Kirkon diakoniatyö on ollut sosiaalityölle tärkeä kumppani ihmisten hädän helpottamisessa. Nyt diakoniatyöntekijät epäilevät, että ammattimaisen diakoniatyön annetaan hiipua. Mitä diakonialle on tapahtumassa?

 

Diako­nia­työssä on pai­neita. Työntekijät uupu­vat, kun resurs­sit ja työ­määrä eivät enää koh­taa. Näin väit­tää Diakoniatyöntekijöiden lii­ton (Dtl) toi­min­nan­joh­taja Tiina Laine.

‚Äď Siell√§ n√§kyy ruuh¬≠kina se, mik√§ yhteis¬≠kun¬≠nan sosi¬≠aa¬≠li¬≠sek¬≠to¬≠rilla pii¬≠put¬≠taa, h√§n kuvaa.

Perustoimeentulotuen siirto Kelalle tuo pai¬≠neita dia¬≠ko¬≠nialle edel¬≠leen. Siirto ei v√§hen¬≠t√§¬≠nyt byro¬≠kra¬≠tiaa, vaan toi yhden luu¬≠kun lis√§√§.

‚Äď Ihmisten n√§k√∂¬≠kul¬≠masta avun hake¬≠mi¬≠nen ei hel¬≠pot¬≠tu¬≠nut. Nyt apua hae¬≠taan Kelasta, sosi¬≠aa¬≠li¬≠toi¬≠mesta ja viime h√§d√§ss√§ diakoniasta.

Avustaminen hake¬≠mus¬≠ten teossa on iso ty√∂¬≠sarka dia¬≠ko¬≠nialle. Joka vii¬≠des asia¬≠kas tar¬≠vit¬≠see apua digi¬≠vii¬≠da¬≠kossa. Monet dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t ovat uupu¬≠massa ty√∂¬≠taa¬≠kan alle, Laine sanoo.

‚Äď He soit¬≠ta¬≠vat ja itke¬≠v√§t, ett√§ he eiv√§t jaksa. Ty√∂t√§ on entist√§ enem¬≠m√§n, mutta ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√∂it√§ v√§hem¬≠m√§n. Ty√∂n m√§√§r√§ ja resurs¬≠sit eiv√§t en√§√§ kohtaa.

Työntekijöiden määrä kir­kossa on las­ke­nut. Työntekijöitä on kar­sittu eten­kin lapsi- ja nuo­ri­so­työstä sekä dia­ko­niasta, Laine huomauttaa.

Vuosina 2008‚Äď2017 dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√∂i¬≠den m√§√§r√§ laski 11 pro¬≠sent¬≠tia. Kauden alussa heit√§ oli 1 500, nyt 156 v√§hem¬≠m√§n. El√§kkeelle siir¬≠tyy l√§hi¬≠vuo¬≠sina l√§hes 150 ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§√§. Lis√§ksi joka toi¬≠nen alle 36-vuo¬≠tias dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠kij√§ har¬≠kit¬≠see alan vaihtoa.

‚Äď Diakoniaty√∂ntekij√§t pit√§¬≠v√§t ty√∂¬≠t√§√§n t√§r¬≠ke√§n√§, mutta heist√§ tun¬≠tuu, ett√§ on pakko l√§h¬≠te√§ muu¬≠alle t√∂i¬≠hin. He ovat saa¬≠neet tar¬≠peek¬≠seen. Jotkut ovat irti¬≠sa¬≠nou¬≠tu¬≠neet, vaikka uutta ty√∂t√§ ei ole tie¬≠dossa, sanoo Dtl:n asian¬≠mies Marko Pasma.

‚Äď Diakoniaty√∂ntekij√§t eiv√§t ole vain hurs¬≠kaita hyv√§n¬≠te¬≠ki¬≠j√∂it√§, vaan kor¬≠kea¬≠kou¬≠lu¬≠tuk¬≠sen saa¬≠neita ammat¬≠ti¬≠lai¬≠sia. Kovat ty√∂¬≠pai¬≠neet, huono palkka ja koettu arvos¬≠tuk¬≠sen puute saa hei¬≠d√§t hakeu¬≠tu¬≠maan muualle.

Ajetaanko diakoniaa alas kirkossa?

Diakoniaty√∂ntekij√∂iden lii¬≠ton mukaan n√§in on. Ammattimaisen dia¬≠ko¬≠nian alas¬≠ajo n√§kyy my√∂s dia¬≠ko¬≠nian asian¬≠tun¬≠ti¬≠juu¬≠den ohit¬≠ta¬≠mi¬≠sena. Se tun¬≠tuu oudolta, sill√§ koko kir¬≠kon his¬≠to¬≠rian dia¬≠ko¬≠nia on ollut kes¬≠kei¬≠sess√§ ase¬≠massa erik¬≠seen kut¬≠sut¬≠tuna ty√∂¬≠teh¬≠t√§¬≠v√§n√§, Tiina Laine kuvaa.

‚Äď Kirkossa on alettu puhua dia¬≠ko¬≠niasta pel¬≠k√§s¬≠t√§√§n l√§him¬≠m√§i¬≠syy¬≠ten√§. Se h√§i¬≠vyt¬≠t√§√§ amma¬≠til¬≠lista ja vai¬≠kut¬≠ta¬≠vaa dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂t√§ ja kaven¬≠taa k√§si¬≠tyst√§ dia¬≠ko¬≠niasta, Marko Pasma sanoo.

Diakoniatyöntekijöillä on entistä vähem­män aikaa perin­tei­seen dia­ko­ni­aan, lii­tosta sano­taan. Se näkyy muun muassa kyse­lystä, joka teh­tiin jäse­nille tämän vuo­den alussa. Sen mukaan 40 pro­sent­tia dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den työstä on muuta kuin diakoniaa.

Diakoniatyöntekijät ovat mukana muun muassa rip­pi­lei­reillä. Yksi leiri vie työ­ai­kaa kolme viikkoa.

‚Äď Kirkossa aja¬≠tel¬≠laan, ett√§ eri hen¬≠ki¬≠l√∂s¬≠t√∂¬≠ryh¬≠mien pit√§√§ tehd√§ yhteis¬≠ty√∂t√§. Se on l√§h¬≠t√∂¬≠koh¬≠tai¬≠sesti ihan fine. Varjopuoli on, ett√§ mit√§ enem¬≠m√§n muu¬≠hun menee aikaa, sit√§ v√§hem¬≠m√§n aikaa j√§√§ niille, jotka ovat pahi¬≠ten pulassa. Kirkon pit√§√§ nyt pun¬≠nita t√§t√§. Karsitaanko ty√∂st√§, joka kir¬≠kon j√§sen¬≠ten mie¬≠lest√§ on t√§r¬≠keint√§, Tiina Laine kysyy.

Ammattimaisen diakonian alasajo näkyy diakonian asiantuntijuuden ohittamisena.

Laine viit¬≠taa Kirkon tut¬≠ki¬≠mus¬≠kes¬≠kuk¬≠sen sel¬≠vi¬≠tyk¬≠seen vuo¬≠delta 2015. Sen mukaan suu¬≠rim¬≠mat syyt kuu¬≠lua kirk¬≠koon ovat v√§h√§¬≠osais¬≠ten aut¬≠ta¬≠mi¬≠nen ja hau¬≠taus¬≠mai¬≠den yll√§¬≠pito. Silti monet dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t koke¬≠vat, ettei dia¬≠ko¬≠niaa arvos¬≠teta kir¬≠kossa kuten ennen.

‚Äď Yhteiskunnan ilma¬≠piiri hei¬≠jas¬≠tuu kirk¬≠koon. Arvot ovat koven¬≠tu¬≠neet. Sit√§ eiv√§t kir¬≠kon p√§√§t¬≠t√§¬≠j√§t aina edes tie¬≠dosta. Muutos tapah¬≠tui muu¬≠ta¬≠man dia¬≠ko¬≠niaa kriit¬≠ti¬≠sesti arvioi¬≠van artik¬≠ke¬≠lin j√§l¬≠keen. Niist√§ otet¬≠tiin lauseita jopa suo¬≠raan kir¬≠kon neli¬≠vuo¬≠tis¬≠ker¬≠to¬≠muk¬≠seen. J√§i el√§¬≠m√§√§n lause, ett√§ dia¬≠ko¬≠nia hiipuu.

Laine huo­maut­taa, ettei dia­ko­niassa voi tin­kiä amma­til­li­suu­desta. Asiakkaat ovat kaik­kein rik­ki­näi­sim­piä ihmisiä.

‚Äď Yhteis√∂llisyys ei auta ihmi¬≠si√§, jotka eiv√§t pysty osal¬≠lis¬≠tu¬≠maan. Ensin rik¬≠ko¬≠nai¬≠suus pit√§√§ kor¬≠jata, ja ihmi¬≠nen voi¬≠maan¬≠nut¬≠taa. Siihen tar¬≠vi¬≠taan ammat¬≠ti¬≠lai¬≠sen ty√∂t√§. Se tapah¬≠tuu pii¬≠lossa, se ei ole tren¬≠di¬≠k√§st√§ eik√§ n√§yt¬≠t√§¬≠v√§√§. Mutta sii¬≠hen perus¬≠tuu pit¬≠k√§lti kir¬≠kon uskot¬≠ta¬≠vuus. H√§d√§ss√§ ole¬≠vien aut¬≠ta¬≠mis¬≠ty√∂t√§ ei nyt saisi tuhota.

Diakonian pitää kehittyä murroksen keskellä

Diakonian asian­tun­tija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta ja sosi­aa­li­po­li­tii­kan pro­fes­sori Heikki Hiilamo Helsingin yli­opis­tosta eivät näe, että dia­ko­nian arvos­tus kir­kossa ja seu­ra­kun­nissa vähenisi.

‚Äď Kirkolle dia¬≠ko¬≠nia on t√§r¬≠ke√§√§, ja sit√§ arvos¬≠te¬≠taan. En ole n√§h¬≠nyt mis¬≠s√§√§n aja¬≠tusta tai puhetta, ett√§ sit√§ pit√§isi ajaa alas. N√§en, ett√§ kirk¬≠koa ja seu¬≠ra¬≠kun¬≠taa ei voi olla ilman vah¬≠vaa dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂t√§, Saarela sanoo.

‚Äď Tiedossa on my√∂s se toi¬≠nen puoli eli resurs¬≠sien v√§he¬≠ne¬≠mi¬≠nen. Kun ty√∂¬≠te¬≠ki¬≠j√∂it√§ jou¬≠du¬≠taan v√§hen¬≠t√§¬≠m√§√§n kaik¬≠kialla kir¬≠kossa, syn¬≠tyy hel¬≠posti tunne, ett√§ resurs¬≠seista jou¬≠du¬≠taan tais¬≠te¬≠le¬≠maan. Mist√§√§n talous¬≠ti¬≠las¬≠toista ei n√§y, ett√§ dia¬≠ko¬≠nia olisi hii¬≠pu¬≠massa. T√§rkeint√§ on seu¬≠ra¬≠kun¬≠nan j√§sen¬≠ten n√§k√∂¬≠kulma: dia¬≠ko¬≠nia on t√§rke√§√§.

Heikki Hiilamo sanoo samaa. Hiilamolla on pitkä koke­mus dia­ko­niasta. Hän työs­ken­teli aiem­min kirk­ko­hal­li­tuk­sessa dia­ko­nia- ja yhteis­kun­ta­työn johtajana.

‚Äď Diakonian mer¬≠ki¬≠tys on t√§r¬≠ke√§ ja laaja-¬≠alai¬≠nen ottaen huo¬≠mioon ihmis¬≠ten el√§¬≠m√§n¬≠ti¬≠lan¬≠teet. Siin√§ aute¬≠taan niit√§, joi¬≠den h√§t√§ on suu¬≠rin ja joita ei ole muu¬≠alla autettu.

‚Äď Diakonia on kir¬≠kolta todella iso ja mer¬≠kit¬≠t√§v√§ ty√∂¬≠pa¬≠nos vai¬≠keim¬≠massa ase¬≠massa ole¬≠vien aut¬≠ta¬≠mi¬≠seksi. Kirkko rahoit¬≠taa dia¬≠ko¬≠niaa Suomessa sel¬≠v√§sti enem¬≠m√§n kuin mis¬≠s√§√§n muussa Pohjoismaassa.

Hiilamo kir­joitti Yhteiskuntapolitiikka-leh­teen amma­til­li­sesta dia­ko­niasta artik­ke­lin, joka Dtl:n mukaan muutti kir­kon tapaa puhua dia­ko­niasta kriit­ti­sem­pään suun­taan. Hän ver­tasi siinä toi­meen­tu­lo­tuen saa­jien ja dia­ko­nian asiak­kai­den mää­riä. Tutkimus toi esiin, että dia­ko­nia ei rea­goi­nut 2008 alka­nee­seen lamaan yhtä nopeasti kuin 1990-luvun laman aikana.

Tiina Saarela kui­ten­kin ymmär­tää, mistä aiheu­tuu dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den tunne arvo­jen koventumisesta.

‚Äď Koko yhteis¬≠kun¬≠nassa asen¬≠teet ovat koven¬≠tu¬≠neet. Eik√§ kirkko ole yhteis¬≠kun¬≠nan ulko¬≠puo¬≠lella. Usein samat p√§√§t¬≠t√§¬≠j√§t p√§√§t¬≠t√§¬≠v√§t seu¬≠ra¬≠kun¬≠nassa ja kun¬≠nissa. Julkisuudessa tois¬≠tu¬≠vat n√§ke¬≠myk¬≠set, ett√§ k√∂y¬≠hyys on omaa syyt√§ ja ihmi¬≠set eiv√§t halua tehd√§ t√∂it√§. Kova ilma¬≠piiri n√§kyy k√∂y¬≠hiss√§ h√§pe√§n√§. Meid√§n teh¬≠t√§v√§ kir¬≠kossa ja sosi¬≠aa¬≠li¬≠toi¬≠messa on puo¬≠lus¬≠taa v√§h√§osaisia.

Saarela sanoo, että koko sosi­aali- ja terveys­ala on nyt mur­rok­sessa. On tekeillä sote-uudis­tus ja maa­kun­ta­malli. Myös dia­ko­nia jou­tuu mur­rok­sen kes­kellä muut­tu­maan ja kehit­ty­mään, hän sanoo. Työpaineiden alla on helppo jäädä kiinni van­haan. Se ei nyt riitä, vaan nyt pitää miet­tiä uudel­leen, mitä dia­ko­niassa teh­dään, miten ja kenen kanssa ja mitkä ovat työn tär­keim­mät painopisteet.

‚Äď Kukaan muu kuin dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t eiv√§t voi sit√§ tehd√§. Seurakunnat p√§√§t¬≠t√§¬≠v√§t itse dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂s¬≠t√§√§n, kir¬≠kon johto voi vain antaa suosituksia.

Diakonia kutoo yhteistyön verkkoja

Tiina Saarelan n√§ke¬≠mys on, ett√§ dia¬≠ko¬≠niaa pit√§√§ kehit¬≠t√§√§ yhtei¬≠s√∂l¬≠li¬≠sem¬≠p√§√§n suun¬≠taan. Sit√§ ei pid√§ k√§sit¬≠t√§√§ kapeasti, h√§n sanoo. Yhteis√∂llisyys ei ole sit√§, ett√§ vapaa¬≠eh¬≠toi¬≠set kor¬≠vaa¬≠vat ammat¬≠ti¬≠lai¬≠set, h√§n sanoo.

‚Äď Diakonity√∂ntekij√∂ill√§ on sosio¬≠no¬≠min tai sai¬≠raan¬≠hoi¬≠ta¬≠jan kou¬≠lu¬≠tus. Heid√§n ty√∂¬≠t√§√§n ei voi tehd√§ vapaa¬≠eh¬≠tois¬≠ten voimin.

Sen sijaan yhtei­söl­li­syys voisi tar­koit­taa yhteis­työn kehit­tä­mistä alan eri toi­mi­joi­den kanssa.

Yhteiskunnassa asenteet ovat koventuneet. Eikä kirkko ole yhteiskunnan ulkopuolella.

‚Äď Kunnat ja j√§r¬≠jes¬≠t√∂t ovat dia¬≠ko¬≠nialle t√§r¬≠keit√§ kump¬≠pa¬≠neita. Yhteisty√∂t√§ nii¬≠den kanssa pit√§√§ kehit¬≠t√§√§, jotta ihmi¬≠sille saa¬≠daan hyv√§√§ tukea. Diakonialle sopii amma¬≠til¬≠li¬≠sen ver¬≠kon¬≠ku¬≠to¬≠jan rooli t√§ss√§ kuviossa.

‚Äď Perinteisesti eri toi¬≠mi¬≠jat ovat Suomessa vas¬≠tan¬≠neet vain omasta kapeasta sek¬≠to¬≠rista. Nyt monet asiat pit√§√§ aja¬≠tella uudel¬≠leen. Ammatillisuus dia¬≠ko¬≠niassa ei tar¬≠koita sit√§, ett√§ hoi¬≠de¬≠taan vain oma sek¬≠tori. Tarvitaan uusia tapoja tehd√§ ty√∂t√§ toi¬≠sella tavalla.

Diakonian vah­vuus on se, että se koh­taa ihmi­sen, Tiina Saarela sanoo. Diakoniassa ihmi­nen saa puhua ja häntä kuun­nel­laan. Samaan eivät aina pysty kun­tien sosi­aali- ja ter­veys­huolto, jossa aika­tau­lut ovat usein tiu­kat ja resurs­sit pie­net laki­sää­tei­siin teh­tä­viin nähden.

‚Äď Diakonia pys¬≠tyy paneu¬≠tu¬≠maan kokonaisuuteen.

Heikki Hiilamo n√§kee, ett√§ dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√∂i¬≠den uupu¬≠mi¬≠sen taus¬≠talla on laa¬≠jem¬≠pia syit√§.

‚Äď Diakonit ovat kou¬≠lu¬≠tuk¬≠sel¬≠li¬≠sesti ja hal¬≠lin¬≠nol¬≠li¬≠sesti j√§√§¬≠neet vai¬≠ke¬≠aan rakoon. Diakonian viran ase¬≠maa kir¬≠kossa on yri¬≠tetty rat¬≠kaista 30 vuotta, mutta hyv√§√§ rat¬≠kai¬≠sua ei ole saatu aikaan.

Diakoniatyöntekijöillä on amk-tasoi­nen kou­lu­tus. Se ei anna samoja oikeuk­sia kuin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on. Diakoniaa ei ole samalla lailla nor­mi­tettu kuin sosi­aa­li­työ tai Kelan toi­minta, Hiilamo huo­maut­taa. Niille on laissa mää­rätty teh­tä­vät ja oikeuk­sien rajat. Diakonia jou­tuu itse mää­rit­te­le­mään työnsä sisäl­lön ja fokuksen.

‚Äď Toisaalta se on vah¬≠vuus. Diakonia pys¬≠tyy nopeasti rea¬≠goi¬≠maan uusiin, esiin nous¬≠sei¬≠siin tar¬≠pei¬≠siin ja ilmi√∂ihin.

Diakoniatyöntekijöiden ammat­tia­sema seu­ra­kun­nassa on han­kala, Hiilamo kuvaa. Kirkon val­ta­hie­rar­kiassa papin ja dia­ko­nia­työn­te­ki­jän oikeuk­sissa on suu­rempi ero kuin lää­kä­rin ja sairaanhoitajan.

 

‚ÄĚHuolta on kuunneltava‚ÄĚ

Olen perusdiakonian suuri kannattaja, sanoo Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo.

‚Äď Kirkkolains√§√§d√§nt√∂ m√§√§¬≠r√§√§, ett√§ jokai¬≠sessa seu¬≠ra¬≠kun¬≠nassa pit√§√§ olla dia¬≠ko¬≠ni¬≠ty√∂n¬≠te¬≠kij√§, sanoo Teemu Laajasalo. Kuva: Kirkon kuva¬≠pankki / Markku Pihlaja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helsingin hiip­pa­kun­nan piispa Teemu Laajasalo sanoo, että hän tun­nis­taa dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den huo­len. Hiippakuntaan on tul­lut muu­ta­mia yhtey­den­ot­toja asiasta.

Vielä vuosi sit­ten hän toimi kirk­ko­her­rana Kalliossa. Silloin hän kuuli työn­te­ki­jöi­den tun­te­muk­sia omasta seurakunnastaan.

‚Äď Ammatillista dia¬≠ko¬≠niaa teke¬≠v√§t ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§t koke¬≠vat, ett√§ vapaa¬≠eh¬≠tois¬≠ju¬≠tut hei¬≠ken¬≠t√§¬≠v√§t hei¬≠d√§n ase¬≠maansa. Sit√§ huolta pit√§√§ kuulla.

‚Äď Jos heill√§ on tunne, ettei heit√§ arvos¬≠teta tai hei¬≠d√§n osaa¬≠mi¬≠sensa syr¬≠j√§y¬≠te¬≠t√§√§n, jota¬≠kin on men¬≠nyt pieleen.

Kirkossa aja­tel­laan nyt, että lähim­mäis­työ ja pal­velu kuu­lu­vat kai­kille työn­te­ki­jöille pap­peja myö­ten, Laajasalo sanoo. Samalla halu­taan kehit­tää dia­ko­niassa vapaa­eh­tois­ten osuutta.

‚Äď On t√§r¬≠ke√§ aja¬≠tella, ett√§ vapaa¬≠eh¬≠tois¬≠ty√∂ ja amma¬≠til¬≠li¬≠nen dia¬≠ko¬≠nia eiv√§t ole kil¬≠pai¬≠li¬≠joita tai vaih¬≠toeh¬≠toja. Ammatillisella dia¬≠ko¬≠nialla on osaa¬≠mista, josta on pidet¬≠t√§v√§ kiinni. Vapaaehtoisty√∂ ei kor¬≠vaa ammat¬≠ti¬≠maista dia¬≠ko¬≠niaa. Se on vain tapa tehd√§ enemm√§n.

Ei tarvetta vähentää virkoja

Helsingin hiip­pa­kun­nassa työs­ken­te­lee tällä haa­vaa noin 140 dia­ko­nia­työn­te­ki­jää, Laajasalo kertoo.

Diakoniatyöntekijöiden määrä vaih­te­lee eri seu­ra­kun­nissa. Ne päät­tä­vät viroista ja toi­min­nan pain­opis­teistä itse.

‚Äď En ole kuul¬≠lut sig¬≠naa¬≠lia, ett√§ olisi halua tai tar¬≠vetta v√§hen¬≠t√§√§ m√§√§r√§√§.

Diakonian viroilla on kir­kossa vahva suoja, hän kuvaa. Kirkkolainsäädäntö mää­rää, että jokai­sessa seu­ra­kun­nassa pitää olla diakoniatyöntekijä.

Diakoniatyöntekijöiden liitto on ollut huo­lis­saan siitä, että kai­kissa hiip­pa­kun­nissa ei enää ole omaa dia­ko­niasta vas­taa­vaa hen­ki­löä. Helsingin hiip­pa­kun­nassa toimi ennen dia­ko­ni­aan nimetty hiip­pa­kun­ta­sih­teeri. Kun viran­hal­tija jäi eläk­keelle vii­ti­sen vuotta sit­ten, dia­ko­nia yhdis­tet­tiin mui­den hiip­pa­kun­ta­sih­tee­rien tehtäviin.

‚Äď En ollut tuol¬≠loin piispa enk√§ tied√§ kes¬≠kus¬≠te¬≠lua, joka liit¬≠tyi muu¬≠tok¬≠seen. Yleisell√§ tasolla voi sanoa, ett√§ kir¬≠kossa on ty√∂¬≠ala¬≠koh¬≠tai¬≠suutta v√§hen¬≠netty ja ty√∂¬≠teh¬≠t√§¬≠vi√§ yhdis¬≠tetty muu¬≠ten¬≠kin talous¬≠syist√§. On var¬≠masti hyv√§ miet¬≠ti√§ tule¬≠via rat¬≠kai¬≠suja t√§ss√§ dia¬≠ko¬≠nien n√§k√∂kulmasta.

Olen kikkailemattoman perusdiakonian kannattaja

Laajasalo sanoo, että dia­ko­nia on kir­kon työn yti­messä. Sitä arvos­te­taan sekä kir­kon sisällä että jäsenistössä.

Diakonian mer­ki­tys näkyy myös työ­muo­doissa, joita se on kehit­tä­nyt, Helsingin piispa muis­tut­taa. Esimerkiksi sovit­telu, vel­ka­neu­vonta ja pros­ti­tuoi­tu­jen aut­ta­mi­nen on läh­te­nyt dia­ko­nia­työstä. Nyt ne ovat levin­neet muu­hun yhteiskuntaan.

Uusista työ­muo­doista dia­ko­nia on kehit­tä­nyt ruoan jake­lua ja ruo­kai­luja vähävaraisille.

‚Äď Olen itse kik¬≠kai¬≠le¬≠mat¬≠to¬≠man perus¬≠dia¬≠ko¬≠nian suuri kan¬≠nat¬≠taja ja tukija. Siihen kuu¬≠lu¬≠vat vas¬≠taan¬≠ot¬≠to¬≠ty√∂, eri¬≠lai¬≠set tapah¬≠tu¬≠mat ja koti¬≠k√§yn¬≠nit. Kotik√§yntej√§ eiv√§t juuri muut en√§√§ tee kuin kirkko.

 

‚ÄĚKaikki eiv√§t jaksa en√§√§ edes yritt√§√§‚ÄĚ

Johtava diakoniatyöntekijä Liisa Juusela kuulee raskaita elämänkohtaloita Hakunilan kirkolla.

 

‚Äď Teht√§v√§mme on tuoda asiak¬≠kai¬≠den √§√§ni kuu¬≠lu¬≠viin, sanoo Liisa Juusela. Kuva: Jyrki Komulainen

Me upo­taan työ­hön, sanoo joh­tava dia­ko­nia­työn­te­kijä Liisa Juusela. Hän ohjaa dia­ko­nia­tii­miä Hakunilan seu­ra­kun­nassa Vantaalla.

Hakunila on pää­osin 1970-luvulla raken­nettu ker­ros­ta­lo­lä­hiö kau­pun­gin itä­osassa. Seurakuntaan kuu­luu myös lähei­nen Länsimäen alue, jossa kol­mas­osa asuk­kaista on taus­tal­taan maa­han­muut­ta­jia. Seurakunnan alu­eella asuu 30 000 ihmistä.

Diakoniatyöntekijöillä on ker­ran vii­kossa avoin vas­taan­otto kum­mas­sa­kin toi­mi­pai­kassa. Muuten työn­te­ki­jöi­den luokse pää­see ajan tilaamalla.

Ihmisten ras­kas arki ja monet ongel­mat näky­vät dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­den työssä: Isä tekee kuo­le­maa Rovaniemellä eikä ole varaa mat­kus­taa hyväs­te­le­mään häntä. Raha ei riitä lap­sen hau­ta­ki­veen. Ruokaa ei voi ostaa, kun pie­nestä eläk­keestä mak­se­taan ensin vuo­krat ja velat. Ei voi mennä lää­kä­riin, kun käynti ja lääk­keet mak­sa­vat. Hampaat jää­vät hoitamatta.

Monet sat­tu­mat tuo­vat vas­taa­no­tolle myös työssä käy­viä: Omistusasunnon vas­tike nousi yli mak­su­ky­vyn, kun taloon tuli yhtä aikaa katto- ja put­ki­re­montti. Mies oli pelan­nut, hävin­nyt ja otta­nut vip­pejä, ja velat kaa­tu­vat per­heen päälle.

Moni on luovuttanut.

‚Äď Et k√§y mis¬≠s√§√§n, et tee mit√§√§n, et osta mit√§√§n. Et jaksa en√§√§ edes yrit¬≠t√§√§, Juusela kuvaa.

Työttömyystuen ja ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van pit­kät käsit­te­ly­ajat näky­vät ruuh­kina. Päätökset vii­py­vät viik­koja, ja lopulta ruo­kaan ei ole rahaa. Aktiivimallin leik­kauk­set kiris­tä­vät kuk­ka­roa enti­ses­tään, ja työ­tön saat­taa saada 460 euroa käteen kuussa.

Pääkaupunkiseudun vuo­kra­taso on kor­kea, ja asu­mis­tuki on jää­nyt siitä jälkeen.

‚Äď Kuka ne asu¬≠mis¬≠me¬≠no¬≠jen sal¬≠li¬≠tut rajat on kek¬≠si¬≠nyt? Kallis asu¬≠mi¬≠nen kur¬≠jis¬≠taa ihmi¬≠si√§ lis√§√§, sanoo Juusela.

‚Äď T√§√§ll√§ yksi√∂t√§ on vai¬≠kea saada alle 700‚Äď800 euron. Olen sano¬≠nut v√§lill√§ asiak¬≠kaalle, ett√§ jos sinulle ei ole siteit√§ Hakunilaan, muuta Lahteen. Siell√§ kiva kak¬≠sio voi mak¬≠saa 500 euroa kuukaudessa.

Jokaisen avun haki¬≠jan tilanne sel¬≠vi¬≠te¬≠t√§√§n, Juusela sanoo. Periaate on, ett√§ rahaa anne¬≠taan vasta, jos Kela ja sosi¬≠aa¬≠li¬≠toi¬≠misto eiv√§t ole sit√§ anta¬≠neet. Yhteydet sosi¬≠aa¬≠li¬≠toi¬≠meen ovat t√§r¬≠ke√§t ja toi¬≠mi¬≠vat, h√§n kuvaa. Asiakkaan asioita voi¬≠daan sel¬≠vit¬≠t√§√§ yhteis¬≠ty√∂ss√§. √Ąkillisiin krii¬≠sei¬≠hin voi¬≠daan hakea kerta-apua seu¬≠ra¬≠kun¬≠nan kriisirahastosta.

‚Äď Joskus k√§y ilmi, ett√§ hakija ei ole tien¬≠nyt, osan¬≠nut tai jak¬≠sa¬≠nut edes hakea tukia, joi¬≠hin h√§nell√§ on oikeus, Juusela kertoo.

Asiakkailla suruja ja rankkoja kokemuksia

Liisa Juusela on toi­mi­nut Hakunilassa dia­ko­nia­työssä kolme vuo­si­kym­mentä. Sinä aikana työn pain­opiste on siir­ty­nyt koti­käyn­neistä vas­taan­ot­toi­hin turvallisuussyistä.

‚Äď Ennen dia¬≠ko¬≠nia¬≠ty√∂n¬≠te¬≠kij√§ meni asiak¬≠kaan kotiin yksin. Siell√§ saat¬≠toi olla vas¬≠tassa mit√§ vain. Menin itse¬≠kin paik¬≠koi¬≠hin, joi¬≠hin ei olisi pit√§¬≠nyt menn√§. Kirkolla meit√§ on enem¬≠m√§n pai¬≠kalla, ja ty√∂¬≠huo¬≠neesta p√§√§¬≠see pois, jos tilanne vaatii.

‚Äď Vanhusten luona kah¬≠vit¬≠te¬≠lu¬≠jen aika on ohi. Jos tie¬≠d√§mme, ett√§ joku meille tuttu van¬≠hus kai¬≠paa seu¬≠raa, etsimme vapaaehtoisen.

Ihmisten koh¬≠taa¬≠mi¬≠nen on kui¬≠ten¬≠kin mei¬≠d√§n t√§r¬≠kein teh¬≠t√§¬≠v√§mme, Juusela lin¬≠jaa. Kaiken muun voi j√§t¬≠t√§√§ v√§hem¬≠m√§lle. Esimerkiksi kokouk¬≠sissa istu¬≠mi¬≠nen ja byro¬≠kra¬≠tia on Hakunilassa kar¬≠sittu mini¬≠miin. Meid√§n hal¬≠lin¬≠to¬≠sih¬≠teeri sanoo, ett√§ ‚ÄĚanta¬≠kaa min√§ hoi¬≠dan pape¬≠ri¬≠ty√∂t, kes¬≠kit¬≠ty¬≠k√§√§ te aut¬≠ta¬≠mi¬≠seen‚ÄĚ, Juusela kertoo.

‚Äď Kysymme asiak¬≠kailta aina, mit√§ sinulle kuu¬≠luu. Kukaan ei ehk√§ ole kysy¬≠nyt sit√§ ennen. Asiakas saat¬≠taa romah¬≠taa itke¬≠m√§√§n. En voi puhua n√§ist√§, kun se on niin noloa eik√§ kukaan jaksa kuun¬≠nella, moni kertoo.

‚Äď Ihmiset ker¬≠to¬≠vat j√§r¬≠kyt¬≠t√§¬≠vi√§ asioita. Lapsi on teh¬≠nyt itse¬≠mur¬≠han tai on per¬≠he¬≠v√§¬≠ki¬≠val¬≠taa. He eiv√§t ole saa¬≠neet nii¬≠hin mit√§√§n apua.

Joitakin hel­pot­taa puhu­mi­nen. Joitakin ohja­taan lää­kä­riin, tera­pi­aan ja psy­kiat­ri­seen hoitoon.

‚Äď Tapaamme kes¬≠kus¬≠te¬≠lua¬≠pua tar¬≠vit¬≠se¬≠via useita ker¬≠toja. Meill√§ on pit¬≠k√§¬≠ai¬≠kai¬≠sina asiak¬≠kaina my√∂s p√§ih¬≠deon¬≠gel¬≠mai¬≠sia. Monelle heist√§ yhteys dia¬≠ko¬≠ni¬≠aan on er√§√§n¬≠laista saat¬≠to¬≠hoi¬≠toa, Juusela ker¬≠too. H√§n on k√§y¬≠nyt monissa asiak¬≠kai¬≠den hautajaisissa.

Diakoniatyöntekijät vas­taa­vat myös yhtei­sö­ruo­kai­luista, joi­den yhteis­työ­kump­pa­nina on Yhteinen pöytä. Niitä on ker­ran vii­kossa Hakunilasssa ja Länsimäessä. Diakoniatyöntekijät osal­lis­tu­vat myös rip­pi­lei­reille, har­taus­het­kiin ja lai­tos­käyn­tei­hin. Juuselan aikaa vie­vät myös vapaa­eh­tois­ten ja kun­tout­ta­vassa työ­toi­min­nassa ole­vien ohjaus.

‚Äď Paineita aiheut¬≠taa ty√∂n m√§√§r√§ ja sen sis√§lt√∂: ihmis¬≠ten suru, masen¬≠nus ja toi¬≠vot¬≠to¬≠muus. Meill√§ on ty√∂ss√§ aina mukana toivo. Kristillinen ihmis¬≠k√§¬≠si¬≠tys n√§kee jokai¬≠sen ainut¬≠laa¬≠tui¬≠sena, arvok¬≠kaana ja kau¬≠niina. Jos me emme itse usko parem¬≠paan, miten voimme v√§lit¬≠t√§√§ toi¬≠voa asiakkaille?

Jaana Laitinen