Puhuttiinko sisällöistä, alueiden asukkaiden osallistumisesta ja oikeuksista, yhteisestä päämäärästä tai tavoitteesta, jonka puitteet on lainsäädännössä hyväksytty?

 

 

Ei puhuttu. Keskustelu oli melko nega­tii­vista ja kes­kit­tyi pää­asiassa raken­nuk­siin ja nii­den fyy­si­seen sijaintiin.

Kansalaisia on vai­kea innos­taa käyt­tä­mään äänioi­keut­taan, jos pääl­lim­mäi­nen tun­nelma on, että met­sään menee. Ennustettu alhai­nen äänes­tys­pro­sentti toteutui.

52,5 pro­sent­tia jätti his­to­rial­li­sen mah­dol­li­suu­den äänes­tää Suomen ensim­mäi­sissä alue­vaa­leissa. Jääkö hil­jai­sen enem­mis­tön ääni koko­naan pimentoon?

Helsingin Sanomat (23.1.2022) sel­vitti perus­teita, mikä äänes­tä­jien valin­taa ohjaa. Tärkeintä oli tie­tysti se, että ehdok­kaan mie­li­pi­teet osu­vat yksiin äänes­tä­jän kanssa. Tärkeänä pidet­tiin myös sitä, että ehdo­kas asuu lähellä ja on lisäksi sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan asiantuntija.

Aluevaltuutetuiksi vali­tuilla hen­ki­löillä enem­mis­töllä onkin sote-alan kou­lu­tus. Enemmistö alue­val­tuu­te­tuista eli 53 pro­sent­tia on nai­sia. Tasa-arvon kan­nalta his­to­rial­li­nen tulos.

Huolestuttavaa on, että yli sata alue­val­tuu­tet­tua toi­mii myös päät­tä­jänä kun­nassa ja eduskunnassa.

Miten erot­taa oma rooli ja eri­lai­set teh­tä­vät: toi­miako kun­nan ja kun­ta­lais­ten edun­mu­kai­sesti vai laa­jem­min alu­een ja kaik­kien asuk­kai­den edun mukaisesti?

Aluevaltuustojen kokoon­pa­not ovat nyt kui­ten­kin äänioi­keut­taan käyt­tä­nei­den valinta.

Enemmistö aluevaltuutetuista on naisia.

Mutta entei­leekö tämä pää­tök­sen­teossa val­tio-opin dosen­tin Hanna Wassin esille nos­ta­maa huolta siitä, että hyvin­voin­tia­lueille valit­tiin hyvin­voi­vien äänes­tä­jien toi­mesta hyvin­voi­via val­tuu­tet­tuja ja pää­tök­sen­teossa huo­nom­pio­sais­ten tar­peet jää­vät sivuun?

Sosiaalialan ja sosi­aa­li­pal­ve­lui­den asian­tun­te­musta alue­val­tuus­toissa edis­tää nyt lähes 40 talentialaista.

Ja jäl­jelle jää vielä 25 960 sosiaali­alan kor­kea­kou­lu­tet­tua, jotka voi­vat edel­leen nos­taa esille oman työn mer­ki­tyk­sen hyvin­voin­tia­luei­den asuk­kai­den elä­mään ja toi­mia eri­tyi­sesti huo­nom­pio­sais­ten asuk­kai­den äänenä.

Hyvinvointialueen stra­te­giassa on avat­tava laa­jasti mah­dol­li­suu­det osal­lis­tu­vaan demo­kra­ti­aan. Kuntatason hal­lin­non kopioi­mi­sen sijaan tar­vi­taan kun­nian­hi­moi­sem­pia päätöksiä.

Aluevaltuustot aloit­ta­vat maa­lis­kuun alussa. Jo ensim­mäi­sen kuu­kau­den aikana alue­val­tuu­tet­tu­jen pää­tök­sillä luo­daan raken­teet, toi­min­ta­kult­tuuri- ja mal­lit, jotka ohjaa­vat hyvin­voin­tia­luei­den pää­tök­sen­te­koa ja toi­min­taa pit­källe tulevaisuuteen.

Tehdään tässä työssä sosiaali­ala näkyväksi.

Marjo Katajisto