Korkokatto tulee kaikille pikavipeille, sosiaalinen luototus laajenee koko maahan ja positiivinen luottorekisteri on hallitusohjelmassa, mutta miten ihmiset saisi tutkimaan oman taloutensa tilaa?

 

 

Ilma­pal­lo. Se on ver­taus, jota ylivelka­an­tunei­ta aut­ta­van Taku­usäätiön toim­i­tusjo­hta­ja Juha Pantzar käyt­tää ihmis­ten taloud­es­ta. Ilma­pal­lon pitää olla pehmeä tai mieluiten tyhjä. Sil­loin pal­loon voi puhal­taa lisää ilmaa. Jos pal­lo on pinkeä, se pamah­taa rik­ki, jos sinne yrit­tää lisätä ilmaa.

Mon­en suo­ma­laisen talouden ilma­pal­lo on puhal­let­tu ääriään myöten täy­teen. Se tarkoit­taa, että oma mak­sukyky on vedet­ty niin kireäk­si, ettei pahan päivän var­alle ole säästöjä.

Sit­ten tapah­tuu jotakin yllät­tävää: pesukone hajoaa, autoa pitää kor­ja­ta, tulee avio­ero, työt­tömyys­jak­so tai sairaus­lo­ma.

– Sil­loin on pakko ottaa pikavippe­jä. Ja kun niitä ei pystytä mak­samaan, ote­taan uusi vip­pi, jol­la mak­se­taan enti­nen, Pantzar kuvaa velka­an­tu­miskier­teen alkua.

Kun Taku­usäätiössä on kysyt­ty velka­an­tuneil­ta, mis­tä ongel­ma lähti, he ker­to­vat yleen­sä yhden tapah­tu­man. Se vain ei pidä paikkaansa.

– Kun perkaamme tilan­net­ta, käy ilmi, että asi­akkaan talous toi­mi kri­isir­a­jal­la jo sitä ennen. Tilanne räjähtää eteen, kun jotakin tapah­tuu.

– Ihmiset velka­an­tu­vat, kos­ka he kulut­ta­vat enem­män kuin ansait­se­vat.

Kukaan ei varmasti tiedä, miten paljon Suomessa on ylivelkaantuneita

Jotkut tun­nus­lu­vut anta­vat osvi­it­taa: uloso­to­ssa oli viime vuon­na 577 000 suo­ma­laista. Mak­suhäir­iöisiä yksi­ty­ishenkilöitä oli vuo­den 2018 lopus­sa 382 000.

Juha Pantzarin mukaan syitä velka­kier­teeseen on paljon. Yksi on mak­samisen ja rahan dig­i­tal­isoi­tu­mi­nen. Ennen kukkaros­ta näki, miten paljon rahaa on tai pankki­au­tomaat­ti näyt­ti tilin sal­don.

Nyt rahaa voi nos­taa sitä näkemät­tä. Mak­suko­rteil­la voi mak­saa tietämät­tä, paljonko rahaa tilil­lä on. Luot­toko­rt­te­ja, pikavippe­jä ja mak­su­sopimuk­sia tyrkytetään joka puolel­la, kos­ka markki­nat tekevät niil­lä rahaa. Jopa mak­sami­nen on bisnestä jollekin.

Rahaa menee palveluihin ja elämän ulkoistukseen.

Samal­la net­ti on tehnyt ostamis­es­ta help­poa.

– Ihmisille myy­dään unelmia tehokkaasti. Markki­noin­tikoneis­to tois­taa viestiä, että sin­ul­la on oikeus näi­hin asioi­hin. Näitä vieste­jä upote­taan jopa tv-ohjelmi­in, toteaa Pantzar.

Rahan ja kulut­tamisen maail­ma on muut­tunut. Ihmisen vas­tu­ulle jää selvitä siitä yksin.

– Kaik­il­ta se ei onnis­tu. Oman talouden hallinta vaatii merkit­tävästi enem­män itsekuria kuin ennen.

Paljonko sinulla on velkaa?

Velka­an­tu­mista selit­tää myös se, että suh­tau­tu­mi­nen velak­si kulut­tamiseen on muut­tunut, Juha Pantzar sanoo.

– Tavara oli ennen ansait­tu, kun se oli mak­set­tu. Nyt riit­tää, että se on käytössä. Saat kun­nioi­tus­ta, kun puhut hienoon kän­nykkään tai ajat kallista autoa.

Kaup­pa käyt­tää aja­tus­ta­van muu­tos­ta hyväk­seen. Luo­tol­la ostamis­es­ta ja käyt­tö­mak­su­jen mak­samis­es­ta on tul­lut nor­mi.

– Meille opete­taan, että rahaa ei kan­na­ta seisot­taa tilil­lä, kun inflaa­tiokin iskee.

Ajan ilmiö on myös palvelui­hin kulut­ta­mi­nen, Pantzar on huo­man­nut. Kun ihmiselle ei voi myy­dä enää tavaraa, hänelle myy­dään palvelu­ja: kun­tos­al­i­jäsenyyk­siä, elämän­hallintaa, ehkäi­sevää ter­api­aa, tv-kanava­paket­te­ja. Suo­ra­toistopalvelu­ja pide­tään jo ihmisoikeutena, hän hymähtää.

Mak­sut menevät automaat­tis­es­ti tililtä. Raha ei ole enää omas­sa han­skas­sa.

– Tietotekni­ik­ka tek­isi mah­dol­lisek­si seu­ra­ta talout­ta tarkkaan. Esimerkik­si pank­ki voisi tuot­taa käyriä, joista näk­isi hel­posti, mihin omat rahat menevät. Kukaan ei kuitenkaan halua tar­jo­ta ihmisille epämiel­lyt­tävää tietoa. Mikään ei pako­ta ihmistä kat­so­maan ajois­sa, mis­sä kun­nos­sa oma talous on.

Pelisääntöjä markkinoille

Velka­an­tu­misen vähen­tämisek­si on nyt kehit­teil­lä keino­ja, Juha Pantzar sanoo. Hän kävi kevääl­lä Sää­ty­talol­la kuul­ta­vana, kun Antti Rin­teen hal­li­tu­so­hjel­maa sor­vat­ti­in. Pantzar vei mukanaan lis­tan uud­is­tuk­sia, joista useim­mat kir­jat­ti­in hal­li­tuk­sen ohjel­maan. Siinä on otet­tu tavoit­teek­si hillitä kansalais­ten ylivelka­an­tu­mista.

Yksi keinoista on pelisään­tö­jen lait­ta­mi­nen pikavip­pi­markki­noille. Nopeim­min toteu­tuu vaku­udet­tomien pikalain­o­jen korkokat­to, joka ulote­taan kaikki­in pikavippei­hin. Syysku­us­ta läh­tien korko saa olla korkein­taan 20 pros­ent­tia. Nyt kat­to kos­kee vain alle 2 000 euron lain­o­ja

Pantzar sanoo, että korkokat­to pois­taa räikeitä, nopei­ta ongelmia. Se saat­taa kuitenkin johtaa laina­sum­mien ja ‑aiko­jen kasvu­un. Kun pikavip­pi­fir­mat eivät enää saa kovia korko­tuot­to­ja nopeasti, kulut­ta­jille myy­dään isom­pia sum­mia ja pitk­iä mak­suaiko­ja. Ennen viidessä min­uutis­sa sai lainaa 300 euroa, nyt jopa 70 000 euroa.

Korkokat­to aut­taa niitä, joiden ilma­pal­lo on pinkeä, Juha Pantzar sanoo. He eivät ehkä saa lisää lainaa.

Pikalainoille korkokatto, luottofirmat valvontaan.

– Nämä ihmiset eivät tosin luul­tavasti koe, että heitä aute­taan. He ajat­tel­e­vat, että heiltä on viety kyky kulut­taa. Mak­suhäir­iömerk­in­tä kuitenkin suo­jelee velka­an­tunei­ta ongel­man pahen­e­miselta.

Lisäk­si pikavip­pi­fir­mo­jen valvon­ta tehos­tuu. Täl­lä haavaa se on ohut­ta. Lähin­nä Etelä-Suomen alue­hallintovi­ras­to on pitänyt rek­ister­iä luo­to­nan­ta­jista. Valvon­ta siir­tyy Finanssi­valvon­nalle hal­li­tuskau­den aikana.

Myös sosi­aa­li­nen luo­to­tus ote­taan käyt­töön koko maas­sa hal­li­tuskaudel­la. Tähän asti vain 30 kun­taa on tar­jon­nut sitä asukkailleen.

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa on myös posi­ti­ivisen luot­torek­isterin perus­t­a­mi­nen tämän hal­li­tuskau­den aikana. Se tarkoit­taa, että kulut­ta­jan kaik­ki lainat merk­itään yhteen tietokan­taan.

– Luot­torek­isteri on lähivu­osien tärkein velka­an­tu­mista vähen­tävä uud­is­tus. Sen seu­rauk­se­na luot­tokelpoisu­ut­ta ale­taan arvioi­da asi­akkaan mak­sukyvyn mukaan.

Lisää talousosaamista

Juha Pantzar sanoo, että suo­ma­lais­ten talousosaamista pitää kehit­tää.

– Jokainen, joka ottaa luot­toa, vas­taa siitä. Voi kuitenkin kysyä, minkä tiedon val­os­sa ihmi­nen tekee päätök­siä ja miten paljon markki­nat hämäävät käsi­tyk­siä siitä, mihin ihmisel­lä on varaa.

Har­va velka­an­tuu täysin holtit­to­muut­taan, hän sanoo. Useim­mat halu­a­vat hoitaa raha-asi­at hyvin, mut­ta siihen ei ole välineitä. Esimerkik­si suuri osa ihmi­sistä halu­aa säästää. Oikeasti he eivät niin tee. Kun heiltä kysytään, mik­si ette säästä, he sanovat, että se on vaikeaa.

– Säästämistä pitäisi markki­noi­da, ja siitä pitää tehdä ruti­ini­no­maista.

Pantzar toivoo, että ”ihmistöis­sä” asi­akkaiden kanssa käy­dään läpi talousasioi­ta. Ihmistöil­lä hän tarkoit­taa töitä, jois­sa ihmisiä koh­dataan nokakkain.

– Neu­volas­sa olisi hyvä tilaisu­us käy­dä läpi, mitä vau­van tulo mak­saa. Sosi­aal­i­työssä asi­akkaal­ta voi kysyä, onko sin­ul­la velkaa, osaatko hoitaa sitä, haetaanko yhdessä mak­suaikaa. Kun lapset muut­ta­vat omaan koti­in, hei­dän kanssaan voi käy­dä läpi, mitä tämä kaik­ki mak­saa ja mis­tä saat siihen rahat.

– Kaik­keen tähän talous­neu­von­taan tarvi­taan hyvät työvä­li­neet.

Eläkeläiset velkaantuvat nyt.

Yksi nopeasti velka­an­tu­va ryh­mä ovat eläkeläiset, Pantzar sanoo. Eläk­keelle jää nyt ihmisiä, jot­ka ovat tot­tuneet kulut­ta­maan. Eläk­keelle siir­tymiseen ei varaudu­ta vähen­tämäl­lä meno­ja tai velko­ja.

Pantzarin mukaan niukem­paan elämään pitäisi alkaa varautua 10 vuot­ta ennen eläkepäivien alkua.

– Miten ihmiset saadaan herätet­tyä tulo­jen pienen­e­miseen tarpeek­si ajois­sa? Siinä on haastet­ta. Näk­isin, että työ­nan­ta­jien ja ammat­tiy­hdis­tys­ten pitää huole­htia työn­tek­i­jän pär­jäämis­es­tä myös eläk­keel­lä. Voisi­vatko ne tar­jo­ta neu­von­taa ja talouden hallinnan välineitä jäse­nille ja työn­tek­i­jöilleen?

Ay-liike ei vaan vielä oikein ole innos­tunut ehdo­tuk­ses­ta, Pantzar sanoo. Hän aikoo ottaa yhteyt­tä myös ammat­ti­jär­jestö Tal­en­ti­aan. Ei vain sik­si, että sosi­aal­i­työssä koh­dataan talousa­pua tarvit­se­via asi­akkai­ta. Ylivelka­an­tunei­den joukos­sa on myös sosi­aalialan ammat­ti­laisia.

– He eivät ole meil­lä mitenkään vähem­mistönä, Pantzar muo­toilee.

– Meille tulee naisia eniten sosi­aali- ja ter­veysalal­ta, varhaiskas­vatuk­ses­ta ja kau­pas­ta. Miesten yleisimpiä alo­ja ovat logis­ti­ik­ka, palve­lut ja kaup­pa.

Jaana Laiti­nen

Taku­usäätiö perustet­ti­in vuon­na 1990 aut­ta­maan velka­isia, vapau­tu­via vanke­ja. Pian työ ulotet­ti­in myös mie­len­ter­veyspoti­laisi­in ja päi­hdeon­gel­maisi­in.
Veloista tuli taval­lis­ten ihmis­ten ongel­ma 1990-luvul­la alka­neen laman jäl­keen. Velka­jär­jestelystä säädet­ti­in lail­la, ja syn­tyi talous- ja velka­neu­vo­jien ammat­tikun­ta.
Taku­usäätiön velka­neu­von­ta ja velka­jär­jeste­lyt toimi­vat Veikkauk­sen tuo­toil­la.
Taku­usäätiöstä saa mak­sut­to­mia neu­vo­ja rahahuoli­in kas­vokkain tai chatis­sä. Se myön­tää velka­jär­jeste­lyjä, antaa pien­lain­o­ja, koulut­taa eri alo­jen ammat­ti­laisia talous­neu­von­taan ja julkaisee oppai­ta. Yksi palvelu on inter­netis­sä ja mobi­ilis­sa toimi­va rahan­hallinnan työkalu Pen­no.