Luontolähtöisten menetelmien vaikuttavuus syntyy kokonaisuudesta

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on meneillään Naturetools-tutkimus, jossa luontolähtöisen toiminnan vaikuttavuutta tarkastellaan vertailemalla toimintamalleja ja käsittelemällä ammatillista kokemustietoa.

Kuopion aikuissosiaalityö sai äskettäin käyttöönsä sosiaalisen kuntouksen tiloja ja toimintamahdollisuuksia läheiseltä Kehvonpellon maatilalta. Lahden Sininauha käyttää luontolähtöisiä keinoja pitkään työttöminä olleiden miesten tukemisessa. Tampereen Etappi ry:ssä luontotoiminnan menetelmät ovat olleet jo pitkään käytössä nuorten parissa. Sotkamossa on puolestaan kokeilussa luontosetelien kautta tarjottava varhaisen vaiheen tuki lapsille ja nuorille.

Luontosetelien myötä on Sotkamossa voitu lisätä varhaisen tuen tarjontaa lapsille ja nuorille. Oheinen hevosenhoitohetki on osa Luontohyvinvointikeskus Tyynelän toimintaa.

Luonto- ja eläinavusteisuuteen liittyviä mahdollisuuksia on otettu käyttöön useilla paikkakunnilla ja monien sote-ammattien piirissä. Samalla nousee esille kysymys siitä, onko menetelmien vaikuttavuudesta jo olemassa riittävää tutkimusnäyttöä.

Mitä vaikuttavuudesta tiedetään?

Tutkimustyötä näiden aiheiden parissa on tehty jo varsin runsaasti. Parhaiten osataan sanoittaa luonnon ja eläinten käyttöön liittyviä vaikutusmekanismeja. Luonnon rauhoittavat ja stressinhallintaa tukevat vaikutukset tunnetaan, samoin kuin eläinten kyky lisätä sosiaalista aktiivisuutta ja vuorovaikutusta.

Diagnoositason tutkimuksissakin on saatu aikaan myönteisiä muutoksia useiden eri asiakasryhmien parissa. Kriitikot vaativat kuitenkin vielä tiukempaa vertailevaa ja tilastollisen tason näyttöä, mikä mahdollistaisi yleisen tason hoitosuositusten antamisen luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käytölle.

Uudistumisen kaksi reittiä: top-down ja bottom-up

Laajemmasta näkökulmasta tarkasteluna tutkimusnäytön vaatimus kertoo myös siitä, miten vahva asema lääketieteellisten hoitojen kehittämiseen liittyvällä kokeellisella tutkimuksella on nykyisessä toimintakulttuurissa. Päätöksenteko on siirtynyt lisääntyvässä määrin keskushallinnon tasolle, jossa asioista päätetään numeroihin, eikä niinkään arjen kokemukseen liittyvän osaamisen perusteella.

Diagnoositason tutkimuksissakin on saatu aikaan myönteisiä muutoksia useiden eri asiakasryhmien parissa.

Kokeellisen tutkimuksen rooli on vahva siellä, missä halutaan selvittää kahden osatekijän välistä lineaarista suhdetta. Luontolähtöisissä menetelmissä on kuitenkin kysymys huomattavasti laajemmista ilmiöistä.

Jo nykyisenkin tutkimusnäytön perusteella luontolähtöisten menetelmien käytössä voidaan hyvin edetä, kun työkäytäntöjen uudistaminen tapahtuu ammattilaisten kokeilevan tekemisen kautta. Tämä on mahdollista, sillä luontoteemojen mukaantuonti tapahtuu aina asiakkaan ja ohjaajan tekemien yhteisten päätösten kautta. Ihan kaikkia metsään meneminen ja hevostallin tekemiset eivät kiinnosta. Niille ei ole myöskään tarvetta, mikäli asiakkaan tilanteeseen löytyy jo puheen ja keskustelun kautta toimivia ratkaisuja.

Lahden Sininauhan Näkymätön mies ‑hankkeessa voimaantumisen väyliä haetaan aidon tekemisen ja osallisuuden kautta. ”Paras tukitoimi ikinä”, on ollut osallistujien antamaa palautetta.

Ammattilaisten osaaminen käyttöön

Luontolähtöisen menetelmien toimivuus on sekin useinkin helposti todettavissa sekä ohjaajan tekemien havaintojen ja asiakkaan itsensä antaman palautteen kautta. Haettu tulos voi olla vaikkapa keskustelun siirtyminen nuoren kanssa syvemmälle tasolla, tai asiakkaan omakohtaisen kiinnostuksen heräämisen, jonka myötä hän pystyy sitoutumaan tukitoimien toteutukseen.

Lääketieteelliseen tutkimusperinteeseen liittyy helposti myös yhdenmukaisuuden painolasti. Asiakaslähtöisessä työssä korostuu kuitenkin asiakkaiden yksilöllinen kohtaaminen ja tilannekohtaisen reagoinnin kyky. Asiakkaan äänelle ja tarpeille pitää jättää riittävästi tilaa.

Määrällisen tutkimusnäytön liiallinen painotus saattaa olla jopa esteenä ja rajoitteena uudistumiselle. Ammattilaisten kyky uudistaa tekemistään on nopein ja joustavin tapa reagoida havaittuihin palvelujärjestelmän puutteisiin ja kapeikkoihin. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että ammattilaisille jää aikaa ja resursseja käsitellä työssä kohdattuja haasteita ja hakea paikallisesti toimivia ratkaisumalleja perustehtävien hoitamisen ohella.

Anja Yli-Viikari
tutkija
Luonnonvarakeskus Luke

Lue lisää: Päihdetyötä tunturien huomassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *