Perhe­neu­vo­la­työtä kehitetään juuri nyt eri puolilla Suomea, ja ensim­mäistä kertaa vuosikymmeniin.

 

Lapsi- ja perhe­pal­ve­luiden muutos­oh­jelma LAPE:n tavoit­teena ei ole vähempää kuin muokata erilli­sistä lasten, nuorten ja perheiden palve­luista yksi yhtenäinen kokonaisuus. Kentältä on kaikunut huolta siitä, että Soten ja LAPE:n myötä perhe­neu­vo­loiden moniam­ma­til­liset tiimit hajau­tet­taisiin erillisiin toimi­paik­koihin. Joissakin kunnissa kuten Oulussa perhe­neu­vo­la­pal­velut on jo tällä tavoin pirstaloitu.

− Tällainen ei ole tavoit­teissa lainkaan, LAPE-muutos­oh­jelman hanke­pääl­likkö Hanne Kalmari STM:stä vakuuttaa.

− Perhe­neu­vo­latyön moniam­ma­til­linen ydin juuri luo turval­li­suutta, moniu­lot­tei­suutta ja laatua eikä sitä missään nimessä haluta hajottaa. Päinvastoin jo sosiaa­li­huol­tolaki vaatii, että perhe­neu­vo­la­pal­ve­luita toteu­tetaan monia­lai­sesti sosiaa­lityön, psyko­logian ja lääke­tieteen sekä tarpeen mukaan muiden asian­tun­ti­joiden voimin.

− Tarkoitus on LAPE:ssa muun muassa luoda uusi perhe­kes­kus­toi­min­ta­malli, jonka palve­luihin perhe­neu­vo­latyö olennai­sesti kuuluu.

Satsausta varhaiseen auttamiseen

LAPE:n myötä perhe­neu­vo­la­työtä päästään todella pitkästä aikaa kehit­tämään valta­kun­nal­li­sesti. Vaikka perhe­neu­vo­latyö on ollut lakisää­teistä, sen sisältöjä ei ole kansal­li­sella tasolla kehitetty vuosi­kym­meniin. Perhe­pal­velut ehtivät sisäl­löiltään eriytyä erilai­siksi kunnasta riippuen.

− Joissakin kunnissa vastuu koulujen psyko­lo­gi­pal­ve­luista on ollut perhe­neu­vo­lassa. Tai perhe­asioiden sovit­te­lusta vastaa joissain kunnissa perhe­neuvola ja toisaalla esimer­kiksi kirkko, Kalmari havainnollistaa.

Mikä vakavinta, viimeisten 15 – 20 vuoden aikana monien perhe­neu­vo­loiden toiminta on ehtinyt painottua voimak­kaasti lasten- ja nuortenpsykiatriaan.

− Korjaavien palve­luiden asiak­kaille tämä on ollut jossain määrin hyvä asia. Ikävä kyllä tiedämme kuitenkin, että raskaat, korjaavat palvelut syövät elintilan varhai­sem­malta avulta, joten kunnilla on ollut entistä vähemmän paukkuja kasvatus- ja perheneuvontaan.

Perheneuvolatyö kuuluu olennaisesti LAPE:n uusiin perhekeskuksiin.

Kalliimpien korjaavien palve­luiden painot­tuessa myös lapsi- ja perhe­pal­ve­luiden kustan­nus­ra­kenne on vääris­tynyt. Lasten ja nuorten erikois­sai­raan­hoidon kustan­nukset ovat kaksin­ker­taisia perus­ter­vey­den­hoitoon verrattuna.

− Yksi LAPE:n isoista tavoit­teista on palauttaa voima­varoja varhaiseen autta­miseen ja matalan kynnyksen palve­luihin. Samalla saisimme aikaan säästöjä lasten ja nuorten hoidon kustannuksiin.

− Perhe­neu­vo­la­työssä painopisteen siirtä­minen varhai­sempaan autta­miseen tarkoittaa esimer­kiksi työn kohden­ta­mista vanhem­muuden tukeen sekä lapsen ja vanhemman välisen vuoro­vai­ku­tus­suhteen tukemiseen ja hoitoon lasten pitkien psyko­te­ra­pioiden sijasta.

Hajanai­suuteen käsiksi

LAPE:ssa tartutaan erityi­sesti palve­lu­jär­jes­telmän hajanai­suuteen. Ne perheet, jotka tarvit­sevat paljon erilaisia palveluja, joutuvat kulkemaan tiskiltä toiselle ja asioimaan eri työnte­ki­jöiden kanssa. Lisäksi he joutuvat kuljet­tamaan itse tietojaan mukanaan. Pahim­millaan saman perheen kanssa työsken­te­levien ammat­ti­laisten yhteistyö hanka­loituu asiakas­tiedon hallintaan ja jakamiseen liittyvien ongelmien vuoksi.

Kaikkea vaikkapa yhteen nuoreen liittyvää ei aiota tulevai­suu­des­sakaan kirjata yhteen ja samaan paperiin tai suunnitelmaan.

− Jollakin nuorella voi olla lasten­suo­je­lussa suunni­telma ja toisella koulussa erityisen tuen suunni­telma. Sen sijaan, jos jollakin on tarvetta kummal­lekin ja perhe käy lisäksi perhe­neu­vo­lassa tai kuntou­tuk­sessa, on selvää, että eri ammat­ti­laisten tulisi voida yhdessä rakentaa ja jakaa keskenään tiedot koko perheelle luodusta suunni­tel­masta sujuvasti, sanoo Kalmari.

Päätöksenteon ja palveluiden tietoperusteisuutta halutaan vahvistaa.

− Vaikka perheet tänä päivänä itse haluai­si­vatkin antaa luvan tieto­jensa käyttöön, eri hallin­no­na­loille kuulu­villa viran­omai­silla ei vielä ole yhteistä alustaa jolla tiedot saataisiin kulkemaan, vaan tiedot pysyvät viran­omais­ta­hojen takana. Tätä pullon­kaulaa LAPE:n yksi työryhmä tutkii parhaillaan.

Työn sisältöä päivitetään

Ylipäänsä päätök­senteon ja palve­luiden tieto­pe­rus­tei­suutta halutaan vahvistaa.

– Tulemme merkit­tä­västi aiempaa enemmän keräämään tietoja lasten ja nuorten hyvin­voin­nista ja palve­luiden käytöstä. Tämä tapahtuu ensisi­jai­sesti laajen­ta­malla koulu­ter­veys­ky­selyä. Siihen lisätään uusia sisäl­tö­mo­duuleja ja kohde­ryhmiä, Kalmari sanoo.

– Aiemmin koulu­ter­veys­ky­se­lyissä ei ole hankittu tietoa esimer­kiksi pienimpien lasten hyvin­voin­nista eikä erityis­ryh­mistä kuten sijoi­te­tuista lapsista. Nyt näistäkin ryhmistä saadaan lisää tietoa.

Itse perhe­neu­vo­latyön ytimeen ei LAPE:n tai soten mukana pitäisi tulla perus­ta­van­laa­tuisia muutoksia, vaikka toimin­taym­pä­ristö, toimin­ta­tavat ja työme­ne­telmät tulevat muuttumaan. Myös asiakas­kunta on muuttu­massa esimer­kiksi maahan­muut­ta­ja­taus­taisten asiak­kaiden määrän kasvaessa, Kalmari arvioi.

Tällä hetkellä perhe­neu­vo­loiden edusta­jille on alkamassa valta­kun­nal­linen työpa­ja­pro­sessi, jossa alan ammat­ti­laiset itse päivit­tävät ja määrit­tävät työnsä sisältöä, tavoit­teita ja toimin­ta­tapoja. Tarkoi­tuksena on etsiä yhteistä, perhe­neu­vo­la­kentän yhdis­tävää työnäkyä perhe­neu­vo­la­työtä ohjaamaan.

– Paikal­lisia erityis­piir­teitä tulee varmasti olemaan jatkos­sakin. On kuitenkin tärkeää, että perhe­neu­vo­la­työhön saadaan luotua koko kentän yhtei­sesti jakamat sisällöt ja tavoitteet tämän päivän vaati­muksia ja muuttuvaa toimin­taym­pä­ristöä vastaamaan.

Tapio Ollikainen