Vuosien ajan on puhuttu sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­pu­lasta. Jos mark­ki­na­voi­mat toi­mi­si­vat kunta-­alan pal­koissa, olisi pula ties­sään. Syitä mark­ki­noi­den toi­mi­mat­to­muu­teen löy­tyy monesta suun­nasta, ei vähi­ten suku­puo­lit­tu­neista työ­mark­ki­noista ja nais­ten työn his­to­rial­li­sesta aliarvostuksesta.

Ammattijärjestö Talentia sel­vitti äsket­täin, mikä saa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät teke­mään työ­tään. Moni on alalla, koska haluaa käyt­tää ammat­ti­tai­to­aan ihmis­ten aut­ta­mi­seen. Tähän toi­vo­taan tukea hyvältä työyh­tei­söltä, työn subs­tans­sin tun­te­valta joh­dolta ja kouluttautumismahdollisuuksista.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Veikko Somerpuro

Tärkeimpinä veto­voi­ma­te­ki­jöinä ovat kiin­nos­tava työ, koh­tuul­li­nen palkka, sopiva asia­kas­määrä ja jous­ta­vat työajat.

Talentian uusin sel­vi­tys pal­jas­taa sen­kin, ettei työn­te­ki­jöi­den palk­ka­pyyntö ole edes kor­kea. Moni sosi­aa­li­työn­te­kijä olisi val­mis vaih­ta­maan työ­paik­kaa 3 500−4 000 euron palkalla.

Talentian aiem­min keväällä tekemä palk­ka­sel­vi­tys taas pal­jasti, että työ­nan­taja ei käytä palk­kaus­jär­jes­tel­mää pai­kal­lis­ten tai toi­mia­la­koh­tais­ten ongel­mien kor­jaa­mi­seen. Jos las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työ­hön ei saada päte­viä haki­joita, tai jos tie­tyllä alu­eella ei ole veto­voi­maa, pitäisi työ­nan­ta­jan miet­tiä, mitä voisi tar­jota hou­ku­tel­lak­seen työntekijöitä. 

Miltä kuulostaa 4 000 euroa kuussa?

Sen sijaan, että vali­te­taan asian­ti­laa, kri­ti­soi­daan kou­lut­ta­jia ja vaa­di­taan lain­sää­tä­jää alen­ta­maan kou­lu­tus­vaa­ti­muk­sia, voi­daan myös toi­mia itse.

Hyviäkin esi­merk­kejä on − ja työn­te­ki­jät tun­te­vat työnantajamaineen.

Kilpailukykyinen läh­tö­palkka, hen­ki­lö­koh­tai­set lisät, bonuk­set, kou­lut­tau­tu­mi­sen tuke­mi­nen opin­to­jen lop­puun­saat­ta­mi­seksi, laaja työ­ter­veys­huolto, lou­nas­se­te­lit, autoetu, park­ki­paikka. Siinä rekrytointivaltteja.

On suo­ta­vaa, että työn­antajat tutus­tu­vat Talentian sel­vi­tyk­siin ja kehit­tä­vät rekrytointi­ ja hen­ki­lös­tö­po­li­tiik­kaansa. Yhtä lailla tär­keää on, että työn­te­ki­jät osaa­vat hin­noi­tella itsensä oikein.

Tässä tämä nyt oli. Palkkaus on ammatti­ ja edun­val­von­ta­leh­den kes­toaihe. Tekijät vaih­tu­vat, työ jat­kuu. Kiitos hyvistä vuo­sista! Pitäkää pintanne!

Kristiina Koskiluoma