Lastensuojelun Keskusliitto toteuttaa vuosina 2018–2019 julkaisukokonaisuuden, jossa käydään läpi, miten lastensuojelu toimii nyt.

 


Lasten­suo­je­lun tilaa on sel­vi­tetty tällä vuo­si­kym­me­nellä useissa arvioin­neissa ja sel­vi­tyk­sissä. Ilmassa on ollut jopa tur­hau­tu­mista loput­to­miin sel­vi­tyk­siin. On kysytty, mitä hyvää näistä on seu­ran­nut. Siksi onkin hie­noa, että Lastensuojelun Keskusliitto otti teh­tä­väk­seen arvioida, miten las­ten­suo­je­lulla menee nyt.

Mitä kuu­luu las­ten­suo­jelu? ‑sar­jan I jul­kaisu on ver­kossa luet­ta­vissa. Aluksi siinä arvioi­daan Toimiva las­ten­suo­jelu ‑rapor­tin suo­si­tus­ten toi­meen­pa­noa las­ten­suo­je­lun kan­sal­li­sen kehit­tä­mi­sen näkö­kul­masta. Seuraavaksi kes­ki­ty­tään yksi­tyis­koh­tai­sem­min nor­mioh­jauk­sessa tapah­tu­nei­siin muu­tok­siin. Katsauksen vii­mei­sessä osassa Toimiva las­ten­suo­jelu ‑työ­ryh­män jäsen Matti Rimpelä käy läpi ne toi­met, jotka ovat vai­kut­ta­vasti muut­ta­neet las­ten­suo­je­lun käy­tän­töjä ja menet­te­ly­ta­poja toi­vot­tuun suuntaan.

Ovatko las­ten­suo­je­lun uudis­tuk­set olleet liian pie­niä tekoja, kysy­vät jul­kai­sun kir­joit­ta­jat. Kyllä ja ei. Toimiva las­ten­suo­jelu ‑rapor­tin yli 50 toi­men­pi­teen lis­talta on otettu työn alle monia asioita. Lainsäädännössä on tapah­tu­nut ja tapah­tuu muu­tok­sia. Meillä on kun­nian­hi­moi­nen Lape-hanke, joka tosin on sidottu hal­li­tus­oh­jel­maan, mutta kir­joit­ta­jat toi­vo­vat sille pysy­vyyttä. Muitakin aske­leita on otettu.

Vaikka las­ten­suo­je­lun krii­sin rat­kai­se­mi­seksi teh­dään parasta aikaa pal­jon, lop­pu­tu­le­masta ei oikeas­taan tie­detä. Osin kes­ke­ne­räi­syy­den vuoksi, mutta eten­kin siksi, että toi­mien vai­ku­tuk­sista ja vai­kut­ta­vuu­desta puut­tuu sys­te­maat­ti­nen seuranta.

Tulevan kesän aikana saamme lisää tie­toa sosi­aa­li­huol­to­lain uudis­tuk­sen vai­ku­tuk­sista, kun Keskusliiton ja ammat­ti­jär­jestö Talentian sel­vi­tys jul­kais­taan. Sosiaalihuoltolain uudis­tuk­sen piti siir­tää pain­opis­tettä ehkäi­se­vään työ­hön, kuten Toimiva las­ten­suo­jelu ‑rapor­tis­sa­kin ehdo­tet­tiin. Viisari on hei­lah­ta­nut hive­nen sii­hen suun­taan. Uusin las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ten ja sijoi­tus­ten tilasto kui­ten­kin ker­too, että kor­jaa­vien toi­mien mää­rät eivät ole las­ke­neet, päin­vas­toin. Miksi näin kävi?

Sosiaalihuoltolain muu­tos on myös esi­merkki siitä, kuinka pit­källe lain­sää­dän­tö­muu­tok­silla pääs­tään. Ei kovin pit­källe, eten­kään sil­loin kun lain käy­tän­nön toi­meen­pa­non ohjauk­sessa, kou­lu­tuk­sessa ja tie­do­tuk­sessa on ollut sel­lai­sia puut­teita, joista kyse­lyyn vas­tan­neet kertovat.

Helena Jaakkola

Lastensuojelun uudis­tuk­set – liian pie­niä tekoja? Mitä kuu­luu las­ten­suo­jelu? ‑jul­kai­susar­jan osa 1. Lastensuojelun Keskusliiton verk­ko­jul­kai­sut, 3 /2018.