Sote-uudistus myllännee työterveyshuollon uusiksi. Tulevaisuudessa työterveyshuollon kautta järjestetty sairaanhoito saattaa vähetä.

 

Mikä on työter­veyshuol­lon tarkoi­tus? Lain mukaan se on aina ollut ehkäi­sevää, työn­tek­i­jöi­den työkykyä ja ter­veyt­tä ylläpitävää toim­intaa. Työter­veyslääkärit jatkok­oulut­tau­tu­vat eri­tyis­es­ti työ­paikko­jen tiet­ty­i­hin olo­suhteisi­in ja riskei­hin.

Vuosikym­menten saatossa työter­veyshuolto on kuitenkin ottanut hoitaak­seen myös peruster­vey­den­huol­lon palvelu­ja − ja ajanut komeasti tehokku­udessaan ohi kun­nal­li­sista palveluista. Hyvässä työ­paikas­sa saat sairas­tut­tuasi ilmaista ja nopeaa lääkäri- ja sairaan­hoitopalvelua siinä, mis­sä kun­nalli­nen ter­vey­den­huolto on vain kallis­tunut ja hidas­tunut resurssip­u­lansa kouris­sa.

Pidän sietämättömänä ajatusta, että parhaiten toimeentulevat eli työssä käyvät, ovat erillisen, ilmaisen ja paremman terveydenhoitojärjestelmän piirissä,


Sote-uud­is­tuk­sen myötä työter­veyshuol­lon roo­lia tul­laan hyvin toden­näköis­es­ti arvioimaan uudelleen, Tam­pereen yliopis­ton tutk­i­ja ja ter­veysso­si­olo­gian yliopet­ta­ja Pekka Vir­ta­nen ker­too.
− Kun sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus­ta kokon­aisu­udessaan uud­is­te­taan, ei  yöter­veyshuol­lonkaan rahoi­tus­po­h­jaa voi­da jät­tää miet­timät­tä.
Kolme vaihtoehtoa

Työter­veyslaitok­sen tutk­i­jat ovat pohti­neet työter­veyshuol­lon roo­lia uudessa sote-jär­jestelmässä. He esit­tävät yhteen­ve­t­ona tilanteesta kolme eri ske­naar­i­o­ta. Karkeasti ottaen 1‑skenaariossa työter­veyshuol­lon mallia laa­jen­net­taisi­in entis­es­tään, ja sairaan­hoidon jär­jestämi­nen tulisi työ­nan­ta­jille pakol­lisek­si.

Toises­sa vai­h­toe­hdos­sa työter­veyshuolto palau­tuu lähem­mäk­si lain­mukaista roo­li­aan ennakoivana toim­i­jana, jol­loin muu kuin työhön liit­tyvä sairaan­hoito siir­ty­isi kun­nal­liselle ja yksi­tyiselle puolelle. Kol­man­nes­sa ske­naar­ios­sa ei tehdä mitään vaan kat­so­taan, mitä tapah­tuu.

Vai­h­toe­hto, jos­sa työter­veyshuol­lon sairaan­hoitovelvol­lisu­udet vain laa­jeni­si­vat, tuskin sopii työ­nan­ta­jille, Vir­ta­nen arvioi. Ske­naario pönkit­täisi nykyti­lan­net­ta, joka ter­veysso­si­olo­gin mielestä on kestämät­tömän eri­ar­voinen.
− Pidän sietämät­tömänä aja­tus­ta, että yhteiskun­nas­sa osa ihmi­sistä, vieläpä parhait­en toimeen­tule­vat eli työssä käyvät, ovat eril­lisen, ilmaisen ja parem­man ter­vey­den­hoito­jär­jestelmän piiris­sä, Vir­ta­nen sanoo.
− Nykyi­nen malli ylläpitää ja ehkäpä lisää ter­vey­sero­ja. Tämä on ris­tiri­idas­sa pait­si oikeusta­jun, myös sotelle asete­tun väestöryh­mien ter­vey­sero­jen kaven­tamiseen tähtäävän tavoit­teen kanssa.

Kakkosvaihtoehtoa vastustaisivat todennäköisesti eniten yksityiset työterveyshuoltoa tarjoavat yritykset, joille työterveyspalvelujen sairaanhoito on iso bisnes.

Vir­ta­nen arvioi, ettei nykyisen työter­veyshuol­lon kaltainen malli tänä päivänä ehdotet­tuna menisi läpi. Nykyjär­jestelmä ei ole kansalais­ten, eikä edes työn­tek­i­jöi­den suh­teen oikeu­den­mukainen, sil­lä työn­tek­i­jöi­denkin
työter­veyshuol­lon laatu riip­puu työ­nan­ta­jan valin­noista, Vir­ta­nen muis­tut­taa.

Takaisin juurille?

Työter­veyslaitok­sen tutk­i­joiden tavoin Vir­ta­nen suosii kakkosske­naar­i­o­ta, jos­sa työter­veyshuolto
sote-uud­is­tuk­sen myötä palaisi juurilleen. Siitä tulisi ennakoi­va, hyv­in­voin­nin ja työn ter­veel­lisyy­teen keskit­tyvä toim­i­ja.
− 2‑skenaariossa läh­estytään alku­peräistä lain­säädän­nön aja­tus­ta, jos­sa työter­veyshuolto nähdään työ­suo­jelun ja työter­veystarkas­ta­jien  kaltaise­na vira­nomaistyönä. Tämän vai­h­toe­hdon toteutues­sa työter­veyshuol­los­sa ei enää hoidet­taisi mui­ta kuin työhön liit­tyviä sairauk­sia.

− Täl­löin nämä nyky­isin työter­veyshuol­lon piiris­sä toimi­vat tuhatkun­ta lääkäriä resurs­sei­neen voitaisi­in siirtää soteen, jos­sa koko kansalle pyrit­täisi­in kehit­tämään kun­non palve­lut.

Tässä mallis­sa etu­na olisi sekin, että eri­tyisk­oulu­tuk­sen saa­neet työter­veyslääkärit pää­si­sivät käyt­tämään työperäis­ten sairas­tu­mis­riskien koulu­tus­taan nyky­istä enem­män. Esimerkik­si sosi­aalialal­la paluu juurille lisäisi työter­veyshuol­lon voimavaro­ja selvit­tää psykososi­aalisen kuor­mi­tuk­sen kaltaisia riske­jä eri työ­paikoil­la.

Kakkos­vai­h­toe­htoa vas­tus­taisi­vat toden­näköis­es­ti eniten yksi­tyiset työter­veyshuoltoa tar­joa­vat yri­tyk­set, joille työter­veyspalvelu­jen sairaan­hoito on iso bisnes. Heille Työter­veyslaitok­sen tutk­i­jat usko­vat töitä kuitenkin riit­tävän
kun­nal­lisel­lakin puolel­la perus­ta­son palvelu­iden tuot­ta­ji­na.

Tarkoit­taisiko työter­veyshuol­lon paluu juurilleen lop­ul­ta kaikille huonom­paa ter­vey­den­hoito­jär­jestelmää?  Toiv­ot­tavasti ei. On help­poa vaa­tia raken­net­tavak­si kaikille kansalaisille yhtä hyvä jär­jestelmä kuin työter­veyshuolto
parhaim­mil­laan nykyään on, mut­ta huonon talouden aikana täl­laista tuskin on real­is­tista odot­taa.

Työterveyshuollon piirissä toimivat tuhatkunta lääkäriä resursseineen voitaisiin siirtää soteen.


− Se ”ter­veyshyvä” mitä meil­lä on, täy­ty­isi silti jotenkin tasa­ta kaikille kansalaisille. Jos nyky­mallil­la jatke­taan, yksi vai­h­toe­hto olisi kerätä työter­veyshuol­lon muus­ta kuin ehkäi­sevästä ja työhön liit­tyvästä käytöstä mak­su tai verot­taa tätä käyt­töä työ­suhde-etu­na, Vir­ta­nen miet­tii.

− Näin ker­tyneet tulot voitaisi­in kanavoi­da kun­nal­liseen avo­hoitoon muiden väestöryh­mien hyväk­si. Tämä olisi oikeu­den­mukaista ja lisäisi kansalais­ten tasa-arvoa peruster­vey­den­huol­los­sa.

Tapio Ollikainen