Aikakausle­hden toimit­ta­ja pyysi sosi­aal­i­työn­tek­i­jöiltä ker­to­muk­sia toimeen­tu­lotuen väärinkäytöstä ja yhteiskun­nan tuen varaan heit­täy­tymis­es­tä. Reak­tio työn­tek­i­jöi­den joukos­sa oli varsin tor­ju­va, sil­lä pyyn­töä pidet­ti­in asen­teel­lise­na.

Uskoa hyvinvointivaltion oikeutukseen horjutetaan.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma. Kuva: Jyr­ki Komu­lainen

Media nos­tat­taa aika ajoin kohua sosi­aal­i­tu­ista. Samaa tekevät poli­itikot vaalien alla. Todel­lis­ten ongelmien esi­in nos­tamisel­la ei ole niin väliä, kun­han saadaan klikkauk­sia. Usko­mat­to­mia väit­teitä perustel­laan sil­lä, että ”näin tämä koetaan”. Ikään kuin koke­mus olisi fak­tan veroinen argu­ment­ti.

Yhteiskun­nal­lisen keskustelun ilmapi­iri viile­nee. Hal­li­tus laatii leikkaus­lis­to­jaan, ja niille haetaan oikeu­tus­ta syyt­tämäl­lä köy­hiä köy­hyy­destä, työt­tömiä työt­tömyy­destä, sairai­ta sairas­tu­mis­es­ta. Työt­tömiä kurite­taan ja etu­ja leikataan.

Huonok­si todet­tu­jen kep­pi­en varas­tos­ta on kaivet­tu myös asumisen omavas­tuu, joka toimeen­tu­lo­tukea saavien olisi kus­tan­net­ta­va toimeen­tu­lotues­taan. Perustelu­na van­ha usko­mus, että näin vähä­varaiset hakeu­tu­vat halvem­pi­in asun­toi­hin. Edelli­nen kokeilu jo osoit­ti, että näin vain kur­jis­tet­ti­in toimeen­tu­lotuel­la elävien elämää. Halvem­pia asun­to­ja ei ole.

Ilmapi­irin kyl­men­tämiseen kor­ten­sa kan­ta­vat jo filosofitkin. Kir­jail­i­ja Jari Ehrn­rooth esit­tää juuri ilmestyneessä kir­jas­saan, ettei yhteiskun­nan tehtävä ole kan­taa huol­ta ihmis­ten hyv­in­voin­nista ja ter­vey­destä, vaan ihmis­ten on itse kan­net­ta­va vas­tuu itses­tään. Tämänkaltaiset kir­joituk­set anta­vat tukea kovalle leikkaus­poli­ti­ikalle ja pyrkivät perustele­maan hyv­in­voin­ti­val­tion purkamisen oikeak­si.

Nyt tarvi­taan sosi­aalialan ammat­ti­lais­ten vastapuhet­ta. Puheen­vuoro­ja kan­nat­taa rak­en­taa yhdessä asi­akkaiden ja kansalais­ten kanssa. Suo­ma­laiset tuke­vat vielä hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus­ta ja ovat valmi­it mak­samaan vero­ja enem­män, jos saa­vat var­muu­den, että palve­lut toimi­vat eikä apua tarvit­se­vaa jätetä heit­teille. Pide­tään huol­ta, että näin on jatkos­sakin.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma