhkana. Vai­kea tilanne on hel­pointa rat­kaista aiem­man rat­kai­su­mal­lin poh­jalta. Tuuli Koti­saari kui­ten­kin toi­voo joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kan­nus­ta­van työn­te­ki­jöitä ajat­te­le­maan jokaista tapausta eril­li­senä.

Näin voi­daan löy­tää aidosti hyvä ja yksi­löl­li­nen rat­kaisu. ”Täl­löin lii­ku­taan ’kaa­ok­sen reu­nalla’, joka tulee nähdä myön­tei­senä ja toi­vot­ta­vana lukuis­ten mah­dol­li­suuk­sien tilana”, kir­joit­taa Koti­saari.

Osaa­vat työn­te­ki­jät kyke­ne­vät rat­ko­maan pirul­li­sia ongel­mia, mutta tämä vaa­tii mah­dol­lis­ta­vaa joh­ta­mis­tyy­liä. ”Kun esi­mies hyväk­syy, että hän voi olla vää­rässä, osoit­taa se muille, että mie­len muut­ta­mi­nen ei ole uhka ammatti-iden­ti­tee­tille vaan täy­sin luon­nol­li­nen tapa toi­mia.”

Markku Tasala

 

Läh­teet

Koti­saari, Tuuli (2018) Yhtei­nen arviointi ja pirul­li­set ongel­mat las­ten­suo­je­lussa – työ­ka­luja joh­ta­valle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle. Lapsi‑, nuo­riso- ja per­he­so­si­aa­li­työn eri­kois­tu­mis­kou­lu­tus. Turun yli­opisto.

Kuro­nen, Raija (2019) Eet­ti­nen pää­tök­sen­teko las­ten­suo­je­lussa. Las­ten­suo­je­lun avo­huol­lon sosiaalityö/Malmi. Ura­mal­lioh­jelma 2018–2019. Hel­sin­gin kau­punki.