”Meillä on nyt oma klaani”

Allison Hulmes toivoo, että yhä useampi romanitaustainen tai kiertävään väestöön kuuluva uskaltaisi olla näkyvästi oma itsensä myös työelämässä. Kuva: Laura Vuoma

Kaksi vuotta sitten Britannian romanitaustaiset ja kiertävään väestöön kuuluvat sosiaalityöntekijät perustivat oman yhdistyksen. He saavat avunpyyntöjä jatkuvasti.

Kun romani tai kiertävään väestöön kuuluva kertoo sukulaisilleen aikovansa opiskella sosiaalityöntekijäksi, nämä tyypillisesti reagoivat kahdella tavalla.

– He sanovat, että miksi ihmeessä sille alalle? Ja he neuvoivat, että piilota taustasi ja identiteettisi, kertoo Allison Hulmes.

Swanseassa Walesissa elävä Hulmes on sosiaalityöntekijä ja British Association of Social Workers ‑järjestön Walesin osaston johtaja. Hän on myös opettanut sosiaalityötä yliopistolla ja tehnyt alan tutkimusta. Hulmes on aina kertonut avoimesti taustastaan.

– Olen Walesin kale, ja voin jäljittää sukujuureni ihan ensimmäisiin Walesin romanisukujen johtajiin asti. Olemme samaa Intiasta tullutta diasporaa kuin Euroopan romanit.

Suurin osa travellereista elää nykyään taloissa.

Kesällä 2020 Hulmes perusti yhdessä kahden kollegansa kanssa Gypsy Roma and Traveller Social Workers Associationin eli romanitaustaisia ja kiertävää väestöä edustavien sosiaalityöntekijöiden yhdistyksen. Se tarjoaa vertaistukea, ottaa kantaa lainsäädäntöön ja kouluttaa sosiaalityöntekijöitä ja oikeusoppineita yhteisön kohtaamasta rasismista.

Se ajaa myös antirasismin kirjaamista sosiaalityöntekijöiden eettisiin ohjeisiin ja romanivastaisuuden huomioimista alan koulutuksessa.

Kaikki järjestön jäsenet eivät halua olla näkyvästi esillä, koska he pelkäävät taustansa paljastuvan töissä.

– Joku päivä he toivottavasti vielä uskaltavat tulla esiin, tai sitten ei. Tärkeintä on, että meillä on nyt oma klaani, jossa he voivat puhua kokemuksistaan.

Yhteinen tausta Intiassa

Britanniassa elää arvioiden mukaan 100–300 000 brittiläiseen romaniryhmään tai kiertävään väestöön kuuluvaa ihmistä, ja jopa 200 000 lähinnä 1990-luvun alusta lähtien maahan muuttanutta eurooppalaista romania.

Brittiläiset romanit, jotka käyttävät usein itsestään nimeä Gypsies tai Romani gypsies, ovat eläneet maassa vuosisatoja. Ryhmillä on yhteinen tausta Intiassa, mutta ne ovat myös kehittyneet erilaisiksi: esimerkiksi Englannin romanichalit puhuvat perinteisesti englannin ja romanikielen sekoitusta pogadi chibiä ja Walesin kalet welsh kalá ‑kieltä, joka on sekoitus romanikieltä ja Walesin kieltä kymriä.

Yhteisöt ovat perinteisesti eläneet nomadeina.

Irish travellersit ovat puolestaan alun perin Irlannista, ja he ovat niin ikään eläneet kiertävää elämää vuosisatoja. Skotlannin ylämailla taas on vuosisatoja elänyt paikallinen kiertävä ryhmä, seppinä työskennelleet Highland travellersit.

– 85 prosenttia yhteisöstä elää nykyään taloissa, Hulmes sanoo.

Silti heitä kutsutaan yhä travellereiksi, matkaajiksi.

Huostaanotot puhuttavat

Yksi keskeisin Hulmesin järjestöä puhuttava teema on yhteisöön kuuluvien lasten huostaanotot.

– Myös oma äitini ja tätini otettiin pakolla huostaan. Kun puhun yhteisön jäsenten kanssa, on vaikea löytää ketään, jonka sukuja tällainen ei olisi koskettanut.

Huostaanotettu lapsi menettää usein suhteensa yhteisöön, koska sukulaissijoitukset ovat harvinaisia ja vähemmistöön kuuluvia on harvoin sijaisvanhemmissa, Hulmes sanoo.

Yhteisössä on pitkään epäilty, että romaniperheiden ja kiertävän väestön lapsia otettaisiin huostaan herkemmin kuin muita.

Romanit on vähiten koulutettu yhteisö Britanniassa.

Manchesterin yliopiston sosiaalityön tutkija Dan Allenin ja Victoria Hamnetin keväällä julkaistu akateeminen artikkeli osoittaa, että ainakin Englannissa näihin ryhmiin kuuluvat lapset ovat nykyään huostaanotoissa yliedustettuja muihin etnisiin ryhmiin verrattuna.

– Koska olen yhdistyksemme näkyvä edustaja, saan jatkuvasti yhteydenottoja lakimiehiltä, jotka pyytävät minulta lausuntoja yhteisöön kuuluvien lasten sijoituksista, Hulmes kertoo.

Riippumattomien asiantuntijoiden lausuntoja pyydetään sosiaalityöntekijöiden tai oikeusjärjestelmän päätösten tueksi.

Viimeksi paikallisviranomainen pyysi häntä tekemään itsenäisen riskiarvion yhteisöön kuuluvasta vauvasta, joka oli otettu huostaan syntyessään.

– Viranomaiset eivät suunnitelleet palauttavansa lasta. Mutta kun luin dokumenttinivaskan läpi, huomasin että huostaanotolle ei ollut perustetta. Tällainen on aivan liian yleistä, Hulmes kertoo.

Lopulta vauva palautettiin äidilleen.

Asenteet vaikuttavat

Hulmes näkee, että yliedustuksen taustalla on ennakkoluuloinen asenne. Hänen ja Dan Allenin aiemmassa haastattelututkimuksessa 155 englantilaisesta sosiaali- opetus- ja nuorisoalan työntekijästä yli puolet oli sitä mieltä, että romanilapset ja kiertävien yhteisöjen lapset ovat erityisen alttiita kasvuolosuhteidensa vaarantumiselle.

Pääsyyksi tälle kerrottiin perheiden kulttuuri.

Ammattilaisille näytettiin kuvaa kiertävän väestön asuttamasta leiristä ja pyydettiin kuvaamaan tuntemuksiaan, jos heidän tulisi käydä arvioimassa paikan lasten tilanne lastensuojeluilmoituksen vuoksi.

– Sosiaalityöntekijöistä lähes tunsi paniikin. Lastensuojelu vaatii hidastamista ja ajattelua vakavissa tilanteissa, mutta romaniperheiden kohdalla tapahtui päinvastaista: tilanne eskaloitui, Hulmes sanoo.

Yksi taustasyy on Hulmesin mukaan se, ettei sosiaalityöntekijöiden opetuksessa käsitellä yhteisöä tai sen kohtaamaa rasismia.

Puutetta pysäköintipaikoista

Viime vuonna pelkästään Englannissa laskettiin, että romaneita ja kiertävää väestöä eli 24 203 asuntovaunussa.

Romanien ja Irish Travellers ‑ryhmän lisäksi niissä elää kiertäviä sirkus- ja huvipuistosukuja ja niin sanottua uutta kiertävää väestöä eli new travellersejä, jotka ovat esimerkiksi hippi‑, festivaali- ja rave-kulttuurin innostamina ottaneet liikkuvan elämäntyylin omakseen.

– Kiertävät perheet elättävät itsensä usein rakentamalla pihateitä ja puutarhojen kunnostustöillä. Monet myyvät metalliromua, jotkut ovat seppiä tai myyvät autoja, Hulmes sanoo.

Moni lähtee liikkeelle lähinnä kesäisin, usein sukuloimaan, töihin tai yhteisölle tärkeisiin hevostapahtumiin.

– Näen joskus ikkunastani, kun neljänkymmenen hevosvaunun letka kulkee tietä pitkin, Hulmes sanoo.

Enemmistö yhteisön jäsenistä elää asuntoautoissaan suurimman osan vuodesta paikoillaan, joko itse omistamillaan tai yksityisiltä tai kunnilta vuokraamiltaan tonteilla.

– Tontit ovat pieniä, koska kunnat eivät halua myöntää niitä paikallisen väestön rasismin ja vastustuksen vuoksi. Ne sijaitsevat usein alueilla, jotka ovat vaarallisia ja saasteisia: tulvaniittyillä, lähellä kaatopaikkoja, suurten teiden vieressä. Myös silloin kun kiertävään väestöön kuuluva perhe omistaa tontin, rakennuslupaa useammalle asuntoautolle on vaikea saada, jos vaikka lapset aikuistuessaan haluavat jäädä vanhempiensa tontille omaan karavaaniin. Lupaprosessit voivat viedä vuosia.

– Vaikeimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole omaa pysähdyspaikkaa. Viime vuonna Englannissa 707 karavaania oli pysähtynyt luvattomasti. Luvattomasti pysähtyvät elävät häätöuhan alla.

Vuodesta 2014 lähtien Walesissa kuntien on lain mukaan pitänyt perustaa väliaikaisia pysähdyspaikkoja, mutta niin ei ole tehty. Hulmes kaipaa niitä erityisesti suurten sairaaloiden läheisyyteen.

– Yhteisössä on tapana, että jos joku joutuu sairaalaan, suku ympäri Britanniaa ja jopa ympäri Eurooppaa tulee käymään. Joskus syntyy hankaluuksia, kun karavaanit sitten kerääntyvät sairaaloiden parkkipaikoille.

– Yhteisöön kohdistuu todella paljon rasismia, koska sanotaan että ihmiset ovat likaisia ja jättävät jälkeensä roskaa. Ongelma on se, ettei laillisia pysähdyspaikkoja ole, joten ihmiset pysähtyvät alueille, joissa ei ole saniteettihuoltoa tai roskankeräystä.

Britanniassa ollaan parhaillaan säätämässä lakia, joka kriminalisoi luvattoman pysähtymisen. Se voi johtaa asuntoauton haltuunottoon.

Vähiten koulutettu yhteisö

Miten nomadina voi elää yhteiskunnassa, joka on rakennettu aloillaan asuville?

Sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa ei käsitellä yhteisöä tai sen kohtaamaa rasismia.

Teoriassa oikeus esimerkiksi terveyspalveluihin on kaikilla, Humes sanoo, mutta yhteisöllä on kaikista Britannian etnisistä ryhmistä huonoin terveys ja matalin elinajanodote.

Lasten koulutie on järjestynyt erityisen kiertävien perheiden kotikoulua tai sekamuotoista koulutusta tukevan järjestelmän ansiosta, mutta resursseja on leikattu viime vuosina.

Romanit ja kiertävä väestö ovat vähiten koulutettu yhteisö Britanniassa. Monilla aikuisilla on heikko lukutaito. Koulutie katkeaa usein koulujen rasismiin, eikä yhteisön historiaa opeteta.

– Onneksi Walesissa uuden opetussuunnitelman ansiosta on panostettava kiertävään väestöön kuuluvien ja romaneiden kouluttamiseen opettajiksi, Hulmes sanoo.

Sen myötä myös kaikista vähemmistöyhteisöistä on opetettava peruskouluissa.

Vähemmistöjen ammatilliset yhdistykset yleisiä

Britanniassa erilaiset vähemmistöryhmiin kuuluvien ammatilliset ryhmät ovat yleisiä.

Kunkin toiminta on omanlaistaan, mutta tyypillisesti ne pyrkivät antamaan vertaistukea ammatissa toimiville kyseisen vähemmistön jäsenille, etenkin aloilla, joissa heitä on vähän.

Yhdistykset tukevat esimerkiksi kiusaus- tai syrjintätapauksissa. Lisäksi yhdistykset tiedottavat ja kouluttavat ammattikuntansa sisällä vähemmistön tilanteesta.

Esimerkiksi Lontoon mustien poliisien yhdistys on perustettu jo 1990-luvun alussa, Britannian romanitaustaisten ja kiertävään väestöön kuuluvien poliisien yhdistys kymmenisen vuotta sitten.

Britannian julkisen terveydenhuoltojärjestelmän sisällä on erilliset henkilökuntaverkostot ajamaan vammaisasioita, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita, etnisten vähemmistöjen asioita ja naisten asemaa. Verkostoihin voivat liittyä sekä kyseisiin ryhmiin kuuluvat että muut, jotka kokevat asian tärkeäksi.

Allison Hulmesin tietojen mukaan heidän yhdistyksensä on maailman ensimmäinen romanitaustaisten sosiaalityöntekijöiden järjestö.

Kati Pietarinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *