Sote-uudistus myllännee työter­veys­huollon uusiksi. Tulevai­suu­dessa työter­veys­huollon kautta järjes­tetty sairaan­hoito saattaa vähetä.

 

Mikä on työter­veys­huollon tarkoitus? Lain mukaan se on aina ollut ehkäi­sevää, työnte­ki­jöiden työkykyä ja terveyttä ylläpi­tävää toimintaa. Työter­veys­lää­kärit jatko­kou­lut­tau­tuvat erityi­sesti työpaik­kojen tiettyihin olosuh­teisiin ja riskeihin.

Vuosi­kym­menten saatossa työter­veys­huolto on kuitenkin ottanut hoitaakseen myös perus­ter­vey­den­huollon palveluja − ja ajanut komeasti tehok­kuu­dessaan ohi kunnal­li­sista palve­luista. Hyvässä työpai­kassa saat sairas­tut­tuasi ilmaista ja nopeaa lääkäri- ja sairaan­hoi­to­pal­velua siinä, missä kunnal­linen tervey­den­huolto on vain kallis­tunut ja hidas­tunut resurs­si­pu­lansa kourissa.

Pidän sietämättömänä ajatusta, että parhaiten toimeentulevat eli työssä käyvät, ovat erillisen, ilmaisen ja paremman terveydenhoitojärjestelmän piirissä,


Sote-uudis­tuksen myötä työter­veys­huollon roolia tullaan hyvin toden­nä­köi­sesti arvioimaan uudelleen, Tampereen yliopiston tutkija ja terveys­so­sio­logian yliopettaja Pekka Virtanen kertoo.
− Kun sosiaali- ja tervey­den­huollon rahoi­tusta kokonai­suu­dessaan uudis­tetaan, ei  yöter­veys­huol­lonkaan rahoi­tus­pohjaa voida jättää mietti­mättä.
Kolme vaihtoehtoa

Työter­veys­lai­toksen tutkijat ovat pohtineet työter­veys­huollon roolia uudessa sote-järjes­tel­mässä. He esittävät yhteen­vetona tilan­teesta kolme eri skenaa­riota. Karkeasti ottaen 1-skenaa­riossa työter­veys­huollon mallia laajen­net­taisiin entisestään, ja sairaan­hoidon järjes­tä­minen tulisi työnan­ta­jille pakol­li­seksi.

Toisessa vaihtoeh­dossa työter­veys­huolto palautuu lähem­mäksi lainmu­kaista rooliaan ennakoivana toimijana, jolloin muu kuin työhön liittyvä sairaan­hoito siirtyisi kunnal­li­selle ja yksityi­selle puolelle. Kolman­nessa skenaa­riossa ei tehdä mitään vaan katsotaan, mitä tapahtuu.

Vaihtoehto, jossa työter­veys­huollon sairaan­hoi­to­vel­vol­li­suudet vain laaje­ni­sivat, tuskin sopii työnan­ta­jille, Virtanen arvioi. Skenaario pönkit­täisi nykyti­lan­netta, joka terveys­so­sio­login mielestä on kestä­mät­tömän eriar­voinen.
− Pidän sietä­mät­tömänä ajatusta, että yhteis­kun­nassa osa ihmisistä, vieläpä parhaiten toimeen­tu­levat eli työssä käyvät, ovat erillisen, ilmaisen ja paremman tervey­den­hoi­to­jär­jes­telmän piirissä, Virtanen sanoo.
− Nykyinen malli ylläpitää ja ehkäpä lisää tervey­seroja. Tämä on risti­rii­dassa paitsi oikeus­tajun, myös sotelle asetetun väestö­ryhmien tervey­se­rojen kaven­ta­miseen tähtäävän tavoitteen kanssa.

Kakkosvaihtoehtoa vastustaisivat todennäköisesti eniten yksityiset työterveyshuoltoa tarjoavat yritykset, joille työterveyspalvelujen sairaanhoito on iso bisnes.

Virtanen arvioi, ettei nykyisen työter­veys­huollon kaltainen malli tänä päivänä ehdotettuna menisi läpi. Nykyjär­jes­telmä ei ole kansa­laisten, eikä edes työnte­ki­jöiden suhteen oikeu­den­mu­kainen, sillä työnte­ki­jöi­denkin
työter­veys­huollon laatu riippuu työnan­tajan valin­noista, Virtanen muistuttaa.

Takaisin juurille?

Työter­veys­lai­toksen tutki­joiden tavoin Virtanen suosii kakkoss­ke­naa­riota, jossa työter­veys­huolto
sote-uudis­tuksen myötä palaisi juurilleen. Siitä tulisi ennakoiva, hyvin­voinnin ja työn terveel­li­syyteen keskittyvä toimija.
− 2-skenaa­riossa lähes­tytään alkupe­räistä lainsää­dännön ajatusta, jossa työter­veys­huolto nähdään työsuo­jelun ja työter­veys­tar­kas­tajien  kaltaisena viran­omais­työnä. Tämän vaihtoehdon toteu­tuessa työter­veys­huol­lossa ei enää hoidet­taisi muita kuin työhön liittyviä sairauksia.

− Tällöin nämä nykyisin työter­veys­huollon piirissä toimivat tuhat­kunta lääkäriä resurs­seineen voitaisiin siirtää soteen, jossa koko kansalle pyrit­täisiin kehit­tämään kunnon palvelut.

Tässä mallissa etuna olisi sekin, että erityis­kou­lu­tuksen saaneet työter­veys­lää­kärit pääsi­sivät käyttämään työpe­räisten sairas­tu­mis­riskien koulu­tustaan nykyistä enemmän. Esimer­kiksi sosiaa­lia­lalla paluu juurille lisäisi työter­veys­huollon voima­varoja selvittää psyko­so­si­aa­lisen kuormi­tuksen kaltaisia riskejä eri työpai­koilla.

Kakkos­vaih­toehtoa vastus­tai­sivat toden­nä­köi­sesti eniten yksityiset työter­veys­huoltoa tarjoavat yritykset, joille työter­veys­pal­ve­lujen sairaan­hoito on iso bisnes. Heille Työter­veys­lai­toksen tutkijat uskovat töitä kuitenkin riittävän
kunnal­li­sel­lakin puolella perus­tason palve­luiden tuottajina.

Tarkoit­taisiko työter­veys­huollon paluu juurilleen lopulta kaikille huonompaa tervey­den­hoi­to­jär­jes­telmää?  Toivot­ta­vasti ei. On helppoa vaatia raken­net­ta­vaksi kaikille kansa­lai­sille yhtä hyvä järjes­telmä kuin työter­veys­huolto
parhaim­millaan nykyään on, mutta huonon talouden aikana tällaista tuskin on realis­tista odottaa.

Työterveyshuollon piirissä toimivat tuhatkunta lääkäriä resursseineen voitaisiin siirtää soteen.


− Se ”terveyshyvä” mitä meillä on, täytyisi silti jotenkin tasata kaikille kansa­lai­sille. Jos nykymal­lilla jatketaan, yksi vaihtoehto olisi kerätä työter­veys­huollon muusta kuin ehkäi­se­västä ja työhön liitty­västä käytöstä maksu tai verottaa tätä käyttöä työsuhde-etuna, Virtanen miettii.

− Näin kertyneet tulot voitaisiin kanavoida kunnal­liseen avohoitoon muiden väestö­ryhmien hyväksi. Tämä olisi oikeu­den­mu­kaista ja lisäisi kansa­laisten tasa-arvoa perus­ter­vey­den­huol­lossa.

Tapio Ollikainen