Rento ja yksinkertainen peli on helppo, mutta luotettava tapa saada selville lapsen mielipide päiväkodin arjesta ja tapahtumista.

 

 

Kun hämeen­lin­nalainen las­ten­tarhanopet­ta­ja Meri Williams tutus­tui uuteen varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­maan, hänen huomion­sa kiin­nit­tyi kohtaan, jos­sa pain­ote­taan lapsen osal­lisu­u­den lisäämistä oman vaka-suun­nitel­mansa laa­timises­sa ja velvoite­taan päiväkodin henkilöstöä miet­timään sitä varten sopivia keino­ja.

Ennen sosiono­mi (AMK) ‑opin­to­jaan Williams oli suorit­tanut medi­ano­mi (AMK) ‑tutkin­non viestin­nän ja kuvataiteen alal­ta ja han­kkin­ut työkoke­mus­ta muun muas­sa pelil­lis­ten menetelmien kon­sep­tisu­un­nit­telus­ta ja verkkopalvelu­jen käsikir­joit­tamis­es­ta.

Nyt Williams halusi kehitel­lä jotain toimin­nal­lisem­paa tavanomais­ten vasu-haas­tat­telu­jen rin­nalle. Jo sosi­aaliped­a­gogi­ikkaa opiskel­lessaan hän oli suun­nitel­lut per­hetyöhön ja las­ten­suo­jelu­un menetelmiä, joista sai ele­ment­te­jä myös las­ten vasun kuulemis­peli­in.

− Kaik­ki toimin­nal­liset lapsen kuulemisen menetelmät ovat aina kiin­nos­ta­neet min­ua ja min­un on help­po ideoi­da niitä. Lähin­nä on ongel­mana ollut vain löytää aikaa toteu­tuk­sille. Tämänkin pelin ideoin ja tein har­ras­tuk­seno­mais­es­ti kesälo­ma­l­la.

Pelissä tulee esiin yllättäviäkin asioita

Williams halusi luo­da pelin, jon­ka äärel­lä syn­ty­isi leiki­no­mainen ja ren­to tilanne, ja jol­la voisi saa­da esi­in eri­lais­ten las­ten näke­myk­sen päiväkodin tilanteista.

Kuvien avul­la peli on hel­posti sovel­let­tavis­sa sel­l­aisille lap­sille, joiden kieli­taito on vas­ta kehit­tymässä. Ver­baalis­es­ti taitavam­mat lapset taas ker­to­vat mielu­usti hyvinkin perus­teel­lis­es­ti kaik­ista kuvista, joten peli­in voi käyt­tää muu­ta­man min­uutin tai parikym­men­tä min­u­ut­tia. Parhait­en peli sopii yli 3‑vuotiaille, mut­ta on sovel­let­tavis­sa jopa 2‑vuotiaille.

− Nuorimpi­en las­ten vas­tauk­sis­sa voi olla sat­un­naisu­ut­ta, ja tulos saat­taa kuvas­taa enem­män sen het­k­istä koke­mus­ta kuin pun­taroitua mielipi­det­tä, Williams huo­maut­taa.

Peli on palkittu Varhaiskasvatuksen parhaat käytännöt 2018 ideakilpailussa.

Hämeen­lin­nan Kai­vokadun päiväkodis­sa peliä alet­ti­in pela­ta vuo­den 2017 eloku­us­sa. Williams on tes­tannut ja soveltanut peliä tiimin­sä kanssa omas­sa ryh­mässään. Peliä on tarkoi­tus pela­ta ker­ran syksyl­lä ja ker­ran kevääl­lä.

Pelin idea on William­sin mukaan varsin yksinker­tainen. Pelilau­dan toisel­la puolel­la on iloinen aurinko ja toisel­la surulli­nen sade­pil­vi. Pelilau­dan keskelle lap­si saa kiin­nit­tää oman val­oku­vansa. Sen jäl­keen kas­vat­ta­ja näyt­tää tut­tu­ja päiväo­hjel­maku­via, joista lapsen kanssa keskustel­laan. Lap­si saa sit­ten päät­tää, kum­malle puolelle lau­taa kukin kuva kuu­luu.

Olisi hyvä käy­dä kuvat läpi siinä järjestyk­sessä kuin ne muu­toinkin päivän aikana esi­in­tyvät. Kuvia vai­h­ta­mal­la lapsen mielipi­det­tä voidaan tiedustel­la hyvinkin yksi­tyisko­htai­sista teemoista aina ruo­ka-aineista retkiko­hteisi­in.

Lapset ovat William­sin mukaan pitäneet pelistä hyvin paljon. Pelates­sa on tul­lut esi­in yllät­täviäkin asioi­ta, joi­ta ei vält­tämät­tä olisi tul­lut ilmi muuten. On esimerkik­si vai­hdet­tu nukkuma­paikko­ja, jos lapsen on mielestään helpom­pi saa­da unta toises­sa päässä huonet­ta tai pat­jal­la. Tai jos lap­si ei viihdy ulkona, on van­hempi­en kanssa voitu esimerkik­si miet­tiä, onko hänel­lä riit­tävästi lämpim­iä vaat­tei­ta.

Eräs 2‑vuotias poi­ka, joka näyt­ti naut­ti­van askartelus­ta paljon, lait­toikin käden­taitoku­van pelis­sä sade­pil­ven taakse. Kas­vat­ta­jia ja van­hempia tämä ihme­tyt­ti, kos­ka he luuli­vat pojan pitävän askartelus­ta. Mut­ta pelis­sä poi­ka ker­toi, että hän­tä har­mit­taa, kun hän ei osaa tehdä auton kuvaa. Niin­pä kas­vat­ta­jat ryhtyivät pojan kanssa autoaskartelui­hin, jot­ta hän saisi niistäkin onnis­tu­misen koke­muk­sen.

Pelaaminen on hyvä tapa tutustua lapseen

Peli­ti­lanteessa näkee heti, kuin­ka tärkeää lapselle on saa­da ker­toa oma mielip­i­teen­sä päivän tilanteista, sanoo Meri Williams.

− Jos lapselta halu­taan tiedustel­la jotain yksit­täistä asi­aa, voidaan peliä soveltaa siihenkin. Kas­vat­ta­jat taas hyö­tyvät pelistä, kos­ka sitä pelates­sa oppii tun­temaan jokaisen lapsen parem­min.

− Kun lap­si saa ker­toa oman näke­myk­sen­sä, tulee myös ryh­mänä toteute­tu­ista yhteis­ti­lanteista hänelle per­son­oidumpia ja henkilöko­htaisem­pia, kun niitä voi muoka­ta itselleen sopi­vam­mak­si.

Peliä on help­po käyt­tää muu­ta kuin suomea äidinkie­lenään puhu­vien las­ten kanssa. Lop­putu­los voidaan val­oku­va­ta ja tal­len­taa osak­si lapsen varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­maa, jol­loin siitä voidaan keskustel­la huolta­jien tai muiden lapselle tärkei­den ihmis­ten kanssa.

− Vasu-lomak­keessa kysytään, kuin­ka lapsen näke­mys on selvitet­ty sitä laa­dit­taes­sa. Siinä me mainit­semme, kuin­ka lapsen pelis­sä esi­in tuo­mat toivo­muk­set on otet­tu ryh­män arjes­sa huomioon.

Lapset ovat aina hyviä pelaajia.

Kuvien avul­la myös vierask­ielisille van­hem­mille saa helpom­min selitet­tyä, kuin­ka hei­dän lapsen­sa koke­vat päiväkodin eri tilanteet. Van­hempia kiin­nos­taa aina kuul­la, mitä oma lap­si on ker­tonut pelin aikana.

Pelin jatkoke­hit­telyssä Williams laati peliä varten lomak­keen, johon eri tapah­tu­mille ja tilanteille on varat­tu omat kohtansa. Niihin on help­po kir­ja­ta lapsen kom­men­tit ylös peliä pelates­sa.

William­sin mielestä tärkein­tä peli­ti­lanteessa on ren­tous ja vapau­tuneisu­us. Peliä kan­nat­taa tes­ta­ta avoimin mielin, kos­ka idea on yksinker­tainen ja help­po toteut­taa. Kuvina voi käyt­tää päiväkodin omia, tut­tu­ja kuvia. Pelin voi aloit­taa helpoim­mas­ta päästä, eli käy­dä ensin läpi vaik­ka vain muu­ta­ma päivän tapah­tu­ma, joista halu­aa kuul­la lapsen mielip­i­teen.

− Kyl­lä lapset sit­ten otta­vat tilanteen hal­tu­un. He ovat aina hyviä pelaa­maan, Meri Williams sanoo.

Iita Ket­tunen