Professori Sanna Vehviläinen tutkii ohjaustyön yleisiä piirteitä ja toivoo ohjausprofession yhteistyötä.

 

 

 

Ohjausta voi tar­kas­tella ammat­tina. Yhteiskunnassa on monia ohjausam­mat­teja kuten opinto-ohjaaja, val­men­taja tai työ­noh­jaa­jia. Ohjaustyötä teh­dään myös monen amma­tin sisällä. Ohjausosaamista on voi hank­kia monen­lai­sella taustalla.

Sosiaaliohjaus on yksi ohjausam­ma­teista, eikä ohjaus ole vie­rasta sosi­aa­li­työn­te­ki­jäl­le­kään. Sosiaaliohjauksessa puhe kään­tyy usein koh­tee­seen: sosi­aa­lioh­jaus las­ten­suo­je­lussa, sosi­aa­lioh­jaus van­hus­pal­ve­luissa, sosi­aa­lioh­jaus mie­len­ter­veys- ja päih­de­työssä. Vähemmän ava­taan ohjausta toimintana.

Ei itsenäinen tieteenala

Sanna veh­vi­läi­nen on Suomen ainoa ohjaus­työn pro­fes­sori, ja hän työs­ken­te­lee Itä-Suomen yli­opis­ton Joensuun kampuksella.
Vehviläinen mää­rit­te­lee ohjauk­sen tie­don alaksi, joka hyö­dyn­tää monien tie­tee­na­lo­jen osaa­mista ja teo­rioita. Taustalla on kas­va­tus­tie­dettä, psy­ko­lo­giaa, sosio­lo­giaa, filo­so­fiaa. Ohjaus ei siis ole itse­näi­nen tie­tee­nala, mutta sitä tut­ki­taan, kehi­te­tään ja ope­te­taan yliopistossa.

– Ohjauksessa on kyse ikiai­kai­sesta tavasta koh­data toi­nen ihmi­nen. Mentoroinnin idea juon­taa antii­kin aikoi­hin: koke­nut ystävä on kiin­nos­tu­nut elä­mäs­täsi ja tavas­tasi sitä elää ja on val­mis aut­ta­maan siinä.

Ohjaus ins­ti­tuu­tiona taas kuu­luu moder­nin ja jäl­ki­mo­der­nin yhteis­kun­nan hedel­miin. Vasta tässä ajassa on syn­ty­nyt aja­tus ihmi­sestä, joka elää omaa elä­määnsä itse­to­teu­tuk­sen projektina.

– Työelämän muu­tos vaa­tii jat­ku­vasti kehit­ty­mään ja muut­tu­maan. Yksilölle aset­tuu kysy­mys, kuinka elän elä­määni ja miten teen rat­kai­suja. Monet valin­nan­mah­dol­li­suu­det pakot­ta­vat valit­se­maan, mikä ei aina ole help­poa. Kaikkien mah­dol­li­suu­det eivät ole tasa-arvoi­sia. Tarvitaan ohjausta.

Rinnalla kulkemista

Ohjauksen ydin on ohjauk­sel­li­seen suh­tee­seen aset­tu­mi­nen: ohjaaja aset­tuu tueksi ohjat­ta­van pro­ses­siin ja auttaa.

– Ohjausalalle on omi­naista puhua ohjauk­sesta sum­mit­tai­sesti, puhu­taan esi­mer­kiksi rin­nalla kulkemisesta.

Sanna Vehviläinen halusi aika­naan sel­vit­tää, mistä ohjauk­sessa on kysy­mys, kenen asialla ja ketä pal­vel­len ohjausta teh­dään, miten ohjausta voi toteut­taa ja opet­taa toimintana.
Päästäkseen sel­vyy­teen hän paneu­tui ohjauk­sessa tapah­tu­van vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tut­ki­mi­seen kes­kus­te­lua­na­lyy­sin keinoin.

– Ohjausta toteu­te­taan usein pie­nin kes­kus­te­lussa nopeasti ohi mene­vin sanoin ja teoin.

Keskusteluanalyysissä kat­so­taan vuo­ro­vai­ku­tusta mik­ro­ta­solla ja tar­kasti. Ohjauskeskustelun videoi­mi­nen ja lit­te­roi­mi­nen tau­koi­neen, äänen­pai­noi­neen, hen­gi­tys­tau­koi­neen, pääl­lek­käi­syyk­si­neen ja sävyi­neen aut­taa näke­mään vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kaik­kine yksityiskohtineen.

Neljä ohjausorientaatiota

Keskusteluanalyysin avulla löy­tyi neljä ohjauso­rien­taa­tiota, jotka valai­se­vat hyvin mitä ohjauk­sessa tapah­tuu. Ohjauksessa vaih­te­le­vat kan­nat­te­leva orien­taa­tio, tut­kiva orien­taa­tio, ongel­man­rat­kai­suo­rien­taa­tio ja jos­kus myös opet­tava orientaatio.

Kannattelevassa orien­taa­tiossa osoi­te­taan, että asiak­kaan koke­mus tai tunne on kuultu ja empaat­ti­sesti hyväk­sytty. Keskustelukeinoina käy­te­tään äänen­sä­vyyn, ilmei­siin ja elei­siin liit­ty­vää vies­tin­tää, refe­roi­daan edel­tä­vää puhetta ja osoi­te­taan empa­tiaa. Tekona voi olla nenä­lii­nan ojen­ta­mi­nen itke­välle tai kosketus.

Tutkivassa orien­taa­tiossa kes­ki­ty­tään koke­muk­sen tai tilan­teen tar­kas­te­luun ja sel­vit­tä­mi­seen. Keskustelukeinoina ovat tut­ki­vat kysy­myk­set, puheen hou­kut­te­le­mi­nen ja ohjaa­jan teke­mät tul­kin­nat, joissa poh­di­taan asiak­kaan puheesta nouse­via mer­ki­tyk­siä ja yhteyksiä.

Ongelmanratkaisuorientaatiossa työ­ka­luina on neu­vo­mi­nen ja palaute. Terapeuttisissa koh­taa­mi­sissa kan­nat­te­leva ja tut­kiva orien­taa­tio pai­not­tu­vat, pal­ve­lu­koh­taa­mi­sissa puo­les­taan ongel­man­rat­kai­suo­rien­taa­tio. Ohjaava koh­taa­mi­nen on näi­den sekoitus.

Ei liian nopeasti

Ohjauksen ja neu­von­nan suhde askar­rut­taa Sanna Vehviläistä.

– Usein koros­te­taan, että ohjaus ei ole neu­vo­mista. Samalla kui­ten­kin tie­dämme, että ohjauk­sessa anne­taan pal­jon neuvoja.

Keskusteluntutkimuksen kautta Vehviläinen sel­vitti neu­von­nan onnis­tu­mista. Yleinen virhe on, että neu­voon men­nään liian nopeasti.

– Se on inhi­mil­listä ja ymmär­ret­tä­vää, mutta neuvo vie kes­kus­te­lua kohti aiheen päät­tä­mistä, ja sil­loin voi­daan ohit­taa monia hyviä mahdollisuuksia.

– Kannattaa kes­kus­tella ja kuun­nella rau­hassa. Ohjattava voi ker­toes­saan jo tun­nis­taa rat­kai­sua tai pal­jas­taa ongel­maansa lisää, jol­loin ohjaaja pää­see neu­vo­maan syväl­li­sem­min. Voi myös huo­mata, mikä saat­taa olla ohjat­ta­valle vai­keaa vas­taa­not­taa ja ohjaaja saa kes­kus­te­lusta mate­ri­aa­lia, jonka avulla voi tuu­nata neu­von asiak­kaalle sopivaksi.

Arvojen täytyy näkyä

Sosiaalialan ammat­ti­lai­set löy­tä­vät ohjauk­sen ele­ment­tejä omasta työs­tään. Yhteistä on poh­dinta työn roo­lista tuen ja kont­rol­lin, eman­si­paa­tion ja hol­houk­sen välillä.
Ohjauksen kou­lu­tuk­sen yksi­kössä Joensuussa tut­ki­taan par­hail­laan, miten ohjauk­sen teh­tävä edis­tää sosi­aa­lista oikeu­den­mu­kai­suutta näkyy ohjauk­sen käytännöissä.

– Arvot ovat seu­raa­muk­sel­li­sia, ja nii­den pitää näkyä työssä, pai­not­taa Vehviläinen.

Vehviläinen pahoit­te­lee, että ohjausta tut­ki­taan sii­lou­tu­neesti esi­mer­kiksi uraoh­jauk­sena, opinto-ohjauk­sena, työ­noh­jauk­sena. Ei ihme, että ohjauk­sen voi sivuut­taa aja­tel­len, ettei se liity omaan ammattiin.

– Olisimme vah­vem­pia, jos teki­simme enem­män yhdessä. Saisimme ohjaus­pro­fes­sion yti­men näky­viin ja kir­kas­tuisi, mitä ohjaa­jat teke­vät ja mitä he voi­si­vat tuoda moniam­ma­til­li­siin konteksteihin.

Luettavaa:

Sanna Vehviläinen, Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toi­mi­juutta. Neljäs kor­jattu pai­nos. Gaudeamus 2020.

Sanna Vehviläinen, Ohjaus vuo­ro­vai­ku­tuk­sena. Gaudeamus 2001.

Jussi Onnismaa, Ohjaus- ja neu­von­ta­työ. Aikaa, huo­miota, kun­nioi­tusta. Kolmas pai­nos. Gaudeamus 2020.

Kristiina Koskiluoma

Lue myös: Nyt on sosi­aa­lioh­jauk­sen aika.