Tiesitkö vahvistavasi työssäsi lasten elämänmittaista mielenterveyttä? Lapsen mieli ‑materiaalit ja koulutukset antavat lisävinkkejä siihen, miten varhaiskasvattaja voi tukea lasten mielenterveyttä.

 

Varhaiskas­vatuk­sen tavoite on tukea las­ta kokon­ais­val­tais­es­ti ja vahvis­taa hänen sosio­emotionaalisia taito­jaan. Sik­si työ edis­tää myös lapsen mie­len­ter­veyt­tä.

Suomen Mie­len­ter­veysseu­ran tietokir­ja Lapsen mieli (2015) esit­telee varhaiskas­vatuk­seen sopivia tieto­ja, taito­ja ja vinkke­jä, joil­la las­ten mie­len­ter­veyt­tä voidaan päivä­kodissa vahvis­taa.

− Kir­ja tekee näkyväk­si sitä ansiokas­ta työtä, mitä päiväkodeis­sa jo joka päivä tehdään, mut­ta mikä jää hel­posti näkymät­tömi­in, Suomen Mie­len­ter­veysseu­ran Nuoriso­työhankkei­den pro­jek­tiko­or­di­naat­tori Eli­na Mar­jamä­ki sanoo.

− Päiväkodis­sa opetel­laan muun muas­sa kaver­i­taito­ja ja kuun­telemisen ja kiit­tämisen taito­ja. Laa­jem­min kat­sot­tuna samal­la vahvis­te­taan myös lapsen elinikäistä mie­len­ter­veyt­tä, kun hänen ihmis­suhde­taito­jaan kehitetään.

Eli­na Mar­jamä­ki on yksi Lapsen mieli ­kir­jan kir­joit­ta­jista.

Me yritämme saada ihmiset näkemään, että mielenterveys on voimavara ja myönteinen asia.

− Kehitet­tyämme mie­len­ter­veyt­tä edis­tävää mate­ri­aalia yläk­ouluikäis­ten ja sitä van­hempi­en nuorten kanssa työtä tekeville, huo­masimme että mie­len­ter­veystaito­ja voi ja kan­nat­taa opet­taa jo varhaiskasvatus­ikäisille lap­sille.

Varhaiskas­vatuk­sen ammat­ti­lai­sista ja neu­volan ter­vey­den­hoita­jista koot­tu pilot­tiryh­mä työsti, kokeili ja kom­men­toi kir­jan mate­ri­aalia kir­joit­ta­jien kanssa. Kir­jaa onkin kiitel­ty siitä, että se on juurev­asti kiin­ni käytän­nön työssä.

Älä kavahda mielenterveyttä!

Mar­jamä­ki on huo­man­nut, että mie­len­ter­veyt­tä käsit­teenä hie­man kavahde­taan.

− Se koetaan ehkä vähän pelot­tavak­si tai vaikeak­si asi­ak­si. Kun ajatel­laan mielen­terveyttä, ajatel­laankin yleen­sä mie­len­sairauk­sia, Mar­jamä­ki miet­tii.

− Me yritämme saa­da ihmiset näkemään asian päin­vas­toin: mie­len­ter­veys on voimavara ja myön­teinen asia. Meil­lä kaikil­la on mie­len­ter­veyt­tä. Olemme mis­sä elämän­vai­heessa ja mil­laisil­la psyykkisil­lä voimavaroil­la varustet­tu­ja tahansa, me voimme opetel­la vahvis­ta­maan mielemme ter­veyt­tä.

Lapsen mieli ­-kir­jas­sa varhaiskas­vatuk­seen sovel­tu­vat mie­len­ter­vey­den kehit­tämisvinkit on pilkot­tu lukui­hin teemoit­tain. Kir­jas­ta voi vilka­ista, kuin­ka tukea lapsen mie­len­ter­veyt­tä tunne-­ ja vuorovaiku­tus­taidois­sa, arjen taidois­sa tai vaikka­pa hakea tietoa siitä, miten tukea lapsen koko per­het­tä kri­isin koh­dates­sa.

Lapsena tehty mielenterveystyö kantaa tutkitusti aikuisuuteen asti.

− Esimerkik­si ryh­mä­toimin­nas­sa aikuisen on tärkeää varmis­taa, että kukaan ei jää ryh­män ulkop­uolelle. Täl­lä akti­ivi­su­udel­la estetään huo­mat­tavasti tule­vien aikuis­ten mie­len­ter­veysongelmia, sil­lä mon­esti yksinäisyys, kiusaami­nen ja kaverisuhtei­den ongel­mallisu­us poiki­vat mie­len­ter­veysongelmia van­hem­mal­la iäl­lä.

Ehkäi­sevä mie­len­ter­veystyö on tärkeää päiväkodis­sakin. Toim­i­taan siis ennen kuin asi­at ovat kasautuneet kon­flik­tik­si.

− Kaik­ki ote­taan leikki­in mukaan ­-peri­aatet­ta täy­tyy valvoa ja ohja­ta jo hyvis­sä ajoin ennen kuin huo­mataan jonkun lapsen jääneen yksin.

− Jos uusi lap­si tulee päiväkoti­in kesken kau­den, hänelle lähde­tään akti­ivis­es­ti ja tilan­net­ta seu­rat­en etsimään kavere­i­ta.

Ideaal­i­ti­lanteessa ryh­mäläiset ovat jo oppi­neet otta­maan uuden tulokkaan ilol­la vas­taan, Mar­jamä­ki havain­nol­lis­taa.

Puhutaan tunteista

Yhdek­si tärkeim­mistä kir­jan luvuista Mar­jamä­ki nos­taa Kohtaami­nen, läs­näo­lo ja rakkaus -­kap­paleen.

− Tuos­ta kolmikos­ta hyvä mie­len­ter­veys kumpuaa. Kut­summe kaikkia las­ten kanssa työsken­tele­viä myön­teiseen läs­näoloon, empaat­tiseen olemiseen ja kohtaamiseen las­ten kanssa. Tämä ei aina ole help­poa, jos vaik­ka oma tem­pera­ment­ti ei kohtaakaan lapsen tem­pera­mentin kanssa.

Kiel­teisiä tun­tei­ta ei ole tarkoi­tus peit­el­lä, päin­vas­toin. Omia ja lapsen tun­tei­ta on ennen kaikkea tärkeää sanal­lis­taa.

− Kaik­ki räjähtelevät ja koke­vat tunne­ kuo­hu­ja. Tun­netaito­jen opetuk­ses­sa on tärkeää oppia hal­lit­se­maan omia teko­ja ja käyt­täy­tymistä tun­tei­den val­las­sa. Aikuinen aut­taa lap­sia elämään suurten tun­tei­den kanssa etenkin aut­ta­mal­la nimeämään ja tun­nista­maan niitä.

Moni tunne saat­taa vielä päiväkodis­sakin tul­la lapselle ensim­mäistä ker­taa vah­vana esi­in.

− Lapselle voi olla kovin häm­men­tävää ja tärkeää havai­ta, että hänen vat­sakipun­sa johtuukin ken­ties siitä, että hän­tä jän­nit­tää.

Tun­tei­den nimeämisen on tutkimuk­sis­sa havait­tu vähen­tävän ahdis­tus­ta ja siten aut­ta­van tun­tei­den saamista hal­tu­un.

Voimakkaan tun­teen val­las­sa ihmi­nen ei käytä aivo­jen­sa etuot­sa­lohkoa. Tun­tei­den nimeämisel­lä etuot­sa­lohko saadaan käyt­töön, ja se alkaa rauhoit­taa manteli­tumaketta, joka aivois­samme tuot­taa meille ahdis­tus­ta ja epämääräistä pahaa oloa, Mar­jamä­ki ker­too.

Kutsumme kaikkia lasten kanssa työskenteleviä myönteiseen läsnäoloon ja  empaattiseen olemiseen lasten kanssa.

Kun oppii tun­nista­maan ja hyväksymään tapo­jaan reagoi­da asioi­hin, etuot­sa­lohkon saa nopeam­min käyt­töön. Tun­nereak­tioitaan voi oppia säätelemään paljon jo ennakoltakin.

− Tämän ja muiden mie­len­ter­veystaito­jen kehit­tämi­nen ei ole las­ten yksi­noikeus, vaan me kaik­ki voimme spar­ra­ta itseämme näis­sä asiois­sa, Mar­jamä­ki vinkkaa.

− Samat asi­at, jot­ka ovat tärkeitä lap­siryh­mis­sä, ovat tärkeitä myös meille aikuisille. Lisäk­si lapsethan omak­su­vat suurim­man osan asioista aikuis­ten anta­mas­ta mallista.

− Oma­l­la kohdal­laan on sik­si hyvä käy­dä läpi niin töis­sä kuin vapaal­lakin, pyy­dänkö itse anteek­si, olenko kan­nus­ta­va, otanko toiset huomioon, osaanko pyytää apua. Varsinkin avun pyytämi­nen on kult­tuuris­samme vaikeaa mon­elle aikuiselle.

Tapio Ollikainen