Ministeri Annika Saarikko kertoi huhti­kuussa sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön Youtube-kanavalla, että tasa-arvonä­kö­kulma on otettava huomioon kun maakunta- ja sote-uudis­tuk­sessa tehdään henki­löstöä koskevia päätöksiä.

Minis­terin mielestä sote-uudistus on mahdol­lisuus tasa-arvon edistä­mi­selle.

Samaan aikaan kun laki valin­nan­va­pau­desta on päätynyt eduskunnan käsit­telyyn, sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö aloitti hankkeen, joka tutkii maakunta- ja sote-uudis­tuksen vaiku­tuksia henki­löstöön.

Tutkimus tarkas­telee tulevaa muutosta sukupuolten tasa-arvon näkökul­masta. Kohteena ovat sote-alojen ammat­ti­laiset ja uudis­tuk­sessa tehtävien linjausten vaiku­tukset muun muassa työsuhteen ehtoihin, työpaikan pysyvyyteen ja naisten urake­hi­tykseen.

Marssi­jär­jestys on nurin­ku­rinen: eikö olisi voitu rauhassa tutkia ja analy­soida käynnissä olevien pilottien vaiku­tuksia henki­löstöön ja sitten korjata lakiluon­nosta?

Kun kaikessa lainval­mis­te­lussa tulisi tehdä vaiku­tusar­viointi sukupuolten tasa-arvoon, on se toki valin­nan­va­paus­la­ki­luon­nok­ses­sakin tehty. Yhdelle sivulle laajassa lakipa­ke­tissa mahtuu kaikki se, mitä uudis­tuksen vaiku­tuk­sista voidaan tässä vaiheessa sanoa: ”Vaiku­tukset henki­löstöön voisivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä.”

Puheissa korostetaan henkilöstön merkitystä uudistuksen onnistumisessa.

Yhtä aikaa tämä sama porukka saattaa kaataa koko uudis­tuksen: kansan­edustaja Hjallis Harkimon mielestä palve­luiden rahoi­tukseen suunni­teltua kapitaa­tio­jär­jes­telmää suurempi uhka on palkka­har­mo­ni­saatio.

Kun työnan­tajan palve­lukseen siirtyy työnte­ki­jöitä eri tahoilta, tulee työnan­tajan huolehtia siitä, että samaa työtä tekevien välillä ei olisi perus­teet­tomia palkkaeroja. Viran­hal­ti­joita ja työnte­ki­jöitä tulee kohdella tasapuo­li­sesti.

Työnan­ta­ja­puoli on esittänyt, että harmo­ni­sointi tulisi tapahtua keskim­mäiseen maksettuun palkkaan ja niiden työnte­ki­jöiden, joiden tehtä­vä­koh­tainen palkka olisi tätä korkeampi, ylimenevä osa muutet­taisiin henki­lö­koh­tai­seksi pätevyys­li­säksi.

Malli tarkoittaisi väistämättä palkkakehityksen loppumista.

Mistä tekijät, jos palkkaus ei houkuta ammat­ti­laisia hakeu­tumaan maakunnan tehtäviin?

Kun sosiaa­li­huollon henki­lös­töstä enemmistö on naisia, sote-uudistus voikin olla todel­linen tasa-arvo -hanke.

Se, miten tasa-arvoa pystyt­täisiin maakun­nissa edistämään nimenomaan työelämän näkökul­masta, vaatisi koko sote-hanke rinnalleen useiden jo työelä­mästä tehtyjen selvi­tysten toimeen­panoa.

Selvi­tyksiä on tehty muun muassa työelä­män­laa­dusta ja työhy­vin­voin­nista, työolo­suh­teista, henki­lös­tö­joh­ta­misen merki­tyk­sestä ja ura- ja palkka­ke­hi­tyk­sestä.