Kun työn vuoksi joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, voi työpäivälle tulla pituutta matkustamisen vuoksi reippaasti. Kuinka työreissut työntekijän etujen näkökulmasta kannattaisi järjestää?

 

Olen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ja lähdössä kol­le­gan kanssa työ­matkalle toiselle paikkakun­nalle B. Lähtömme paikkakunnal­ta A alkaa aamul­la kel­lo 5.30 ja palaamme takaisin illal­la kel­lo 18.30.”, ker­too jäsen.

Nyt työ­nan­ta­ja ilmoit­ti, ettei matkaan tule yli­työmääräys­tä, vaan mat­ka-aika ker­ryt­tää sal­doa tun­ti tun­nista. Meneekö tämä oikein? Tietenkin työ­nan­ta­ja jo jous­taa tässä sen, ettei palu­umat­ka ole sen­tään omaa aikaa.”

Pitkä matka kannattaa tehdä kahtena päivänä

Tässä tapauk­ses­sa työ­mat­ka ei ole toteutet­tavis­sa kokon­aisu­udessaan 9 tun­nis­sa, vaan sen kesto matkoista johtuen on 13 tun­tia. Jos paikallis­es­ti ei ole muu­ta sovit­tu, työ­nan­ta­ja voi suun­nitel­la etukä­teen korkein­taan 9 tun­tia kestävän työvuoron. Yli­työtä ei voi suun­nitel­la tehtäväk­si etukä­teen. Työ­nan­ta­ja ei voi siten määrätä työn­tek­i­jöitä tekemään matkaa yht­enä pitkänä päivänä.

Työn­tek­i­jälle tavoiteltavin vai­h­toe­hto olisi, että esimerkki­ta­pauk­sen tapainen työ­mat­ka tehdään kahdessa päivässä. Sil­loin ensim­mäisenä päivänä matkuste­taan kohde­paikkakun­nalle, ja seu­raa­vana työpäivänä on sovit­tu palaveri ja palu­umat­ka. Täl­löin kumpikin työpäivä toteu­tuu nor­maalin työa­jan puit­teis­sa, yli­työtä ei syn­ny ja mat­ka päät­tyy työ­paikalle työaikana.

Mon­elle on yllä­tys, että mat­ka-aikaa ei pääsään­töis­es­ti lue­ta työaikaan. Kuitenkin on sovit­tu, että työn­tek­i­jälle kor­vataan se matkus­t­a­mi­nen, joka tapah­tuu nor­maalin työvuoron aikana. Palkkaa ei siis vähen­netä, vaik­ka työvuoron aikana jou­tu­isi matkus­ta­maan.

Kos­ka matkus­t­a­mi­nen ei ole työaikaa, se nos­taa yli­työkyn­nys­tä. Näin työvuoron jälkeinen matkus­tamisen ei syn­nytä yli­työtä – ei edes sil­loin, jos palu­umatkalla ”puhut­taisi­in työa­sioi­ta”. Poikkeuk­se­na ovat tilanteet, jol­loin matkaa tehdään asi­akkaan kanssa.

Monelle on yllätys, että matka-aikaa ei yleensä lueta työaikaan.

On tietysti hienoa, että työ­nan­ta­ja kor­vaa matkaan kulunut­ta aikaa edes tun­ti tun­nista, kos­ka KVTES:n mukaan on mah­dol­lista, että työn­tek­i­jä palaa työ­matkaltaan niin san­otusti oma­l­la ajal­laan. Työ­matkat kan­nat­taa aina suun­nitel­la niin, että työvuoron aikana ehtii pala­ta kotikäyn­niltä tai palaverista työ­paikalle.

Matkan muu kor­vaami­nen riip­puu siitä, onko mat­ka virka­mat­ka vai viran­toim­i­tus­mat­ka. Jos mat­ka liit­tyy työn­tek­i­jän tavanomaisi­in työte­htävi­in, kyse on viran­toim­i­tus­matkas­ta. Viran­toim­i­tus­matkalla työn­tek­i­jä saa päivära­han vain, jos hän joutuu yöpymään matkalla. Viran­toim­i­tus­matkoil­la osapäivära­han saa vain, jos mat­ka kestää yli 10 tun­tia vähin­tään 150 kilo­metrin päähän.

KVTES:iä paremmin on mahdollista sopia.

Virka­mat­ka perus­tuu matkamääräyk­seen, jon­ka antaa esimies. Virka­matkat eivät ole osa tavanomaisia työte­htäviä, vaan niihin liit­tyy aina jotain poikkeuk­sel­lista. Virka­matkalla on oikeus nor­maal­isti päivära­haan, jos mat­ka tehdään yli 15 kilo­metrin päähän.

Paikallisesti voidaan toimia myös toisin

KVTES:iä parem­min on mah­dol­lista sopia. Työn­tek­i­jä voi yrit­tää sopia, että jos esimerkki­ta­pauk­sen mukainen mat­ka tehdään jous­tavasti yht­enä pitkänä päivänä, suos­tuuko työ­nan­ta­ja kor­va­maan mat­ka-aikaa saman­ta­pais­es­ti kuin yli­työstä mak­set­taisi­in.

Täl­laiseen jär­jeste­lyyn työ­nan­ta­jan ei ole pakko suos­tua. Jär­jeste­lynä se tulisi kuitenkin työ­nan­ta­jalle hie­man edullisem­mak­si kuin jos matkaan käytetään kak­si päivä. Sil­loin työ­nan­ta­jan kus­tan­net­tavak­si tule­vat yöpymiset ja päivära­hat.

On hyvä muis­taa, että työ­nan­ta­ja ei voi pakot­taa tekemään työreis­sua yht­enä päivänä, jos sitä ei voi tehdä työa­jan puit­teis­sa. Matkakus­tan­nusten kor­vauk­sia koske­vat määräyk­set ovat KVTES:n liit­teessä 16.

Tiia Oksa­nen
alueasi­amies
ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia