Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on juuri valmistuneen selvityksen mukaan onnistunut, ja se on osoittanut tarpeellisuutensa. Sen sijaan laintulkintaongelmiin tarvitaan lisää ohjausta ja koulutusta.

 

 

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö teet­ti sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilölain muu­tostarpei­ta koske­van selvi­tyk­sen Pohjois-Suomen osaamiskeskuk­sel­la. Selvi­tyshenkilönä oli sosi­aal­i­työn pro­fes­sori emeri­ta Anneli Pohjo­la. Selvi­tyshenkilöra­por­til­ta odotet­ti­in, että se antaa tietoa sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilölain toimivu­ud­es­ta sekä lain toimeen­panos­sa esille nous­seista haasteista sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilölain­säädän­nön laa­jem­paa uud­is­tamista varten.

Selvi­tys­tä tehtäessä sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilöla­ki oli ollut voimas­sa reilu kak­si vuot­ta, joten koke­mus­ta laista oli ker­tynyt vas­ta vähän. Tästä huoli­mat­ta laki näyt­tää edis­täneen hyvin alan työn­jaon rak­en­tu­mista ja eri ammat­tiryh­mien pro­filoi­tu­mista. Varsi­naiset lain muu­tostarpeet ovat selvi­tyshenkilön mukaan vähäisiä.

– Selvi­ty­saineis­to­jen mukaan laki nähti­in sosi­aal­i­huol­lon ja sen kehit­tymisen kannal­ta eri­tyisen merkit­tävänä ja onnis­tuneena. Laki myös tur­vaa palvelu­iden laat­ua ja asi­akas­tur­val­lisu­ut­ta sekä edis­tää palvelupros­essien kehit­tämistä, sanoo Anneli Pohjo­la.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeja ei ole tarpeen yhdistää, mutta niitä tulisi kehittää rinnakkain.

Vaik­ka laki­in suh­taudu­taan varsin myön­teis­es­ti, ohjei­ta, neu­von­taa, koulu­tus­ta ja val­takun­nal­lisia suosi­tuk­sia kai­vataan, sil­lä lain tulkin­nas­sa on ollut ongelmia. Use­at ongel­mako­h­dat, kuten van­hat tutkin­not ja eriva­paudet sekä lain ulkop­uolelle jäänei­den mui­ta tutk­in­to­ja suorit­tanei­den ase­ma, ovat kuitenkin ratkaistavis­sa.

–  Lisäk­si sosi­aal­i­huol­lon lail­lis­te­tun ja nimike­suo­jatun ammat­ti­henkilön oikeus har­joit­taa ammat­tia tulee olla poikki­hallinnol­lis­es­ti hallintokun­nas­ta riip­puma­ton­ta, Pohjo­la sanoo.

Myös valvo­van vira­nomaisen mah­dol­lisuuk­sia ennakoivaan ohjauk­seen tulee lisätä, jot­ta voidaan vaikut­taa laa­jem­min organ­isaa­tioiden toim­intat­apoi­hin.

Asiakasturvallisuudelle tarkempi määrittely

Vaik­ka lain tärkeänä tavoit­teena on tur­va­ta asi­akas­tur­val­lisu­ut­ta, sitä ei ole eri­tyiskäsit­teenä määritel­ty lais­sa. Sosi­aalialalle käsite on vielä tuore, joten sen tutkimuk­seen perus­tu­va määrit­te­ly olisi tarpeen, tode­taan selvi­tyk­sessä.

– Käsit­teen määrit­telemät­tömyys tekee valvon­nan haas­tavak­si, kun seu­raa­muk­set perustel­laan asi­akas­tur­val­lisu­u­den vaaran­tu­misen poh­jal­ta, mut­ta tar­jol­la ei ole jäsen­nys­tä siitä, mitä asi­akas­tur­val­lisu­us on, sanoo Anneli Pohjo­la.

Samoil­la lin­joil­la ollaan myös ammat­ti­jär­jestö Tal­en­ti­as­sa.

– Asi­akas­tur­val­lisu­uskäsite on vielä epämääräi­nen ja tarvit­see ohjeis­tus­ta. Lisäk­si se tulee määritel­lä erik­seen vaa­tivis­sa ja eri­tyisen vaa­tivis­sa palveluis­sa. Nyt asi­akas­tur­val­lisu­ut­ta käytetään usein laadun syn­onyymi­na, kuten selvi­tyshenkilöra­por­tis­sakin tode­taan, Tal­ent­ian ammat­ti­a­sioiden pääl­likkö Mar­jo Varsa sanoo.

– Lisäk­si asi­akas­tur­val­lisu­u­den selkeä määrit­te­ly antaisi työn­tek­i­jöille ja johdolle yhteisen ymmär­ryk­sen asi­akas­tur­val­lis­es­ta toimin­nas­ta, jota arvioidaan jatku­vasti ja toim­intaa kehitetään sen poh­jal­ta, jatkaa Varsa.

Selvi­tyk­sen mukaan sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilörakenne on selkeä, mut­ta ammat­ti­henkilöi­den jaot­telu lail­lis­tet­tui­hin ja nimike­suo­jat­tui­hin on tarpeen arvioi­da uudelleen. Myös sosiaali­työntekijän oikeudet tehdä julkisen val­lan käyt­töön liit­tyviä päätök­siä tulisi määritel­lä tarkem­min.

– Sosi­aal­i­huol­los­sa on kysymys julkisen val­lan käytöstä, ja tämä on keskeistä asi­akkaan oikeuk­sien kannal­ta, Anneli Pohjo­la sanoo.

Erikoissosiaalityöntekijää ehdotetaanlakiin

Tal­en­tia esit­ti aikanaan hal­li­tuk­selle, että ammat­ti­henkilölais­sa säädet­täisi­in erikois­so­sionomin ja erikois­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän ammat­tioikeuk­sista, mut­ta siinä vai­heessa ne jätet­ti­in säätämät­tä. Nyt julka­istus­sa selvi­tyk­sessä esitetään erikois­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän ammat­tioikeuk­sien säätämis­es­tä laki­in.

Erikois­so­siono­mi ei nous­sut selvi­ty­saineis­tossa esi­in. Lisäk­si erikois­so­sionomin edel­ly­tyk­sek­si ajatel­tu ylem­pi AMK-tutk­in­to ei vält­tämät­tä toteudu perus­tutkin­non jatkok­oulu­tuk­se­na, vaan sen opiske­li­jak­si on kelpoinen sovel­tuvan ammat­tiko­rkeak­oulu­tutkin­non tai muun sovel­tuvan korkeak­oulu­tutkin­non suorit­tanut. Näin ollen poh­jak­oulu­tus voi olla myös jokin muu kuin sosiono­mi (AMK), esimerkik­si sairaan­hoita­ja.

Ratkaisu on lin­jas­sa ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilölain kanssa, jos­sa on säädet­ty ain­oas­taan erikois­lääkäristä ja erikoisham­maslääkäristä, mut­ta ei muista ter­vey­den­huol­lon erikoistyön­tek­i­jöistä.

Tilapäisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän kelpoisu­u­teen ei nähty tarpeel­lise­na tehdä muu­tok­sia, mut­ta eri­laisia tulk­in­to­ja tuot­tanut pykälä tulisi selvi­tyk­sen mukaan säi­lyt­tää eduskun­nan sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nan laki­in kir­jaamien edel­ly­tys­ten mukaise­na ja lisäk­si tarken­taa siten, että ammat­ti­in opiskel­e­val­ta tilapäiseltä sosi­aal­i­työn­tek­i­jältä edel­lytet­täisi­in kir­joil­la oloa yliopis­tossa.

Asiakasturvallisuuden käsite on vielä epämääräinen ja tarvitsee ohjeistusta.

Myös tilapäisen ammat­ti­henkilön kelpoisu­u­den täyt­tävät sosi­aal­i­työn opiske­li­jat tulisi kir­ja­ta Suosik­ki-rek­isteri­in. Laki­in tarvi­taan myös säädös ulko­mail­la tutkin­non suorit­tanei­den kieli­taito­vaa­timuk­sista asi­akas­tur­val­lisu­u­den ja palvelu­jen laadun toteu­tu­misek­si.

Täydennys- ja lisäkoulutukset

Pidem­mät täy­den­nys- ja lisäk­oulu­tuk­set, ammat­ti- ja erikoisam­mat­ti­tutkin­not sekä erikois­tu­misk­oulu­tuk­set tulisi saa­da mah­dol­lisuuk­sien mukaan näkyviksi Julk­iSu­osikki­in. Täy­den­nys- ja lisäk­oulu­tuk­seen liit­tyvistä velvol­lisuuk­sista ja vas­tu­ista työn­tek­i­jöi­den ja työ­nan­ta­jien välil­lä tulisi säätää tarkem­min.

– Tämä olisi hyvä uud­is­tus. Ammat­ti­taidon kehit­tämi­nen on eri­tyisen tärkeää sosi­aalialal­la, jos­sa toim­intaym­päristöt ovat jatku­vas­sa muu­tok­ses­sa. Asi­akas­tur­val­lisu­us ja palvelu­jen laatu voidaan tur­va­ta vain osaavien ammat­ti­henkilöi­den ammat­tieet­tis­es­ti kestäväl­lä työl­lä, sanoo Mar­jo Varsa.

– Nykyisessä lais­sa jää avoimek­si se, miten työ­nan­ta­jien velvol­lisu­ut­ta voidaan valvoa – mil­lä esimerkik­si mitataan, että työ­nan­ta­ja on luonut riit­tävästi edel­ly­tyk­siä täy­den­nysk­oulu­tuk­seen.

Nyt ei ole säädet­ty sitä, miten osaamista toden­netaan, seu­rataan ja doku­men­toidaan, toteaa Varsa.

– Osaamisen näkyväk­si tekem­i­nen mah­dol­lis­taisi asiantun­ti­ju­u­den parem­man ja täysimääräisen hyö­dyn­tämisen työte­htävis­sä ja työ­paikan työn­jaon ja palvelu­jen kehit­tämisessä.

Ei kannatusta lakien yhdistämiselle

Vaik­ka sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta puhutaan usein kokon­aisuute­na, ei selvi­tyshenkilöra­por­tis­sa esitetä sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilölakien yhdis­tämistä.

Sen sijaan lake­ja tulisi kehit­tää rin­nakkain ja mah­dol­lisuuk­sien mukaan hakea yhden­mukaisia ratkaisu­ja ja ottaa käyt­töön molem­mil­ta aloil­ta sään­nök­siä, jot­ka toimi­vat hyvin. Ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilöla­ki on ollut voimas­sa jo vuodes­ta 1994 ja kaipaa uud­is­tamista, mut­ta sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilölain suh­teen tilanne on toinen. Kiiret­tä ei ole.

– Selvi­ty­saineis­to­jen mukaan pikem­minkin toiv­ot­ti­in työrauhaa ja aikaa soveltaa lakia ajan kanssa ja saa­da koke­muk­sia sen toimivu­ud­es­ta. Osa selkiyt­tämis- tai muu­tostarpeista on mah­dol­lista hoitaa tiedot­tamisel­la, ohjeil­la, neu­von­nal­la, koulu­tuk­sel­la ja tarpeen mukaan ase­tuk­sen muu­tok­sel­la, sanoo Anneli Pohjo­la.

– Silti joitakin asioi­ta on vietävä lain­ta­sois­es­ti eteen­päin, kuten esimerkik­si erikois­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän ammat­tioikeuk­sista säätämi­nen, ja niiden suh­teen kokon­ais­valmis­telu on tarpeen. Asi­akas­tur­val­lisu­u­den käsit­teen selkiyt­tämisen osalta keskustelu min­is­ter­iössä vaikut­taa jo alka­neen, Pohjo­la jatkaa.

Kaisa Yliruoka­nen