Korkokatto tulee kaikille pikavipeille, sosiaalinen luototus laajenee koko maahan ja positiivinen luottorekisteri on hallitusohjelmassa, mutta miten ihmiset saisi tutkimaan oman taloutensa tilaa?

 

 

Ilma­pallo. Se on ver­taus, jota yli­vel­kaan­tu­neita aut­ta­van Takuusää­tiön toi­mi­tus­joh­taja Juha Pantzar käyt­tää ihmis­ten talou­desta. Ilma­pal­lon pitää olla peh­meä tai mie­lui­ten tyhjä. Sil­loin pal­loon voi puhal­taa lisää ilmaa. Jos pallo on pin­keä, se pamah­taa rikki, jos sinne yrit­tää lisätä ilmaa.

Monen suo­ma­lai­sen talou­den ilma­pallo on puhal­lettu ääri­ään myö­ten täy­teen. Se tar­koit­taa, että oma mak­su­kyky on vedetty niin kireäksi, ettei pahan päi­vän varalle ole sääs­töjä.

Sit­ten tapah­tuu jota­kin yllät­tä­vää: pesu­kone hajoaa, autoa pitää kor­jata, tulee avio­ero, työt­tö­myys­jakso tai sai­raus­loma.

– Sil­loin on pakko ottaa pika­vip­pejä. Ja kun niitä ei pys­tytä mak­sa­maan, ote­taan uusi vippi, jolla mak­se­taan enti­nen, Pantzar kuvaa vel­kaan­tu­mis­kier­teen alkua.

Kun Takuusää­tiössä on kysytty vel­kaan­tu­neilta, mistä ongelma lähti, he ker­to­vat yleensä yhden tapah­tu­man. Se vain ei pidä paik­kaansa.

– Kun per­kaamme tilan­netta, käy ilmi, että asiak­kaan talous toimi krii­si­ra­jalla jo sitä ennen. Tilanne räjäh­tää eteen, kun jota­kin tapah­tuu.

– Ihmi­set vel­kaan­tu­vat, koska he kulut­ta­vat enem­män kuin ansait­se­vat.

Kukaan ei varmasti tiedä, miten paljon Suomessa on ylivelkaantuneita

Jot­kut tun­nus­lu­vut anta­vat osviit­taa: ulos­o­tossa oli viime vuonna 577 000 suo­ma­laista. Mak­su­häi­riöi­siä yksi­tyis­hen­ki­löitä oli vuo­den 2018 lopussa 382 000.

Juha Pantza­rin mukaan syitä vel­ka­kier­tee­seen on pal­jon. Yksi on mak­sa­mi­sen ja rahan digi­ta­li­soi­tu­mi­nen. Ennen kuk­ka­rosta näki, miten pal­jon rahaa on tai pank­ki­au­to­maatti näytti tilin sal­don.

Nyt rahaa voi nos­taa sitä näke­mättä. Mak­su­kor­teilla voi mak­saa tie­tä­mättä, pal­jonko rahaa tilillä on. Luot­to­kort­teja, pika­vip­pejä ja mak­suso­pi­muk­sia tyr­ky­te­tään joka puo­lella, koska mark­ki­nat teke­vät niillä rahaa. Jopa mak­sa­mi­nen on bis­nestä jol­le­kin.

Rahaa menee palveluihin ja elämän ulkoistukseen.

Samalla netti on teh­nyt osta­mi­sesta help­poa.

– Ihmi­sille myy­dään unel­mia tehok­kaasti. Mark­ki­noin­ti­ko­neisto tois­taa vies­tiä, että sinulla on oikeus näi­hin asioi­hin. Näitä vies­tejä upo­te­taan jopa tv-ohjel­miin, toteaa Pantzar.

Rahan ja kulut­ta­mi­sen maa­ilma on muut­tu­nut. Ihmi­sen vas­tuulle jää sel­vitä siitä yksin.

– Kai­kilta se ei onnistu. Oman talou­den hal­linta vaa­tii mer­kit­tä­västi enem­män itse­ku­ria kuin ennen.

Paljonko sinulla on velkaa?

Vel­kaan­tu­mista selit­tää myös se, että suh­tau­tu­mi­nen velaksi kulut­ta­mi­seen on muut­tu­nut, Juha Pantzar sanoo.

– Tavara oli ennen ansaittu, kun se oli mak­settu. Nyt riit­tää, että se on käy­tössä. Saat kun­nioi­tusta, kun puhut hie­noon kän­nyk­kään tai ajat kal­lista autoa.

Kauppa käyt­tää aja­tus­ta­van muu­tosta hyväk­seen. Luo­tolla osta­mi­sesta ja käyt­tö­mak­su­jen mak­sa­mi­sesta on tul­lut normi.

– Meille ope­te­taan, että rahaa ei kan­nata sei­sot­taa tilillä, kun inflaa­tio­kin iskee.

Ajan ilmiö on myös pal­ve­lui­hin kulut­ta­mi­nen, Pantzar on huo­man­nut. Kun ihmi­selle ei voi myydä enää tava­raa, hänelle myy­dään pal­ve­luja: kun­to­sa­li­jä­se­nyyk­siä, elä­män­hal­lin­taa, ehkäi­se­vää tera­piaa, tv-kana­va­pa­ket­teja. Suo­ra­tois­to­pal­ve­luja pide­tään jo ihmi­soi­keu­tena, hän hymäh­tää.

Mak­sut mene­vät auto­maat­ti­sesti tililtä. Raha ei ole enää omassa hans­kassa.

– Tie­to­tek­niikka tekisi mah­dol­li­seksi seu­rata taloutta tark­kaan. Esi­mer­kiksi pankki voisi tuot­taa käy­riä, joista näkisi hel­posti, mihin omat rahat mene­vät. Kukaan ei kui­ten­kaan halua tar­jota ihmi­sille epä­miel­lyt­tä­vää tie­toa. Mikään ei pakota ihmistä kat­so­maan ajoissa, missä kun­nossa oma talous on.

Pelisääntöjä markkinoille

Vel­kaan­tu­mi­sen vähen­tä­mi­seksi on nyt kehit­teillä kei­noja, Juha Pantzar sanoo. Hän kävi keväällä Sää­ty­ta­lolla kuul­ta­vana, kun Antti Rin­teen hal­li­tus­oh­jel­maa sor­vat­tiin. Pantzar vei muka­naan lis­tan uudis­tuk­sia, joista useim­mat kir­jat­tiin hal­li­tuk­sen ohjel­maan. Siinä on otettu tavoit­teeksi hil­litä kan­sa­lais­ten yli­vel­kaan­tu­mista.

Yksi kei­noista on peli­sään­tö­jen lait­ta­mi­nen pika­vip­pi­mark­ki­noille. Nopeim­min toteu­tuu vakuu­det­to­mien pika­lai­no­jen kor­ko­katto, joka ulo­te­taan kaik­kiin pika­vip­pei­hin. Syys­kuusta läh­tien korko saa olla kor­kein­taan 20 pro­sent­tia. Nyt katto kos­kee vain alle 2 000 euron lai­noja

Pantzar sanoo, että kor­ko­katto pois­taa räi­keitä, nopeita ongel­mia. Se saat­taa kui­ten­kin joh­taa lai­na­sum­mien ja ‑aiko­jen kas­vuun. Kun pika­vip­pi­fir­mat eivät enää saa kovia kor­ko­tuot­toja nopeasti, kulut­ta­jille myy­dään isom­pia sum­mia ja pit­kiä mak­suai­koja. Ennen vii­dessä minuu­tissa sai lai­naa 300 euroa, nyt jopa 70 000 euroa.

Kor­ko­katto aut­taa niitä, joi­den ilma­pallo on pin­keä, Juha Pantzar sanoo. He eivät ehkä saa lisää lai­naa.

Pikalainoille korkokatto, luottofirmat valvontaan.

– Nämä ihmi­set eivät tosin luul­ta­vasti koe, että heitä aute­taan. He ajat­te­le­vat, että heiltä on viety kyky kulut­taa. Mak­su­häi­riö­mer­kintä kui­ten­kin suo­je­lee vel­kaan­tu­neita ongel­man pahe­ne­mi­selta.

Lisäksi pika­vip­pi­fir­mo­jen val­vonta tehos­tuu. Tällä haa­vaa se on ohutta. Lähinnä Etelä-Suo­men alue­hal­lin­to­vi­rasto on pitä­nyt rekis­te­riä luo­to­nan­ta­jista. Val­vonta siir­tyy Finans­si­val­von­nalle hal­li­tus­kau­den aikana.

Myös sosi­aa­li­nen luo­to­tus ote­taan käyt­töön koko maassa hal­li­tus­kau­della. Tähän asti vain 30 kun­taa on tar­jon­nut sitä asuk­kail­leen.

Hal­li­tus­oh­jel­massa on myös posi­tii­vi­sen luot­to­re­kis­te­rin perus­ta­mi­nen tämän hal­li­tus­kau­den aikana. Se tar­koit­taa, että kulut­ta­jan kaikki lai­nat mer­ki­tään yhteen tie­to­kan­taan.

– Luot­to­re­kis­teri on lähi­vuo­sien tär­kein vel­kaan­tu­mista vähen­tävä uudis­tus. Sen seu­rauk­sena luot­to­kel­poi­suutta ale­taan arvioida asiak­kaan mak­su­ky­vyn mukaan.

Lisää talousosaamista

Juha Pantzar sanoo, että suo­ma­lais­ten talous­osaa­mista pitää kehit­tää.

– Jokai­nen, joka ottaa luot­toa, vas­taa siitä. Voi kui­ten­kin kysyä, minkä tie­don valossa ihmi­nen tekee pää­tök­siä ja miten pal­jon mark­ki­nat hämää­vät käsi­tyk­siä siitä, mihin ihmi­sellä on varaa.

Harva vel­kaan­tuu täy­sin hol­tit­to­muut­taan, hän sanoo. Useim­mat halua­vat hoi­taa raha-asiat hyvin, mutta sii­hen ei ole väli­neitä. Esi­mer­kiksi suuri osa ihmi­sistä haluaa sääs­tää. Oikeasti he eivät niin tee. Kun heiltä kysy­tään, miksi ette säästä, he sano­vat, että se on vai­keaa.

– Sääs­tä­mistä pitäisi mark­ki­noida, ja siitä pitää tehdä rutii­nin­omaista.

Pantzar toi­voo, että ”ihmis­töissä” asiak­kai­den kanssa käy­dään läpi talous­asioita. Ihmis­töillä hän tar­koit­taa töitä, joissa ihmi­siä koh­da­taan nokak­kain.

– Neu­vo­lassa olisi hyvä tilai­suus käydä läpi, mitä vau­van tulo mak­saa. Sosi­aa­li­työssä asiak­kaalta voi kysyä, onko sinulla vel­kaa, osaatko hoi­taa sitä, hae­taanko yhdessä mak­suai­kaa. Kun lap­set muut­ta­vat omaan kotiin, hei­dän kans­saan voi käydä läpi, mitä tämä kaikki mak­saa ja mistä saat sii­hen rahat.

– Kaik­keen tähän talous­neu­von­taan tar­vi­taan hyvät työ­vä­li­neet.

Eläkeläiset velkaantuvat nyt.

Yksi nopeasti vel­kaan­tuva ryhmä ovat elä­ke­läi­set, Pantzar sanoo. Eläk­keelle jää nyt ihmi­siä, jotka ovat tot­tu­neet kulut­ta­maan. Eläk­keelle siir­ty­mi­seen ei varau­duta vähen­tä­mällä menoja tai vel­koja.

Pantza­rin mukaan niu­kem­paan elä­mään pitäisi alkaa varau­tua 10 vuotta ennen elä­ke­päi­vien alkua.

– Miten ihmi­set saa­daan herä­tet­tyä tulo­jen pie­ne­ne­mi­seen tar­peeksi ajoissa? Siinä on haas­tetta. Näki­sin, että työ­nan­ta­jien ja ammat­tiyh­dis­tys­ten pitää huo­leh­tia työn­te­ki­jän pär­jää­mi­sestä myös eläk­keellä. Voi­si­vatko ne tar­jota neu­von­taa ja talou­den hal­lin­nan väli­neitä jäse­nille ja työn­te­ki­jöil­leen?

Ay-liike ei vaan vielä oikein ole innos­tu­nut ehdo­tuk­sesta, Pantzar sanoo. Hän aikoo ottaa yhteyttä myös ammat­ti­jär­jestö Talen­ti­aan. Ei vain siksi, että sosi­aa­li­työssä koh­da­taan talous­a­pua tar­vit­se­via asiak­kaita. Yli­vel­kaan­tu­nei­den jou­kossa on myös sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia.

– He eivät ole meillä miten­kään vähem­mis­tönä, Pantzar muo­toi­lee.

– Meille tulee nai­sia eni­ten sosi­aali- ja ter­vey­sa­lalta, var­hais­kas­va­tuk­sesta ja kau­pasta. Mies­ten ylei­sim­piä aloja ovat logis­tiikka, pal­ve­lut ja kauppa.

Jaana Lai­ti­nen

Takuusää­tiö perus­tet­tiin vuonna 1990 aut­ta­maan vel­kai­sia, vapau­tu­via van­keja. Pian työ ulo­tet­tiin myös mie­len­ter­veys­po­ti­lai­siin ja päih­deon­gel­mai­siin.
Veloista tuli taval­lis­ten ihmis­ten ongelma 1990-luvulla alka­neen laman jäl­keen. Vel­ka­jär­jes­te­lystä sää­det­tiin lailla, ja syn­tyi talous- ja vel­ka­neu­vo­jien ammat­ti­kunta.
Takuusää­tiön vel­ka­neu­vonta ja vel­ka­jär­jes­te­lyt toi­mi­vat Veik­kauk­sen tuo­toilla.
Takuusää­tiöstä saa mak­sut­to­mia neu­voja raha­huo­liin kas­vok­kain tai cha­tissä. Se myön­tää vel­ka­jär­jes­te­lyjä, antaa pien­lai­noja, kou­lut­taa eri alo­jen ammat­ti­lai­sia talous­neu­von­taan ja jul­kai­see oppaita. Yksi pal­velu on inter­ne­tissä ja mobii­lissa toi­miva rahan­hal­lin­nan työ­kalu Penno.