Marketta Rajavaara on tehnyt merkit­tävän työn sosiaa­lityön teorian ja käytännön yhteyden kehit­täjänä ja rohkeiden kysymysten esittäjänä.

 

Juhlakir­jansa esipu­heessa Marketta Rajavaara hämmäs­telee, kuinka sattu­man­va­raista tiedon hyödyn­tä­minen on politiikan, hallinnon ja ammatil­listen käytän­töjen maail­massa. Tiedossa on voimaa, mutta on myös tietä­mät­tö­myy­dessä, kun se valjas­tetaan tiedon kartut­ta­misen palve­lukseen. Näitä teemoja juhla­kirja käsit­telee.

Artik­ke­li­ko­koel­massa kirjoit­tavat Rajavaaran kanssa vuoro­vai­ku­tuk­sessa olleet alan asian­tun­tijat. Nostan seuraa­vassa muutaman artik­kelin esille.

Yliso­si­aa­li­neuvos Aulikki Kananoja pohtii, mihin sosiaa­lityö tarvitsee tutkittua tietoa ja käy läpi käytännön esimerkkejä omalta uraltaan kuntou­tus­pal­ve­luissa ja sosiaa­li­pal­ve­luiden johta­mi­sessa. Sosiaa­lityön käytän­nöissä autetaan vaikeuk­sissa olevaa ihmistä, oli tutkittua tietoa tai ei. Työsken­telyä edistää, jos käytet­tä­vissä on teoreet­tista ja jäsen­neltyä tietoa vastaa­vista elämän­ti­lan­teista ja ongelman ratkaisua edistä­vistä tekijöistä. Teoria­tieto ja tutkittu tieto liittyvät ammatin luotet­ta­vuuteen, sen yhteis­kun­nal­liseen vastuuseen.

Tuija Kotirannan ja Mikko Mänty­saaren vaikut­ta­vuus­tut­ki­musta esittelevä artikkeli toteaa, ettei ammat­ti­laisen hyvä tarkoitus enää riitä, vaan pitää pystyä osoit­tamaan toiminnan vaikut­tavuus. Mittaa­mis­a­se­telmien luominen on vaikeaa ja mittaa­minen usein myös alkaa ohjata toimintaa. Vaikut­ta­vuus­tut­kimus on saanut ikävän leiman uuden julkis­hal­linnon työkaluna, ja kirjoit­tajat itsekin suhtau­tuvat siihen risti­rii­tai­sesti.

Tottahan on, että jos mittaa­misen tavat määri­tellään väärin, tulee karmeaa jälkeä. Nyt sosiaa­li­huol­tolain myötä vaikut­ta­vuus­tut­kimus on saanut eduskun­nalta tilauksen. Artikkeli antaa kattavan kuvan vaikut­ta­vuus­tut­ki­muksen histo­riasta Suomessa.

Sosiaa­lityön tieto ja tietä­minen muuttuvat, ja ammatil­lisen työn haasteet ovat moninaiset. Samalla kun uusi julkis­hal­linto on johtanut työkäy­tän­töjen teknis­ty­miseen ja aivovuotoon sosiaa­lia­lalta, kehitetään myös uuden­laista vaikut­ta­vuutta, jossa käytännön toimijat, ammat­ti­laiset ja asiakkaat yhdessä arvioivat palve­lu­pro­sesseja tavoit­teenaan toimin­nal­linen muutos ihmisten ongel­mal­li­sissa elämä­ti­lan­teissa. Yhteis­työssä asiakkaat ja työnte­kijät voimaan­tuvat omissa rooleissaan. Ja paradok­sista kyllä – näin toimien myös tulok­sel­lisuus paranee.

Pirkko-Liisa Rauhalan katsaus sosiaa­li­tur­va­jär­jes­telmän histo­riaan paljastaa, että kun kehityksen vuosi­kym­meninä sosiaa­li­turva nähtiin inves­tointina, katsotaan sitä nyt ainoastaan kustan­nus­taakkana. Pahalta tuntuu se, ettei sosiaa­li­tur­valla ole kyetty poistamaan ihmisten vuosi­kym­meniä kärsimiä ongelmia.

Kristiina Koski­luoma

Annamari Tuulio-Henriksson, Laura Kalliomaa-Puha, Pirkko-Liisa Rauhala (toim.): Marketta Rajavaaran juhla­kirja. Kelan tutkimus 2017.