Mikkeli-yhteisö on päihdekuntoutuksen veteraani, missä ei uskota pilleriin

– Mikkeli-yhteisön yhteisöllisyys on parantavaa ja palkitsevaa, sanovat Janne Seppälä ja Kaarina Peltonen. Kuva: Paula Myöhänen

Kunnat tarjoavat huumeongelmaisille mieluummin halvempaa ja ”helpompaa” korvaushoitoa kuin päihteetöntä ja terapeuttista yhteisöhoitoa.

Mikkeli-yhteisön johtajan Kaarina Peltosen mielestä tilanne on hyvin surullinen. Huumeongelmaiselle voi toki olla paljon houkuttelevampi vaihtoehto, että saa joka päivä pillerin ilmaiseksi ja laillisesti kuin että joutuu päihteettömänä tekemään itsensä kanssa töitä, Peltonen miettii.

Korvaushoito voi Peltosen mukaan olla hyvä ratkaisu jollekin hyvin kroonistuneelle päihdeongelmaiselle. Jos kuitenkin nuori aikuinen on käyttänyt päihteitä 10−15 vuotta, häneltä on jäänyt oppimatta elämisen perus- taidot: miten ihmisten kanssa ollaan ja eletään arkea, miten ruokaa laitetaan, siivotaan ja miten eletään päihteettömänä.

Peltosen mukaan yhteisöhoito kuntouttaa kokonaisvaltaisesti. Pois eivät jää pelkästään huumeet, vaan myös muu häiriökäyttäminen.

Mikkeli-yhteisön perhekuntoutus toimii tiiviinä osana muuta yhteisöä.

− Uusi elämä on hyvää, kun päihteettömyyden lisäksi osaa huomioida toiset ihmiset ja on tasapainossa itsensä kanssa.

Mikkeli-yhteisön kuntoutuksen loppuun asti käyneistä suuri osa on vielä vuosienkin päästä raittiina. Monet yhteisöhoidon käyneet ovat Peltosen mukaan kouluttautuneet ja pärjänneet hyvin työelämässä.

− Ihmisen elämässä voi tapahtua uskomattomia muutoksia, vaikka lähtökohta olisi ollut todella vaikea.

Uutta elämää oppimassa

Mikkeli-yhteisö perustettiin vuonna 1998. Sitä ylläpitää ensi vuonna 70 vuotta täyttävä VAK ry, joka oli alun perin nimeltään Vapaa alkoholistihuollon kannatusyhdistys. Yksilö- kuntoutuksen lisäksi Mikkeli-yhteisö tarjoaa kuntoutusta perheille. Paikkoja on ollut kaikkiaan 20, mutta nyt paikkamäärää lasketaan kuuteentoista, koska asiakastarjonta on ajoittain vähäisempää.

Mikkeli-yhteisön päihdekuntoutus perustuu kansainvälisiin kokemuksiin terapeuttisista yhteisöistä sekä suomalaiseen 1970-luvun yhteisöhoidon ja ‑kasvatuksen kehittelyyn, jonka uranuurtajia ovat muun muassa Kalevi Kaipio, Kari Murto ja Matti Isohanni.

Ihmisen elämässä voi tapahtua uskomattomia muutoksia, vaikka lähtökohta olisi ollut todella vaikea.

Kaipio väitteli yhteisökasvatuksesta tohtoriksi 1995 ja julkaisi väitöskirjansa pohjalta yhteisökasvatusta käsittelevän teoksen Kas- vattava yhteisö (Jyväskylän Koulutuskeskus Oy 1999). Hän toimi Mikkeli-yhteisön johtajana sen perustamisesta lähtien yli kymmenen vuoden ajan.

Vaikka hoitoalalla käytetään nykyisin paljon erilaisia yhteisöhoidon elementtejä, on Mikkeli-yhteisön toiminta Kaarina Peltosen mukaan hyvin ainutlaatuista. Asiakkaitakin kutsutaan oppilaiksi, sillä he tulevat yhteisöön oppimaan uuden elämän.

− Oppilaat vastaavat lähes täysin yhteisön arjen toimimisesta. Pidempään yhteisössä olleet kantavat suuremman vastuun, ja työryhmät huolehtivat, että talo pysyy siistinä ja ruoka-ajat toimivat.

Oppilaat huolehtivat myös niin omasta kuin toisten kuntoutumisesta. Ohjaajien tehtävänä on Peltosen mukaan nykyisin entistä enemmän pitää huolta siitä, että talossa säilyvät kuntoutusta tukeva henki ja yhteisöllisyys. Jos esimerkiksi oppilaiden keskuudessa alkaa kuulua päihteiden käyttöä ihannoivaa puhetta ilman, että toiset oppilaat siihen puuttuvat, ottaa henkilökunta asian esille.

− Opettelemme myös käyttäytymään hyvin. Jos joku esimerkiksi kiroilee, puuttuu oppilasyhteisö siihenkin. Uusi oppilas saa itselleen isosisaruksen, joka on aluksi vastuussa tulokkaasta ja opet- taa hänet talon tavoille. Yhteisön tuki ja kontrolli ovat olennaisia, ja vertaisryhmä on hyvä ohjaaja, Peltonen vakuuttaa.

Nykyisin hoitojakso kestää yksilökuntoutuksessa parhaimmillaan 4–6 kuukautta ja perhekuntoutuksessa 7−8 kuukautta. Kuitenkin osa kunnista antaa vain 2–3 kuukauden maksusitoumuksen. Kuntoutusjakson jälkeen pyritään aina järjestämään muutamia viikon-parin intervallijaksoja.

Mikkeli-yhteisön perhekuntoutus toimii tiiviinä osana muuta yhteisöä. Lasten tarpeet otetaan erityisesti huomioon. Vanhemmat opettelevat yhteisössä päihteettömyyden lisäksi tasapainoista vanhemmuutta ja perheen arjen sujuvuutta.

Ohjaajatkin yhteisön jäseniä

Mikkeli-yhteisössä työskentelee johtajan lisäksi kahdeksan työntekijää, joilla kaikilla sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutus sekä runsaasti lisäkoulutusta muun muassa yhteisöllisyydestä. Janne Seppälä on sosionomi (AMK) ja työskennellyt Mikkeli-yhteisössä ohjaajana 13 vuotta.

Ohjaajat seuraavat talon toimintojen sujumista ja tukevat oppilaita heidän vastuutehtävissään. He ovat myös yhteydessä maksaviin tahoihin ja raportoivat niille kuntoutuksen etenemisestä. He hoitavat asioinnin Kelan kanssa ja tekevät mahdollisia jatkoanomuksia kuntoutukselle.

Viime vuosina työtä ovat kuormittaneet lyhyet kuntoutusjaksot. Seppälä ihmettelee, kuinka voidaan odottaa, että ihminen pystyy parissa kuukaudessa keskittymään päihdekuntoutukseen ja saamaan asiansa kuntoon.

− Oppilaiden asiat ovat kuitenkin tänne tullessa ihan yhtä sekaisin kuin silloin, kun kuntoutusjaksot olivat pidempiä.

Myös asiakastyö kuuluu ohjaajille. Tulohaastattelussa käydään läpi eletty elämä ja etsitään painopistealueet, joihin keskitytään kuntoutussuunnitelmassa. Kuntoutussuunnitelmaa käsitellään työntekijän ohjaamassa pienryhmässä. Seppälän mukaan vertaisryhmän on hyvä olla tietoinen, millainen tilanne ja millaisia tavoitteita uudella oppilaalla on.

− Kun ryhmä elää mukana arjessa, se voi antaa palautetta, jos jonkun toiminta ei tue hänen kuntoutuksensa tavoitteita. Kaikki eivät kuitenkaan ole heti valmiita siihen, että vertaisryhmä on niin tiiviisti kuntoutuksessa mukana.

Joillekin on ongelma puhua toisille päihdeongelmaisille omista asioista, kun he ovat tottuneet puhumaan niistä vain ammatti- laisille.

Kuitenkin Mikkeli-yhteisössä on toimivinta nimenomaan vertaisryhmän tuki ja palaute. Kerran viikossa pidettävissä yhteisökokouksissa voidaan käsitellä kenen tahansa asioita, myös henkilökunnan toimintaa.

Jos henkilökunta vaikkapa myöhästelee, saamme siitä oppilailta palautetta, sillä yhteisöllisyys ulottuu meihinkin. Janne Seppälän mielestä Mikkeli-yhteisön yhteisöllisyys on parantavaa ja palkitsevaa, koska siellä oppilaille annetaan suuri vastuu oman ja muiden arjen sujumisesta.

− Monet täältä lähteneet sanovat, että täällä heihin ensimmäisen kerran oikeasti luotettiin ja annettiin vastuuta. Sitä luottamusta ei ole halunnut pettää, joten se on sitten jatkunut ”siviilissäkin.

Muutos on mahdollinen

− En halua mitään korvaushoitoja, vaan kerralla irti kaikista aineista, sanoo Mikko, 25 v.

Mikko on ollut Mikkeli-yhteisössä parisen kuukautta. Nuori mies on käyttänyt päihteitä 12-vuotiaasta asti, ensin kannabista ja myöhemmin kovempia huumeita ja Subutexia. Viimeiseltä katkolta hän halusi kuntoutusjaksolle.

Mikko oli saanut kuulla Mikkeli-yhteisöstä AA- ja NA-ryhmissä. Siellä hänelle kerrottiin, että yhteisö on tiukka ja kurinalainen, mutta jos sen ottaa tosissaan, saa sieltä hyvät eväät pysyä raittiina. Mikolle oli tärkeää myös se, että täällä voi käydä ryhmissä, joissa noudatetaan AA- ja NA-ryhmien kahdentoista askeleen ohjelmaa.

− Isäni on alkoholisti ja ollut ryhmien avulla yli 30 vuotta raittiina, joten tiesin, että ne toimivat.

Ryhmä ojentaa ja hoitaa

Mikko kokee täällä tärkeäksi vertaistuen ja yhteisöllisyyden, jossa opetellaan ottamaan vastuuta itsestä ja muista. Yhteisössä on selvät säännöt ja pidetään huoli siitä, että kaikki noudattavat niitä.

− Täällä huomataan heti, jos joku alkaa sooloilla, eikä tee hommiaan.

Jos joku lyö laimin tehtäviään tai alkaa muuten käyttäytyä ei-hyväksytyllä tavalla, on yhteisöllä erilaisia ojennuskäytäntöjä. Ensiksikin asia voidaan käsitellä koko yhteisön läsnä ollessa aamukokouksessa. Keskustellaan siitä, kuinka oppilaan toiminta vaikuttaa yhteisöön, häneen itseensä ja hänen tulevaisuutensa. Oppilas saattaa joutua myös kirjoittamaan selvityksen, joka käsitellään aamukokouksessa.

Isäni on alkoholisti ja ollut ryhmien avulla yli 30 vuotta raittiina, joten tiesin, että ne toimivat.

Kolmas tapa on niin sanottu saunotus, jossa pidempiaikaisten oppilaiden muodostama vastuuryhmä keskustelee asianomaisen kanssa tilanteesta saunahuoneessa. Oppilaalle esitetään kysymyksiä, joihin hänen on vastattava rehellisesti. Kaikki yhteisön jäsenet antavat oppilaalle palautetta, jolloin hän saa tilanteestaan laajemman näkemyksen.

Vaikka vertaisryhmän kontrolli on tiukkaa, on siltä saatu tukikin hyvin tärkeää ja parantavaa.

− Täällä en ole koskaan kokenut itseäni yksinäiseksi, kun olen huomannut, että muutkin käyvät samoja juttuja läpi, Mikko sanoo.

Uudet arvot elämään

Tullessaan Mikko kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sai niissä jopa paniikkikohtauksia. Mikkeli-yhteisössä on kuitenkin hyvin paljon tilanteita, joissa täytyy puhua ryhmän edessä, ja nyt Mikko on päässyt peloistaan eroon.

− Meillä on viikon suoja-aika tulokkaalle, jolloin ei tule mitään ojennuksia, vaikka toimisi väärin. Asiat oppii kyllä aika hyvin ja nopeasti.

Parantavinta Mikkeli-yhteisössä on Mikon mielestä hyvä ilmapiiri ja ihmiset, jotka oikeasti haluavat toipua. Mikkokin on huomannut itsessään huomattavaa muutosta jo nyt. Päihteiden lisäksi hän on päässyt irti rikollisista taipumuksistaan. Myös läheiset ovat huomanneet Mikossa tapahtuneet muutokset.

− Olen alkanut ajatella asioista eri tavalla ja käsitellä tunteitakin, kuten syyllisyys ja häpeä, jotka olen aiemmin vain työntänyt pois mielestäni.

Kuntoutuksen jälkeen Mikko toivoo pääsevänsä intervallijaksoille. Täällä opittuja arvoja, kuten rehellisyys, avoimuus ja turvallisuus, hän haluaa noudattaa myös siviilissä, sillä silloin hän ei ajaudu samanlaisiin pulmatilanteisiin kuin aiemmin.

− Olen tosi onnellinen siitä, että olen tullut juuri tänne, sillä en ole varma, olisinko muualla saanut samalla tavoin apua, Mikko tuumii.

Iita Kettunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *