Rento ja yksinkertainen peli on helppo, mutta luotettava tapa saada selville lapsen mielipide päiväkodin arjesta ja tapahtumista.

 

 

Kun hämeen­lin­na­lainen lasten­tar­han­opettaja Meri Williams tutustui uuteen varhais­kas­va­tus­suun­ni­telmaan, hänen huomionsa kiinnittyi kohtaan, jossa paino­tetaan lapsen osalli­suuden lisää­mistä oman vaka-suunni­tel­mansa laati­mi­sessa ja velvoi­tetaan päivä­kodin henki­löstöä miettimään sitä varten sopivia keinoja.

Ennen sosionomi (AMK) ‑opintojaan Williams oli suorit­tanut medianomi (AMK) ‑tutkinnon viestinnän ja kuvataiteen alalta ja hankkinut työko­ke­musta muun muassa pelil­listen menetelmien konsep­ti­suun­nit­te­lusta ja verkko­pal­ve­lujen käsikir­joit­ta­mi­sesta.

Nyt Williams halusi kehitellä jotain toimin­nal­li­sempaa tavan­omaisten vasu-haastat­te­lujen rinnalle. Jo sosiaa­li­pe­da­go­giikkaa opiskel­lessaan hän oli suunni­tellut perhe­työhön ja lasten­suo­jeluun menetelmiä, joista sai elementtejä myös lasten vasun kuule­mis­peliin.

− Kaikki toimin­nal­liset lapsen kuule­misen menetelmät ovat aina kiinnos­taneet minua ja minun on helppo ideoida niitä. Lähinnä on ongelmana ollut vain löytää aikaa toteu­tuk­sille. Tämänkin pelin ideoin ja tein harras­tuk­sen­omai­sesti kesälo­malla.

Pelissä tulee esiin yllättäviäkin asioita

Williams halusi luoda pelin, jonka äärellä syntyisi leikin­omainen ja rento tilanne, ja jolla voisi saada esiin erilaisten lasten näkemyksen päivä­kodin tilan­teista.

Kuvien avulla peli on helposti sovel­let­ta­vissa sellai­sille lapsille, joiden kieli­taito on vasta kehit­ty­mässä. Verbaa­li­sesti taita­vammat lapset taas kertovat mieluusti hyvinkin perus­teel­li­sesti kaikista kuvista, joten peliin voi käyttää muutaman minuutin tai parikym­mentä minuuttia. Parhaiten peli sopii yli 3‑vuotiaille, mutta on sovel­let­ta­vissa jopa 2‑vuotiaille.

− Nuorimpien lasten vastauk­sissa voi olla satun­nai­suutta, ja tulos saattaa kuvastaa enemmän sen hetkistä kokemusta kuin punta­roitua mieli­pi­dettä, Williams huomauttaa.

Peli on palkittu Varhaiskasvatuksen parhaat käytännöt 2018 ideakilpailussa.

Hämeen­linnan Kaivo­kadun päivä­ko­dissa peliä alettiin pelata vuoden 2017 elokuussa. Williams on testannut ja sovel­tanut peliä tiiminsä kanssa omassa ryhmässään. Peliä on tarkoitus pelata kerran syksyllä ja kerran keväällä.

Pelin idea on Williamsin mukaan varsin yksin­ker­tainen. Pelilaudan toisella puolella on iloinen aurinko ja toisella surul­linen sadepilvi. Pelilaudan keskelle lapsi saa kiinnittää oman valoku­vansa. Sen jälkeen kasvattaja näyttää tuttuja päivä­oh­jel­ma­kuvia, joista lapsen kanssa keskus­tellaan. Lapsi saa sitten päättää, kummalle puolelle lautaa kukin kuva kuuluu.

Olisi hyvä käydä kuvat läpi siinä järjes­tyk­sessä kuin ne muutoinkin päivän aikana esiin­tyvät. Kuvia vaihta­malla lapsen mieli­pi­dettä voidaan tiedus­tella hyvinkin yksityis­koh­tai­sista teemoista aina ruoka-aineista retki­koh­teisiin.

Lapset ovat Williamsin mukaan pitäneet pelistä hyvin paljon. Pelatessa on tullut esiin yllät­tä­viäkin asioita, joita ei välttä­mättä olisi tullut ilmi muuten. On esimer­kiksi vaihdettu nukku­ma­paikkoja, jos lapsen on mielestään helpompi saada unta toisessa päässä huonetta tai patjalla. Tai jos lapsi ei viihdy ulkona, on vanhempien kanssa voitu esimer­kiksi miettiä, onko hänellä riittä­västi lämpimiä vaatteita.

Eräs 2‑vuotias poika, joka näytti nauttivan askar­te­lusta paljon, laittoikin käden­tai­to­kuvan pelissä sadepilven taakse. Kasvat­tajia ja vanhempia tämä ihmetytti, koska he luulivat pojan pitävän askar­te­lusta. Mutta pelissä poika kertoi, että häntä harmittaa, kun hän ei osaa tehdä auton kuvaa. Niinpä kasvat­tajat ryhtyivät pojan kanssa autoas­kar­te­luihin, jotta hän saisi niistäkin onnis­tu­misen kokemuksen.

Pelaaminen on hyvä tapa tutustua lapseen

Peliti­lan­teessa näkee heti, kuinka tärkeää lapselle on saada kertoa oma mieli­pi­teensä päivän tilan­teista, sanoo Meri Williams.

− Jos lapselta halutaan tiedus­tella jotain yksit­täistä asiaa, voidaan peliä soveltaa siihenkin. Kasvat­tajat taas hyötyvät pelistä, koska sitä pelatessa oppii tuntemaan jokaisen lapsen paremmin.

− Kun lapsi saa kertoa oman näkemyk­sensä, tulee myös ryhmänä toteu­te­tuista yhteis­ti­lan­teista hänelle perso­noi­dumpia ja henki­lö­koh­tai­sempia, kun niitä voi muokata itselleen sopivam­maksi.

Peliä on helppo käyttää muuta kuin suomea äidin­kie­lenään puhuvien lasten kanssa. Loppu­tulos voidaan valokuvata ja tallentaa osaksi lapsen varhaiskasvatus­suunnitelmaa, jolloin siitä voidaan keskus­tella huoltajien tai muiden lapselle tärkeiden ihmisten kanssa.

− Vasu-lomak­keessa kysytään, kuinka lapsen näkemys on selvi­tetty sitä laadit­taessa. Siinä me mainit­semme, kuinka lapsen pelissä esiin tuomat toivo­mukset on otettu ryhmän arjessa huomioon.

Lapset ovat aina hyviä pelaajia.

Kuvien avulla myös vieras­kie­li­sille vanhem­mille saa helpommin selitettyä, kuinka heidän lapsensa kokevat päivä­kodin eri tilanteet. Vanhempia kiinnostaa aina kuulla, mitä oma lapsi on kertonut pelin aikana.

Pelin jatko­ke­hit­te­lyssä Williams laati peliä varten lomakkeen, johon eri tapah­tu­mille ja tilan­teille on varattu omat kohtansa. Niihin on helppo kirjata lapsen kommentit ylös peliä pelatessa.

Williamsin mielestä tärkeintä peliti­lan­teessa on rentous ja vapau­tu­neisuus. Peliä kannattaa testata avoimin mielin, koska idea on yksin­ker­tainen ja helppo toteuttaa. Kuvina voi käyttää päivä­kodin omia, tuttuja kuvia. Pelin voi aloittaa helpoim­masta päästä, eli käydä ensin läpi vaikka vain muutama päivän tapahtuma, joista haluaa kuulla lapsen mieli­piteen.

− Kyllä lapset sitten ottavat tilanteen haltuun. He ovat aina hyviä pelaamaan, Meri Williams sanoo.

Iita Kettunen