Marketta Rajavaara on tehnyt merkittävän työn sosiaalityön teorian ja käytännön yhteyden kehittäjänä ja rohkeiden kysymysten esittäjänä.

 

Juhla­kir­jansa esi­pu­heessa Mar­ketta Raja­vaara häm­mäs­te­lee, kuinka sat­tu­man­va­raista tie­don hyö­dyn­tä­mi­nen on poli­tii­kan, hal­lin­non ja amma­til­lis­ten käy­tän­tö­jen maa­il­massa. Tie­dossa on voi­maa, mutta on myös tie­tä­mät­tö­myy­dessä, kun se val­jas­te­taan tie­don kar­tut­ta­mi­sen pal­ve­luk­seen. Näitä tee­moja juh­la­kirja käsit­te­lee.

Artik­ke­li­ko­koel­massa kir­joit­ta­vat Raja­vaa­ran kanssa vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa olleet alan asian­tun­ti­jat. Nos­tan seu­raa­vassa muu­ta­man artik­ke­lin esille.

Yli­so­si­aa­li­neu­vos Aulikki Kana­noja poh­tii, mihin sosi­aa­li­työ tar­vit­see tut­kit­tua tie­toa ja käy läpi käy­tän­nön esi­merk­kejä omalta ural­taan kun­tou­tus­pal­ve­luissa ja sosi­aa­li­pal­ve­lui­den joh­ta­mi­sessa. Sosi­aa­li­työn käy­tän­nöissä aute­taan vai­keuk­sissa ole­vaa ihmistä, oli tut­kit­tua tie­toa tai ei. Työs­ken­te­lyä edis­tää, jos käy­tet­tä­vissä on teo­reet­tista ja jäsen­nel­tyä tie­toa vas­taa­vista elä­män­ti­lan­teista ja ongel­man rat­kai­sua edis­tä­vistä teki­jöistä. Teo­ria­tieto ja tut­kittu tieto liit­ty­vät amma­tin luo­tet­ta­vuu­teen, sen yhteis­kun­nal­li­seen vas­tuuseen.

Tuija Koti­ran­nan ja Mikko Män­ty­saa­ren vai­kut­ta­vuus­tut­ki­musta esit­te­levä artik­keli toteaa, ettei ammat­ti­lai­sen hyvä tar­koi­tus enää riitä, vaan pitää pys­tyä osoit­ta­maan toi­min­nan vai­kut­ta­vuus. Mit­taa­mis­a­se­tel­mien luo­mi­nen on vai­keaa ja mit­taa­mi­nen usein myös alkaa ohjata toi­min­taa. Vai­kut­ta­vuus­tut­ki­mus on saa­nut ikä­vän lei­man uuden jul­kis­hal­lin­non työ­ka­luna, ja kir­joit­ta­jat itse­kin suh­tau­tu­vat sii­hen ris­ti­rii­tai­sesti.

Tot­ta­han on, että jos mit­taa­mi­sen tavat mää­ri­tel­lään vää­rin, tulee kar­meaa jäl­keä. Nyt sosi­aa­li­huol­to­lain myötä vai­kut­ta­vuus­tut­ki­mus on saa­nut edus­kun­nalta tilauk­sen. Artik­keli antaa kat­ta­van kuvan vai­kut­ta­vuus­tut­ki­muk­sen his­to­riasta Suo­messa.

Sosi­aa­li­työn tieto ja tie­tä­mi­nen muut­tu­vat, ja amma­til­li­sen työn haas­teet ovat moni­nai­set. Samalla kun uusi jul­kis­hal­linto on joh­ta­nut työ­käy­tän­tö­jen tek­nis­ty­mi­seen ja aivo­vuo­toon sosi­aa­lia­lalta, kehi­te­tään myös uuden­laista vai­kut­ta­vuutta, jossa käy­tän­nön toi­mi­jat, ammat­ti­lai­set ja asiak­kaat yhdessä arvioi­vat pal­ve­lu­pro­ses­seja tavoit­tee­naan toi­min­nal­li­nen muu­tos ihmis­ten ongel­mal­li­sissa elä­mä­ti­lan­teissa. Yhteis­työssä asiak­kaat ja työn­te­ki­jät voi­maan­tu­vat omissa roo­leis­saan. Ja para­dok­sista kyllä – näin toi­mien myös tulok­sel­li­suus para­nee.

Pirkko-Liisa Rau­ha­lan kat­saus sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män his­to­ri­aan pal­jas­taa, että kun kehi­tyk­sen vuo­si­kym­me­ninä sosi­aa­li­turva näh­tiin inves­toin­tina, kat­so­taan sitä nyt ainoas­taan kus­tan­nus­taak­kana. Pahalta tun­tuu se, ettei sosi­aa­li­tur­valla ole kyetty pois­ta­maan ihmis­ten vuo­si­kym­me­niä kär­si­miä ongel­mia.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Anna­mari Tuu­lio-Hen­riks­son, Laura Kal­lio­maa-Puha, Pirkko-Liisa Rau­hala (toim.): Mar­ketta Raja­vaa­ran juh­la­kirja. Kelan tut­ki­mus 2017.