Kun työn vuoksi joutuu matkustamaan toiselle paikkakunnalle, voi työpäivälle tulla pituutta matkustamisen vuoksi reippaasti. Kuinka työreissut työntekijän etujen näkökulmasta kannattaisi järjestää?

 

Olen sosi­aa­li­työn­te­kijä ja läh­dössä kol­le­gan kanssa työ­mat­kalle toi­selle paik­ka­kun­nalle B. Läh­tömme paik­ka­kun­nalta A alkaa aamulla kello 5.30 ja palaamme takai­sin illalla kello 18.30.”, ker­too jäsen.

Nyt työ­nan­taja ilmoitti, ettei mat­kaan tule yli­työ­mää­räystä, vaan matka-aika ker­ryt­tää sal­doa tunti tun­nista. Meneekö tämä oikein? Tie­ten­kin työ­nan­taja jo jous­taa tässä sen, ettei paluu­matka ole sen­tään omaa aikaa.”

Pitkä matka kannattaa tehdä kahtena päivänä

Tässä tapauk­sessa työ­matka ei ole toteu­tet­ta­vissa koko­nai­suu­des­saan 9 tun­nissa, vaan sen kesto mat­koista joh­tuen on 13 tun­tia. Jos pai­kal­li­sesti ei ole muuta sovittu, työ­nan­taja voi suun­ni­tella etu­kä­teen kor­kein­taan 9 tun­tia kes­tä­vän työ­vuo­ron. Yli­työtä ei voi suun­ni­tella teh­tä­väksi etu­kä­teen. Työ­nan­taja ei voi siten mää­rätä työn­te­ki­jöitä teke­mään mat­kaa yhtenä pit­känä päi­vänä.

Työn­te­ki­jälle tavoi­tel­ta­vin vaih­toehto olisi, että esi­merk­ki­ta­pauk­sen tapai­nen työ­matka teh­dään kah­dessa päi­vässä. Sil­loin ensim­mäi­senä päi­vänä mat­kus­te­taan koh­de­paik­ka­kun­nalle, ja seu­raa­vana työ­päi­vänä on sovittu pala­veri ja paluu­matka. Täl­löin kum­pi­kin työ­päivä toteu­tuu nor­maa­lin työ­ajan puit­teissa, yli­työtä ei synny ja matka päät­tyy työ­pai­kalle työ­ai­kana.

Monelle on yllä­tys, että matka-aikaa ei pää­sään­töi­sesti lueta työ­ai­kaan. Kui­ten­kin on sovittu, että työn­te­ki­jälle kor­va­taan se mat­kus­ta­mi­nen, joka tapah­tuu nor­maa­lin työ­vuo­ron aikana. Palk­kaa ei siis vähen­netä, vaikka työ­vuo­ron aikana jou­tuisi mat­kus­ta­maan.

Koska mat­kus­ta­mi­nen ei ole työ­ai­kaa, se nos­taa yli­työ­kyn­nystä. Näin työ­vuo­ron jäl­kei­nen mat­kus­ta­mi­sen ei syn­nytä yli­työtä – ei edes sil­loin, jos paluu­mat­kalla ”puhut­tai­siin työ­asioita”. Poik­keuk­sena ovat tilan­teet, jol­loin mat­kaa teh­dään asiak­kaan kanssa.

Monelle on yllätys, että matka-aikaa ei yleensä lueta työaikaan.

On tie­tysti hie­noa, että työ­nan­taja kor­vaa mat­kaan kulu­nutta aikaa edes tunti tun­nista, koska KVTES:n mukaan on mah­dol­lista, että työn­te­kijä palaa työ­mat­kal­taan niin sano­tusti omalla ajal­laan. Työ­mat­kat kan­nat­taa aina suun­ni­tella niin, että työ­vuo­ron aikana ehtii palata koti­käyn­niltä tai pala­ve­rista työ­pai­kalle.

Mat­kan muu kor­vaa­mi­nen riip­puu siitä, onko matka vir­ka­matka vai viran­toi­mi­tus­matka. Jos matka liit­tyy työn­te­ki­jän tavan­omai­siin työ­teh­tä­viin, kyse on viran­toi­mi­tus­mat­kasta. Viran­toi­mi­tus­mat­kalla työn­te­kijä saa päi­vä­ra­han vain, jos hän jou­tuu yöpy­mään mat­kalla. Viran­toi­mi­tus­mat­koilla osa­päi­vä­ra­han saa vain, jos matka kes­tää yli 10 tun­tia vähin­tään 150 kilo­met­rin pää­hän.

KVTES:iä paremmin on mahdollista sopia.

Vir­ka­matka perus­tuu mat­ka­mää­räyk­seen, jonka antaa esi­mies. Vir­ka­mat­kat eivät ole osa tavan­omai­sia työ­teh­tä­viä, vaan nii­hin liit­tyy aina jotain poik­keuk­sel­lista. Vir­ka­mat­kalla on oikeus nor­maa­listi päi­vä­ra­haan, jos matka teh­dään yli 15 kilo­met­rin pää­hän.

Paikallisesti voidaan toimia myös toisin

KVTES:iä parem­min on mah­dol­lista sopia. Työn­te­kijä voi yrit­tää sopia, että jos esi­merk­ki­ta­pauk­sen mukai­nen matka teh­dään jous­ta­vasti yhtenä pit­känä päi­vänä, suos­tuuko työ­nan­taja kor­va­maan matka-aikaa saman­ta­pai­sesti kuin yli­työstä mak­set­tai­siin.

Täl­lai­seen jär­jes­te­lyyn työ­nan­ta­jan ei ole pakko suos­tua. Jär­jes­te­lynä se tulisi kui­ten­kin työ­nan­ta­jalle hie­man edul­li­sem­maksi kuin jos mat­kaan käy­te­tään kaksi päivä. Sil­loin työ­nan­ta­jan kus­tan­net­ta­vaksi tule­vat yöpy­mi­set ja päi­vä­ra­hat.

On hyvä muis­taa, että työ­nan­taja ei voi pakot­taa teke­mään työ­reis­sua yhtenä päi­vänä, jos sitä ei voi tehdä työ­ajan puit­teissa. Mat­ka­kus­tan­nus­ten kor­vauk­sia kos­ke­vat mää­räyk­set ovat KVTES:n liit­teessä 16.

Tiia Oksa­nen
alue­a­sia­mies
ammat­ti­jär­jestö Talen­tia