Monessa kunnassa ja kuntayhtymässä on käytössä liukuva  työaika. Liukumasta syntynyt työaikasaldoplussa ei ole sama asia kuin ylityö.

 

 

Liuku­vas­ta työa­jas­ta on sovit­tu Kun­nal­lises­sa yleisessä vir­ka- ja työe­htosopimuk­ses­sa (Kvtes). Kukin kun­ta päät­tää sen mukaises­ti liuku­man käytöstä ja pelisään­nöistä. Kun­nis­sa voi olla siis ero­ja esimerkik­si päivit­täisessä kiin­teässä työa­jas­sa.

Liuku­man käyt­töön ottamis­es­ta tulee sopia työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan välil­lä. Liuku­ma voi olla myös päivit­täi­nen liuku­va työai­ka, tasoit­tu­va liuku­va työai­ka, joka tasoit­tuu sovi­t­ul­la jak­sol­la, tai tasoit­tuma­ton liuku­va työai­ka. Liuku­maa käyt­tämäl­lä syn­tyy työaikasal­do­plus­saa tai ‑mii­nus­ta.

Työaikasaldoplussa ei ole sama asia kuin ylityöt.

Kun­ta-alan työe­htosopimuk­ses­sa on määräyk­set yli­työn syn­tymiseen ja kor­vaamiseen. Yli­työhön tarvi­taan aina työ­nan­ta­jan määräys. Yli­työstä työn­tek­i­jä saa +50–100 pros­entin yli­työko­r­vauk­sen, työaikasal­don ”arvo” on tun­ti tun­nista.

Työntekijä liukuu, jos liukuu

Liuku­va työai­ka tarkoit­taa, että määritel­lään kiin­teä työai­ka esimerkik­si kel­lo 9–15, jol­loin kaikkien työn­tek­i­jöi­den on olta­va työ­paikalla. Sen molem­min puolin määritel­lään, mil­lä aikavälil­lä työn­tek­i­jä voi itse vali­ta työsken­telya­jan, vaikka­pa kel­lo 7–9 ja 15–18. Työn­tek­i­jä saa siis päät­tää liuku­man puit­teis­sa mil­loin tulee töi­hin ja mil­loin läh­tee töistä.

Lyhim­mil­lään päivä on pelkkä pakolli­nen kiin­teä työai­ka, esimerkin mukaan kel­lo 9–15 eli 6 tun­tia. Pisim­mil­lään liuku­man alus­ta liuku­man lop­pu­un työai­ka voi olla kel­lo 7–18 eli 11 tun­tia.

Liuku­man käyt­tö on yksi työaika­jous­to: jos työn­tek­i­jäl­lä on aamul­la kam­paa­ja tai illal­la tulee vierai­ta ja koti pitäisi ehtiä siiv­ota, voi hän tul­la tarpeen­sa mukaan myöhem­min töi­hin tai lähteä hyvis­sä ajoin.

Työn­tek­i­jä päät­tää liuku­man käytöstä käyt­tääkö ja miten käyt­tää. Liuku­maa ei ole pakko käyt­tää ollenkaan, vaan työai­ka voi olla joka päivä työn­tek­i­jän keskimääräi­nen työai­ka esimerkik­si kel­lo 8–15.45.

Työviikon suunnittelu etukäteen

Työvi­ikkoa ryt­mit­tävät sovi­tut palaver­it, sovi­tut asi­akastapaamiset ja aikaa on varat­ta­va myös suun­nit­telu­un ja doku­men­toin­ti­in.  Suun­nit­telus­sa kan­nat­taa varautua odot­ta­mat­tomi­in tilanteisi­in. Yksi­tyiselämän menot voi myös ottaa suun­nit­telus­sa huomioon.

Jos työn­tek­i­jä halu­aa tehdä torstaina pitkän päivän ja per­jan­taina lähteä ajois­sa, ei pitkänä päivänä syn­ny yli­työtä, vaan päivä taval­laan ”tehdään sisään”.  Ter­vey­den­hoit­o­menot kuten ham­maslääkäri tulee lähtöko­htais­es­ti hoitaa työa­jan ulkop­uolel­la, ja liuku­maa käyt­tämäl­lä se onnis­tuu.

Kos­ka liuku­mamah­dol­lisu­us on annet­tu, työ­nan­ta­ja voi myös määrätä, että ter­vey­den­hoitokäyn­nit tehdään työa­jan ulkop­uolel­la, jos se liuku­maa käyt­tämäl­lä on mah­dol­lista. Samoin työ­nan­ta­ja voi työn­jo­hdol­lis­es­ti määrätä, että liuku­mis­mah­dol­lisu­ud­es­ta huoli­mat­ta keskivi­ikkoaa­mu­na kel­lo 8 on kok­ous.

Jos työn­tek­i­jäl­lä on jo kotikäyn­ti sovit­tuna samalle päivälle kel­lo 16, syn­tyy tässä vuorokautista yli­työtä, ellei kok­ous­ta tai kotikäyn­tiä siir­retä.

Terveydenhoitomenot kuten hammaslääkäri tulee hoitaa työajan ulkopuolella.

Tarpeellinen työvuoroluettelo

Työvuoroluet­telon tarkoituk­se­na on, että työn­tek­i­jä voi työhön tul­lessaan tietää, mil­loin hänen työvuoron­sa päät­tyy ja suun­nitel­la vapaa-aikansa sen mukaises­ti.

Mon­es­sa kun­nas­sa etukä­teen tehty työvuoroluet­te­lo tarkoit­taa työa­janseu­ran­tao­hjel­maa, johon on syötet­ty työn­tek­i­jän keskimääräi­nen päivit­täi­nen työai­ka joka päivä esimerkik­si kel­lo 8 alka­en. Keskimääräi­nen työai­ka on viikko­työai­ka jaet­tuna viidel­lä työpäiväl­lä. Yleistyöa­jas­sa 38 h 15 min se on 7 h 39 min, 37 h
työa­jas­sa 7 h 24 min ja toimis­to­työa­jas­sa 36 h 15 min 7 h 15 min.

Toteu­tuneet tun­nit ovat työaikaleimausten (sisään ja ulos) väli­in jäävä aika. Jos toteu­tunut päivä on pidem­pi tai lyhyem­pi kuin suun­nitel­tu, syn­tyy työaikasal­do­plus­saa tai ‑mii­nus­ta. Kvtes:n mukaan työaikasal­don tulisi pysyä ‑6 tun­nin ja +20 tun­nin välis­sä. Sal­do­tun­nin arvo on tun­ti (tun­ti tun­nista).
Yli 20 tun­nin menevä sal­do ei katoa mihinkään, vaan työ on saman­laista kor­vat­tavaa tehtyä työtä kuin muutkin työ­tun­nit. Joskus työn­tek­i­jöille on väitet­ty, että 20 tun­tia ylit­tävät tun­nit menetetään, ne katoa­vat tai ne eivät kir­jaudu ylös. Välil­lä yli meneviä tun­te­ja ”siir­retään” Excel ‑taulukkoon tai ruu­tu­vihkoon myöhem­min pidet­täväk­si.

Työ­nan­ta­jan kuu­luu toimil­laan huole­htia siitä, että sal­do­ra­ja ei yli­ty ja tarvit­taes­sa vaik­ka määrätä työn­tek­i­jä pitämään tun­nit pois tai mak­saa tun­nit pois. Työ tulee pystyä tekemään sille varat­tuna työaikana. Sal­do­ra­ja 20 tun­tia on asetet­tu työn­tek­i­jöi­den suo­jelemisek­si liial­ta kuor­mit­tumiselta. Suuret tai jatku­vat sal­doyl­i­tyk­set kieliv­ät, että työtä on liikaa resurs­sei­hin näh­den.

Ylityöhön aina esimiehen määräys

Yli­työn muo­dos­tu­miseen tarvi­taan aina työ­nan­ta­jan aloite, kos­ka yli­työ­tun­ti mak­saa 50–100 pros­ent­tia nor­maal­i­työ­tun­tia enem­män. Yli­työhön tarvi­taan myös työn­tek­i­jän suos­tu­mus kutakin ker­taa varten erik­seen. Vain jos lisä- ja yli­työ on työn laadun ja erit­täin pakot­tavien syi­den vuok­si vält­tämätön­tä, ei viran­halti­ja saa kieltäy­tyä siitä. Työ­sopimus­suhteinen saa sil­loinkin.

Yli­työn kor­vaamises­sa täy­tyy kol­men ehdon täyt­tyä:

1) työ on tehty työ­paikalla tai eri­tyis­es­tä syys­tä esimiehen määräämäl­lä muul­la paikalla

2) työhön käytet­ty aika tai teh­dyn työn määrä on luotet­tavasti selvitet­ty

3) työ on suoritet­tu toimi­val­taisen vira­nomaisen anta­man kir­jal­lisen määräyk­sen perus­teel­la (yli­työmääräys).
Yli­työtä on sekä vuorokautista (pitkä päivä) että viikoit­taista. Vuorokautista yli­työtä on yleis- ja toimis­to­työa­jas­sa 8 tun­tia tai työvuoroluet­teloon merkit­ty enin­tään 9 tun­tia ylit­tävä työ. 37 tun­nin viikko­työa­jas­sa ei syn­ny vuorokautista yli­työtä. Viikoit­tainen yli­työ on yli­työra­jan 38 h 15 min viikos­sa yli tehty työ.

Jos viikko­työai­ka on lyhyem­pi kuin 38 h 15 min, väli yli­työra­jaan asti on niin san­ot­tua lisä­työtä, joka kor­vataan tun­ti tun­nista. Yli­työ kor­vataan vain yhdel­lä taval­la ja yhteen ker­taan, mut­ta samal­la työvi­ikol­la on mah­dol­lista, että syn­tyy sekä vuorokautista yli­työtä että viikoit­taista yli­työtä.Myös jak­so­työa­jas­sa voi syn­tyä yli­työtä. Jak­so­työssä ei aina edel­lytetä yli­työmääräys­tä, jos esimerkik­si asi­akas­ta ei voi jät­tää yksin työvuoron lop­ut­tua. 

Vuorokau­ti­nen yli­työ kor­vataan kahdelta ensim­mäiseltä tun­nil­ta +50 pros­ent­tia ja seu­raav­il­ta +100 pros­ent­tia. Viikoit­tainen yli­työ kor­vataan viideltä ensim­mäiseltä tun­nil­ta +50 pros­ent­tia ja seu­raav­il­ta +100 pros­ent­tia.

Kvtes:ssa työ­nan­ta­ja päät­tää mak­se­taanko yli­työko­r­vaus rahana vai annetaanko se vas­taa­vana korotet­tuna vapaa-aikana. Vas­taa­va korotet­tu vapaa-aika tarkoit­taa, että kak­si tun­tia yli­työtä +50 pros­entin kor­vauk­sel­la tarkoit­taa kolmea tun­tia vapaa­ta ja +100 pros­entin kor­vauk­sel­la neljää tun­tia vapaa­ta.

Työnantajan velvollisuus on tehdä työvuoroluettelo, jossa on suunnitellut tunnit ja toteutuneet tunnit.

Jos yli­työtä teetetään paljon, työ­nan­ta­ja huo­maa pian, että sen kan­nat­taa palkata lisää työvoimaa: neljä vuorokautista yli­työ­tun­tia mak­saa saman ver­ran kuin yhden työn­tek­i­jän koko päivän palk­ka.

Työntekijä päättää itse liukuman käytöstä

Jos työn­tek­i­jä on ajatel­lut lähteä työstä kel­lo 16, mut­ta hänelle annetaan tai hänel­lä on kesken kiireelli­nen asia, joka olisi hoidet­ta­va vielä kulu­van työpäivän aikana, työn­tek­i­jän tulee kysyä esimieheltä hoitaako työn­tek­i­jä asian tänään yli­työnä vai siir­retäänkö asian hoit­a­mi­nen kuitenkin seu­raavaan päivään vai  siir­retäänkö asia jollekin toiselle hoidet­tavak­si.

Jos esimies halu­aa, että työn­tek­i­jä hoitaa asian samana työpäivänä, antaa hän yli­työmääräyk­sen ja työn­tek­i­jä saa yli­työko­r­vauk­sen. Niin san­ot­tu har­maa yli­työ ei kan­na­ta: työn­tek­i­jä ei saa yli­työko­r­vaus­ta, kor­vaus ei vaiku­ta kohot­tavasti vuosi­t­u­loon perus­tu­vi­in tuki­in tai eläkek­er­tymään eikä resurssi­ti­lanne parane, kos­ka työt urakoidaan.
Joskus esimiehet ovat vas­tan­neet, että ”työn­tek­i­jäl­lähän on liuku­maa kel­lo 18 asti”, ”työn­tek­i­jän työaikasal­do on vielä reilusti alle  +20 tun­tia” tai ”ota tun­nit huomen­na vapaana tun­ti tun­nista”.

Liuku­man käyt­tö ei estä eikä saa estää yli­työn syn­tymistä – tässä kyse on kahdes­ta eri asi­as­ta. Työ­tuomiois­tu­in tote­si vuon­na 2015 päätök­sessään, että työ­nan­ta­ja ei voi yksipuolis­es­ti muut­taa työvuoron pitu­ut­ta työvuoron jo alet­tua ilman työn­tek­i­jän suos­tu­mus­ta. Tämän takia työvuoron päät­tymi­sai­ka olisi hyvä olla esil­lä muual­lakin kuin vain työa­janseu­ran­ta­lait­teessa.

Työaikasal­don määrä ei vaiku­ta yli­työmääräyk­sen antamiseen; työn­tek­i­jä päät­tää liuku­man käyt­tämis­es­tä ja liuku­maa ei ole pakko käyt­tää ollenkaan.

Tiia Oksa­nen
Kes­ki- ja Itä-Suomen alueasi­amies
Tal­en­tia