Tiesitkö vahvis­tavasi työssäsi lasten elämän­mit­taista mielen­ter­veyttä? Lapsen mieli -materi­aalit ja koulu­tukset antavat lisävinkkejä siihen, miten varhais­kasvattaja voi tukea lasten mielen­ter­veyttä.

 

Varhais­kas­va­tuksen tavoite on tukea lasta kokonais­val­tai­sesti ja vahvistaa hänen sosio­emotionaalisia taito­jaan. Siksi työ edistää myös lapsen mielen­ter­veyttä.

Suomen Mielen­ter­veys­seuran tieto­kirja Lapsen mieli (2015) esittelee varhais­kas­va­tukseen sopivia tietoja, taitoja ja vinkkejä, joilla lasten mielen­ter­veyttä voidaan päivä­kodissa vahvistaa.

− Kirja tekee näkyväksi sitä ansio­kasta työtä, mitä päivä­ko­deissa jo joka päivä tehdään, mutta mikä jää helposti näkymät­tömiin, Suomen Mielen­ter­veys­seuran Nuori­so­työ­hank­keiden projek­ti­koor­di­naattori Elina Marjamäki sanoo.

− Päivä­ko­dissa opetellaan muun muassa kaveri­taitoja ja kuunte­le­misen ja kiittä­misen taitoja. Laajemmin katsottuna samalla vahvis­tetaan myös lapsen elini­käistä mielen­ter­veyttä, kun hänen ihmis­suh­de­tai­tojaan kehitetään.

Elina Marjamäki on yksi Lapsen mieli ­kirjan kirjoit­ta­jista.

Me yritämme saada ihmiset näkemään, että mielenterveys on voimavara ja myönteinen asia.

− Kehitet­tyämme mielen­ter­veyttä edistävää materi­aalia yläkou­lui­käisten ja sitä vanhempien nuorten kanssa työtä tekeville, huoma­simme että mielen­ter­veys­taitoja voi ja kannattaa opettaa jo varhaiskasvatus­ikäisille lapsille.

Varhais­kas­va­tuksen ammat­ti­lai­sista ja neuvolan tervey­den­hoi­ta­jista koottu pilot­ti­ryhmä työsti, kokeili ja kommentoi kirjan materi­aalia kirjoit­tajien kanssa. Kirjaa onkin kiitelty siitä, että se on juure­vasti kiinni käytännön työssä.

Älä kavahda mielen­ter­veyttä!

Marjamäki on huomannut, että mielen­ter­veyttä käsit­teenä hieman kavah­detaan.

− Se koetaan ehkä vähän pelot­ta­vaksi tai vaikeaksi asiaksi. Kun ajatellaan mielen­terveyttä, ajatel­laankin yleensä mielen­sai­rauksia, Marjamäki miettii.

− Me yritämme saada ihmiset näkemään asian päinvastoin: mielen­terveys on voimavara ja myönteinen asia. Meillä kaikilla on mielen­ter­veyttä. Olemme missä elämän­vai­heessa ja millai­silla psyyk­ki­sillä voima­va­roilla varus­tettuja tahansa, me voimme opetella vahvis­tamaan mielemme terveyttä.

Lapsen mieli ­-kirjassa varhais­kas­va­tukseen sovel­tuvat mielen­ter­veyden kehit­tä­mis­vinkit on pilkottu lukuihin teemoittain. Kirjasta voi vilkaista, kuinka tukea lapsen mielen­ter­veyttä tunne-­ ja vuoro­vai­ku­tus­tai­doissa, arjen taidoissa tai vaikkapa hakea tietoa siitä, miten tukea lapsen koko perhettä kriisin kohda­tessa.

Lapsena tehty mielenterveystyö kantaa tutkitusti aikuisuuteen asti.

− Esimer­kiksi ryhmä­toi­min­nassa aikuisen on tärkeää varmistaa, että kukaan ei jää ryhmän ulkopuo­lelle. Tällä aktii­vi­suu­della estetään huomat­ta­vasti tulevien aikuisten mielen­ter­vey­son­gelmia, sillä monesti yksinäisyys, kiusaa­minen ja kaveri­suh­teiden ongel­mal­lisuus poikivat mielen­ter­vey­son­gelmia vanhem­malla iällä.

Ehkäisevä mielen­ter­veystyö on tärkeää päivä­ko­dis­sakin. Toimitaan siis ennen kuin asiat ovat kasau­tuneet konflik­tiksi.

− Kaikki otetaan leikkiin mukaan ­-periaa­tetta täytyy valvoa ja ohjata jo hyvissä ajoin ennen kuin huomataan jonkun lapsen jääneen yksin.

− Jos uusi lapsi tulee päivä­kotiin kesken kauden, hänelle lähdetään aktii­vi­sesti ja tilan­netta seuraten etsimään kavereita.

Ideaa­li­ti­lan­teessa ryhmä­läiset ovat jo oppineet ottamaan uuden tulokkaan ilolla vastaan, Marjamäki havain­nol­listaa.

Puhutaan tunteista

Yhdeksi tärkeim­mistä kirjan luvuista Marjamäki nostaa Kohtaa­minen, läsnäolo ja rakkaus -­kappaleen.

− Tuosta kolmi­kosta hyvä mielen­terveys kumpuaa. Kutsumme kaikkia lasten kanssa työsken­te­leviä myönteiseen läsnä­oloon, empaat­tiseen olemiseen ja kohtaa­miseen lasten kanssa. Tämä ei aina ole helppoa, jos vaikka oma tempe­ra­mentti ei kohtaakaan lapsen tempe­ra­mentin kanssa.

Kielteisiä tunteita ei ole tarkoitus peitellä, päinvastoin. Omia ja lapsen tunteita on ennen kaikkea tärkeää sanal­listaa.

− Kaikki räjäh­te­levät ja kokevat tunne­ kuohuja. Tunne­tai­tojen opetuk­sessa on tärkeää oppia hallit­semaan omia tekoja ja käyttäy­ty­mistä tunteiden vallassa. Aikuinen auttaa lapsia elämään suurten tunteiden kanssa etenkin autta­malla nimeämään ja tunnis­tamaan niitä.

Moni tunne saattaa vielä päivä­ko­dis­sakin tulla lapselle ensim­mäistä kertaa vahvana esiin.

− Lapselle voi olla kovin hämmen­tävää ja tärkeää havaita, että hänen vatsa­ki­punsa johtuukin kenties siitä, että häntä jännittää.

Tunteiden nimeä­misen on tutki­muk­sissa havaittu vähen­tävän ahdis­tusta ja siten auttavan tunteiden saamista haltuun.

Voimakkaan tunteen vallassa ihminen ei käytä aivojensa etuot­sa­lohkoa. Tunteiden nimeä­mi­sellä etuot­sa­lohko saadaan käyttöön, ja se alkaa rauhoittaa manteli­tumaketta, joka aivois­samme tuottaa meille ahdis­tusta ja epämää­räistä pahaa oloa, Marjamäki kertoo.

Kutsumme kaikkia lasten kanssa työskenteleviä myönteiseen läsnäoloon ja  empaattiseen olemiseen lasten kanssa.

Kun oppii tunnis­tamaan ja hyväk­symään tapojaan reagoida asioihin, etuot­sa­lohkon saa nopeammin käyttöön. Tunne­reak­tioitaan voi oppia sääte­lemään paljon jo ennakol­takin.

− Tämän ja muiden mielen­ter­veys­tai­tojen kehit­tä­minen ei ole lasten yksinoikeus, vaan me kaikki voimme sparrata itseämme näissä asioissa, Marjamäki vinkkaa.

− Samat asiat, jotka ovat tärkeitä lapsi­ryh­missä, ovat tärkeitä myös meille aikui­sille. Lisäksi lapsethan omaksuvat suurimman osan asioista aikuisten antamasta mallista.

− Omalla kohdallaan on siksi hyvä käydä läpi niin töissä kuin vapaal­lakin, pyydänkö itse anteeksi, olenko kannustava, otanko toiset huomioon, osaanko pyytää apua. Varsinkin avun pyytä­minen on kulttuu­ris­samme vaikeaa monelle aikui­selle.

Tapio Ollikainen