Jussi Pasanen on ollut vuodesta 2013 lähtien luomassa yhteisöllistä ja monialaista oppilashuoltoa Lahteen kesäkuun lopussa päättyvän Koulutuksellinen tasa-arvo ‑hankkeen nimissä. Projekti toi lisää työntekijöitä ja uusia työtapoja, jotka pystyttiin vakinaistamaan viime ja tänä vuonna.

 

Koulu­ku­raat­tori Jussi Pasa­nen aloitti työt vai­heessa, jossa Lah­dessa kipuil­tiin resurs­si­pu­lassa ja uuden oppi­las­huol­to­lain odo­tuk­sessa. Vuo­den 2012 maa­kun­nal­li­sessa arviossa Lah­den oppi­las­huol­lon tulok­set oli­vat huo­not. Maa­kun­nal­li­nen kysely perus­tuu val­ta­kun­nal­li­siin kri­tee­rei­hin ja siinä kysy­tään oppi­lailta, huol­ta­jilta ja ope­tus­hen­ki­lös­töltä arviot kou­lu­työn eri osa-alueista.

Kau­punki tart­tui asi­aan palk­kaa­malla pro­jek­ti­ku­raat­to­reita kehit­tä­mään uuden­laista mal­lia oppi­las­huol­to­työ­hön. Rin­nal­leen he sai­vat kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jöitä tuo­maan kou­lu­päi­viin ryh­mäyt­tä­viä ja yhtei­söl­li­siä työ­ta­poja. Hanke val­jasti myös jo kou­luissa työs­ken­te­le­vät kuraat­to­rit, psy­ko­lo­git, kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­jat ja ope­tus­hen­ki­lös­tön kehit­tä­mään työ­ta­poja.

Vuonna 2014 Lah­den tulok­set oli­vat arvioin­nissa paran­tu­neet huo­mat­ta­vasti. Viime vuonna jo 94 pro­sent­tia kou­lun hen­ki­lös­töstä kat­soi, että 2014 voi­maan tul­leen lain mukaista yhtei­söl­listä oppi­las­huol­toa toteu­te­taan omassa kou­lussa. Vuo­den 2016 aikana kaikki pro­jek­tiin pal­ka­tut han­ke­työn­te­ki­jät oli saatu vaki­nais­tet­tua ja kou­lui­hin vie­tyä läpi aja­tus siitä, että oppi­las­huolto kuu­luu kai­kille.

Perinne keskustella yksittäisistä oppilaista ja heidän ongelmistaan on vahva.

– Han­ke­raha toi lisä­re­surs­seja kehit­tä­mi­seen. Samalla käy­tet­tiin hyväksi jo ole­massa ole­via raken­teita ja hen­ki­lös­töä, joka jat­kaa työtä. Lahti sai hyvällä suun­nit­te­lulla etu­mat­kaa uuden oppi­las­huol­to­lain toteut­ta­mi­seen yhtei­söl­li­seen suun­taan, Pasa­nen arvioi.

Monialaisesti kriisin keskellä

Pas­a­sen ensim­mäi­nen työ­paikka oli Lii­po­lan koulu, jossa työs­ken­nel­tiin para­keissa uuden kou­lun raken­nus­työ­maan äärellä. Enti­sessä teh­das­työ­väen lähiössä asui pal­jon maa­han­muut­ta­ja­per­heitä ja pie­ni­tu­loi­sia ihmi­siä. Haas­tava maa­perä oli otol­li­nen muu­tok­sille.

– Parak­kei­hin muutto, uuden kou­lun raken­ta­mi­nen ja alu­een sosio­eko­no­mi­nen tilanne oli­vat jo val­miiksi muo­kan­neet kou­lun toi­min­ta­kult­tuu­ria yhtei­söl­li­seksi. Kaikki teki­vät töitä tit­te­lei­hin tui­jot­ta­matta.

Lii­po­lassa syn­tyi keväällä 2014 ensim­mäi­nen ver­sio yhtei­söl­li­sestä luok­ka­ky­se­lystä, jolla kysel­tiin oppi­lailta hei­dän näke­myk­si­ään ja koke­muk­si­aan kou­lu­työs­ken­te­lystä ja sosi­aa­li­sista suh­teista. Myös Tii­ris­maalla kokeil­tiin omaa loma­ketta. Kysy­mys­pat­te­risto antoi pal­jon hyö­dyl­listä tie­toa, mutta pape­ri­lo­make aiheutti lisä­työtä opet­ta­jille.

Rat­kaisu löy­tyi puo­li­va­hin­gossa säh­köi­sestä Zef-kyse­lystä, jonka Pasa­nen näki neu­vot­te­lussa esi­mie­hensä, psy­ko­logi- ja kuraat­to­ri­pal­ve­lui­den pal­ve­lu­pääl­li­kön Eija Kin­nusen kanssa. Säh­köi­sestä kyse­lystä tuli tämän jäl­keen yksi tär­keim­mistä työ­ka­luista yhtei­söl­li­selle oppi­las­huol­lolle.

Kysely on vahva työväline

Eri­tyi­sen arvok­kaaksi kysely osoit­tau­tui kou­luissa, joissa ensin vas­tus­tet­tiin yhtei­söl­li­sem­piä työ­muo­toja oppi­las­huol­to­ryh­män työssä. Osa työn­te­ki­jöistä pel­käsi ryh­mien muut­tu­van hyö­dyt­tö­miksi, kun oppi­laista ei enää saa­nut puhua nimillä.

– Perinne kes­kus­tella yksit­täi­sistä oppi­laista ja hei­dän ongel­mis­taan on vahva. Huo­ma­sin pro­jek­tin aikana puo­lus­ta­vani yhä useam­min lain hen­keä, joka vie kohti yhtei­söl­li­sem­pää oppi­las­huol­toa, Pasa­nen ker­too.

Pasa­nen pääsi tutus­tu­maan eri­lai­siin kult­tuu­rei­hin saa­tu­aan ensin Lii­po­lan ohelle Salin­kal­lion kou­lun ja siir­ryt­ty­ään myö­hem­min nykyi­seen työ­paik­kaansa Sal­paus­se­län ylä­kou­lun ja Län­si­har­jun ala­kou­lun yhtei­seksi kuraat­to­riksi. Hän jäi pois hank­keesta, mutta kou­lutti käy­tän­nössä kaikki kou­lut kyse­lyn käyt­töön.

Huomasin projektin aikana puolustavani yhä useammin lain henkeä, joka vie kohti yhteisöllisempää oppilashuoltoa.

Luok­ka­ky­se­lyyn osal­lis­tu­vat kaikki oppi­laat. Tulok­sia käy­dään läpi yhtei­söl­li­sessä oppi­las­huol­to­ryh­mässä. Yhteen­ve­dot käsi­tel­lään myös koko luo­kan kanssa, joko opet­ta­jan, kuraat­to­rin, psy­ko­lo­gin tai kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jän joh­dolla.

Pasa­nen pitää kyse­lyä vah­vana työ­vä­li­neenä luo­kassa, jossa pitää kes­kus­tella vaik­kapa kiusaa­mi­sesta tai työ­rau­hasta.

– Voin aina vedota las­ten itsensä anta­miin vas­tauk­siin. Jos vas­tauk­sissa ilme­nee, että luo­kassa kiusa­taan, mutta kukaan ei ilmoita kiusaa­vansa, pää­sen pyy­tä­mään heiltä myös rat­kai­suja.

Nuorisotyöntekijä työparina

Kuraat­to­rit työs­ken­te­le­vät useissa tilan­teissa työ­pa­rina kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jän kanssa. Nuo­ri­so­työn­te­ki­jät ovat koko ajan pai­kalla ja ehti­vät tavata ja seu­rata oppi­laita enem­män kuin kuraat­tori. He voi­vat olla myös mukana van­hem­pai­nil­loissa.

Kuraat­tori kul­kee kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jän kanssa läpi kuu­den­net luo­kat kar­toit­ta­massa jän­ni­tyk­siä ja pel­koja ylä­kou­luja koh­taan. Seit­se­män­nen luo­kan alussa ovat vuo­rossa ryh­mäy­tyk­set.

Kuraattorien paikka on koulussa ja lähellä oppilaiden ja henkilöstön arkea.

– Päi­vän aikana kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­kijä vetää toi­min­nal­li­sia har­joit­teita, joissa kukaan ei ole var­si­nai­sesti hyvä, mutta jotka vaa­ti­vat yhdessä toi­mi­mista. Seu­raan opet­ta­jan kanssa tilan­netta ja saamme aika hyvin kiinni siitä, mil­lai­nen dyna­miikka ryh­mässä on ja miten yksi­löt siinä toi­mi­vat. Opimme myös tun­te­maan oppi­laat vähin­tään naa­malta.

Miten sote-uudistus vaikuttaa?

Kou­lu­tuk­sel­li­nen tasa-arvo ‑hanke perus­tui monia­lai­suu­teen. Ope­tus­hen­ki­löstö, nuo­ri­so­työn­te­ki­jät, psy­ko­lo­git, kuraat­to­rit ja ter­vey­den­hoi­ta­jat sai­vat tes­tat­tua ja vie­tyä käyt­töön työ­ta­poja, jotka lisää­vät yhtei­söl­li­syyttä ja samalla tur­val­li­suutta kou­luissa.

Lah­den kau­punki liit­tyi vuo­den 2017 alusta seu­dul­li­seen hyvin­voin­ti­kun­tayh­ty­mään, mutta kuraat­to­rit ja psy­ko­lo­git jäi­vät osaksi sivis­tys­toimi- alan orga­ni­saa­tiota. Pasa­nen toi­voo, ettei sote-uudis­tus siir­täisi osaa pal­ve­luista maa­kun­nan vas­tuulle.

– Toi­voi­sin, että saamme pysyä kou­lu­jen sisällä ja mukana suun­nit­te­le­massa ja kehit­tä­mässä monia­laista ja ‑amma­til­lista työtä. Me kuu­lumme tänne kou­luun.

Ina Ruo­ko­lai­nen