Otsikko on inter­teks­tu­aa­linen viittaus Pelle Miljoonan kappa­leeseen, jonka lisäksi myös kunnia­no­soitus hänelle kaikesta inspi­raa­tiosta, jonka olen hänen tuotok­sistaan elämäni varrella saanut. Artik­kelini on  väliot­si­koissa on poimintoja eri kantaa­ot­tavien yhtyeiden kappa­leiden nimistä ja sanoituksista.

 

Kohtaan työssäni syrjäy­ty­neitä ja monion­gel­maisia nuoria, joilla on ollut elämänsä aikana poikkeuk­sel­lisen paljon kielteisiä kokemuksia. Tehtäväni on yhdessä nuoren kanssa vaikuttaa hänen tulevai­suu­teensa myöntei­sesti ja raken­ta­vasti. Kun kysyn nuorilta, mistä he haavei­levat, saan vastauk­seksi valta­väestön mukaisia unelmia sekä hajanaisia että epäjoh­don­mu­kaisia suunni­telmia – eteenpäin meneminen on vaikeaa. Oma mennei­syy­tensä on hyvä tuntea, mutta sitä on mahdo­tonta muuttaa.

Näen työssäni monia poten­ti­aa­lisia nuoria, jotka ovat jäänet kiinni menneeseen ja tämä estää heitä löytä­mästä suunnan tulevaan. Aikuisen tuki, apu ja ohjaus ovat ensisi­jaisen tärkeitä nuorelle, jotta hän kykenee säilyt­tämään positii­visen asenteensa sekä keskit­tymään niihin hyviin ja voiman­nuut­taviin muistoihin. Sellaiset muistot antavat inspi­raa­tiota nousta takaisin jaloilleen. Aivot eivät tallenna niin hyviä kuin huono­jakaan muistoja minkään­laiseen arkistoon, mistä ne voisi halutessaan palauttaa. Ne tulevat osaksi aivoja yhdessä luonteen, uskomusten, ideoiden ja muiden sellaisten tekijöiden kanssa, jotka tekevät meistä erilaisia ihmisiä – omia ainut­ker­taisia persooniamme.

Kaaosta tää maa kaipaa

Miksi niin moni nuori syrjäytyy? Vaikka nuorella olisi halu tehdä muutos, syrjäy­ty­miseen liittyy paljon yhteis­kun­nal­lisen elämän raken­teita. Voimme puhua siitä suhde­kä­sit­teenä, jonka rakenteet muodos­tuvat kulttuu­ri­sista, sosiaa­li­sista ja talou­del­li­sista eriar­vois­ta­vista proses­seista. Onko se siis nuoren oma henki­lö­koh­tainen piirre, että hän syrjäytyy yhteis­kun­nasta ja ratkea­vatko yhteis­kunnan järjes­telmän ongelmat yksilö kerrallaan?

Kenties nuoret suhtau­tui­sivat paremmin yhteis­kun­ta­jär­jes­telmään, jos byroktia ei olisi niin sekava ja pelottava. Yhteis­kun­tamme kehitys on tuonut moniu­lot­teisia ja suuria raken­teel­lisia ongelmia, jotka edistävät syrjäy­ty­mistä, mainit­takoon esimer­kiksi pikku­ri­kok­sista koituvat kovat sanktiot, luotto­tie­tojen menet­tä­misen vaikutus eri elämän osa-alueisiin ja puutteel­linen oppisopimusjärjestelmä.

Yhteis­kuntaan kiinnit­ty­misen tekee vaikeaksi se, että ongelmiin reagoidaan puutta­malla niihin ankarilla sanktioilla ja yleensä nämä sanktiot kohdis­tuvat juuri niihin, jotka ovat jo siitä huoli­matta itsensä kannalta epäedul­li­sessa tilan­teessa. Kun haluat muutosta, voi se kärjis­te­tysti mennä niin, kuten Paleface sanoo ’’kyllä mieltä saa osottaa, mut putkan puolel’’.

Puheenvuorot

  • Talentia-lehti tekee sosiaalialan ammattilaisia kouluttavien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa yhteistyötä ja julkaisee opiskelijoiden ja jatko-opiskelijoiden kirjoituksia Talentia-digilehdessä.
  • Kirjoitukset voivat perustua opinnäytetöihin tai ne voivat artikkelimuotoisia kypsyysnäytteitä tai vaikuttamistyön jaksoilla laadittuja tekstejä.
  • Ohjaamme tarvittaessa kirjoitusten laadinnassa.
  • Tarkemmat kirjoitusohjeet saat toimituksesta toimitus@talentia.fi

Entä barri­ka­deilla taisteleva nuoriso?  Monen vuoden enemmän tai vähemmän kapinal­lisiin nuoriin kohdistuva empii­rinen tutki­mukseni on saanut minut monesti harkit­semaan hanskojen heittä­mistä tiskiin. Anarkia-merkkiä kaulassaan kantavat nuoret rikkovat pieny­rit­täjien ikkunoita, satut­tavat eläimiä, aiheut­tavat turhalla ja päättö­mällä ilkival­lalla veron­mak­sa­jille ylimää­räisiä ja isoja kuluja sekä tuomit­sevat Sinut jos et ole saman­lainen kuin he. Nämä ovat vain joitain esimerkkejä, joita en erittele tässä artik­ke­lissa tarkemmin.

Anarkismi ei ole turhan päiten uhoamista ja paikkojen rikko­mista. Vaikka kapinaan nouse­minen ja apatiasta irtau­tu­minen on sinänsä hyvä asia, ilman päämäärää, intohimoa, johdon­mu­kaista toimintaa ja määrä­tie­toi­suutta se kuitenkin on turhaa. Silmitön viha sokaisee nuoret, eivätkä he enää tiedä mihin päin he ovat menossa. Nämä nuoret kantavat ulkoisten paineit­tansa lisäksi suurta sisäisten vaati­musten kuormaa. Heidän tekonsa eivät seiso heidän sanojensa takana eikä vihan sekoittama pää kykene reflek­tioon. Reflektio käsittää yleisesti ne toiminnot, joilla yksilö pyrkii selvit­tämään kokemuk­siaan tavoit­teenaan oppia uutta tietoa.

Nuoruus tekee kipeää

Nostan esille aiheeseen sopivan Benjamin Franklinin sitaatin: ’’Kerro minulle, niin unohdan. Opeta minulle, niin muistan. Osallista minut, niin opin.’’ Kirjoi­tukseni yksi olennainen käsite on nuoren osallisuus. Osalli­suuteen yksilön kokemuk­sessa liittyyvät identi­teetti, vaikutus- ja muutos­mah­dol­lisuus, eheys, voimaan­tu­minen ja toimijuus. Osalli­suuteen yhteisön voima­varana kuuluvat luottamus, sosiaa­liset verkostot ja tuki, vasta­vuo­roisuus ja sosiaa­linen pääoma. 

Yhteis­kunnan tasolla osallisuus perustuu demokra­tiaan, kansa­lai­syh­teis­kuntaan, kolmanteen sektoriin, aktii­viseen kansa­lai­suuteen sekä kansa­lais­osal­lis­tu­miseen ja vaikut­ta­miseen. Kenen syytä nuorten apatia on ja miksi emme ikinä opi? Mistä johtuu se, että nuori haluaa saada kaiken heti, mutta kieltäytyy itse laitta­masti tikkua ristiin? Miksi nuori kokee omaavansa ainoastaan oikeuksia ilman minkään­laisia velvollisuuksia?

Jokainen organi­saatio koostuu arvok­kaista ihmisistä. Nuoretkin osaavat paljon erilaisia asioita ja heillä on monipuo­lisia näkemyksiä ja kehity­si­deoita. Suuri määrä poten­ti­aalia jää reali­soi­tu­matta, jos nuorta ei aidosti kuunnella. Lainaan kotimaisen suosik­kiyh­tyeeni Ratsian edesmenneen Jyri Honka­vaaran sanoja: ’’Aivope­su­lassa ei luulis olevan hauska asustaa – mutta ihmis­massa nielee kaiken mitä tarjotaan – kaikki jotkei potki vastaan päätyy lammas­laumaan määkimään – ja enää ihmiset ei huomaa että valmiit mieli­piteet niille syötetään – Ne ei haluu kuunnella, ne ei haluu kuunnella, ne ei haluu kuunnella, joo ne kuulee mut ne ei kuuntele’’.

Niin ilo kuin viha ovat luonnol­lisia tunteita. Nuorten kanssa toimiessa ja työsken­nel­lessä aikuisen rooli nuoren uusien asioiden oppimi­sessa, itsensä toteut­ta­mi­sessa, tunne-elämän käsit­te­lyssä, tavoit­teiden saavut­ta­mi­sessa sekä muutoksien sietä­mi­sessä ja sopeu­tu­mi­sessa on ainut­laa­tuisen merkittävä.

Viha on nuorille tärkeä tunne, joka auttaa heitä suoje­lemaan omia rajojaan. Sitä ei voi kieltää eikä sen tarvitse tarkoittaa pahuutta. Vihan­hal­lin­ta­keinoja on paljon erilaisia, esimer­kiksi itse kuuntelen musiikkia tai urheilen. En kuitenkaan keskity tekstissäni hoidol­lisiin tai toimin­nal­lisiin menetelmiin, vaan tuon esille ajatuksia siitä, mikä merkitys aikuisen suhtau­tu­mi­sella nuoreen on, kun nuori kasvaa ja kehittyy.

Aikuisen tuen, avun ja ohjauksen avulla nuori löytää keinon tulla erilaisten tunteiden kanssa toimeen ja käsitellä tunne-elämäänsä terveellä tavalla. Olen törmännyt nuorten kanssa työsken­nel­lessäni välin­pi­tä­mät­tömiin aikuisiin, jotka kuvai­levat nuoria toivot­tomina tapauksina ja viettävät aikaa tekemällä tekaistuja työteh­täviä toimis­tossa sen sijasta, että olisivat nuorten seurassa. Kun aikuinen esineel­listää nuoren, hän vieraantuu nuoresta, mutta luulee kuitenkin tietä­vänsä mikä hänelle on parhaaksi.

Nuorten kanssa työsken­te­levän aikuisen tulee nähdä itsensä ja nuori realis­ti­sesti, hahmottaa nuoren ainut­ker­taisuus, ohjata omaa ja nuoren toimintaa kunnioit­ta­vasti ja vastuul­li­sesti sekä tukea nuoren kasvua. Olen nähnyt, kuinka nuori on aikui­selle vain aukto­ri­teetin välikappale, jonka avulla aikuinen pönkittää asemao­rien­toi­tu­nutta tunnettaan ja voiman­tun­toaan sekä nuoren että oman elämänsä hallinnasta.

Nuori tarvitsee itseluot­ta­muk­sensa raken­ta­mi­seksi esikuvia joita seurata ja saada oppeja. Hyvä itseluot­tamus tukee pitkä­jän­tei­syyttä ja inspiroi unelmoimaan suuria sekä toteut­tamaan ehkä hieman hulluja, valta­väes­töstä poikkeavia unelmia. Nuori, jolla on raken­tunut terve itseluot­tamus, huomaa saavansa rikas­tut­tavia ihmis­suh­teita, korvaa­mat­tomia uusia kokemuksia ja nautti­vansa elämästä. Kun pitää huolta itsestään, pitää huolta itselleen tärkeistä asioista. Nuorten, joiden kanssa olen työsken­nellyt ja tulen työsken­te­lemään, mennei­syydet ovat olleet kivisiä.

Ongelmat eivät ole päivässä tulleet, eivätkä ne päivässä lähde – pitkä­jän­teisyys ja resilienssi ovat monion­gel­maisten nuorten kanssa työsken­te­lijän valtteja. Resilien­tillä henki­löllä tarkoitan sellaista henkilöä, jonka toimin­takyky säilyy ja palautuu nopeasti vaati­vis­sakin muutos­ti­lan­teissa. Vähitellen, kun nuoren eri elämän osa-alueiden asiat alkavat järjes­tymään, hänen mielen­säkin järjestyy.

Kaikkein mieluiten mä myyn vaaratonta leikkikapinaa – mä oon turvassa kun ne ei huomaa ollenkaan

Kaikkia ihmisiä ei voida pelastaa ja loppujen lopuksi ihminen pelastaa tai hävittää itse itsensä. Ihmisen elämä on ihmisen oma. Jos kuitenkin annat jollekin ihmiselle jotain arvokasta, siitä voi seurata ainut­laa­tuisia asioita. Tämä kirjoitus ei anna vastausta siihen, ovatko nuoret tulevai­suu­temme toivo, mutta saa sinut toivot­ta­vasti avaamaan silmäsi, jos olet sulkenut ne oikeilta asioilta ja alkanut elää harha­ku­vissa. Voit puhua paljon ja julistaa muutoksen puolesta, mutta oletko asioista oikeasti huolissasi ja valmis itse muuttumaan?

Älä ole välin­pi­tä­mätön tai vaivu epätoivoon, vaikuta ja ole esimerkkinä nuorille – osallista hänet sisälle tähän elämään, koska muuten maapal­lolla ei tule olemaan jäljellä enää muuta kuin ’’kaikki lait joiden nojalla tuhota sallitaan luonto eläimet ja minutkin kai ja kauneimmat hyveet ovat ahneus välin­pi­tä­mät­tömyys ja itsekkyys ja kauheimmat synnit ovat rakkaus hyvä tahto ja ystävyys’’.

 

Laura Kauto­vaara

Kirjoittaja on Hyvinkään Laureasta touko­kuussa 2016 valmis­tunut sosionomi (AMK). Hän tekee mielen­ter­veys­työtä nuorten parissa.