Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on juuri valmistuneen selvityksen mukaan onnistunut, ja se on osoittanut tarpeellisuutensa. Sen sijaan laintulkintaongelmiin tarvitaan lisää ohjausta ja koulutusta.

 

 

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö teetti sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain muutos­tar­peita koskevan selvi­tyksen Pohjois-Suomen osaamis­kes­kuk­sella. Selvi­tys­hen­kilönä oli sosiaa­lityön professori emerita Anneli Pohjola. Selvi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tilta odotettiin, että se antaa tietoa sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain toimi­vuu­desta sekä lain toimeen­pa­nossa esille nousseista haasteista sosiaali- ja tervey­den­huollon ammat­ti­hen­ki­lö­lain­sää­dännön laajempaa uudis­ta­mista varten.

Selvi­tystä tehtäessä sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki oli ollut voimassa reilu kaksi vuotta, joten kokemusta laista oli kertynyt vasta vähän. Tästä huoli­matta laki näyttää edistäneen hyvin alan työnjaon raken­tu­mista ja eri ammat­ti­ryhmien profi­loi­tu­mista. Varsi­naiset lain muutos­tarpeet ovat selvi­tys­hen­kilön mukaan vähäisiä.

– Selvi­ty­sai­neis­tojen mukaan laki nähtiin sosiaa­li­huollon ja sen kehit­ty­misen kannalta erityisen merkit­tävänä ja onnis­tu­neena. Laki myös turvaa palve­luiden laatua ja asiakas­tur­val­li­suutta sekä edistää palve­lu­pro­sessien kehit­tä­mistä, sanoo Anneli Pohjola.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeja ei ole tarpeen yhdistää, mutta niitä tulisi kehittää rinnakkain.

Vaikka lakiin suhtau­dutaan varsin myöntei­sesti, ohjeita, neuvontaa, koulu­tusta ja valta­kun­nal­lisia suosi­tuksia kaivataan, sillä lain tulkin­nassa on ollut ongelmia. Useat ongel­ma­kohdat, kuten vanhat tutkinnot ja eriva­paudet sekä lain ulkopuo­lelle jääneiden muita tutkintoja suorit­ta­neiden asema, ovat kuitenkin ratkais­ta­vissa.

–  Lisäksi sosiaa­li­huollon laillis­tetun ja nimike­suo­jatun ammat­ti­hen­kilön oikeus harjoittaa ammattia tulee olla poikki­hal­lin­nol­li­sesti hallin­to­kun­nasta riippu­ma­tonta, Pohjola sanoo.

Myös valvovan viran­omaisen mahdol­li­suuksia ennakoivaan ohjaukseen tulee lisätä, jotta voidaan vaikuttaa laajemmin organi­saa­tioiden toimin­ta­ta­poihin.

Asiakasturvallisuudelle tarkempi määrittely

Vaikka lain tärkeänä tavoit­teena on turvata asiakas­tur­val­li­suutta, sitä ei ole erityis­kä­sit­teenä määri­telty laissa. Sosiaa­lia­lalle käsite on vielä tuore, joten sen tutki­mukseen perustuva määrittely olisi tarpeen, todetaan selvi­tyk­sessä.

– Käsitteen määrit­te­le­mät­tömyys tekee valvonnan haasta­vaksi, kun seuraa­mukset perus­tellaan asiakas­tur­val­li­suuden vaaran­tu­misen pohjalta, mutta tarjolla ei ole jäsen­nystä siitä, mitä asiakas­tur­val­lisuus on, sanoo Anneli Pohjola.

Samoilla linjoilla ollaan myös ammat­ti­jär­jestö Talen­tiassa.

– Asiakas­tur­val­li­suus­käsite on vielä epämää­räinen ja tarvitsee ohjeis­tusta. Lisäksi se tulee määri­tellä erikseen vaati­vissa ja erityisen vaati­vissa palve­luissa. Nyt asiakas­tur­val­li­suutta käytetään usein laadun synonyymina, kuten selvi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tis­sakin todetaan, Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa sanoo.

– Lisäksi asiakas­tur­val­li­suuden selkeä määrittely antaisi työnte­ki­jöille ja johdolle yhteisen ymmär­ryksen asiakas­tur­val­li­sesta toimin­nasta, jota arvioidaan jatku­vasti ja toimintaa kehitetään sen pohjalta, jatkaa Varsa.

Selvi­tyksen mukaan sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lö­ra­kenne on selkeä, mutta ammat­ti­hen­ki­löiden jaottelu laillis­tet­tuihin ja nimike­suo­jat­tuihin on tarpeen arvioida uudelleen. Myös sosiaali­työntekijän oikeudet tehdä julkisen vallan käyttöön liittyviä päätöksiä tulisi määri­tellä tarkemmin.

– Sosiaa­li­huol­lossa on kysymys julkisen vallan käytöstä, ja tämä on keskeistä asiakkaan oikeuksien kannalta, Anneli Pohjola sanoo.

Erikoissosiaalityöntekijää ehdotetaanlakiin

Talentia esitti aikanaan halli­tuk­selle, että ammat­ti­hen­ki­lö­laissa säädet­täisiin erikois­so­sio­nomin ja erikois­so­si­aa­li­työn­te­kijän ammat­tioi­keuk­sista, mutta siinä vaiheessa ne jätettiin säätä­mättä. Nyt julkais­tussa selvi­tyk­sessä esitetään erikois­so­si­aa­li­työn­te­kijän ammat­tioi­keuksien säätä­mi­sestä lakiin.

Erikois­so­sionomi ei noussut selvi­ty­sai­neis­tossa esiin. Lisäksi erikois­so­sio­nomin edelly­tyk­seksi ajateltu ylempi AMK-tutkinto ei välttä­mättä toteudu perus­tut­kinnon jatko­kou­lu­tuksena, vaan sen opiske­li­jaksi on kelpoinen sovel­tuvan ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kinnon tai muun sovel­tuvan korkea­kou­lu­tut­kinnon suorit­tanut. Näin ollen pohja­kou­lutus voi olla myös jokin muu kuin sosionomi (AMK), esimer­kiksi sairaan­hoitaja.

Ratkaisu on linjassa tervey­den­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain kanssa, jossa on säädetty ainoastaan erikois­lää­kä­ristä ja erikois­ham­mas­lää­kä­ristä, mutta ei muista tervey­den­huollon erikois­työn­te­ki­jöistä.

Tilapäisen sosiaa­li­työn­te­kijän kelpoi­suuteen ei nähty tarpeel­lisena tehdä muutoksia, mutta erilaisia tulkintoja tuottanut pykälä tulisi selvi­tyksen mukaan säilyttää eduskunnan sosiaali- ja terveys­va­lio­kunnan lakiin kirjaamien edelly­tysten mukaisena ja lisäksi tarkentaa siten, että ammattiin opiske­le­valta tilapäi­seltä sosiaa­li­työn­te­ki­jältä edelly­tet­täisiin kirjoilla oloa yliopis­tossa.

Asiakasturvallisuuden käsite on vielä epämääräinen ja tarvitsee ohjeistusta.

Myös tilapäisen ammat­ti­hen­kilön kelpoi­suuden täyttävät sosiaa­lityön opiske­lijat tulisi kirjata Suosikki-rekis­teriin. Lakiin tarvitaan myös säädös ulkomailla tutkinnon suorit­ta­neiden kieli­tai­to­vaa­ti­muk­sista asiakas­tur­val­li­suuden ja palve­lujen laadun toteu­tu­mi­seksi.

Täydennys- ja lisäkoulutukset

Pidemmät täydennys- ja lisäkou­lu­tukset, ammatti- ja erikoi­sam­mat­ti­tut­kinnot sekä erikois­tu­mis­kou­lu­tukset tulisi saada mahdol­li­suuksien mukaan näkyviksi Julki­Suo­sikkiin. Täydennys- ja lisäkou­lu­tukseen liitty­vistä velvol­li­suuk­sista ja vastuista työnte­ki­jöiden ja työnan­tajien välillä tulisi säätää tarkemmin.

– Tämä olisi hyvä uudistus. Ammat­ti­taidon kehit­tä­minen on erityisen tärkeää sosiaa­lia­lalla, jossa toimin­taym­pä­ristöt ovat jatku­vassa muutok­sessa. Asiakas­tur­val­lisuus ja palve­lujen laatu voidaan turvata vain osaavien ammat­ti­hen­ki­löiden ammat­tieet­ti­sesti kestä­vällä työllä, sanoo Marjo Varsa.

– Nykyi­sessä laissa jää avoimeksi se, miten työnan­tajien velvol­li­suutta voidaan valvoa – millä esimer­kiksi mitataan, että työnantaja on luonut riittä­västi edelly­tyksiä täyden­nys­kou­lu­tukseen.

Nyt ei ole säädetty sitä, miten osaamista toden­netaan, seurataan ja dokumen­toidaan, toteaa Varsa.

– Osaamisen näkyväksi tekeminen mahdol­lis­taisi asian­tun­ti­juuden paremman ja täysi­mää­räisen hyödyn­tä­misen työteh­tä­vissä ja työpaikan työnjaon ja palve­lujen kehit­tä­mi­sessä.

Ei kannatusta lakien yhdistämiselle

Vaikka sosiaali- ja tervey­den­huol­losta puhutaan usein kokonai­suutena, ei selvi­tys­hen­ki­lö­ra­por­tissa esitetä sosiaali- ja tervey­den­huollon ammat­ti­hen­ki­lö­lakien yhdis­tä­mistä.

Sen sijaan lakeja tulisi kehittää rinnakkain ja mahdol­li­suuksien mukaan hakea yhden­mu­kaisia ratkaisuja ja ottaa käyttöön molem­milta aloilta säännöksiä, jotka toimivat hyvin. Tervey­den­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki on ollut voimassa jo vuodesta 1994 ja kaipaa uudis­ta­mista, mutta sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain suhteen tilanne on toinen. Kiirettä ei ole.

– Selvi­ty­sai­neis­tojen mukaan pikem­minkin toivottiin työrauhaa ja aikaa soveltaa lakia ajan kanssa ja saada kokemuksia sen toimi­vuu­desta. Osa selkiyt­tämis- tai muutos­tar­peista on mahdol­lista hoitaa tiedot­ta­mi­sella, ohjeilla, neuvon­nalla, koulu­tuk­sella ja tarpeen mukaan asetuksen muutok­sella, sanoo Anneli Pohjola.

– Silti joitakin asioita on vietävä lainta­soi­sesti eteenpäin, kuten esimer­kiksi erikois­so­si­aa­li­työn­te­kijän ammat­tioi­keuk­sista säätä­minen, ja niiden suhteen kokonais­val­mistelu on tarpeen. Asiakas­tur­val­li­suuden käsitteen selkiyt­tä­misen osalta keskustelu minis­te­riössä vaikuttaa jo alkaneen, Pohjola jatkaa.

Kaisa Yliruo­kanen