Meil­lä on lupa olla liekeis­sä työstämme”, tokaisi sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Tal­ent­ian vaikut­tamisil­lan päät­teek­si. Use­ampi sosi­aalialan työn­tek­i­jä jakoi illan keskusteluis­sa koke­muk­si­aan työstä innos­tu­mis­es­ta.

He ovat olleet äärim­mäisen innois­saan, tohkeis­saan ja täpinöis­sään onnis­tu­mi­sista, kehit­tämis­es­tä sekä uuden luomis­es­ta. Valitet­tavasti heil­lä oli koke­muk­sia myös innos­tuk­sen latis­ta­jista. Innos­tuk­sen latis­ta­jat ovat kuin Har­ry Pot­ter ‑kir­jo­jen ankeut­ta­jat. He onnis­tu­vat muu­ta­mal­la osu­val­la kom­men­til­laan pois­ta­maan innos­tuk­ses­ta sen terävim­män kär­jen.

Vaik­ka sosi­aalialal­la työsken­nel­lään elämän raskaiden ja vaikei­den ilmiöi­den paris­sa, jokaisel­la on lupa olla liekeis­sä, innos­tunei­ta omas­ta työstään ja näyt­tää se muille.

Innostujat keksivät usein uutta, innovoivat. He ovat niitä, jotka vievät työyhteisöä eteenpäin myönteisellä vireellä.

Innos­tu­jien tuot­ta­maa nos­tet­ta tulisi arvostaa, arvostelun sijas­ta. Kol­le­goiden arvos­tus, kan­nus­t­a­mi­nen ja yhdessä tekem­i­nen luo­vat me-henkeä, joka vauhdit­taa koko työy­hteisön hyv­in­voin­nin kasvua. Innos­tu­mista tarvi­taan, sil­lä se tuot­taa akti­ivista toim­intaa.

Ankeut­ta­jan roolin ottaa usein sel­l­ainen henkilö, joka on itse pas­si­ivi­nen työn kehit­tämisen suh­teen. Pas­sivoitunut sosi­aalialan työn­tek­i­jä on toimis­toitunut.

Toimistoutuneelta surkas­tuu taito innos­tua, innovoi­da ja vaikut­taa asioi­hin. Hän on pas­si­ivi­nen ja kyynistynyt, tekee vält­tämät­tömät ruti­init, eikä näe niille vai­h­toe­htoisia toim­intat­apo­ja.

Sosi­aalialan työn­tek­i­jät tun­te­vat asi­akastyön kaut­ta sosi­aalisen pas­sivoitu­misen riskit parem­min kuin kukaan muu. Toimis­toi­tu­misen lev­iämi­nen on vakavasti otet­ta­va uhka sosi­aalialan työy­hteisöis­sä. Toimis­toituneet ovat työn tekemisen ja johtamisen pas­si­ivisia kohtei­ta, eivät akti­ivisia, itsenäis­es­ti ajat­tele­via toim­i­joi­ta.

Toimis­toitunut kokee toisen akti­ivi­su­u­den ja innokku­u­den uhkana, sil­lä työn kehit­tämi­nen edel­lyt­tää lop­ul­ta jonkin­laista osal­lisu­ut­ta myös häneltä. Työsken­te­ly-ympäristö ei suinkaan aina aja henkilöä toimis­toi­tu­miseen, vaan se voi olla myös oma val­in­ta tai tila, johon on päädyt­ty, vaikka­pa uupumisen vuok­si.

Toimis­toitunut ei kykene rak­en­teel­liseen sosi­aal­i­työhön ja vaikut­tamiseen, sil­lä ne edel­lyt­tävät mieliku­vi­tus­ta, innos­tu­mista tai oma-aloit­teista akti­ivi­su­ut­ta. Työy­hteisö­jen tulisi tun­nistaa toimis­toi­tu­misen vaarat ja antaa riit­tävästi val­taa toteut­taa akti­ivista vaikut­tamista.

Kaik­ki eivät voi olla innos­tu­jia ja työy­hteisössä tarvi­taan mon­en­laisia vipeltäjiä. Siitä huoli­mat­ta kenel­läkään ei ole lupaa tap­paa toisen innos­tus­ta.

Ensi ker­ral­la kun kohtaat työstään innos­tu­jan, koeta toimia seu­raaval­la taval­la: vedä hymy naa­malle­si ja sano ystäväl­lis­es­ti taikasanat ”Kiitos kun inno­s­tat meitä kaikkia. Miten voisin olla mukana edis­tämässä asi­aa?”