Tiesitkö vahvistavasi työssäsi lasten elämänmittaista mielenterveyttä? Lapsen mieli ‑materiaalit ja koulutukset antavat lisävinkkejä siihen, miten varhaiskasvattaja voi tukea lasten mielenterveyttä.

 

Varhais­kas­va­tuk­sen tavoite on tukea lasta koko­nais­val­tai­sesti ja vah­vis­taa hänen sosio­emotionaalisia taito­jaan. Siksi työ edis­tää myös lap­sen mie­len­ter­veyttä.

Suo­men Mie­len­ter­veys­seu­ran tie­to­kirja Lap­sen mieli (2015) esit­te­lee var­hais­kas­va­tuk­seen sopi­via tie­toja, tai­toja ja vink­kejä, joilla las­ten mie­len­ter­veyttä voi­daan päivä­kodissa vah­vis­taa.

− Kirja tekee näky­väksi sitä ansio­kasta työtä, mitä päi­vä­ko­deissa jo joka päivä teh­dään, mutta mikä jää hel­posti näky­mät­tö­miin, Suo­men Mie­len­ter­veys­seu­ran Nuo­ri­so­työ­hank­kei­den pro­jek­ti­koor­di­naat­tori Elina Mar­ja­mäki sanoo.

− Päi­vä­ko­dissa ope­tel­laan muun muassa kave­ri­tai­toja ja kuun­te­le­mi­sen ja kiit­tä­mi­sen tai­toja. Laa­jem­min kat­sot­tuna samalla vah­vis­te­taan myös lap­sen eli­ni­käistä mie­len­ter­veyttä, kun hänen ihmis­suh­de­tai­to­jaan kehi­te­tään.

Elina Mar­ja­mäki on yksi Lap­sen mieli ­kir­jan kir­joit­ta­jista.

Me yritämme saada ihmiset näkemään, että mielenterveys on voimavara ja myönteinen asia.

− Kehi­tet­tyämme mie­len­ter­veyttä edis­tä­vää mate­ri­aa­lia ylä­kou­lui­käis­ten ja sitä van­hem­pien nuor­ten kanssa työtä teke­ville, huo­ma­simme että mie­len­ter­veys­tai­toja voi ja kan­nat­taa opet­taa jo varhaiskasvatus­ikäisille lap­sille.

Var­hais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­sista ja neu­vo­lan ter­vey­den­hoi­ta­jista koottu pilot­ti­ryhmä työsti, kokeili ja kom­men­toi kir­jan mate­ri­aa­lia kir­joit­ta­jien kanssa. Kir­jaa onkin kii­telty siitä, että se on juu­re­vasti kiinni käy­tän­nön työssä.

Älä kavahda mielenterveyttä!

Mar­ja­mäki on huo­man­nut, että mie­len­ter­veyttä käsit­teenä hie­man kavah­de­taan.

− Se koe­taan ehkä vähän pelot­ta­vaksi tai vai­keaksi asiaksi. Kun aja­tel­laan mielen­terveyttä, aja­tel­laan­kin yleensä mie­len­sai­rauk­sia, Mar­ja­mäki miet­tii.

− Me yri­tämme saada ihmi­set näke­mään asian päin­vas­toin: mie­len­ter­veys on voi­ma­vara ja myön­tei­nen asia. Meillä kai­killa on mie­len­ter­veyttä. Olemme missä elä­män­vai­heessa ja mil­lai­silla psyyk­ki­sillä voi­ma­va­roilla varus­tet­tuja tahansa, me voimme ope­tella vah­vis­ta­maan mie­lemme ter­veyttä.

Lap­sen mieli ­-kir­jassa var­hais­kas­va­tuk­seen sovel­tu­vat mie­len­ter­vey­den kehit­tä­mis­vin­kit on pil­kottu lukui­hin tee­moit­tain. Kir­jasta voi vil­kaista, kuinka tukea lap­sen mie­len­ter­veyttä tunne-­ ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­doissa, arjen tai­doissa tai vaik­kapa hakea tie­toa siitä, miten tukea lap­sen koko per­hettä krii­sin koh­da­tessa.

Lapsena tehty mielenterveystyö kantaa tutkitusti aikuisuuteen asti.

− Esi­mer­kiksi ryh­mä­toi­min­nassa aikui­sen on tär­keää var­mis­taa, että kukaan ei jää ryh­män ulko­puo­lelle. Tällä aktii­vi­suu­della este­tään huo­mat­ta­vasti tule­vien aikuis­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mia, sillä monesti yksi­näi­syys, kiusaa­mi­nen ja kave­ri­suh­tei­den ongel­mal­li­suus poi­ki­vat mie­len­ter­vey­son­gel­mia van­hem­malla iällä.

Ehkäi­sevä mie­len­ter­veys­työ on tär­keää päi­vä­ko­dis­sa­kin. Toi­mi­taan siis ennen kuin asiat ovat kasau­tu­neet konflik­tiksi.

− Kaikki ote­taan leik­kiin mukaan ­-peri­aa­tetta täy­tyy val­voa ja ohjata jo hyvissä ajoin ennen kuin huo­ma­taan jon­kun lap­sen jää­neen yksin.

− Jos uusi lapsi tulee päi­vä­ko­tiin kes­ken kau­den, hänelle läh­de­tään aktii­vi­sesti ja tilan­netta seu­ra­ten etsi­mään kave­reita.

Ide­aa­li­ti­lan­teessa ryh­mä­läi­set ovat jo oppi­neet otta­maan uuden tulok­kaan ilolla vas­taan, Mar­ja­mäki havain­nol­lis­taa.

Puhutaan tunteista

Yhdeksi tär­keim­mistä kir­jan luvuista Mar­ja­mäki nos­taa Koh­taa­mi­nen, läs­nä­olo ja rak­kaus -­kap­pa­leen.

− Tuosta kol­mi­kosta hyvä mie­len­ter­veys kum­puaa. Kut­summe kaik­kia las­ten kanssa työs­ken­te­le­viä myön­tei­seen läs­nä­oloon, empaat­ti­seen ole­mi­seen ja koh­taa­mi­seen las­ten kanssa. Tämä ei aina ole help­poa, jos vaikka oma tem­pe­ra­mentti ei koh­taa­kaan lap­sen tem­pe­ra­men­tin kanssa.

Kiel­tei­siä tun­teita ei ole tar­koi­tus pei­tellä, päin­vas­toin. Omia ja lap­sen tun­teita on ennen kaik­kea tär­keää sanal­lis­taa.

− Kaikki räjäh­te­le­vät ja koke­vat tunne­ kuo­huja. Tun­ne­tai­to­jen ope­tuk­sessa on tär­keää oppia hal­lit­se­maan omia tekoja ja käyt­täy­ty­mistä tun­tei­den val­lassa. Aikui­nen aut­taa lap­sia elä­mään suur­ten tun­tei­den kanssa eten­kin aut­ta­malla nimeä­mään ja tun­nis­ta­maan niitä.

Moni tunne saat­taa vielä päi­vä­ko­dis­sa­kin tulla lap­selle ensim­mäistä ker­taa vah­vana esiin.

− Lap­selle voi olla kovin häm­men­tä­vää ja tär­keää havaita, että hänen vat­sa­ki­punsa joh­tuu­kin ken­ties siitä, että häntä jän­nit­tää.

Tun­tei­den nimeä­mi­sen on tut­ki­muk­sissa havaittu vähen­tä­vän ahdis­tusta ja siten aut­ta­van tun­tei­den saa­mista hal­tuun.

Voi­mak­kaan tun­teen val­lassa ihmi­nen ei käytä aivo­jensa etuot­sa­loh­koa. Tun­tei­den nimeä­mi­sellä etuot­sa­lohko saa­daan käyt­töön, ja se alkaa rau­hoit­taa manteli­tumaketta, joka aivois­samme tuot­taa meille ahdis­tusta ja epä­mää­räistä pahaa oloa, Mar­ja­mäki ker­too.

Kutsumme kaikkia lasten kanssa työskenteleviä myönteiseen läsnäoloon ja  empaattiseen olemiseen lasten kanssa.

Kun oppii tun­nis­ta­maan ja hyväk­sy­mään tapo­jaan rea­goida asioi­hin, etuot­sa­loh­kon saa nopeam­min käyt­töön. Tun­ne­reak­tioi­taan voi oppia sää­te­le­mään pal­jon jo enna­kol­ta­kin.

− Tämän ja mui­den mie­len­ter­veys­tai­to­jen kehit­tä­mi­nen ei ole las­ten yksi­noi­keus, vaan me kaikki voimme spar­rata itseämme näissä asioissa, Mar­ja­mäki vink­kaa.

− Samat asiat, jotka ovat tär­keitä lap­si­ryh­missä, ovat tär­keitä myös meille aikui­sille. Lisäksi lap­set­han omak­su­vat suu­rim­man osan asioista aikuis­ten anta­masta mal­lista.

− Omalla koh­dal­laan on siksi hyvä käydä läpi niin töissä kuin vapaal­la­kin, pyy­dänkö itse anteeksi, olenko kan­nus­tava, otanko toi­set huo­mioon, osaanko pyy­tää apua. Var­sin­kin avun pyy­tä­mi­nen on kult­tuu­ris­samme vai­keaa monelle aikui­selle.

Tapio Olli­kai­nen