Minis­teri Annika Saa­rikko ker­toi huh­ti­kuussa sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön You­tube-kana­valla, että tasa-arvo­nä­kö­kulma on otet­tava huo­mioon kun maa­kunta- ja sote-uudis­tuk­sessa teh­dään hen­ki­lös­töä kos­ke­via pää­tök­siä.

Minis­te­rin mie­lestä sote-uudis­tus on mah­dol­li­suus tasa-arvon edis­tä­mi­selle.

Samaan aikaan kun laki valin­nan­va­pau­desta on pää­ty­nyt edus­kun­nan käsit­te­lyyn, sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö aloitti hank­keen, joka tut­kii maa­kunta- ja sote-uudis­tuk­sen vai­ku­tuk­sia hen­ki­lös­töön.

Tut­ki­mus tar­kas­te­lee tule­vaa muu­tosta suku­puol­ten tasa-arvon näkö­kul­masta. Koh­teena ovat sote-alo­jen ammat­ti­lai­set ja uudis­tuk­sessa teh­tä­vien lin­jaus­ten vai­ku­tuk­set muun muassa työ­suh­teen ehtoi­hin, työ­pai­kan pysy­vyy­teen ja nais­ten ura­ke­hi­tyk­seen.

Mars­si­jär­jes­tys on nurin­ku­ri­nen: eikö olisi voitu rau­hassa tut­kia ja ana­ly­soida käyn­nissä ole­vien pilot­tien vai­ku­tuk­sia hen­ki­lös­töön ja sit­ten kor­jata laki­luon­nosta?

Kun kai­kessa lain­val­mis­te­lussa tulisi tehdä vai­ku­tusar­viointi suku­puol­ten tasa-arvoon, on se toki valin­nan­va­paus­la­ki­luon­nok­ses­sa­kin tehty. Yhdelle sivulle laa­jassa laki­pa­ke­tissa mah­tuu kaikki se, mitä uudis­tuk­sen vai­ku­tuk­sista voi­daan tässä vai­heessa sanoa: ”Vai­ku­tuk­set hen­ki­lös­töön voi­si­vat olla joko myön­tei­siä tai kiel­tei­siä.”

Puheissa korostetaan henkilöstön merkitystä uudistuksen onnistumisessa.

Yhtä aikaa tämä sama porukka saat­taa kaa­taa koko uudis­tuk­sen: kan­san­edus­taja Hjal­lis Har­ki­mon mie­lestä pal­ve­lui­den rahoi­tuk­seen suun­ni­tel­tua kapi­taa­tio­jär­jes­tel­mää suu­rempi uhka on palk­ka­har­mo­ni­saa­tio.

Kun työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­seen siir­tyy työn­te­ki­jöitä eri tahoilta, tulee työ­nan­ta­jan huo­leh­tia siitä, että samaa työtä teke­vien välillä ei olisi perus­teet­to­mia palk­kae­roja. Viran­hal­ti­joita ja työn­te­ki­jöitä tulee koh­della tas­a­puo­li­sesti.

Työ­nan­ta­ja­puoli on esit­tä­nyt, että har­mo­ni­sointi tulisi tapah­tua kes­kim­mäi­seen mak­set­tuun palk­kaan ja nii­den työn­te­ki­jöi­den, joi­den teh­tä­vä­koh­tai­nen palkka olisi tätä kor­keampi, yli­me­nevä osa muu­tet­tai­siin hen­ki­lö­koh­tai­seksi päte­vyys­li­säksi.

Malli tarkoittaisi väistämättä palkkakehityksen loppumista.

Mistä teki­jät, jos palk­kaus ei hou­kuta ammat­ti­lai­sia hakeu­tu­maan maa­kun­nan teh­tä­viin?

Kun sosi­aa­li­huol­lon hen­ki­lös­töstä enem­mistö on nai­sia, sote-uudis­tus voi­kin olla todel­li­nen tasa-arvo ‑hanke.

Se, miten tasa-arvoa pys­tyt­täi­siin maa­kun­nissa edis­tä­mään nime­no­maan työ­elä­män näkö­kul­masta, vaa­tisi koko sote-hanke rin­nal­leen usei­den jo työ­elä­mästä teh­ty­jen sel­vi­tys­ten toi­meen­pa­noa.

Sel­vi­tyk­siä on tehty muun muassa työ­elä­män­laa­dusta ja työ­hy­vin­voin­nista, työ­olo­suh­teista, hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­sen mer­ki­tyk­sestä ja ura- ja palk­ka­ke­hi­tyk­sestä.