Mentoroinnista hyötyvät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja ennen kaikkea asiakkaina olevat lapset ja nuoret.

 

 

Julki­sen kes­kus­te­lun perus­teella las­ten­suo­jelu mää­rit­tyy ongel­ma­kes­kei­sesti ja sen voi­daan aja­tella ole­van nega­tii­vi­sessa pyör­teessä. Tässä koh­din pitää kui­ten­kin muis­taa, että las­ten­suo­je­lu­työn onnis­tu­mi­sista ei yleensä kir­joi­teta, ne eivät ylitä uutis­kyn­nystä tai viran­omai­nen ei voi nos­taa asiak­kaan asioita jul­ki­seen kes­kus­te­luun. Las­ten­suo­je­luun kai­va­taan­kin posi­tii­vista uutisointia.

Las­ten­suo­je­lun haas­teet ovat myös rea­lis­mia. Työn kuor­mit­ta­vuus näkyy siinä, että kovin moni työn­te­kijä ei jaksa hoi­taa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­viä työ­uran mit­tai­sesti tai edes useita vuo­sia. Kon­kreet­ti­sesti tämä näkyy orga­ni­saa­tioissa työn­te­ki­jöi­den tiheänä vaih­tu­mi­sena, eikä työn­te­ki­jöillä ole vält­tä­mättä pit­kää koke­musta las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vistä. Liian suu­ret asia­kas­mää­rät työn­te­ki­jää koh­den ja työn­te­ki­jöi­den vaih­tu­mi­nen ovat asioita, joita ei posi­tii­vi­suu­della voi pilk­koa mitättömiksi.

Las­ten­suo­jelu on työ­kent­tänä eri­tyi­nen – sen joko kokee omak­seen tai sit­ten ei. Työn­te­ki­jät, jotka koke­vat las­ten­suo­je­lun tär­keäksi ja omaksi tulisi saada pysy­mään työ­teh­tä­vis­sään ja sitout­taa kun­ta­puo­len perus­työ­hön. Men­to­rointi voi olla tär­keä osa­te­kijä, jonka avulla saa­daan las­ten­suo­je­lua vai­vaava haas­tei­den virta katkaistua.

Mentoroinnissa yhdistyy hiljaisen tiedon siirtyminen, laadukas työ ja työhyvinvointi

Tein laa­dul­li­sen tut­ki­muk­sen men­to­roin­nista aloit­ta­van las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tukena. Kes­kei­siä käsit­teitä tut­ki­muk­ses­sani oli­vat men­to­rointi, työ­hy­vin­vointi ja asian­tun­ti­juu­desta raken­tuva työn laatu las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn vii­te­ke­hyk­sessä. Käsit­tei­den mää­rit­te­lyn ja mer­ki­tys­ten avaa­mi­sen lisäksi tut­kin kerää­mäni aineis­ton avulla las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den näke­myk­siä ja koke­muk­sia siitä tuesta, jota he aloit­te­le­vina sosi­aa­li­työn­te­ki­jöinä oli­si­vat tar­vin­neet sekä näke­mystä siitä, oli­siko men­to­rointi voi­nut tar­jota tätä tukea.

Mentorointi on toimintaa, jossa työhyvinvointi, laadukas lastensuojelun työ, asiantuntijuuden kehittyminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen mahdollistuvat keskenään vuorovaikutteisessa suhteessa.

Tavoit­teena oli sel­vit­tää, voi­daanko men­to­roin­nilla tukea työ­uransa alussa ole­vaa sosi­aa­li­työn­te­ki­jää kohti laa­du­kasta ja työ­hy­vin­voin­tia yllä­pi­tä­vää työs­ken­te­lyä. Tut­ki­muk­sen aineisto kerät­tiin avoi­mia kysy­myk­siä sisäl­tä­vän säh­köi­sen kyse­lyn avulla erään suu­ren kau­pun­gin las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiltä ja ana­ly­soi­tiin teo­riaoh­jaa­vaa sisäl­lö­na­na­lyy­siä käyttäen.

Men­to­roin­nin tut­ki­mi­nen las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tukena on tär­keää, koska las­ten­suo­je­lussa ongel­mana on työn­te­ki­jöi­den uupu­mi­nen ja vaih­tu­vuus, minkä vuoksi alalle kai­vat­tai­sin työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­tia ja työ­paik­kaan sitou­tu­mista lisää­viä tuen muotoja.

Men­to­rointi näyt­täy­tyy teo­reet­ti­sen tar­kas­te­lun perus­teella toi­min­tana, jossa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn kan­nalta tär­keät osa-alu­eet; työ­hy­vin­vointi, laa­du­kas las­ten­suo­je­lun työ, asian­tun­ti­juu­den kehit­ty­mi­nen ja hil­jai­sen tie­don siir­ty­mi­nen, mah­dol­lis­tu­vat kes­ke­nään vuo­ro­vai­kut­tei­sessa suhteessa.

Uran alussa tarvitaan kokonaisvaltaista tukea

Ennakko-ole­tuk­seni tätä työtä aloit­taes­sani oli, että las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät tar­vit­se­vat nykyistä enem­män pereh­dy­tystä vaa­ti­vaan asian­tun­ti­ja­työ­hön uransa alku­vai­heessa. Tämä ole­tus perus­tui jul­ki­sen kes­kus­te­lun lisäksi omaan näke­myk­seen käy­tän­nön työkentältä.

Ole­tus ei osoit­tau­tu­nut vää­räksi. Kerää­mäs­täni aineis­tosta nousi sel­keästi esille tuen tarve työ­uran alussa – tarve oli jopa niin kat­tava, että sitä kuvail­tiin tar­vit­ta­van kaik­keen työn sisäl­töön. Työn vaa­ti­vuus ja haas­ta­vuus luo­vat työn­te­ki­jälle kovan pai­neen eri­tyi­sesti työ­uran alussa, kun työn rutii­nit ja toi­min­ta­mal­lit puut­tu­vat koko­naan tai eivät ole vielä vakiintuneet.

Läh­tö­koh­tana ja tar­peena men­to­ri­toi­min­nalle las­ten­suo­je­lussa on tut­ki­muk­seni mukaan las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän koko­nais­val­tai­nen tuen tarve työ­uran alussa. Mah­dol­li­suus kysyä koke­neelta työ­pa­rilta, jolla työn rutii­nit sekä asian­tun­ti­juus subs­tans­sista oli­vat hal­lussa, oli vas­tan­nei­den sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den mukaan oleel­li­sen tärkeää.

Mentorointi antaa tukea työhön ja asiantuntijuuden kehittymiseen

Tut­ki­muk­seni perus­teella men­to­rointi vai­kut­taa eri­tyi­sen tar­peel­li­selta tuelta las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle työ­uran alussa. Las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asian­tun­ti­juu­den koe­taan kehit­ty­vän teh­dessä työtä yhdessä koke­neem­man kol­le­gan kanssa. Haas­tava ja vai­kea työ sisäl­tää ele­ment­tejä, joita ei voi omak­sua pel­käs­tään teo­reet­ti­sen työs­ken­te­lyn tai kou­lu­tuk­sen kautta.

Las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asian­tun­ti­juus koos­tuu monesta osa-alu­eesta ja työ­kenttä on moni­nai­nen sekä muut­tuva. Las­ten­suo­je­lun työ on haas­ta­vaa ja vas­tuul­lista. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työ las­ten­suo­je­lussa on vuo­ro­vai­ku­tus­työtä, jol­loin asiak­kai­den kanssa teh­tävä työ ja koke­mus siinä onnis­tu­mi­sessa on mer­kit­tä­vässä roo­lissa puhut­taessa työ­hy­vin­voin­nista. Työ­hy­vin­vointi ja laa­du­kas työ edel­lyt­tä­vät toi­si­aan. Niin työn­te­ki­jän kuin asiak­kaan­kin oikeus­tur­van toteu­tu­mi­seksi työn­te­kijä tar­vit­see jat­ku­vaa tukea työhönsä.

Aineis­ton perus­teella men­to­rointi paran­taa niin asiak­kaan ase­maa kuin tätä kautta työn­te­ki­jän­kin jak­sa­mista vähen­tä­mällä pel­koa vir­heistä sekä ehkäi­se­mällä nii­den teke­mistä myös kon­kreet­ti­sesti käy­tän­nön työssä.

Toimivan mentorointitavan käynnistämiseksi tarvitaan resursointia ja suunnitelmallisuutta.

Aineis­ton perus­teella työ­uran alussa tukea tar­vi­taan työn kuor­mit­ta­vuu­den hal­lin­taan ja psyyk­ki­seen jak­sa­mi­seen iso­jen asioi­den äärellä. Vaa­tiva asian­tun­ti­ja­työ on aloit­ta­valle työn­te­ki­jälle vai­keam­paa, koska hänen tulee työn teke­mi­sen lisäksi omak­sua uut­taa asiaa työs­ken­te­lyn kai­kissa vai­heissa eikä työn kes­kiössä oleva vuo­ro­vai­ku­tus­työ onnistu vielä automaattisesti.

Tut­ki­muk­seni mukaan las­ten­suo­je­lussa tar­vit­tava asian­tun­ti­juus syn­tyy yhdessä teh­den ja työ­pa­ri­työs­ken­te­lyn mer­ki­tys koros­tuu. Suu­rin osa kyse­lyyn vas­tan­neista työn­te­ki­jöistä koki, että tukea ei alussa ole riit­tä­västi, työn­te­kijä jää liian yksin ja tar­vit­ta­vat käy­tän­nön ohjeis­tuk­set eivät ole sel­keästi saatavilla.

Laa­du­kasta las­ten­suo­je­lua ei voi toteut­taa ilman ammat­ti­tai­toi­sia työn­te­ki­jöitä. Men­to­rointi koet­tiin aineis­ton perus­teella erit­täin tar­peel­li­seksi tueksi aloit­ta­valle las­ten­suo­je­lun sosiaalityöntekijälle.

Mentorointi tukee lastensuojelun työntekijää kokonaisvaltaisesti

Tut­ki­muk­seni perus­teella voin todeta, että las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä tar­vit­see työ­uransa alussa koko­nais­val­taista tukea. Las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asian­tun­ti­juu­den koe­taan kehit­ty­vän teh­dessä työtä yhdessä koke­neem­man kol­le­gan kanssa. Mah­dol­li­suus kysyä koke­neelta työ­pa­rilta, jolla työn rutii­nit sekä asian­tun­ti­juus subs­tans­sista oli­vat hal­lussa, oli vas­tan­nei­den sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den mukaan oleel­li­sen tärkeää.

Kaikki vas­taa­jat näki­vät men­to­roin­nin tuke­van laa­duk­kaan työn lisään­ty­mistä. Men­to­roin­nilla koet­tiin ole­van suora yhteys työn laa­tuun nime­no­maan asiak­kai­den näkö­kul­masta. Kerää­määni aineisto osoitti sel­keästi tuen tar­peen eri­tyi­sesti työ­uran alussa sekä men­to­roin­nin mah­dol­li­suu­det tukea tilanteessa.

Men­to­rointi vai­kut­taa­kin tehok­kaalta rat­kai­sulta las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn laa­dun paran­ta­mi­seksi ja työ­hy­vin­voin­nin lisää­mi­seksi. Toi­mi­van toteu­tus­ta­van käyn­nis­tä­mi­nen vaa­tii kui­ten­kin resur­soin­tia ja suun­ni­tel­mal­li­suutta, eivätkä sii­hen liit­ty­vät kysy­myk­set ole yksin­ker­tai­sia. Sel­vää on, että asian­tun­ti­juu­den kehit­ty­mi­nen ja hil­jai­sen tie­don näky­väksi teke­mi­nen sekä siir­tä­mi­nen vaa­ti­vat työn teke­mistä rin­nak­kain yhdessä eri­tyi­sesti työ­uran alussa ja men­to­roin­ti­suhde tar­joaa tähän erin­omai­sen lähtökohdan.

Onnistunut mentorointi edellyttää, että kuntasektorin työssä pysyy kokeneita työntekijöitä, jotka voivat toimia mentoreina.

Kyse­lyyn vas­tan­neilla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä huoli men­to­roin­nin onnis­tu­neesta toteut­ta­mi­sesta liit­tyi sii­hen, että sille tar­vi­taan aikaa – aikaa, jota tällä het­kellä las­ten­suo­je­lun työssä ei tunnu ole­van. Asia­kas­mää­rien rajaa­mi­nen työn­te­ki­jää koh­den lie­nee vält­tä­mä­töntä, jotta saa­daan mah­dol­li­suus kehit­tää työn laa­tua ja tukea työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­tia. Edellä mai­ni­tut myös mah­dol­lis­ta­vat, että las­ten­suo­je­luun saa­daan rek­ry­toi­tua osaajia.

Men­to­roin­nin kehit­tä­mi­sen haas­teena työn­te­ki­jöi­den ja koko­nais­ten työyh­tei­sö­jen tueksi voi kui­ten­kin olla resurs­soin­nin riit­tä­vyy­den lisäksi sekä se, että koke­neet työn­te­ki­jät eivät pysy kun­ta­sek­to­rin työssä. Kun­nal­li­sella puo­lella työtä on tällä het­kellä pal­jon ja työn­te­ki­jän vas­tuu on suuri. Onnis­tu­nut men­to­rointi kui­ten­kin edel­lyt­tää, että kun­ta­sek­to­rin työssä pysyy koke­neita työn­te­ki­jöitä, jotka voi­vat toi­mia men­to­reina. Men­tori toi­minta voi olla myös osaa­mista kun­ta­sek­to­rille sitout­tava työskentelymuoto.

Men­to­roin­nin kehit­tä­mi­nen edel­leen ja vakiin­nut­ta­mi­nen käy­tän­töön las­ten­suo­je­lun orga­ni­saa­tioissa on työ­uraansa aloit­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän sekä asiak­kai­den edun vuoksi tär­keää. Eri­tyi­sen tär­keää tuen takaa­van men­to­roin­ti­mal­lin luo­mi­nen on las­ten­suo­je­lussa aloit­ta­van amma­til­li­sesti koke­mat­to­man sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tuke­mi­seksi. Koke­mat­to­malle työn­te­ki­jälle sosi­aa­li­työn laa­jan ken­tän onnis­tu­nut hal­tuun otta­mi­nen voi olla erit­täin haas­ta­vaa ilman orga­ni­saa­tion puo­lelta tar­jot­ta­vaa mer­kit­tä­vää ja kon­kreet­tista tukea.

Men­to­roin­nin avulla voi­daan paran­taa työn laa­tua ja lisätä työ­hy­vin­voin­tia sekä edis­tää työn­te­ki­jöi­den osaa­mista, asian­tun­ti­juutta ja jak­sa­mista vaa­ti­vassa työssä. Työn­te­kijä saa men­to­roin­nin avulla tar­vit­se­vansa tuen työ­uran alussa ja ammat­ti­tai­don kan­nalta tär­keä hil­jai­sen tie­don näky­väksi teke­mi­nen ja jaka­mi­nen voi­vat toteu­tua yhdessä työtä tehden.

Men­to­roin­tia pitäisi olla saa­ta­vissa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vissä aina työn­te­ki­jän aloit­taessa työuraansa.

Marjo Tuo­mi­koski
Lapin Yliopisto
Kir­joi­tus perus­tuu pro gradu-tut­kiel­maani ”Men­to­rointi las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tukena” 2020.