Monessa kunnassa ja kuntayhtymässä on käytössä liukuva  työaika. Liukumasta syntynyt työaikasaldoplussa ei ole sama asia kuin ylityö.

 

 

Liuku­vasta työ­ajasta on sovittu Kunnallisessa ylei­sessä virka- ja työ­eh­to­so­pi­muk­sessa (Kvtes). Kukin kunta päät­tää sen mukai­sesti liu­ku­man käy­töstä ja peli­sään­nöistä. Kunnissa voi olla siis eroja esi­mer­kiksi päi­vit­täi­sessä kiin­teässä työajassa.

Liukuman käyt­töön otta­mi­sesta tulee sopia työn­te­ki­jän ja työ­nan­ta­jan välillä. Liukuma voi olla myös päi­vit­täi­nen liu­kuva työ­aika, tasoit­tuva liu­kuva työ­aika, joka tasoit­tuu sovi­tulla jak­solla, tai tasoit­tu­ma­ton liu­kuva työ­aika. Liukumaa käyt­tä­mällä syn­tyy työ­ai­ka­sal­doplus­saa tai ‑mii­nusta.

Työaikasaldoplussa ei ole sama asia kuin ylityöt.

Kunta-alan työ­eh­to­so­pi­muk­sessa on mää­räyk­set yli­työn syn­ty­mi­seen ja kor­vaa­mi­seen. Ylityöhön tar­vi­taan aina työ­nan­ta­jan mää­räys. Ylityöstä työn­te­kijä saa +50–100 pro­sen­tin yli­työ­kor­vauk­sen, työ­ai­ka­sal­don ”arvo” on tunti tunnista.

Työntekijä liukuu, jos liukuu

Liukuva työ­aika tar­koit­taa, että mää­ri­tel­lään kiin­teä työ­aika esi­mer­kiksi kello 9–15, jol­loin kaik­kien työn­te­ki­jöi­den on oltava työ­pai­kalla. Sen molem­min puo­lin mää­ri­tel­lään, millä aika­vä­lillä työn­te­kijä voi itse valita työs­ken­te­ly­ajan, vaik­kapa kello 7–9 ja 15–18. Työntekijä saa siis päät­tää liu­ku­man puit­teissa mil­loin tulee töi­hin ja mil­loin läh­tee töistä.

Lyhimmillään päivä on pelkkä pakol­li­nen kiin­teä työ­aika, esi­mer­kin mukaan kello 9–15 eli 6 tun­tia. Pisimmillään liu­ku­man alusta liu­ku­man lop­puun työ­aika voi olla kello 7–18 eli 11 tuntia.

Liukuman käyttö on yksi työ­ai­ka­jousto: jos työn­te­ki­jällä on aamulla kam­paaja tai illalla tulee vie­raita ja koti pitäisi ehtiä sii­vota, voi hän tulla tar­peensa mukaan myö­hem­min töi­hin tai läh­teä hyvissä ajoin.

Työntekijä päät­tää liu­ku­man käy­töstä käyt­tääkö ja miten käyt­tää. Liukumaa ei ole pakko käyt­tää ollen­kaan, vaan työ­aika voi olla joka päivä työn­te­ki­jän kes­ki­mää­räi­nen työ­aika esi­mer­kiksi kello 8–15.45.

Työviikon suunnittelu etukäteen

Työviikkoa ryt­mit­tä­vät sovi­tut pala­ve­rit, sovi­tut asia­kas­ta­paa­mi­set ja aikaa on varat­tava myös suun­nit­te­luun ja doku­men­toin­tiin.  Suunnittelussa kan­nat­taa varau­tua odot­ta­mat­to­miin tilan­tei­siin. Yksityiselämän menot voi myös ottaa suun­nit­te­lussa huomioon.

Jos työn­te­kijä haluaa tehdä tors­taina pit­kän päi­vän ja per­jan­taina läh­teä ajoissa, ei pit­känä päi­vänä synny yli­työtä, vaan päivä taval­laan ”teh­dään sisään”.  Terveydenhoitomenot kuten ham­mas­lää­käri tulee läh­tö­koh­tai­sesti hoi­taa työ­ajan ulko­puo­lella, ja liu­ku­maa käyt­tä­mällä se onnistuu.

Koska liu­ku­ma­mah­dol­li­suus on annettu, työ­nan­taja voi myös mää­rätä, että ter­vey­den­hoi­to­käyn­nit teh­dään työ­ajan ulko­puo­lella, jos se liu­ku­maa käyt­tä­mällä on mah­dol­lista. Samoin työ­nan­taja voi työn­joh­dol­li­sesti mää­rätä, että liu­ku­mis­mah­dol­li­suu­desta huo­li­matta kes­ki­viik­ko­aa­muna kello 8 on kokous.

Jos työn­te­ki­jällä on jo koti­käynti sovit­tuna samalle päi­välle kello 16, syn­tyy tässä vuo­ro­kau­tista yli­työtä, ellei kokousta tai koti­käyn­tiä siirretä.

Terveydenhoitomenot kuten hammaslääkäri tulee hoitaa työajan ulkopuolella.

Tarpeellinen työvuoroluettelo

Työvuoroluettelon tar­koi­tuk­sena on, että työn­te­kijä voi työ­hön tul­les­saan tie­tää, mil­loin hänen työ­vuo­ronsa päät­tyy ja suun­ni­tella vapaa-aikansa sen mukaisesti.

Monessa kun­nassa etu­kä­teen tehty työ­vuo­ro­luet­telo tar­koit­taa työ­ajan­seu­ran­taoh­jel­maa, johon on syö­tetty työn­te­ki­jän kes­ki­mää­räi­nen päi­vit­täi­nen työ­aika joka päivä esi­mer­kiksi kello 8 alkaen. Keskimääräinen työ­aika on viik­ko­työ­aika jaet­tuna vii­dellä työ­päi­vällä. Yleistyöajassa 38 h 15 min se on 7 h 39 min, 37 h
työ­ajassa 7 h 24 min ja toi­mis­to­työ­ajassa 36 h 15 min 7 h 15 min.

Toteutuneet tun­nit ovat työ­ai­ka­lei­maus­ten (sisään ja ulos) väliin jäävä aika. Jos toteu­tu­nut päivä on pidempi tai lyhyempi kuin suun­ni­teltu, syn­tyy työ­ai­ka­sal­doplus­saa tai ‑mii­nusta. Kvtes:n mukaan työ­ai­ka­sal­don tulisi pysyä ‑6 tun­nin ja +20 tun­nin välissä. Saldotunnin arvo on tunti (tunti tunnista).
Yli 20 tun­nin menevä saldo ei katoa mihin­kään, vaan työ on saman­laista kor­vat­ta­vaa teh­tyä työtä kuin muut­kin työ­tun­nit. Joskus työn­te­ki­jöille on väi­tetty, että 20 tun­tia ylit­tä­vät tun­nit mene­te­tään, ne katoa­vat tai ne eivät kir­jaudu ylös. Välillä yli mene­viä tun­teja ”siir­re­tään” Excel ‑tau­luk­koon tai ruu­tu­vih­koon myö­hem­min pidettäväksi.

Työnantajan kuu­luu toi­mil­laan huo­leh­tia siitä, että sal­do­raja ei ylity ja tar­vit­taessa vaikka mää­rätä työn­te­kijä pitä­mään tun­nit pois tai mak­saa tun­nit pois. Työ tulee pys­tyä teke­mään sille varat­tuna työ­ai­kana. Saldoraja 20 tun­tia on ase­tettu työn­te­ki­jöi­den suo­je­le­mi­seksi lii­alta kuor­mit­tu­mi­selta. Suuret tai jat­ku­vat sal­do­y­li­tyk­set kie­li­vät, että työtä on lii­kaa resurs­sei­hin nähden.

Ylityöhön aina esimiehen määräys

Ylityön muo­dos­tu­mi­seen tar­vi­taan aina työ­nan­ta­jan aloite, koska yli­työ­tunti mak­saa 50–100 pro­sent­tia nor­maa­li­työ­tun­tia enem­män. Ylityöhön tar­vi­taan myös työn­te­ki­jän suos­tu­mus kuta­kin ker­taa var­ten erik­seen. Vain jos lisä- ja yli­työ on työn laa­dun ja erit­täin pakot­ta­vien syi­den vuoksi vält­tä­mä­töntä, ei viran­hal­tija saa kiel­täy­tyä siitä. Työsopimussuhteinen saa silloinkin.

Ylityön kor­vaa­mi­sessa täy­tyy kol­men ehdon täyttyä:

1) työ on tehty työ­pai­kalla tai eri­tyi­sestä syystä esi­mie­hen mää­rää­mällä muulla paikalla

2) työ­hön käy­tetty aika tai teh­dyn työn määrä on luo­tet­ta­vasti selvitetty

3) työ on suo­ri­tettu toi­mi­val­tai­sen viran­omai­sen anta­man kir­jal­li­sen mää­räyk­sen perus­teella (yli­työ­mää­räys).
Ylityötä on sekä vuo­ro­kau­tista (pitkä päivä) että vii­koit­taista. Vuorokautista yli­työtä on yleis- ja toi­mis­to­työ­ajassa 8 tun­tia tai työ­vuo­ro­luet­te­loon mer­kitty enin­tään 9 tun­tia ylit­tävä työ. 37 tun­nin viik­ko­työ­ajassa ei synny vuo­ro­kau­tista yli­työtä. Viikoittainen yli­työ on yli­työ­ra­jan 38 h 15 min vii­kossa yli tehty työ.

Jos viik­ko­työ­aika on lyhyempi kuin 38 h 15 min, väli yli­työ­ra­jaan asti on niin sanot­tua lisä­työtä, joka kor­va­taan tunti tun­nista. Ylityö kor­va­taan vain yhdellä tavalla ja yhteen ker­taan, mutta samalla työ­vii­kolla on mah­dol­lista, että syn­tyy sekä vuo­ro­kau­tista yli­työtä että vii­koit­taista yli­työtä.Myös jak­so­työ­ajassa voi syn­tyä yli­työtä. Jaksotyössä ei aina edel­ly­tetä yli­työ­mää­räystä, jos esi­mer­kiksi asia­kasta ei voi jät­tää yksin työ­vuo­ron loputtua. 

Vuorokautinen yli­työ kor­va­taan kah­delta ensim­mäi­seltä tun­nilta +50 pro­sent­tia ja seu­raa­vilta +100 pro­sent­tia. Viikoittainen yli­työ kor­va­taan vii­deltä ensim­mäi­seltä tun­nilta +50 pro­sent­tia ja seu­raa­vilta +100 prosenttia.

Kvtes:ssa työ­nan­taja päät­tää mak­se­taanko yli­työ­kor­vaus rahana vai anne­taanko se vas­taa­vana koro­tet­tuna vapaa-aikana. Vastaava koro­tettu vapaa-aika tar­koit­taa, että kaksi tun­tia yli­työtä +50 pro­sen­tin kor­vauk­sella tar­koit­taa kol­mea tun­tia vapaata ja +100 pro­sen­tin kor­vauk­sella nel­jää tun­tia vapaata.

Työnantajan velvollisuus on tehdä työvuoroluettelo, jossa on suunnitellut tunnit ja toteutuneet tunnit.

Jos yli­työtä tee­te­tään pal­jon, työ­nan­taja huo­maa pian, että sen kan­nat­taa pal­kata lisää työ­voi­maa: neljä vuo­ro­kau­tista yli­työ­tun­tia mak­saa saman ver­ran kuin yhden työn­te­ki­jän koko päi­vän palkka.

Työntekijä päättää itse liukuman käytöstä

Jos työn­te­kijä on aja­tel­lut läh­teä työstä kello 16, mutta hänelle anne­taan tai hänellä on kes­ken kii­reel­li­nen asia, joka olisi hoi­det­tava vielä kulu­van työ­päi­vän aikana, työn­te­ki­jän tulee kysyä esi­mie­heltä hoi­taako työn­te­kijä asian tänään yli­työnä vai siir­re­täänkö asian hoi­ta­mi­nen kui­ten­kin seu­raa­vaan päi­vään vai  siir­re­täänkö asia jol­le­kin toi­selle hoidettavaksi.

Jos esi­mies haluaa, että työn­te­kijä hoi­taa asian samana työ­päi­vänä, antaa hän yli­työ­mää­räyk­sen ja työn­te­kijä saa yli­työ­kor­vauk­sen. Niin sanottu har­maa yli­työ ei kan­nata: työn­te­kijä ei saa yli­työ­kor­vausta, kor­vaus ei vai­kuta kohot­ta­vasti vuo­si­tu­loon perus­tu­viin tukiin tai elä­ke­ker­ty­mään eikä resurs­si­ti­lanne parane, koska työt urakoidaan.
Joskus esi­mie­het ovat vas­tan­neet, että ”työn­te­ki­jäl­lä­hän on liu­ku­maa kello 18 asti”, ”työn­te­ki­jän työ­ai­ka­saldo on vielä rei­lusti alle  +20 tun­tia” tai ”ota tun­nit huo­menna vapaana tunti tunnista”.

Liukuman käyttö ei estä eikä saa estää yli­työn syn­ty­mistä – tässä kyse on kah­desta eri asiasta. Työtuomioistuin totesi vuonna 2015 pää­tök­ses­sään, että työ­nan­taja ei voi yksi­puo­li­sesti muut­taa työ­vuo­ron pituutta työ­vuo­ron jo alet­tua ilman työn­te­ki­jän suos­tu­musta. Tämän takia työ­vuo­ron päät­ty­mi­saika olisi hyvä olla esillä muu­al­la­kin kuin vain työajanseurantalaitteessa.

Työaikasaldon määrä ei vai­kuta yli­työ­mää­räyk­sen anta­mi­seen; työn­te­kijä päät­tää liu­ku­man käyt­tä­mi­sestä ja liu­ku­maa ei ole pakko käyt­tää ollenkaan.

Tiia Oksanen
Keski- ja Itä-Suomen alueasiamies
Talentia