Lastenpsykiatrian tohtori Venla Lehti Turun yliopistosta vertasi rekisterien perusteella lapsia, joilla oli ADHD-diagnoosi lapsiin, joilla diagnoosia ei ollut. Tulos oli hätkähdyttävä: maahanmuuttajien lapset olivat saaneet viisi kertaa useammin diagnoosin kuin kantasuomalaisten lapset.

 

Onko kyse todel­li­sesta ilmiöstä? Onko diag­noo­sit annettu oikein, Venla Lehti kysyy. Ja vas­taa: se on mah­dol­lista.

Diag­noo­sin saa­neita maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia lap­sia jao­tel­tiin myös mait­tain. Lap­silla, joi­den isä tuli mistä tahansa maasta Suo­men ulko­puo­lelta, oli useam­min diag­noosi kuin suo­ma­lais­ten isien lap­silla. Samoin kävi, mikäli äiti tuli Afri­kasta, Lähi-idästä tai Venä­jältä. Kaik­kein suu­rin toden­näköisyys diag­noo­siin oli lap­silla, joi­den sekä isät että äidit oli­vat kotoi­sin alhai­sen elin­ta­son maista.

− Tämä voi vii­tata johon­kin ympä­ris­töön liit­ty­vään bio­lo­gi­seen tai sosi­aa­li­seen ris­ki­te­ki­jään, joka on ylei­sempi näissä maissa kuin meillä. Yhtenä teki­jänä on esi­tetty D‑vitamiinin puu­tetta, Lehti sanoo.

− Mutta kyse voi olla myös vir­heel­li­sesti anne­tuista diag­noo­seista. Lap­sen levot­to­muus ja kes­kit­ty­mis­vai­keu­det saat­ta­vat joh­tua muista syistä, mutta ter­vey­den­huol­lossa ne tul­ki­taan ADHD:ksi.

Lehti toi­voo aiheesta kes­kus­te­lua, sillä maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten las­ten ter­vey­teen liit­ty­vät kysy­myk­set ovat aika uusi asia maas­samme. On tär­keä poh­tia, onko pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme ajan tasalla? Pitäi­sikö ADHD-kri­tee­rei­den tul­kin­taa ja arvioin­nissa käy­tet­tä­viä mene­tel­miä miet­tiä uudel­leen vie­raasta kult­tuu­rista tule­vien las­ten koh­dalla.

− Myös päi­vä­ko­din olisi hyvä olla tie­toi­nen näistä kysy­myk­sistä, Lehti sanoo.

Erilainen käsitys normaalista

ADHD:ta on tut­kittu ja diag­no­soitu eni­ten län­si­maissa, mutta Leh­den mukaan ihan tun­te­ma­ton se ei ole muu­al­la­kaan.

− Ylei­nen käsi­tys on, että sitä ilme­nee kaik­kialla. Tästä huo­li­matta ei ole itses­tään sel­vää, päte­vätkö saman­lai­set kri­tee­rit diag­noo­sin teke­mi­seksi eri­lai­sissa ympäris­töissä, Lehti muis­tut­taa.

Myös käsitys normaalista ja poikkeavasta eroaa eri kulttuureissa.

Tär­keä kysy­mys on, miten vie­raasta kult­tuu­rista Suo­meen tul­leet van­hem­mat ovat ker­to­neet täkä­läi­selle ter­vey­den­hoi­don hen­ki­lö­kun­nalle lap­sensa ongel­mista, esi­mer­kiksi poik­kea­vasta levot­to­muu­desta. Kie­li­vai­keuk­silla on var­masti ollut myös vai­ku­tuk­sensa vas­taan­ot­to­ti­lan­teissa.

Van­hem­mat saat­ta­vat ymmär­tää oire­ky­se­lyt eri tavalla kuin ammat­ti­lai­set ja van­hem­pien vas­taus­tyyli voi poi­keta siitä, mihin me olemme Suo­messa tot­tu­neet.

− On mah­dol­lista, että jos lapsi on käyt­täy­ty­nyt poik­kea­vasti, käy­tös on luo­ki­teltu ADHD:ksi tut­ki­matta per­heen koko­nais­ti­lan­netta riit­tä­vän perus­teel­li­sesti, Lehti sanoo.

Paine heijastuu lapseen

Var­sin­kin pako­lais­taus­tai­sella per­heellä voi olla taka­naan ras­kaita koke­muk­sia, jotka vai­kut­ta­vat vielä vuo­sien päästä. Joi­ta­kin van­hem­pia on jopa kidu­tettu. Aikui­silla saat­taa olla myös kova huoli enti­seen koti­maa­han jää­neistä suku­lai­sis­taan.

Monilla arki on kuor­mit­ta­vaa toi­meen­tu­lo­vai­keuk­sien tai uuteen maa­han sopeu­tu­mi­sen vuoksi.

− Nämä hei­jas­tu­vat aina aikui­sesta lap­seen. Jos lap­sen paha olo tai vai­keu­det mää­ri­tel­lään ADHD:ksi ja rat­kai­suksi tar­jo­taan esi­mer­kiksi lää­ke­hoi­toa, perhe voi jäädä ilman sitä apua, mitä se oikeasti tar­vit­sisi elä­män­ti­lan­tee­seensa.

Pelottelematta paras

Jos päi­vä­ko­tiin tule­valla maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sella lap­sella on ADHD-diag­noosi, Lehti neu­voo huo­mioi­maan lasta avoi­min mie­lin. Kan­nat­taa hank­kiu­tua yhteis­työ­hön per­heen ja hoi­dosta vas­taa­van tahon kanssa.

ADHD-lapsi tarvitsee tavallista enemmän ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta arjessa niin kotona kuin päiväkodissa.

Mie­len­ter­vey­teen liit­ty­vät kysy­myk­set herät­tä­vät van­hem­missa aina levot­to­muutta. Maa­han­muut­ta­ja­per­heissä lei­mau­tu­mi­sen­pelko voi olla taval­lis­ta­kin suu­rem­paa.

− Pel­koa ei ole hyvä ruok­kia tur­halla huo­lella eikä lasta saa mää­ri­tellä ongel­ma­ta­pauk­seksi. Häntä on hoi­det­tava lei­maa­matta. Niin ADHD-diag­noo­sin saa­neilla kuin muil­la­kin lap­silla on omat vah­vuu­tensa, joi­hin kan­nat­taa päi­vä­ko­dissa kiin­nit­tää huo­miota, Lehti täh­den­tää.

Jos päi­vä­ko­dissa herää huolta maa­han­muut­ta­ja­lap­sen yli­vilk­kau­desta tai kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sista, kan­nat­taa asia ottaa puheeksi per­heen kanssa. On hyö­dyl­listä kuulla van­hem­pien näke­myk­siä lap­sen käy­tök­sestä eri ympä­ris­töissä ja yrit­tää saada käsi­tys per­heen elä­män­ti­lan­teesta. Levot­to­muu­den takana voi olla ADHD:n sijaan tai sen lisäksi muita teki­jöitä, jotka aiheut­ta­vat lap­sessa tie­tyn­laista käy­töstä.

− Toi­saalta tut­ki­muk­siin ohjaa­mista ei kan­nata lykätä, jos ne koe­taan tar­peel­li­siksi. Mitä aikai­sem­min lapsi pää­see tuen pii­riin, sitä parem­min häntä voi­daan aut­taa.

Osa isoa tutkimusta

Maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten las­ten ADHD-tut­ki­mus on osa Turun yli­opis­ton Las­tenp­sy­kiat­rian tut­ki­mus­kes­kuk­sen tut­ki­muk­sia, joissa sel­vi­te­tään eri neu­rop­sy­kiat­ris­ten häi­riöi­den var­hai­sia ris­ki­te­ki­jöitä.

ADHD-diag­noo­sit sel­vi­tet­tiin rekis­te­reistä, mikä tar­koit­taa, ettei las­ten sai­raus­ker­to­muk­sia luettu eikä lap­sia tavattu kas­vo­tus­ten. Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten teh­dyn autis­mi­tut­ki­muk­sen tulos oli saman­suun­tai­nen ADHD-tut­ki­muk­sen kanssa: autis­mia oli enem­män maa­han­muut­ta­jien lap­silla kuin kan­ta­väes­tön lap­silla.

Mah­dol­li­siksi syiksi arvel­laan samoja kuin ADHD:n koh­dalla: geneet­ti­siä teki­jöitä, ympä­ris­tö­te­ki­jöitä tai pal­ve­lu­jär­jes­tel­mään liit­ty­viä syitä.

− Toi­saalta autis­min osa-aluetta Asper­ge­rin oireyh­ty­mää maa­han­muut­ta­jien lap­silla on vähem­män kuin kan­ta­suo­ma­lais­ten lap­silla, tut­kija Venla Lehti Turun yli­opis­tosta sanoo.

Avoi­meksi kysy­myk­seksi jää, eikö heillä ole Asper­ge­rin oireyh­ty­mää vai jääkö se syystä tai toi­sesta tun­nis­ta­matta.

Marianna Laiho