Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on juuri valmistuneen selvityksen mukaan onnistunut, ja se on osoittanut tarpeellisuutensa. Sen sijaan laintulkintaongelmiin tarvitaan lisää ohjausta ja koulutusta.

 

 

Sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö teetti sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain muu­tos­tar­peita kos­ke­van sel­vi­tyk­sen Poh­jois-Suo­men osaa­mis­kes­kuk­sella. Sel­vi­tys­hen­ki­lönä oli sosi­aa­li­työn pro­fes­sori eme­rita Anneli Poh­jola. Sel­vi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tilta odo­tet­tiin, että se antaa tie­toa sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain toi­mi­vuu­desta sekä lain toi­meen­pa­nossa esille nous­seista haas­teista sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain­sää­dän­nön laa­jem­paa uudis­ta­mista var­ten.

Sel­vi­tystä teh­täessä sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­laki oli ollut voi­massa reilu kaksi vuotta, joten koke­musta laista oli ker­ty­nyt vasta vähän. Tästä huo­li­matta laki näyt­tää edis­tä­neen hyvin alan työn­jaon raken­tu­mista ja eri ammat­ti­ryh­mien pro­fi­loi­tu­mista. Var­si­nai­set lain muu­tos­tar­peet ovat sel­vi­tys­hen­ki­lön mukaan vähäi­siä.

– Sel­vi­ty­sai­neis­to­jen mukaan laki näh­tiin sosi­aa­li­huol­lon ja sen kehit­ty­mi­sen kan­nalta eri­tyi­sen mer­kit­tä­vänä ja onnis­tu­neena. Laki myös tur­vaa pal­ve­lui­den laa­tua ja asia­kas­tur­val­li­suutta sekä edis­tää pal­ve­lu­pro­ses­sien kehit­tä­mistä, sanoo Anneli Poh­jola.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeja ei ole tarpeen yhdistää, mutta niitä tulisi kehittää rinnakkain.

Vaikka lakiin suh­tau­du­taan var­sin myön­tei­sesti, ohjeita, neu­von­taa, kou­lu­tusta ja val­ta­kun­nal­li­sia suo­si­tuk­sia kai­va­taan, sillä lain tul­kin­nassa on ollut ongel­mia. Useat ongel­ma­koh­dat, kuten van­hat tut­kin­not ja eri­va­pau­det sekä lain ulko­puo­lelle jää­nei­den muita tut­kin­toja suo­rit­ta­nei­den asema, ovat kui­ten­kin rat­kais­ta­vissa.

–  Lisäksi sosi­aa­li­huol­lon lail­lis­te­tun ja nimi­ke­suo­ja­tun ammat­ti­hen­ki­lön oikeus har­joit­taa ammat­tia tulee olla poik­ki­hal­lin­nol­li­sesti hal­lin­to­kun­nasta riip­pu­ma­tonta, Poh­jola sanoo.

Myös val­vo­van viran­omai­sen mah­dol­li­suuk­sia enna­koi­vaan ohjauk­seen tulee lisätä, jotta voi­daan vai­kut­taa laa­jem­min orga­ni­saa­tioi­den toi­min­ta­ta­poi­hin.

Asiakasturvallisuudelle tarkempi määrittely

Vaikka lain tär­keänä tavoit­teena on tur­vata asia­kas­tur­val­li­suutta, sitä ei ole eri­tyis­kä­sit­teenä mää­ri­telty laissa. Sosi­aa­lia­lalle käsite on vielä tuore, joten sen tut­ki­muk­seen perus­tuva mää­rit­tely olisi tar­peen, tode­taan sel­vi­tyk­sessä.

– Käsit­teen mää­rit­te­le­mät­tö­myys tekee val­von­nan haas­ta­vaksi, kun seu­raa­muk­set perus­tel­laan asia­kas­tur­val­li­suu­den vaa­ran­tu­mi­sen poh­jalta, mutta tar­jolla ei ole jäsen­nystä siitä, mitä asia­kas­tur­val­li­suus on, sanoo Anneli Poh­jola.

Samoilla lin­joilla ollaan myös ammat­ti­jär­jestö Talen­tiassa.

– Asia­kas­tur­val­li­suus­kä­site on vielä epä­mää­räi­nen ja tar­vit­see ohjeis­tusta. Lisäksi se tulee mää­ri­tellä erik­seen vaa­ti­vissa ja eri­tyi­sen vaa­ti­vissa pal­ve­luissa. Nyt asia­kas­tur­val­li­suutta käy­te­tään usein laa­dun syno­nyy­mina, kuten sel­vi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tis­sa­kin tode­taan, Talen­tian ammat­ti­asioi­den pääl­likkö Marjo Varsa sanoo.

– Lisäksi asia­kas­tur­val­li­suu­den sel­keä mää­rit­tely antaisi työn­te­ki­jöille ja joh­dolle yhtei­sen ymmär­ryk­sen asia­kas­tur­val­li­sesta toi­min­nasta, jota arvioi­daan jat­ku­vasti ja toi­min­taa kehi­te­tään sen poh­jalta, jat­kaa Varsa.

Sel­vi­tyk­sen mukaan sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­ra­kenne on sel­keä, mutta ammat­ti­hen­ki­löi­den jaot­telu lail­lis­tet­tui­hin ja nimi­ke­suo­jat­tui­hin on tar­peen arvioida uudel­leen. Myös sosiaali­työntekijän oikeu­det tehdä jul­ki­sen val­lan käyt­töön liit­ty­viä pää­tök­siä tulisi mää­ri­tellä tar­kem­min.

– Sosi­aa­li­huol­lossa on kysy­mys jul­ki­sen val­lan käy­töstä, ja tämä on kes­keistä asiak­kaan oikeuk­sien kan­nalta, Anneli Poh­jola sanoo.

Erikoissosiaalityöntekijää ehdotetaanlakiin

Talen­tia esitti aika­naan hal­li­tuk­selle, että ammat­ti­hen­ki­lö­laissa sää­det­täi­siin eri­kois­so­sio­no­min ja eri­kois­so­si­aa­li­työn­te­ki­jän ammat­tioi­keuk­sista, mutta siinä vai­heessa ne jätet­tiin sää­tä­mättä. Nyt jul­kais­tussa sel­vi­tyk­sessä esi­te­tään eri­kois­so­si­aa­li­työn­te­ki­jän ammat­tioi­keuk­sien sää­tä­mi­sestä lakiin.

Eri­kois­so­sio­nomi ei nous­sut sel­vi­ty­sai­neis­tossa esiin. Lisäksi eri­kois­so­sio­no­min edel­ly­tyk­seksi aja­teltu ylempi AMK-tut­kinto ei vält­tä­mättä toteudu perus­tut­kin­non jat­ko­kou­lu­tuk­sena, vaan sen opis­ke­li­jaksi on kel­poi­nen sovel­tu­van ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non tai muun sovel­tu­van kor­kea­kou­lu­tut­kin­non suo­rit­ta­nut. Näin ollen poh­ja­kou­lu­tus voi olla myös jokin muu kuin sosio­nomi (AMK), esi­mer­kiksi sai­raan­hoi­taja.

Rat­kaisu on lin­jassa ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain kanssa, jossa on sää­detty ainoas­taan eri­kois­lää­kä­ristä ja eri­kois­ham­mas­lää­kä­ristä, mutta ei muista ter­vey­den­huol­lon eri­kois­työn­te­ki­jöistä.

Tila­päi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kel­poi­suu­teen ei nähty tar­peel­li­sena tehdä muu­tok­sia, mutta eri­lai­sia tul­kin­toja tuot­ta­nut pykälä tulisi sel­vi­tyk­sen mukaan säi­lyt­tää edus­kun­nan sosi­aali- ja ter­veys­va­lio­kun­nan lakiin kir­jaa­mien edel­ly­tys­ten mukai­sena ja lisäksi tar­ken­taa siten, että ammat­tiin opis­ke­le­valta tila­päi­seltä sosi­aa­li­työn­te­ki­jältä edel­ly­tet­täi­siin kir­joilla oloa yli­opis­tossa.

Asiakasturvallisuuden käsite on vielä epämääräinen ja tarvitsee ohjeistusta.

Myös tila­päi­sen ammat­ti­hen­ki­lön kel­poi­suu­den täyt­tä­vät sosi­aa­li­työn opis­ke­li­jat tulisi kir­jata Suo­sikki-rekis­te­riin. Lakiin tar­vi­taan myös sää­dös ulko­mailla tut­kin­non suo­rit­ta­nei­den kie­li­tai­to­vaa­ti­muk­sista asia­kas­tur­val­li­suu­den ja pal­ve­lu­jen laa­dun toteu­tu­mi­seksi.

Täydennys- ja lisäkoulutukset

Pidem­mät täy­den­nys- ja lisä­kou­lu­tuk­set, ammatti- ja eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­not sekä eri­kois­tu­mis­kou­lu­tuk­set tulisi saada mah­dol­li­suuk­sien mukaan näky­viksi Jul­ki­Suo­sik­kiin. Täy­den­nys- ja lisä­kou­lu­tuk­seen liit­ty­vistä vel­vol­li­suuk­sista ja vas­tuista työn­te­ki­jöi­den ja työ­nan­ta­jien välillä tulisi sää­tää tar­kem­min.

– Tämä olisi hyvä uudis­tus. Ammat­ti­tai­don kehit­tä­mi­nen on eri­tyi­sen tär­keää sosi­aa­lia­lalla, jossa toi­min­taym­pä­ris­töt ovat jat­ku­vassa muu­tok­sessa. Asia­kas­tur­val­li­suus ja pal­ve­lu­jen laatu voi­daan tur­vata vain osaa­vien ammat­ti­hen­ki­löi­den ammat­tieet­ti­sesti kes­tä­vällä työllä, sanoo Marjo Varsa.

– Nykyi­sessä laissa jää avoi­meksi se, miten työ­nan­ta­jien vel­vol­li­suutta voi­daan val­voa – millä esi­mer­kiksi mita­taan, että työ­nan­taja on luo­nut riit­tä­västi edel­ly­tyk­siä täy­den­nys­kou­lu­tuk­seen.

Nyt ei ole sää­detty sitä, miten osaa­mista toden­ne­taan, seu­ra­taan ja doku­men­toi­daan, toteaa Varsa.

– Osaa­mi­sen näky­väksi teke­mi­nen mah­dol­lis­taisi asian­tun­ti­juu­den parem­man ja täy­si­mää­räi­sen hyö­dyn­tä­mi­sen työ­teh­tä­vissä ja työ­pai­kan työn­jaon ja pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­sessä.

Ei kannatusta lakien yhdistämiselle

Vaikka sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta puhu­taan usein koko­nai­suu­tena, ei sel­vi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tissa esi­tetä sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­la­kien yhdis­tä­mistä.

Sen sijaan lakeja tulisi kehit­tää rin­nak­kain ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan hakea yhden­mu­kai­sia rat­kai­suja ja ottaa käyt­töön molem­milta aloilta sään­nök­siä, jotka toi­mi­vat hyvin. Ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­laki on ollut voi­massa jo vuo­desta 1994 ja kai­paa uudis­ta­mista, mutta sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain suh­teen tilanne on toi­nen. Kii­rettä ei ole.

– Sel­vi­ty­sai­neis­to­jen mukaan pikem­min­kin toi­vot­tiin työ­rau­haa ja aikaa sovel­taa lakia ajan kanssa ja saada koke­muk­sia sen toi­mi­vuu­desta. Osa sel­kiyt­tä­mis- tai muu­tos­tar­peista on mah­dol­lista hoi­taa tie­dot­ta­mi­sella, ohjeilla, neu­von­nalla, kou­lu­tuk­sella ja tar­peen mukaan ase­tuk­sen muu­tok­sella, sanoo Anneli Poh­jola.

– Silti joi­ta­kin asioita on vie­tävä lain­ta­soi­sesti eteen­päin, kuten esi­mer­kiksi eri­kois­so­si­aa­li­työn­te­ki­jän ammat­tioi­keuk­sista sää­tä­mi­nen, ja nii­den suh­teen koko­nais­val­mis­telu on tar­peen. Asia­kas­tur­val­li­suu­den käsit­teen sel­kiyt­tä­mi­sen osalta kes­kus­telu minis­te­riössä vai­kut­taa jo alka­neen, Poh­jola jat­kaa.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen