Mentori on opiskelijalle esimerkki innostuksensa säilyttäneestä sosiaalialan ammattilaisesta.

 

 

Sosi­aa­li­työn yli­opis­to­leh­tori eme­rita Anna Metteri ajat­te­lee, että sosiaali­alan opis­ke­lija ilmai­see huo­mat­ta­vaa arvo­la­tausta vali­tes­saan sosi­aa­li­työn tai sosi­aa­lioh­jauk­sen alakseen.

Opintojen aikana tie­dot kart­tu­vat, syve­ne­vät ja käy­tän­nön­ope­tus­jak­soilla teo­ria ja käy­täntö yhdis­ty­vät. Punaisena lan­kana läpi opin­to­jen kul­kee amma­til­li­nen etiikka.

Vastavalmistuneen tör­mäys kun­nan sosi­aa­li­toi­men todel­li­suu­den kanssa saat­taa olla kova. Anna Metteri on näh­nyt, kuinka vali­tet­ta­van moni pet­tyy ja yrit­tää löy­tää rat­kai­sua vaih­ta­malla työ­paik­kaa tai alaa.

Mitä oikein tapahtuu?

– Usein on kyse siitä, että orga­ni­saa­tio ei tue asian­tun­ti­juu­den käyt­töä. Hallinto ja byro­kraat­ti­set käy­tän­nöt rajaa­vat työtä ja aset­ta­vat esteitä. Alalle tule­van näkö­kulma alkaa kapeutua.

Opiskelijoita pitäisi vah­vis­taa ja tukea koh­taa­maan työ­elämä ja säi­lyt­tä­mään amma­til­li­nen integriteetti.

Anna Metteri näkee opis­ke­luai­kai­sen men­to­roin­nin yhtenä ratkaisuna.

Ammatilliset keskustelut ilman organisaation rajoittavaa läsnäoloa

Mentorointi tar­koit­taa koke­neen ammat­ti­lai­sen tukea ja kes­kus­te­luja nuo­rem­man kol­le­gan kanssa. Mentorointia käy­te­tään pal­jon yri­tys­maa­il­massa, ja se on tulossa vah­vasti jul­ki­sen sek­to­rin pro­fes­sioi­den käyttöön.

Kyse on vapaa­eh­tois­työstä, joka jo itses­sään osoit­taa amma­til­lista omis­tau­tu­mista. Tekijän haluaa antaa ilmai­seksi osaa­mis­taan ja aikaansa toi­sen ammat­ti­lai­sen tukemiseksi.

Anna Metteri muis­tut­taa, että ammatti ei kehity, jos ajat­telu sam­mu­te­taan työ­päi­vän päät­teeksi. On väärä käsi­tys, että työ­asioista ei saisi puhua työn ulko­puo­lella. Totta kai saa! Salassa pidet­tä­vät asia­kas­tie­dot ovat asia erikseen.

– On rikas­tut­ta­vaa voida kes­kus­tella amma­til­li­sista kysy­myk­sistä työ­ku­vioi­den ulko­puo­lella ilman orga­ni­saa­tion rajoit­ta­vaa läsnäoloa.

Mentorointi yllä­pi­tää hyvää ja posi­tii­vista. Mentorointi tuot­taa iloa ja vah­vis­taa molem­pia. Kyseessä on aina myös kak­si­puo­li­nen oppiminen.

Mentorisuhde on yleensä pit­kä­ai­kai­nen. Mentori ja men­to­roi­tava tapaa­vat muu­ta­man ker­ran vuodessa.

Anna Metteri ehdot­taa, että opis­ke­lun aikai­nen men­to­rointi kan­nat­taisi jär­jes­tää ryh­mä­muo­toi­sesti. Tapaamiset antai­si­vat opis­ke­li­jalle tun­tu­maa amma­til­li­seen kent­tään jo ennen käy­tän­nön­ope­tusta ja harjoittelua.

Globaali sosi­aa­li­työ ry suun­nit­te­lee käyn­nis­tä­vänsä men­to­roin­ti­hank­keen Tampereella.

– Nykyiset opis­ke­li­jat ovat ehkä arvo­tie­toi­sem­pia kuin ennen, ja tun­tuu tär­keältä tukea heitä ja kiin­nit­tää hei­dät var­hain käy­tän­töön, arvioi Anna Metteri.

Parhaimmillaan työ rikas­taa ammat­ti­lai­sen elämää.

Kristiina Koskiluoma