Kun työn vuoksi joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, voi työpäivälle tulla pituutta matkustamisen vuoksi reippaasti. Kuinka työreissut työntekijän etujen näkökulmasta kannattaisi järjestää?

 

Olen sosiaa­li­työn­tekijä ja lähdössä kollegan kanssa työmat­kalle toiselle paikka­kun­nalle B. Lähtömme paikka­kun­nalta A alkaa aamulla kello 5.30 ja palaamme takaisin illalla kello 18.30.”, kertoo jäsen.

Nyt työnantaja ilmoitti, ettei matkaan tule ylityö­mää­räystä, vaan matka-aika kerryttää saldoa tunti tunnista. Meneekö tämä oikein? Tietenkin työnantaja jo joustaa tässä sen, ettei paluu­matka ole sentään omaa aikaa.”

Pitkä matka kannattaa tehdä kahtena päivänä

Tässä tapauk­sessa työmatka ei ole toteu­tet­ta­vissa kokonai­suu­dessaan 9 tunnissa, vaan sen kesto matkoista johtuen on 13 tuntia. Jos paikal­li­sesti ei ole muuta sovittu, työnantaja voi suunni­tella etukäteen korkeintaan 9 tuntia kestävän työvuoron. Ylityötä ei voi suunni­tella tehtä­väksi etukäteen. Työnantaja ei voi siten määrätä työnte­ki­jöitä tekemään matkaa yhtenä pitkänä päivänä.

Työnte­ki­jälle tavoi­tel­tavin vaihtoehto olisi, että esimerk­ki­ta­pauksen tapainen työmatka tehdään kahdessa päivässä. Silloin ensim­mäisenä päivänä matkus­tetaan kohde­paik­ka­kun­nalle, ja seuraavana työpäivänä on sovittu palaveri ja paluu­matka. Tällöin kumpikin työpäivä toteutuu normaalin työajan puitteissa, ylityötä ei synny ja matka päättyy työpai­kalle työaikana.

Monelle on yllätys, että matka-aikaa ei pääsään­töi­sesti lueta työaikaan. Kuitenkin on sovittu, että työnte­ki­jälle korvataan se matkus­ta­minen, joka tapahtuu normaalin työvuoron aikana. Palkkaa ei siis vähennetä, vaikka työvuoron aikana joutuisi matkus­tamaan.

Koska matkus­ta­minen ei ole työaikaa, se nostaa ylityö­kyn­nystä. Näin työvuoron jälkeinen matkus­ta­misen ei synnytä ylityötä – ei edes silloin, jos paluu­mat­kalla ”puhut­taisiin työasioita”. Poikkeuksena ovat tilanteet, jolloin matkaa tehdään asiakkaan kanssa.

Monelle on yllätys, että matka-aikaa ei yleensä lueta työaikaan.

On tietysti hienoa, että työnantaja korvaa matkaan kulunutta aikaa edes tunti tunnista, koska KVTES:n mukaan on mahdol­lista, että työntekijä palaa työmat­kaltaan niin sanotusti omalla ajallaan. Työmatkat kannattaa aina suunni­tella niin, että työvuoron aikana ehtii palata kotikäyn­niltä tai palave­rista työpai­kalle.

Matkan muu korvaa­minen riippuu siitä, onko matka virka­matka vai viran­toi­mi­tus­matka. Jos matka liittyy työnte­kijän tavan­omaisiin työteh­täviin, kyse on viran­toi­mi­tus­mat­kasta. Viran­toi­mi­tus­mat­kalla työntekijä saa päivä­rahan vain, jos hän joutuu yöpymään matkalla. Viran­toi­mi­tus­mat­koilla osapäi­vä­rahan saa vain, jos matka kestää yli 10 tuntia vähintään 150 kilometrin päähän.

KVTES:iä paremmin on mahdollista sopia.

Virka­matka perustuu matka­mää­räykseen, jonka antaa esimies. Virka­matkat eivät ole osa tavan­omaisia työteh­täviä, vaan niihin liittyy aina jotain poikkeuk­sel­lista. Virka­mat­kalla on oikeus normaa­listi päivä­rahaan, jos matka tehdään yli 15 kilometrin päähän.

Paikallisesti voidaan toimia myös toisin

KVTES:iä paremmin on mahdol­lista sopia. Työntekijä voi yrittää sopia, että jos esimerk­ki­ta­pauksen mukainen matka tehdään jousta­vasti yhtenä pitkänä päivänä, suostuuko työnantaja korvamaan matka-aikaa saman­ta­pai­sesti kuin ylityöstä makset­taisiin.

Tällaiseen järjes­telyyn työnan­tajan ei ole pakko suostua. Järjes­telynä se tulisi kuitenkin työnan­ta­jalle hieman edulli­sem­maksi kuin jos matkaan käytetään kaksi päivä. Silloin työnan­tajan kustan­net­ta­vaksi tulevat yöpymiset ja päivä­rahat.

On hyvä muistaa, että työnantaja ei voi pakottaa tekemään työreissua yhtenä päivänä, jos sitä ei voi tehdä työajan puitteissa. Matka­kus­tan­nusten korvauksia koskevat määräykset ovat KVTES:n liitteessä 16.

Tiia Oksanen
aluea­siamies
ammat­ti­jär­jestö Talentia