”Pelko. Viha. Katkeruus.” Näin alkaa erään rikos- ja päihdetaustaisen kokemusasian­tuntijan tarina. Tarina on yksi monista, joita olen saanut viimeisen vuoden aikana kuulla. Vaikka jokaisen tarina on omanlaisensa, useimpia yhdistää yksi asia. Pelko.

 

 

Pelko syt­tyy ihmi­seen usein jo lap­suu­dessa. Koti on tur­va­ton, koulu­maail­­ma tun­tuu viha­mie­li­seltä, ystä­vyys­suh­teet eivät rakennu. Ihmistä kal­vaa jat­kuva vää­rän­lai­suu­den tunne, ettei kuulu jouk­koon eikä hyväk­sytä sel­lai­sena kuin on. Se syn­nyt­tää tyh­jyy­den, jonka täyt­tä­mi­nen ylit­tää muut tar­peet.

Päih­teet saa­vat tun­te­maan yhteen­kuu­lu­vuutta ja anta­vat koke­muk­sen siitä, että uskal­taa olla oma itsensä. Rikol­li­suus on vält­tä­mä­töntä, jotta sel­viy­tyy ja pelko pysyy poissa. Väki­valta siir­tää pelon ulko­puo­lelle – nyt minua pelä­tään. Ajau­du­taan kujan­juok­suun kohti vää­jää­mä­töntä. Lopulta ihmi­nen havah­tuu sii­hen, ettei voi luot­taa enää kehen­kään, kun päihde- ja rikos­ken­tän ystä­vyy­det perus­tu­vat vain hyö­dyn tavoit­te­luun. Vel­ka­kierre syve­nee ja saa teke­mään kau­heita asioita. Tässä epä­toi­von het­kessä vaih­toeh­toja on kui­ten­kin vain yksi.

Vuo­den aikana olen tavan­nut kym­me­niä ihmi­siä, jotka ovat pys­ty­neet muu­tok­seen. On koh­dattu pohja ja omat vaih­toeh­dot, jotka useilla ovat olleet joko hauta tai yri­tys vielä ker­ran muut­taa toi­vot­to­malta näyt­tävä tilanne. Nyt he ker­to­vat tari­naansa toi­sille: he halua­vat olla tukena vaa’ankielihetkellä, valis­taa, jotta kaik­kien ei tar­vit­sisi kul­kea samaa tietä, rikas­taa ammat­ti­lais­ten työtä, jotta näki­simme mah­dol­li­suuk­sia sil­loin kun ihmi­nen itse on jo luo­vut­ta­nut, näki­simme ihmi­sen ongel­mien takana.

Toi­sen koke­mus­asian­tun­ti­jan ker­to­mus päät­tyy sanoi­hin: ”Sano­taan, että ihmeitä tapah­tuu. Musta tun­tuu, että mä oon yks ihme.”

Tiina Tak­ku­nen
ohjaaja, KEIJO (ESR-hanke)
Valo-Val­men­nusyh­dis­tys ry