Meillä on lupa olla liekeissä työstämme”, tokaisi sosiaa­li­työn­tekijä Talentian vaikut­ta­mi­sillan päätteeksi. Useampi sosiaa­lialan työntekijä jakoi illan keskus­te­luissa kokemuk­siaan työstä innostumisesta.

He ovat olleet äärim­mäisen innoissaan, tohkeissaan ja täpinöissään onnis­tu­mi­sista, kehit­tä­mi­sestä sekä uuden luomi­sesta. Valitet­ta­vasti heillä oli kokemuksia myös innos­tuksen latis­ta­jista. Innos­tuksen latis­tajat ovat kuin Harry Potter -kirjojen ankeut­tajat. He onnis­tuvat muuta­malla osuvalla kommen­tillaan poistamaan innos­tuk­sesta sen terävimmän kärjen.

Vaikka sosiaa­lia­lalla työsken­nellään elämän raskaiden ja vaikeiden ilmiöiden parissa, jokai­sella on lupa olla liekeissä, innos­tu­neita omasta työstään ja näyttää se muille.

Innostujat keksivät usein uutta, innovoivat. He ovat niitä, jotka vievät työyhteisöä eteenpäin myönteisellä vireellä.

Innos­tujien tuottamaa nostetta tulisi arvostaa, arvos­telun sijasta. Kolle­goiden arvostus, kannus­ta­minen ja yhdessä tekeminen luovat me-henkeä, joka vauhdittaa koko työyh­teisön hyvin­voinnin kasvua. Innos­tu­mista tarvitaan, sillä se tuottaa aktii­vista toimintaa.

Ankeut­tajan roolin ottaa usein sellainen henkilö, joka on itse passii­vinen työn kehit­tä­misen suhteen. Passi­voi­tunut sosiaa­lialan työntekijä on toimistoitunut.

Toimis­tou­tu­neelta surkastuu taito innostua, innovoida ja vaikuttaa asioihin. Hän on passii­vinen ja kyynis­tynyt, tekee välttä­mät­tömät rutiinit, eikä näe niille vaihtoeh­toisia toimintatapoja.

Sosiaa­lialan työnte­kijät tuntevat asiakastyön kautta sosiaa­lisen passi­voi­tu­misen riskit paremmin kuin kukaan muu. Toimis­toi­tu­misen leviä­minen on vakavasti otettava uhka sosiaa­lialan työyh­tei­söissä. Toimis­toi­tuneet ovat työn tekemisen ja johta­misen passii­visia kohteita, eivät aktii­visia, itsenäi­sesti ajatte­levia toimijoita.

Toimis­toi­tunut kokee toisen aktii­vi­suuden ja innok­kuuden uhkana, sillä työn kehit­tä­minen edellyttää lopulta jonkin­laista osalli­suutta myös häneltä. Työskentely-ympäristö ei suinkaan aina aja henkilöä toimis­toi­tu­miseen, vaan se voi olla myös oma valinta tai tila, johon on päädytty, vaikkapa uupumisen vuoksi.

Toimis­toi­tunut ei kykene raken­teel­liseen sosiaa­li­työhön ja vaikut­ta­miseen, sillä ne edellyt­tävät mieli­ku­vi­tusta, innos­tu­mista tai oma-aloit­teista aktii­vi­suutta. Työyh­tei­söjen tulisi tunnistaa toimis­toi­tu­misen vaarat ja antaa riittä­västi valtaa toteuttaa aktii­vista vaikuttamista.

Kaikki eivät voi olla innos­tujia ja työyh­tei­sössä tarvitaan monen­laisia vipel­täjiä. Siitä huoli­matta kenel­läkään ei ole lupaa tappaa toisen innostusta.

Ensi kerralla kun kohtaat työstään innos­tujan, koeta toimia seuraa­valla tavalla: vedä hymy naamallesi ja sano ystäväl­li­sesti taika­sanat ”Kiitos kun innostat meitä kaikkia. Miten voisin olla mukana edistä­mässä asiaa?”