Tero Ristimäki jättää uuden ajan kynnyksellä olevan ammattijärjestön luottavaisena ja hyvillä mielin. On omaehtoisen elämän aika.

 

 

Tero Ristimäki leik­kii aja­tuk­sella, miltä tun­tuu herätä mar­ras­kuun 22. päi­vän aamuun, kun Talentialle on valittu uusi puheen­joh­taja. Onko olo kevyt puheen­joh­ta­ja­vas­tuun hel­li­tet­tyä? Jysähtääkö totaa­li­nen väsy­mys? Tuntuuko tyhjältä?

Takana on 23 vuo­den työ­ura Talentiassa, siitä 12 vuotta puheenjohtajana.

– Tein hyvissä ajoin rat­kai­sun, etten pyri nel­jän­nelle puheen­joh­ta­ja­kau­delle. Syitä oli pari­kin. Ensinnäkin se, että vuo­den 2008 puheen­joh­ta­ja­vaa­lissa aset­ta­mani tavoit­teet ovat toteu­tu­neet: sosi­aa­lia­lan ammat­ti­hen­ki­lö­laki on voi­massa, Talentiassa on yli 25 000 jäsentä ja Talentialla paikka jäsen­ten työ­eh­to­so­pi­muk­sia käsit­te­le­vissä neu­vot­te­lu­pöy­dissä, Ristimäki summaa.

– Toisaalta aika ja toi­min­taym­pä­ristö ovat muut­tu­neet, ja nyt on aika uusille aja­tuk­sille. Koen, että olen oman osani tehnyt.

Monipolvinen järjestöura valmisteli puheenjohtajan tehtävään

Jyväskylän yli­opis­tossa yhteis­kun­ta­tie­tei­den mais­te­riksi opis­kel­lut Tero Ristimäki liit­tyi Sosiaalityöntekijäin Liiton jäse­neksi 1980-luvun lopulla olles­saan Ranuan kun­nan sosi­aa­li­joh­ta­jana. Lapin yhdis­tys oli ensim­mäi­nen alue­jär­jestö ja Sosiaalijohto ry ensim­mäi­nen amma­til­li­nen yhdis­tys, johon Ristimäki tutus­tui. Alueyhdistys vaih­tui Pirkanmaaksi, kun Ristimäki siir­tyi vuonna 1993 Mäntän sosiaalijohtajaksi.

Edunvalvontatyössä ei ole pikavoittoja.

Järjestötehtävät tuli­vat tutuiksi Sosiaalijohto ry:ssä, jossa hän ehti toi­mia tilin­tar­kas­ta­jana, rahas­ton­hoi­ta­jana, sih­tee­rinä ja puheen­joh­ta­jana. Tero Ristimäki myös edusti Sosiaalijohto ry:tä Sosiaalityöntekijäin Liiton vii­mei­sessä vuonna 1995 Dipolissa pide­tyssä liit­to­ko­kouk­sessa, jossa sään­nöt muut­tui­vat radi­kaa­listi, kun siir­ryt­tiin suo­raan jäsen­vaa­liin jär­jes­tön ylintä päät­tä­vää elintä, liit­to­val­tuus­toa, valitessa.

Aktiivinen sosi­aa­li­joh­taja oli pantu mer­kille, ja keväällä 1997 sil­loi­nen lii­ton puheen­joh­taja Eila Malmström pyysi Tero Ristimäkeä töi­hin lii­ton toi­mis­toon vuo­den pitui­seen projektiin.

Aulikki Kananojan sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riölle tekemä sel­vi­tys­hen­ki­lö­ra­portti Murros on mah­dol­li­suus oli juuri val­mis­tu­nut. Kyseessä oli mer­kit­tävä suun­ni­telma sosi­aa­li­huol­lon ja sosi­aa­li­työn kehit­tä­mi­seksi. Ammattijärjestö halusi Ristimäen val­mis­te­le­maan jär­jes­tön lin­jauk­sia ja vai­kut­ta­mis­työtä rapor­tissa esi­tet­ty­jen avaus­ten suhteen.

Projektivuoden jäl­keen Tero Ristimäki pal­kat­tiin lii­ton kehit­tä­mis­pääl­li­köksi, jonka teh­tä­viin kuu­lui yhteis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­mi­nen ja poliit­ti­nen lob­baus, eri­tyi­sesti kel­poi­suus­la­kiin vai­kut­ta­mi­nen ja ammat­ti­hen­ki­lö­lain pohjustaminen.

– Olin myös puheen­joh­ta­jan kakkonen.

Vuonna 2008 Tero Ristimäki valit­tiin Talentian puheenjohtajaksi.

Kriisejä ja huippuhetkiä

Keväällä 2015 Tero Ristimäki istui edus­kun­nan istun­to­sa­lin leh­te­rillä kuun­te­le­massa ammat­ti­hen­ki­lö­lain kol­matta ja vii­meistä käsit­te­lyä. Kun puhe­mie­hen nuija kopahti mer­kiksi lain hyväk­sy­mi­sestä, pois­tui kau­pun­gille onnel­li­nen mies.

– Taisin kor­kata picco­lo­pul­lon kuohuvaa.

Tuo päivä on jää­nyt Ristimäen muis­toi­hin uran huip­pu­het­kenä, vuo­si­kym­men­ten työn tuloksena.

Luottamusta rakennetaan joka päivä.

Katsoessaan nyt puheen­joh­ta­ja­kaut­taan Tero Ristimäki toteaa joh­ta­neensa kah­den krii­sin välissä.

– Kun aloi­tin, alkoi finans­si­kriisi ja lopet­taes­sani on meneil­lään koro­na­vi­ruk­sen aiheut­tama kriisi, jonka kaik­kia vai­ku­tuk­sia emme vielä tiedä.

Kriiseillä on kui­ten­kin yhtä­läi­siä vai­ku­tuk­sia Talentian jäse­niin: työ­määrä kas­vaa ja samalla kun­ta­ta­lou­den vai­keu­det uhkaa­vat oikeutta ja mah­dol­li­suuk­sia tehdä työtä. Ammattijärjestöä tar­vi­taan puo­lus­ta­maan jäseniään.

– Vuosina 2008–2009 monella paik­ka­kun­nalla saa­tiin tais­te­le­malla jäse­niä pois lomau­tus­ten piiristä.

Väliin on osu­nut suu­rem­pia ja pie­nem­piä onnis­tu­mi­sen het­kiä. Luottamusmiesten ja Talentian asian­tun­ti­joi­den työllä jäse­nille voi­te­tut jutut ja onnis­tu­mi­set lain­sää­dän­töön vai­kut­ta­mi­sessa kuu­lu­vat näihin.

– Sote-sopi­muk­sen vääntö viime kesänä tuotti hyvän poh­jan tule­viin neu­vot­te­lui­hin, Ristimäki muistuttaa.

– Pikavoittoja edun­val­von­ta­työssä ei kovin­kaan usein tule. Tarvitaan mää­rä­tie­toista ja pit­kä­jän­teistä vaikuttamistyötä.

Työ tehdään yhdessä, mutta puheen johtajan vastuu on jakamaton

Mistä puheen­joh­taja saa voi­maa yksi­näi­seen työ­hönsä? Ensimmäisenä Ristimäki mai­nit­see per­heen tuen.

– Ilman per­heen hyväk­syn­tää ja tukea ei puheen­joh­ta­jan hen­ki­sesti ja fyy­si­sesti ras­kasta työtä jaksa hoitaa.

Hän ei kui­ten­kaan jaa käsi­tystä puheen­joh­ta­jan työn yksinäisyydestä.

Ilman kritiikkiä ei ole kehitystä.

– Työ ei ole yksi­näistä, vaan se on koko ajan vuo­ro­vai­ku­tusta ihmis­ten kanssa. Mutta puheen­joh­ta­jan vas­tuu on jaka­ma­ton. Se on kan­net­tava yksin, Ristimäki pai­not­taa ja antaa esi­mer­kiksi työ­eh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lut. Neuvottelujohtajalla on Talentian hal­li­tuk­sen aset­ta­mat tavoit­teet ja man­daatti neu­vo­tella. Kun neu­vot­te­lu­joh­taja ilmoit­taa puheen­joh­ta­jalle sopi­muk­sen alka­van olla val­mis, käy­dään kes­kus­telu sopi­muk­sen sig­nee­raa­mi­sesta. Jos pää­dy­tään sig­nee­raa­maan, päät­tyy neu­vot­te­lu­joh­ta­jan vas­tuu sii­hen. Puheenjohtaja kan­taa hal­li­tuk­sensa edessä vas­tuun neu­vot­te­lu­tu­lok­sesta ja hal­li­tus päät­tää lopulta hyväk­syykö se sopimuksen.

– Minulla on vahva sisäi­nen moti­vaa­tio, josta olen saa­nut voi­maa. Se myös aut­taa, että puheen­joh­ta­jana on mah­dol­li­suus oman työn hallintaan.

– Ja onhan tämä teh­tävä anta­nut mel­koi­sen näkö­ala­pai­kan yhteis­kun­nal­li­seen pää­tök­sen­te­koon ja ajan ilmiöihin.

Asiallisuus ja hyvä tahto vievät eteenpäin

Tero Ristimäen mie­lestä puheen­joh­ta­jan työssä on kyse luot­ta­muk­sesta. Sitä tar­vi­taan suh­teessa jäse­nis­töön, työ­mark­kin­ajoh­ta­jiin, poliit­ti­siin päät­tä­jiin ja mediaan.

Ristimäki koros­taa, että luot­ta­musta pitää raken­taa joka päivä. Hän ei ole las­ke­nut mat­ka­päi­vi­ään, mutta vakuut­taa kul­ke­neensa ken­tällä ja yhdis­tys­ten tilai­suuk­sissa pal­jon. Matkoilla hän on tavan­nut aina myös työ­nan­ta­jien edus­ta­jia ja maa­kun­tien mediaa.

– Alueellinen näky­vyys on tär­keää ja nyky­ään on oltava aktii­vi­nen myös sosi­aa­li­sessa mediassa.

– Luottamus myös pal­kit­see ja antaa voimaa.

Tero Ristimäki on aina usko­nut asial­li­suu­teen asioi­den hoidossa.

– Tiukkoja vään­töjä on ollut, mutta suh­teet työ­mark­kin­ajoh­ta­jiin ovat asial­li­set ja kol­le­gi­aa­li­set, hän vakuuttaa.

Puheenjohtaja tar­vit­see laa­joja ver­kos­toja, ja niitä itse puo­lue­po­liit­ti­sesti sitou­tu­ma­ton Tero Ristimäki on luo­nut uutterasti.

– Puoluepolitiikassa on omat peli­sään­nöt ja pitää muis­taa, että tämän päi­vän hal­li­tus­puo­lu­eet saat­ta­vat huo­menna olla oppo­si­tio­puo­lueita. Tärkeintä on tehdä päät­tä­jille Talentian tavoit­teet tun­ne­tuksi ja viedä niitä eteenpäin.

– Usein olemme myös voi­neet tar­jota omaa asian­tun­te­mus­tamme puo­lueille, Ristimäki lisää.

Oman jär­jes­tön hal­lin­nossa Tero Ristimäki on ollut sovit­te­leva ja rakentava.

– Olen voi­nut jos­kus kävellä puhu­ja­ko­rok­keelle ehdot­ta­maan, että las­ke­taan vähän tun­ne­ta­soa tai vetä­nyt ris­ti­rii­toja aiheut­ta­neen esi­tyk­sen jat­ko­val­mis­te­luun ennem­min kuin että olisi jat­kettu rii­te­lyä, hän muistelee.

– Talentiassa on käsi­telty asioita avoi­mesti ja kes­kus­tel­len, eikä jär­jes­tön sisällä ole oppo­si­tio­po­li­tiik­kaa, Ristimäki uskoo.

Kritiikkiin Ristimäki suh­tau­tuu myön­tei­sesti, eikä pahoita miel­tään, vaikka tote­aa­kin, että jos­kus ver­tai­lu­koh­dat voi­tai­siin valita parem­min suhteuttaen.

– Kriittinen kes­kus­telu on kehi­tyk­sen hyväk­sy­mistä. Kaikki asiat eivät ole kun­nossa ja tätä lii­ket­tä­hän tar­vi­taan asioi­den korjaamiseen.

– Osa kri­tii­kistä on sel­laista, johon voi sel­keästi vas­tata. Osa on perus­tel­tua, ja se pitää ottaa käsit­te­lyyn ja kään­tää uusiksi ratkaisuiksi.

Ristimäki toteaa, että on pal­jon myös kiit­tä­vää palau­tetta, jossa tode­taan jär­jes­tön men­neen eteen­päin ja toi­min­nan parantuneen.

– Nykytilanteen taus­talla on pal­jon teh­tyä työtä ja onnis­tu­mi­sia, hän muistuttaa.

Omaa aikaa

Entä mar­ras­kuun 22. päi­vän jälkeen?

– Ensimmäisenä uskon arjen jäsen­ty­vän uudel­leen. Jatkuva hek­ti­syys ja paine vaih­tuu omaeh­toi­seen teke­mi­seen. On aikaa rak­kaille har­ras­tuk­sille kuten lii­kun­nalle vael­lus­po­luilla. Aikaa on myös per­heen aska­reille ja ajalle omien las­ten per­hei­den ja nel­jän lap­sen­lap­sen kanssa.

Tero Ristimäki osal­lis­tuu myös oman äitinsä ja anop­pinsa asioi­den hoi­toon ja auttamiseen.

– Jos voin tehdä van­hem­piemme hyvän van­huu­den eteen jota­kin, niin sitä pidän arvokkaana.

Uutta työtä tai uraa Tero Ristimäellä ei ole suun­ni­tel­missa, mutta yhteis­kun­nal­li­sesta vai­kut­ta­mi­sesta hän tus­kin pää­see tai edes haluaa päästä eroon.

Kristiina Koskiluoma