Otsikko on intertekstuaalinen viittaus Pelle Miljoonan kappaleeseen, jonka lisäksi myös kunnianosoitus hänelle kaikesta inspiraatiosta, jonka olen hänen tuotoksistaan elämäni varrella saanut. Artikkelini on  väliotsikoissa on poimintoja eri kantaaottavien yhtyeiden kappaleiden nimistä ja sanoituksista.

 

Kohtaan työs­säni syr­jäy­ty­neitä ja monion­gel­mai­sia nuo­ria, joilla on ollut elä­mänsä aikana poik­keuk­sel­li­sen pal­jon kiel­tei­siä koke­muk­sia. Teh­tä­väni on yhdessä nuo­ren kanssa vai­kut­taa hänen tule­vai­suu­teensa myön­tei­sesti ja raken­ta­vasti. Kun kysyn nuo­rilta, mistä he haa­vei­le­vat, saan vas­tauk­seksi val­ta­väes­tön mukai­sia unel­mia sekä haja­nai­sia että epä­joh­don­mu­kai­sia suun­ni­tel­mia — eteen­päin mene­mi­nen on vai­keaa. Oma men­nei­syy­tensä on hyvä tun­tea, mutta sitä on mah­do­tonta muut­taa.

Näen työs­säni monia poten­ti­aa­li­sia nuo­ria, jotka ovat jää­net kiinni men­nee­seen ja tämä estää heitä löy­tä­mästä suun­nan tule­vaan. Aikui­sen tuki, apu ja ohjaus ovat ensi­si­jai­sen tär­keitä nuo­relle, jotta hän kyke­nee säi­lyt­tä­mään posi­tii­vi­sen asen­teensa sekä kes­kit­ty­mään nii­hin hyviin ja voi­man­nuut­ta­viin muis­toi­hin. Sel­lai­set muis­tot anta­vat ins­pi­raa­tiota nousta takai­sin jaloil­leen. Aivot eivät tal­lenna niin hyviä kuin huo­no­ja­kaan muis­toja min­kään­lai­seen arkis­toon, mistä ne voisi halu­tes­saan palaut­taa. Ne tule­vat osaksi aivoja yhdessä luon­teen, usko­mus­ten, ideoi­den ja mui­den sel­lais­ten teki­jöi­den kanssa, jotka teke­vät meistä eri­lai­sia ihmi­siä — omia ainut­ker­tai­sia per­soo­niamme.

Kaaosta tää maa kaipaa

Miksi niin moni nuori syr­jäy­tyy? Vaikka nuo­rella olisi halu tehdä muu­tos, syr­jäy­ty­mi­seen liit­tyy pal­jon yhteis­kun­nal­li­sen elä­män raken­teita. Voimme puhua siitä suh­de­kä­sit­teenä, jonka raken­teet muo­dos­tu­vat kult­tuu­ri­sista, sosi­aa­li­sista ja talou­del­li­sista eriar­vois­ta­vista pro­ses­seista. Onko se siis nuo­ren oma hen­ki­lö­koh­tai­nen piirre, että hän syr­jäy­tyy yhteis­kun­nasta ja rat­kea­vatko yhteis­kun­nan jär­jes­tel­män ongel­mat yksilö ker­ral­laan?

Ken­ties nuo­ret suh­tau­tui­si­vat parem­min yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mään, jos byrok­tia ei olisi niin sekava ja pelot­tava. Yhteis­kun­tamme kehi­tys on tuo­nut moniu­lot­tei­sia ja suu­ria raken­teel­li­sia ongel­mia, jotka edis­tä­vät syr­jäy­ty­mistä, mai­nit­ta­koon esi­mer­kiksi pik­ku­ri­kok­sista koi­tu­vat kovat sank­tiot, luot­to­tie­to­jen menet­tä­mi­sen vai­ku­tus eri elä­män osa-aluei­siin ja puut­teel­li­nen oppi­so­pi­mus­jär­jes­telmä.

Yhteis­kun­taan kiin­nit­ty­mi­sen tekee vai­keaksi se, että ongel­miin rea­goi­daan puut­ta­malla nii­hin anka­rilla sank­tioilla ja yleensä nämä sank­tiot koh­dis­tu­vat juuri nii­hin, jotka ovat jo siitä huo­li­matta itsensä kan­nalta epäe­dul­li­sessa tilan­teessa. Kun haluat muu­tosta, voi se kär­jis­te­tysti mennä niin, kuten Pale­face sanoo ’’kyllä mieltä saa osot­taa, mut put­kan puo­lel’’.

Entä bar­ri­ka­deilla tais­te­leva nuo­riso?  Monen vuo­den enem­män tai vähem­män kapi­nal­li­siin nuo­riin koh­dis­tuva empii­ri­nen tut­ki­muk­seni on saa­nut minut monesti har­kit­se­maan hans­ko­jen heit­tä­mistä tis­kiin. Anar­kia-merk­kiä kau­las­saan kan­ta­vat nuo­ret rik­ko­vat pie­ny­rit­tä­jien ikku­noita, satut­ta­vat eläi­miä, aiheut­ta­vat tur­halla ja päät­tö­mällä ilki­val­lalla veron­mak­sa­jille yli­mää­räi­siä ja isoja kuluja sekä tuo­mit­se­vat Sinut jos et ole saman­lai­nen kuin he. Nämä ovat vain joi­tain esi­merk­kejä, joita en erit­tele tässä artik­ke­lissa tar­kem­min.

Anar­kismi ei ole tur­han päi­ten uhoa­mista ja paik­ko­jen rik­ko­mista. Vaikka kapi­naan nouse­mi­nen ja apa­tiasta irtau­tu­mi­nen on sinänsä hyvä asia, ilman pää­mää­rää, into­hi­moa, joh­don­mu­kaista toi­min­taa ja mää­rä­tie­toi­suutta se kui­ten­kin on tur­haa. Sil­mi­tön viha sokai­see nuo­ret, eivätkä he enää tiedä mihin päin he ovat menossa. Nämä nuo­ret kan­ta­vat ulkois­ten pai­neit­tansa lisäksi suurta sisäis­ten vaa­ti­mus­ten kuor­maa. Hei­dän tekonsa eivät seiso hei­dän sano­jensa takana eikä vihan sekoit­tama pää kykene reflek­tioon. Reflek­tio käsit­tää ylei­sesti ne toi­min­not, joilla yksilö pyr­kii sel­vit­tä­mään koke­muk­si­aan tavoit­tee­naan oppia uutta tie­toa.

Nuoruus tekee kipeää

Nos­tan esille aihee­seen sopi­van Ben­ja­min Frankli­nin sitaa­tin: ’’Kerro minulle, niin unoh­dan. Opeta minulle, niin muis­tan. Osal­lista minut, niin opin.’’ Kir­joi­tuk­seni yksi olen­nai­nen käsite on nuo­ren osal­li­suus. Osal­li­suu­teen yksi­lön koke­muk­sessa liit­tyy­vät iden­ti­teetti, vai­ku­tus- ja muu­tos­mah­dol­li­suus, eheys, voi­maan­tu­mi­nen ja toi­mi­juus. Osal­li­suu­teen yhtei­sön voi­ma­va­rana kuu­lu­vat luot­ta­mus, sosi­aa­li­set ver­kos­tot ja tuki, vas­ta­vuo­roi­suus ja sosi­aa­li­nen pää­oma.

Yhteis­kun­nan tasolla osal­li­suus perus­tuu demo­kra­ti­aan, kan­sa­lai­syh­teis­kun­taan, kol­man­teen sek­to­riin, aktii­vi­seen kan­sa­lai­suu­teen sekä kan­sa­lais­osal­lis­tu­mi­seen ja vai­kut­ta­mi­seen. Kenen syytä nuor­ten apa­tia on ja miksi emme ikinä opi? Mistä joh­tuu se, että nuori haluaa saada kai­ken heti, mutta kiel­täy­tyy itse lait­ta­masti tik­kua ris­tiin? Miksi nuori kokee omaa­vansa ainoas­taan oikeuk­sia ilman min­kään­lai­sia vel­vol­li­suuk­sia?

Jokai­nen orga­ni­saa­tio koos­tuu arvok­kaista ihmi­sistä. Nuo­ret­kin osaa­vat pal­jon eri­lai­sia asioita ja heillä on moni­puo­li­sia näke­myk­siä ja kehi­ty­si­deoita. Suuri määrä poten­ti­aa­lia jää rea­li­soi­tu­matta, jos nuorta ei aidosti kuun­nella. Lai­naan koti­mai­sen suo­sik­kiyh­tyeeni Rat­sian edes­men­neen Jyri Hon­ka­vaa­ran sanoja: ’’Aivo­pe­su­lassa ei luu­lis ole­van hauska asus­taa — mutta ihmis­massa nie­lee kai­ken mitä tar­jo­taan — kaikki jot­kei potki vas­taan pää­tyy lam­mas­lau­maan mää­ki­mään — ja enää ihmi­set ei huo­maa että val­miit mie­li­pi­teet niille syö­te­tään — Ne ei haluu kuun­nella, ne ei haluu kuun­nella, ne ei haluu kuun­nella, joo ne kuu­lee mut ne ei kuun­tele’’.

Niin ilo kuin viha ovat luon­nol­li­sia tun­teita. Nuor­ten kanssa toi­miessa ja työs­ken­nel­lessä aikui­sen rooli nuo­ren uusien asioi­den oppi­mi­sessa, itsensä toteut­ta­mi­sessa, tunne-elä­män käsit­te­lyssä, tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­sessa sekä muu­tok­sien sie­tä­mi­sessä ja sopeu­tu­mi­sessa on ainut­laa­tui­sen mer­kit­tävä.

Viha on nuo­rille tär­keä tunne, joka aut­taa heitä suo­je­le­maan omia rajo­jaan. Sitä ei voi kiel­tää eikä sen tar­vitse tar­koit­taa pahuutta. Vihan­hal­lin­ta­kei­noja on pal­jon eri­lai­sia, esi­mer­kiksi itse kuun­te­len musiik­kia tai urhei­len. En kui­ten­kaan kes­kity teks­tis­säni hoi­dol­li­siin tai toi­min­nal­li­siin mene­tel­miin, vaan tuon esille aja­tuk­sia siitä, mikä mer­ki­tys aikui­sen suh­tau­tu­mi­sella nuo­reen on, kun nuori kas­vaa ja kehit­tyy.

Aikui­sen tuen, avun ja ohjauk­sen avulla nuori löy­tää kei­non tulla eri­lais­ten tun­tei­den kanssa toi­meen ja käsi­tellä tunne-elä­määnsä ter­veellä tavalla. Olen tör­män­nyt nuor­ten kanssa työs­ken­nel­les­säni välin­pi­tä­mät­tö­miin aikui­siin, jotka kuvai­le­vat nuo­ria toi­vot­to­mina tapauk­sina ja viet­tä­vät aikaa teke­mällä tekais­tuja työ­teh­tä­viä toi­mis­tossa sen sijasta, että oli­si­vat nuor­ten seu­rassa. Kun aikui­nen esi­neel­lis­tää nuo­ren, hän vie­raan­tuu nuo­resta, mutta luu­lee kui­ten­kin tie­tä­vänsä mikä hänelle on par­haaksi.

Nuor­ten kanssa työs­ken­te­le­vän aikui­sen tulee nähdä itsensä ja nuori rea­lis­ti­sesti, hah­mot­taa nuo­ren ainut­ker­tai­suus, ohjata omaa ja nuo­ren toi­min­taa kun­nioit­ta­vasti ja vas­tuul­li­sesti sekä tukea nuo­ren kas­vua. Olen näh­nyt, kuinka nuori on aikui­selle vain auk­to­ri­tee­tin väli­kap­pale, jonka avulla aikui­nen pön­kit­tää ase­mao­rien­toi­tu­nutta tun­net­taan ja voi­man­tun­to­aan sekä nuo­ren että oman elä­mänsä hal­lin­nasta.

Nuori tar­vit­see itse­luot­ta­muk­sensa raken­ta­mi­seksi esi­ku­via joita seu­rata ja saada oppeja. Hyvä itse­luot­ta­mus tukee pit­kä­jän­tei­syyttä ja ins­pi­roi unel­moi­maan suu­ria sekä toteut­ta­maan ehkä hie­man hul­luja, val­ta­väes­töstä poik­kea­via unel­mia. Nuori, jolla on raken­tu­nut terve itse­luot­ta­mus, huo­maa saa­vansa rikas­tut­ta­via ihmis­suh­teita, kor­vaa­mat­to­mia uusia koke­muk­sia ja naut­ti­vansa elä­mästä. Kun pitää huolta itses­tään, pitää huolta itsel­leen tär­keistä asioista. Nuor­ten, joi­den kanssa olen työs­ken­nel­lyt ja tulen työs­ken­te­le­mään, men­nei­syy­det ovat olleet kivi­siä.

Ongel­mat eivät ole päi­vässä tul­leet, eivätkä ne päi­vässä lähde — pit­kä­jän­tei­syys ja resi­lienssi ovat monion­gel­mais­ten nuor­ten kanssa työs­ken­te­li­jän valt­teja. Resi­lien­tillä hen­ki­löllä tar­koi­tan sel­laista hen­ki­löä, jonka toi­min­ta­kyky säi­lyy ja palau­tuu nopeasti vaa­ti­vis­sa­kin muu­tos­ti­lan­teissa. Vähi­tel­len, kun nuo­ren eri elä­män osa-aluei­den asiat alka­vat jär­jes­ty­mään, hänen mie­len­sä­kin jär­jes­tyy.

Kaikkein mieluiten mä myyn vaaratonta leikkikapinaa – mä oon turvassa kun ne ei huomaa ollenkaan

Kaik­kia ihmi­siä ei voida pelas­taa ja lop­pu­jen lopuksi ihmi­nen pelas­taa tai hävit­tää itse itsensä. Ihmi­sen elämä on ihmi­sen oma. Jos kui­ten­kin annat jol­le­kin ihmi­selle jotain arvo­kasta, siitä voi seu­rata ainut­laa­tui­sia asioita. Tämä kir­joi­tus ei anna vas­tausta sii­hen, ovatko nuo­ret tule­vai­suu­temme toivo, mutta saa sinut toi­vot­ta­vasti avaa­maan sil­mäsi, jos olet sul­ke­nut ne oikeilta asioilta ja alka­nut elää har­ha­ku­vissa. Voit puhua pal­jon ja julis­taa muu­tok­sen puo­lesta, mutta oletko asioista oikeasti huo­lis­sasi ja val­mis itse muut­tu­maan?

Älä ole välin­pi­tä­mä­tön tai vaivu epä­toi­voon, vai­kuta ja ole esi­merk­kinä nuo­rille — osal­lista hänet sisälle tähän elä­mään, koska muu­ten maa­pal­lolla ei tule ole­maan jäl­jellä enää muuta kuin ’’kaikki lait joi­den nojalla tuhota sal­li­taan luonto eläi­met ja minut­kin kai ja kau­neim­mat hyveet ovat ahneus välin­pi­tä­mät­tö­myys ja itsek­kyys ja kau­heim­mat syn­nit ovat rak­kaus hyvä tahto ja ystä­vyys’’.

 

Laura Kau­to­vaara

Kir­joit­taja on Hyvin­kään Lau­reasta tou­ko­kuussa 2016 val­mis­tu­nut sosio­nomi (AMK). Hän tekee mie­len­ter­veys­työtä nuor­ten parissa.