”Pelko. Viha. Katkeruus.” Näin alkaa erään rikos- ja päihdetaustaisen kokemusasian­tuntijan tarina. Tarina on yksi monista, joita olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla. Vaikka jokaisen tarina on omanlaisensa, useimpia yhdistää yksi asia. Pelko.

 

 

Pelko syt­tyy ihmiseen usein jo lap­su­udessa. Koti on tur­va­ton, koulu­maail­­ma tun­tuu vihamieliseltä, ystävyys­suh­teet eivät raken­nu. Ihmistä kalvaa jatku­va väärän­laisu­u­den tunne, ettei kuu­lu joukkoon eikä hyväksytä sel­l­aise­na kuin on. Se syn­nyt­tää tyhjyy­den, jon­ka täyt­tämi­nen ylit­tää muut tarpeet.

Päi­h­teet saa­vat tun­temaan yhteenku­u­lu­vu­ut­ta ja anta­vat koke­muk­sen siitä, että uskaltaa olla oma itsen­sä. Rikol­lisu­us on vält­tämätön­tä, jot­ta selviy­tyy ja pelko pysyy pois­sa. Väki­val­ta siirtää pelon ulkop­uolelle – nyt min­ua pelätään. Ajaudu­taan kujan­juok­su­un kohti vääjäämätön­tä. Lop­ul­ta ihmi­nen havah­tuu siihen, ettei voi luot­taa enää kehenkään, kun päi­hde- ja rikosken­tän ystävyy­det perus­tu­vat vain hyö­dyn tavoit­telu­un. Velka­kierre syve­nee ja saa tekemään kauhei­ta asioi­ta. Tässä epä­toivon het­kessä vai­h­toe­hto­ja on kuitenkin vain yksi.

Vuo­den aikana olen tavan­nut kym­meniä ihmisiä, jot­ka ovat pystyneet muu­tok­seen. On koh­dat­tu poh­ja ja omat vai­h­toe­hdot, jot­ka useil­la ovat olleet joko hau­ta tai yri­tys vielä ker­ran muut­taa toiv­ot­toma­l­ta näyt­tävä tilanne. Nyt he ker­to­vat tari­naansa toisille: he halu­a­vat olla tuke­na vaa’ankielihetkellä, val­is­taa, jot­ta kaikkien ei tarvit­sisi kulkea samaa tietä, rikas­taa ammat­ti­lais­ten työtä, jot­ta näk­isimme mah­dol­lisuuk­sia sil­loin kun ihmi­nen itse on jo luovut­tanut, näk­isimme ihmisen ongelmien takana.

Toisen koke­musasiantun­ti­jan ker­to­mus päät­tyy sanoi­hin: ”San­o­taan, että ihmeitä tapah­tuu. Mus­ta tun­tuu, että mä oon yks ihme.”

Tiina Takkunen
ohjaa­ja, KEIJO (ESR-han­ke)
Valo-Val­men­nusy­hdis­tys ry