Sosiaalialan henkilöstöpula ratkaistaan parhaiten riittävillä resursseilla, työn vaativuutta vastaavalla palkalla, työhyvinvointiin satsaamisella ja asiantuntevalla johtamisella.

 

 

Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro

Olen hake­nut elä­mäs­säni lukui­sia työ­paik­koja, joi­hin olen esit­tä­nyt palk­ka­toi­veen itse, vaikka sitä ei ole pyy­detty. Niistä suu­rin osa on ollut jul­ki­sen sek­to­rin sosiaali­alan työ­teh­tä­viä, joi­den työ­paik­kail­moi­tuk­sessa on ilmoi­tettu ”palk­kaus KVTES:n mukaan”.

Yhdellä kier­rok­sella hain avoi­milla hake­muk­silla suun­nil­leen kaik­kiin pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tiin sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi. Palkkaa pyy­sin ton­nin enem­män kuin sii­hen aikaan yleensä mak­set­tiin. Pitäähän työstä mak­saa sen vaa­ti­vuu­den mukaan.

Kauppoja ei tul­lut. Sen sijaan tuli puhe­luita, että ottai­simme sinut, mutta emme maksa yhtään enem­pää kuin meillä on tapana ollut.

Koska sosiaali­alan työn­te­ki­jöistä ei kil­pailla. Koska meillä on nämä pal­kat ja niillä men­nään. Koska voi­sit mie­luum­min vetää hake­muk­sesi pois, kun meillä on täällä tämä toi­nen hakija, jolla tosin ei ole vaa­dit­ta­vaa kou­lu­tusta, kuten sinulla on, mutta hän tekee halvemmalla.

Takavuosien tapah­tu­man tuli­vat mie­leeni, kun Talentia alkoi epäillä sosiaali­alan palkkakartellia.

Sosiaalialan henkilöstöpulan kanssa on painittu iät ja ajat.

Hufvudstadsbladetin 31.10. uuti­sesta ilmeni, että Itä-Uudenmaan kun­nissa oli kes­kus­teltu, ettei sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den pal­koista kil­pail­taisi kun­tien väli­sen soli­daa­ri­suu­den ja sote-uudis­tuk­sen myötä teh­tä­vän palk­ka­har­mo­ni­soin­nin vuoksi.

En ollut aivan älyt­tö­män yllät­ty­nyt. Sosiaalialan hen­ki­lös­tö­pu­lan kanssa on pai­nittu iät ja ajat.

Ratkaisuksi tar­jo­taan yleensä kou­lu­tus­paik­ko­jen lisää­mistä ja eri­lai­sia suju­voit­ta­mis­jär­jes­te­lyjä, joilla teh­tä­viä voi­daan siir­tää jol­le­kin, jolla on suun­nil­leen sovel­tuva kou­lu­tus vaikka jos­tain lähitieteestä.

Siitäkin huo­li­matta, että ongelma rat­kais­taan par­hai­ten riit­tä­villä resurs­seilla, työn vaa­ti­vuutta vas­taa­valla pal­kalla, työ­hy­vin­voin­tiin sat­saa­mi­sella ja asian­tun­te­valla johtamisella.

Muutos on kui­ten­kin mah­dol­li­nen. Maaliskuussa työ­tään aloit­ta­vat uudet alue­val­tuu­te­tut, joi­den teh­tä­vänä on huo­leh­tia, että hyvin­voin­tia­lu­eella voi­daan aidosti hyvin.

He myös luo­vat raa­mit sille, miten alu­een työn­te­ki­jät jak­sa­vat työs­sään, mil­lai­set resurs­sit heillä on ja saa­vatko he palk­kaa, joka heille kuuluu.

Sinulla on valta äänes­tää, kuka näistä asioista päättää.

Sinulla on myös mah­dol­li­suus ker­toa ehdok­kaille ja myö­hem­min vali­tuille, miksi sinun työs­täsi pitää mak­saa ja miksi sii­hen tar­vi­taan riit­tä­västi resursseja.

Mieti siis tark­kaan, ketä äänes­tät ja vaa­li­päi­vänä 23.1. anna äänesi ihmi­selle, joka sei­soo sinun puolellasi.

Kaisa Yliruokanen