Lähiökoutsi-hankkeessa elämäntaitoja harjoitellaan liikunnan avulla.

 

 

Jos meillä on joku pul­ma­ti­lanne, niin mitä se vaa­tii, että se saa­daan rat­kais­tua? kysyy lähiö­koutsi Tuomas Mikkola. Ryhmä Malmin perus­kou­lun nel­jäs­luok­ka­lai­sia miet­tii het­ken ja heit­te­lee sit­ten ilmaan vas­tauk­sia: Keskittymistä! Miettimistä! Hermoja! Häly, melu ja paha mieli sen sijaan vai­keut­ta­vat kou­lu­lais­ten mie­lestä rat­kai­sun löytämistä.

Koulun urhei­lu­ken­tällä on meneil­lään niin sanottu ELA-tunti eli Elämäntaitoja lii­kun­nan avulla ‑tunti. Se on osa Koillis-Helsingissä käyn­nissä ole­vaa Lähiökoutsi-hanketta.

Hankkeen tavoit­teena on lii­kut­taa Koillis-Helsingin lap­sia ja nuo­ria ja opet­taa heille vuorovaikutus‑, elä­män- ja tun­ne­tai­toja. Mikkola on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (AMK) ja yksi hank­keen kol­mesta lähiökoutsista.

Lapset oppivat parhaiten kokemuksen kautta.

Keskustelun jäl­keen lap­set pää­se­vät har­joit­ta­maan ongel­ma­ti­lan­tei­den rat­kai­sua pien­ryh­missä. Tehtävänä on raken­taa Huojuva torni ‑pelin pali­koista 40 palan jono peh­meälle hiek­ka­ken­tälle ja saada sit­ten pali­kat kaa­tu­maan domi­no­tyy­li­sesti. Palat tuo­daan raken­nus­pai­kalle yksi­tel­len viestijuoksuna.

Seuraa innok­kaita neu­vot­te­luja ja epä­on­nis­tu­neita yri­tyk­siä. Joiltain lap­silta mei­naa lop­pua maltti pelin tuok­sin­nassa. Mikkola neu­voo pelaa­jia kär­si­väl­li­sesti ja antaa vinkkejä.

– Huomasitteko, että maa on tosi peh­meää? Miten asia kan­nat­taisi rat­kaista? hän kyselee.

Kiihkeiden neu­vot­te­lu­jen jäl­keen ensim­mäi­nen ryhmä saa palik­ka­jo­non pysy­mään pys­tyssä ja kaa­tu­maan oikeaop­pi­sesti. Ansaittujen rie­mu­huu­to­jen jäl­keen he siir­ty­vät seu­raa­maan toi­sen ryh­män kamp­pai­lua ja anta­vat heille vink­kejä omien koke­mus­ten pohjalta.

Pelin jäl­keen lap­set kokoon­tu­vat Mikkolan ympä­rille pupiin eli puhe­pii­riin. Mikkola joh­dat­te­lee kes­kus­te­lua ja kyse­lee lap­silta, min­kä­lai­sia tun­teita har­joi­tus herätti.

Huojuva torni ‑pelin pelaa­mi­nen peh­meällä hie­kalla oli las­ten mie­lestä yllät­tä­vän vaikeaa.

– Ärsytti kun ne pali­kat kaa­tui, ker­too Luka Elomaa. 

– Tehtävä oli tosi vai­keaa, sanoo puo­les­taan Vincent Kuha.

Mikkola kehuu, kuinka lap­set vai­keuk­sista huo­li­matta hil­lit­si­vät her­monsa ja löy­si­vät yhteis­työssä rat­kai­sun pali­koi­den hallintaan.

– Tämä on hyvä esi­merkki rau­hal­li­sesta ongel­mien rat­kai­susta, jota voi käyt­tää myös pelin ulko­puo­lella. Vaikka kotona tai koulussa.

Tunne- ja vuorovaikutustaidoille tarvetta

Lähiökoutsi-hank­keessa käy­te­tyt toi­min­ta­me­ne­tel­mät perus­tu­vat Don Hellisonin vas­tuun­tun­toi­suu­den malliin.

Hanketta pyö­rit­tää yhteis­työssä Helsingin NMKY ja kamp­pailu-urhei­luseura Barreto Helsinki ja sitä rahoit­taa Helsingin kau­punki. Kaikilla lähiö­kout­seilla on pitkä koke­mus las­ten ja nuor­ten kanssa työs­ken­te­lystä, nuo­ri­so­työstä ja liikunnanohjaamisesta.

Yksi hank­keen alul­le­pa­ni­joista, Barreto Helsingin toi­min­nan­joh­taja Tuomas Vaskisalmi ker­too toi­min­nalle ole­van tarvetta.

– Tunne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen opet­te­lulle on tilausta. Ihan kai­kille lap­sille ja nuo­rille, ei pel­käs­tään oirehtiville.

Toiminnallisuus sopii elä­män­tai­to­jen oppi­vä­li­neeksi mainiosti.

– Niille lap­sille ja nuo­rille, jotka tyk­kää­vät liik­keestä voi elä­män­tai­to­jen opet­telu muulla tavoin olla haas­teel­lista. Niille lap­sille, jotka eivät muu­ten liiku, eivätkä näe liik­ku­mista mie­lek­käänä tämä sosi­aa­li­nen aspekti taas reso­noi, Vaskisalmi kertoo.

Samaa mieltä on Mikkola.

– Tässä ei ole kyse siitä, että pitäisi liik­kua oksen­nuk­sen maku suussa. Päätavoite on pitää haus­kaa ja luoda posi­tii­vi­nen ilma­piiri, hän kertoo.

Tunnit eroa­vat­kin perin­tei­sistä liikuntatunneista.

– Nämä ovat enem­män toi­min­nal­li­sia teh­tä­viä. Muokkaamme perin­tei­siä pelejä kuten jal­ka­pal­loa, ja luomme omat sään­tömme. Tarkoitus on, että kaikki saa­vat loistaa.

Liike toi­mii kui­ten­kin perus­tana. Mikkolan mukaan lap­set oppi­vat par­hai­ten koke­muk­sen kautta.

– Me haemme lii­kun­nasta ja toi­min­nasta kon­kreet­ti­sia esi­merk­kejä. Se kon­kre­tia lait­taa lap­set ja nuo­ret ajat­te­le­maan ja sitä kautta muu­tos on mah­dol­lista, Mikkola selittää.

Konkreettisen esi­mer­kin kautta lap­set näke­vät, että omalla toi­min­nalla ja valin­noilla on seurauksia.

– Monesti lap­set eivät ole esi­mer­kiksi ymmär­tä­neet miltä kou­lu­ka­ve­rista joku teko tai toi­minta tuntuu.

Positiiviset vaikutukset näkyvät

ELA-tun­neilla on tavoit­teena ope­tella tois­ten arvos­tusta ja kun­nioit­ta­mista, yrit­tä­mistä, ryh­mä­työs­ken­te­lyä, rau­hal­lista ongel­mien rat­kai­sua, tavoit­tei­den aset­ta­mista ja joh­ta­mista. Reflektoinnilla on iso merkitys.

– Kunnioitus ja arvos­tus luo poh­jan. Siitä siir­rymme yrit­tä­mi­seen, kom­mu­ni­koin­tiin ja yhteis­työ­hön. Opettelemme omien tun­tei­den ja aja­tus­ten koh­taa­mista. Reflektointia teemme joka tunti. Mietimme, miten taito näkyy omassa toi­min­nassa, kotona ja koulussa.

Liikunta sopii elämäntaitojen oppivälineeksi.

Luokan- ja lii­kun­nan­opet­taja Paula Perhoniemi on näh­nyt ELA-tun­tien posi­tii­vi­set vai­ku­tuk­set luokassaan.

– Luokan yhteis­henki on sel­västi paran­tu­nut, hän kertoo.

Puhepiiri on otettu käyt­töön myös muilla tunneilla.

– Kun luo­kassa on ollut tilan­teita, missä on epä­on­nis­tuttu, niin olemme lait­ta­neet pupin pys­tyyn ja kes­kus­tel­leet asiasta. Mietimme mitä voisi tehdä toi­sin, mikä toi­mii ja mikä ei. Itsetutkiskelu ja itse­reflek­tointi on jo kehit­ty­nyttä tämän­kin ikäi­sillä, kun sille vaan anne­taan tilaan, Perhoniemi kertoo.

Myös lap­set ovat pitä­neet mene­tel­mästä. Mikkolan ja Ville Luhtarannan sosio­no­mi­tut­kin­non opin­näy­te­työn mukaan lähes 80 pro­sent­tia Lähiökoutsi-hank­keessa mukana olleista oppi­laista piti elä­män­tai­to­jen oppi­mista toi­min­ta­mal­lin avulla erit­täin mie­lek­käänä. Yli 50 pro­sent­tia koki, että tun­neilla ope­te­tut tai­dot ovat näky­neet hei­dän arkielämässään.

Malmin perus­kou­lun nel­jäs­luok­ka­lai­set vah­vis­ta­vat asian.

– Minulle on ollut vai­keaa häviön sie­tä­mi­nen. Lähiökoutsit ovat opet­ta­neet minua sie­tä­mään sitä parem­min, ker­too Luka Elomaa.

Horeb Masomille joh­ta­juus on tuot­ta­nut pulmia.

– Se on ollut minulle vai­keaa. Nyt on hel­pot­ta­nut, kun ollaan ope­teltu sitä näillä tun­neilla, hän kertoo.

Suunnitelmallista toimintaa

Vastuuntuntoisuuden malli on kehi­tetty 1970-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Mallin kehitti Don Hellison. Mallin kes­kiössä on suun­ni­tel­mal­li­nen lii­kun­nan­ope­tus, jonka avulla lap­set ja nuo­ret pys­ty­vät kehit­tä­mään tunne- ja vuorovaikutustaitoja.
Vastuuntuntoisuuden tasoja on viisi, ja ne sisäl­ly­te­tään por­tait­tain lii­kun­nan­ope­tuk­seen. Mallin ylim­mällä tasolla oppi­tun­neilla opi­tut tai­dot pyri­tään siir­tä­mään muu­hun elämään.
Suomessa Hellisonin mal­lia on tut­ki­neet ja kehit­tä­neet Jyväskylän yli­opis­tossa pro­fes­sori Taru Lintunen ja väi­tös­kir­ja­tut­kija Hanna-Mari Toivonen.

Hanna-Mari Järvinen