Meillä on lupa olla lie­keissä työs­tämme”, tokaisi sosi­aa­li­työn­te­kijä Talen­tian vai­kut­ta­mi­sil­lan päät­teeksi. Useampi sosi­aa­lia­lan työn­te­kijä jakoi illan kes­kus­te­luissa koke­muk­si­aan työstä innos­tu­mi­sesta.

He ovat olleet äärim­mäi­sen innois­saan, toh­keis­saan ja täpi­nöis­sään onnis­tu­mi­sista, kehit­tä­mi­sestä sekä uuden luo­mi­sesta. Vali­tet­ta­vasti heillä oli koke­muk­sia myös innos­tuk­sen latis­ta­jista. Innos­tuk­sen latis­ta­jat ovat kuin Harry Pot­ter ‑kir­jo­jen ankeut­ta­jat. He onnis­tu­vat muu­ta­malla osu­valla kom­men­til­laan pois­ta­maan innos­tuk­sesta sen terä­vim­män kär­jen.

Vaikka sosi­aa­lia­lalla työs­ken­nel­lään elä­män ras­kai­den ja vai­kei­den ilmiöi­den parissa, jokai­sella on lupa olla lie­keissä, innos­tu­neita omasta työs­tään ja näyt­tää se muille.

Innostujat keksivät usein uutta, innovoivat. He ovat niitä, jotka vievät työyhteisöä eteenpäin myönteisellä vireellä.

Innos­tu­jien tuot­ta­maa nos­tetta tulisi arvos­taa, arvos­te­lun sijasta. Kol­le­goi­den arvos­tus, kan­nus­ta­mi­nen ja yhdessä teke­mi­nen luo­vat me-hen­keä, joka vauh­dit­taa koko työyh­tei­sön hyvin­voin­nin kas­vua. Innos­tu­mista tar­vi­taan, sillä se tuot­taa aktii­vista toi­min­taa.

Ankeut­ta­jan roo­lin ottaa usein sel­lai­nen hen­kilö, joka on itse pas­sii­vi­nen työn kehit­tä­mi­sen suh­teen. Pas­si­voi­tu­nut sosi­aa­lia­lan työn­te­kijä on toi­mis­toi­tu­nut.

Toi­mis­tou­tu­neelta sur­kas­tuu taito innos­tua, inno­voida ja vai­kut­taa asioi­hin. Hän on pas­sii­vi­nen ja kyy­nis­ty­nyt, tekee vält­tä­mät­tö­mät rutii­nit, eikä näe niille vaih­toeh­toi­sia toi­min­ta­ta­poja.

Sosi­aa­lia­lan työn­te­ki­jät tun­te­vat asia­kas­työn kautta sosi­aa­li­sen pas­si­voi­tu­mi­sen ris­kit parem­min kuin kukaan muu. Toi­mis­toi­tu­mi­sen leviä­mi­nen on vaka­vasti otet­tava uhka sosi­aa­lia­lan työyh­tei­söissä. Toi­mis­toi­tu­neet ovat työn teke­mi­sen ja joh­ta­mi­sen pas­sii­vi­sia koh­teita, eivät aktii­vi­sia, itse­näi­sesti ajat­te­le­via toi­mi­joita.

Toi­mis­toi­tu­nut kokee toi­sen aktii­vi­suu­den ja innok­kuu­den uhkana, sillä työn kehit­tä­mi­nen edel­lyt­tää lopulta jon­kin­laista osal­li­suutta myös häneltä. Työs­ken­tely-ympä­ristö ei suin­kaan aina aja hen­ki­löä toi­mis­toi­tu­mi­seen, vaan se voi olla myös oma valinta tai tila, johon on pää­dytty, vaik­kapa uupu­mi­sen vuoksi.

Toi­mis­toi­tu­nut ei kykene raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön ja vai­kut­ta­mi­seen, sillä ne edel­lyt­tä­vät mie­li­ku­vi­tusta, innos­tu­mista tai oma-aloit­teista aktii­vi­suutta. Työyh­tei­sö­jen tulisi tun­nis­taa toi­mis­toi­tu­mi­sen vaa­rat ja antaa riit­tä­västi val­taa toteut­taa aktii­vista vai­kut­ta­mista.

Kaikki eivät voi olla innos­tu­jia ja työyh­tei­sössä tar­vi­taan monen­lai­sia vipel­tä­jiä. Siitä huo­li­matta kenel­lä­kään ei ole lupaa tap­paa toi­sen innos­tusta.

Ensi ker­ralla kun koh­taat työs­tään innos­tu­jan, koeta toi­mia seu­raa­valla tavalla: vedä hymy naa­mal­lesi ja sano ystä­väl­li­sesti tai­ka­sa­nat ”Kii­tos kun innos­tat meitä kaik­kia. Miten voi­sin olla mukana edis­tä­mässä asiaa?”