Mentori on opiskelijalle esimerkki innostuksensa säilyttäneestä sosiaalialan ammattilaisesta.

 

 

Sosi­aa­li­työn yli­opis­to­leh­tori eme­rita Anna Met­teri ajat­te­lee, että sosi­aa­lia­lan opis­ke­lija ilmai­see huo­mat­ta­vaa arvo­la­tausta vali­tes­saan sosi­aa­li­työn tai sosi­aa­lioh­jauk­sen alak­seen.

Opin­to­jen aikana tie­dot kart­tu­vat, syve­ne­vät ja käy­tän­nön­ope­tus­jak­soilla teo­ria ja käy­täntö yhdis­ty­vät. Punai­sena lan­kana läpi opin­to­jen kul­kee amma­til­li­nen etiikka.

Vas­ta­val­mis­tu­neen tör­mäys kun­nan sosi­aa­li­toi­men todel­li­suu­den kanssa saat­taa olla kova. Anna Met­teri on näh­nyt, kuinka vali­tet­ta­van moni pet­tyy ja yrit­tää löy­tää rat­kai­sua vaih­ta­malla työ­paik­kaa tai alaa.

Mitä oikein tapah­tuu?

– Usein on kyse siitä, että orga­ni­saa­tio ei tue asian­tun­ti­juu­den käyt­töä. Hal­linto ja byro­kraat­ti­set käy­tän­nöt rajaa­vat työtä ja aset­ta­vat esteitä. Alalle tule­van näkö­kulma alkaa kapeu­tua.

Opis­ke­li­joita pitäisi vah­vis­taa ja tukea koh­taa­maan työ­elämä ja säi­lyt­tä­mään amma­til­li­nen integri­teetti.

Anna Met­teri näkee opis­ke­luai­kai­sen men­to­roin­nin yhtenä rat­kai­suna.

Ammatilliset keskustelut ilman organisaation rajoittavaa läsnäoloa

Men­to­rointi tar­koit­taa koke­neen ammat­ti­lai­sen tukea ja kes­kus­te­luja nuo­rem­man kol­le­gan kanssa. Men­to­roin­tia käy­te­tään pal­jon yri­tys­maa­il­massa, ja se on tulossa vah­vasti jul­ki­sen sek­to­rin pro­fes­sioi­den käyt­töön.

Kyse on vapaa­eh­tois­työstä, joka jo itses­sään osoit­taa amma­til­lista omis­tau­tu­mista. Teki­jän haluaa antaa ilmai­seksi osaa­mis­taan ja aikaansa toi­sen ammat­ti­lai­sen tuke­mi­seksi.

Anna Met­teri muis­tut­taa, että ammatti ei kehity, jos ajat­telu sam­mu­te­taan työ­päi­vän päät­teeksi. On väärä käsi­tys, että työ­asioista ei saisi puhua työn ulko­puo­lella. Totta kai saa! Salassa pidet­tä­vät asia­kas­tie­dot ovat asia erik­seen.

– On rikas­tut­ta­vaa voida kes­kus­tella amma­til­li­sista kysy­myk­sistä työ­ku­vioi­den ulko­puo­lella ilman orga­ni­saa­tion rajoit­ta­vaa läs­nä­oloa.

Men­to­rointi yllä­pi­tää hyvää ja posi­tii­vista. Men­to­rointi tuot­taa iloa ja vah­vis­taa molem­pia. Kyseessä on aina myös kak­si­puo­li­nen oppi­mi­nen.

Men­to­ri­suhde on yleensä pit­kä­ai­kai­nen. Men­tori ja men­to­roi­tava tapaa­vat muu­ta­man ker­ran vuo­dessa.

Anna Met­teri ehdot­taa, että opis­ke­lun aikai­nen men­to­rointi kan­nat­taisi jär­jes­tää ryh­mä­muo­toi­sesti. Tapaa­mi­set antai­si­vat opis­ke­li­jalle tun­tu­maa amma­til­li­seen kent­tään jo ennen käy­tän­nön­ope­tusta ja har­joit­te­lua.

Glo­baali sosi­aa­li­työ ry suun­nit­te­lee käyn­nis­tä­vänsä men­to­roin­ti­hank­keen Tam­pe­reella.

– Nykyi­set opis­ke­li­jat ovat ehkä arvo­tie­toi­sem­pia kuin ennen, ja tun­tuu tär­keältä tukea heitä ja kiin­nit­tää hei­dät var­hain käy­tän­töön, arvioi Anna Met­teri.

Par­haim­mil­laan työ rikas­taa ammat­ti­lai­sen elä­mää.

Kris­tiina Kos­ki­luoma