Jussi Pasanen on ollut vuodesta 2013 lähtien luomassa yhtei­söl­listä ja monia­laista oppilas­huoltoa Lahteen kesäkuun lopussa päättyvän Koulu­tuk­sel­linen tasa-arvo -hankkeen nimissä. Projekti toi lisää työnte­ki­jöitä ja uusia työtapoja, jotka pystyttiin vakinais­tamaan viime ja tänä vuonna.

 

Kouluku­raattori Jussi Pasanen aloitti työt vaiheessa, jossa Lahdessa kipuiltiin resurs­si­pu­lassa ja uuden oppilas­huol­tolain odotuk­sessa. Vuoden 2012 maakun­nal­li­sessa arviossa Lahden oppilas­huollon tulokset olivat huonot. Maakun­nal­linen kysely perustuu valta­kun­nal­lisiin kritee­reihin ja siinä kysytään oppilailta, huolta­jilta ja opetus­hen­ki­lös­töltä arviot koulutyön eri osa-alueista.

Kaupunki tarttui asiaan palkkaa­malla projek­ti­ku­raat­to­reita kehit­tämään uuden­laista mallia oppilas­huol­to­työhön. Rinnalleen he saivat koulu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jöitä tuomaan koulu­päiviin ryhmäyt­täviä ja yhtei­söl­lisiä työtapoja. Hanke valjasti myös jo kouluissa työsken­te­levät kuraat­torit, psyko­logit, koulu­ter­vey­den­hoi­tajat ja opetus­hen­ki­löstön kehit­tämään työtapoja.

Vuonna 2014 Lahden tulokset olivat arvioin­nissa paran­tuneet huomat­ta­vasti. Viime vuonna jo 94 prosenttia koulun henki­lös­töstä katsoi, että 2014 voimaan tulleen lain mukaista yhtei­söl­listä oppilas­huoltoa toteu­tetaan omassa koulussa. Vuoden 2016 aikana kaikki projektiin palkatut hanke­työn­te­kijät oli saatu vakinais­tettua ja kouluihin vietyä läpi ajatus siitä, että oppilas­huolto kuuluu kaikille.

Perinne keskustella yksittäisistä oppilaista ja heidän ongelmistaan on vahva.

– Hankeraha toi lisäre­sursseja kehit­tä­miseen. Samalla käytettiin hyväksi jo olemassa olevia raken­teita ja henki­löstöä, joka jatkaa työtä. Lahti sai hyvällä suunnit­te­lulla etumatkaa uuden oppilas­huol­tolain toteut­ta­miseen yhtei­söl­liseen suuntaan, Pasanen arvioi.

Monia­lai­sesti kriisin keskellä

Pasasen ensim­mäinen työpaikka oli Liipolan koulu, jossa työsken­neltiin parakeissa uuden koulun raken­nus­työmaan äärellä. Entisessä tehdas­työväen lähiössä asui paljon maahan­muut­ta­ja­per­heitä ja pieni­tu­loisia ihmisiä. Haastava maaperä oli otollinen muutoksille.

– Parak­keihin muutto, uuden koulun raken­ta­minen ja alueen sosio­eko­no­minen tilanne olivat jo valmiiksi muokanneet koulun toimin­ta­kult­tuuria yhtei­söl­li­seksi. Kaikki tekivät töitä titte­leihin tuijottamatta.

Liipo­lassa syntyi keväällä 2014 ensim­mäinen versio yhtei­söl­li­sestä luokka­ky­se­lystä, jolla kyseltiin oppilailta heidän näkemyk­siään ja kokemuk­siaan koulu­työs­ken­te­lystä ja sosiaa­li­sista suhteista. Myös Tiiris­maalla kokeiltiin omaa lomaketta. Kysymys­pat­te­risto antoi paljon hyödyl­listä tietoa, mutta paperi­lomake aiheutti lisätyötä opettajille.

Ratkaisu löytyi puoli­va­hin­gossa sähköi­sestä Zef-kyselystä, jonka Pasanen näki neuvot­te­lussa esimie­hensä, psykologi- ja kuraat­to­ri­pal­ve­luiden palve­lu­pääl­likön Eija Kinnusen kanssa. Sähköi­sestä kyselystä tuli tämän jälkeen yksi tärkeim­mistä työka­luista yhtei­söl­li­selle oppilashuollolle.

Kysely on vahva työväline

Erityisen arvok­kaaksi kysely osoit­tautui kouluissa, joissa ensin vastus­tettiin yhtei­söl­li­sempiä työmuotoja oppilas­huol­to­ryhmän työssä. Osa työnte­ki­jöistä pelkäsi ryhmien muuttuvan hyödyt­tö­miksi, kun oppilaista ei enää saanut puhua nimillä.

– Perinne keskus­tella yksit­täi­sistä oppilaista ja heidän ongel­mistaan on vahva. Huomasin projektin aikana puolus­tavani yhä useammin lain henkeä, joka vie kohti yhtei­söl­li­sempää oppilas­huoltoa, Pasanen kertoo.

Pasanen pääsi tutus­tumaan erilaisiin kulttuu­reihin saatuaan ensin Liipolan ohelle Salin­kallion koulun ja siirryt­tyään myöhemmin nykyiseen työpaik­kaansa Salpaus­selän yläkoulun ja Länsi­harjun alakoulun yhtei­seksi kuraat­to­riksi. Hän jäi pois hankkeesta, mutta koulutti käytän­nössä kaikki koulut kyselyn käyttöön.

Huomasin projektin aikana puolustavani yhä useammin lain henkeä, joka vie kohti yhteisöllisempää oppilashuoltoa.

Luokka­ky­selyyn osallis­tuvat kaikki oppilaat. Tuloksia käydään läpi yhtei­söl­li­sessä oppilas­huol­to­ryh­mässä. Yhteen­vedot käsitellään myös koko luokan kanssa, joko opettajan, kuraat­torin, psyko­login tai koulu­nuo­ri­so­työn­te­kijän johdolla.

Pasanen pitää kyselyä vahvana työvä­li­neenä luokassa, jossa pitää keskus­tella vaikkapa kiusaa­mi­sesta tai työrauhasta.

– Voin aina vedota lasten itsensä antamiin vastauksiin. Jos vastauk­sissa ilmenee, että luokassa kiusataan, mutta kukaan ei ilmoita kiusaa­vansa, pääsen pyytämään heiltä myös ratkaisuja.

Nuori­so­työn­tekijä työparina

Kuraat­torit työsken­te­levät useissa tilan­teissa työparina koulu­nuo­ri­so­työn­te­kijän kanssa. Nuori­so­työn­te­kijät ovat koko ajan paikalla ja ehtivät tavata ja seurata oppilaita enemmän kuin kuraattori. He voivat olla myös mukana vanhempainilloissa.

Kuraattori kulkee koulu­nuo­ri­so­työn­te­kijän kanssa läpi kuudennet luokat kartoit­ta­massa jänni­tyksiä ja pelkoja yläkouluja kohtaan. Seitse­männen luokan alussa ovat vuorossa ryhmäytykset.

Kuraattorien paikka on koulussa ja lähellä oppilaiden ja henkilöstön arkea.

– Päivän aikana koulu­nuo­ri­so­työn­tekijä vetää toimin­nal­lisia harjoit­teita, joissa kukaan ei ole varsi­nai­sesti hyvä, mutta jotka vaativat yhdessä toimi­mista. Seuraan opettajan kanssa tilan­netta ja saamme aika hyvin kiinni siitä, millainen dynamiikka ryhmässä on ja miten yksilöt siinä toimivat. Opimme myös tuntemaan oppilaat vähintään naamalta.

Miten sote-uudistus vaikuttaa?

Koulu­tuk­sel­linen tasa-arvo -hanke perustui monia­lai­suuteen. Opetus­hen­ki­löstö, nuori­so­työn­te­kijät, psyko­logit, kuraat­torit ja tervey­den­hoi­tajat saivat testattua ja vietyä käyttöön työtapoja, jotka lisäävät yhtei­söl­li­syyttä ja samalla turval­li­suutta kouluissa.

Lahden kaupunki liittyi vuoden 2017 alusta seudul­liseen hyvin­voin­ti­kun­tayh­tymään, mutta kuraat­torit ja psyko­logit jäivät osaksi sivis­tys­toimi- alan organi­saa­tiota. Pasanen toivoo, ettei sote-uudistus siirtäisi osaa palve­luista maakunnan vastuulle.

– Toivoisin, että saamme pysyä koulujen sisällä ja mukana suunnit­te­le­massa ja kehit­tä­mässä monia­laista ja -ammatil­lista työtä. Me kuulumme tänne kouluun.

Ina Ruoko­lainen