Helsingissä on luovuttu ajatuksesta haastatella ja rekisteröidä ruoka-avun hakijat. Tulossa on hävikkiterminaali, josta ruokaa viedään jakelupisteisiin ja yhteisruokailuihin.  Tavoitteena, että ruoka-apua saisi jonottamatta eri puolilta kaupunkia.

 

 

Helsin­gin kau­punki ja Hel­sin­gin seu­ra­kun­tayh­tymä ryh­tyi­vät vuonna 2018 yhdessä kehit­tä­mään ruoka-avun jake­lua. Myös Dia­ko­nis­sa­lai­tos osal­lis­tui hankkeeseen.

Oli syn­ty­nyt tilanne, jossa pää­kau­pun­gissa ruo­ka­jo­not oli­vat pahim­mil­laan kilo­met­rien pitui­sia ja ruo­ka­kas­sia jou­tui jonot­ta­maan jopa tunteja.

Kau­punki kump­pa­nei­neen halusi tehdä ruoan hake­mi­sesta inhi­mil­li­sem­pää. Tavoit­teeksi ilmoi­tet­tiin muun muassa päästä eroon lei­pä­jo­noista. Matti Helin Dia­ko­nis­sa­lai­tok­selta lupasi, että lei­pä­jo­not jää­vät his­to­ri­aan vuo­den 2019 aikana.

Niin ei käy­nyt. Esi­mer­kiksi isoista jake­li­joista Hurs­tin Valin­nassa Hel­sin­gin Kal­liossa käy edel­leen pari­sen tuhatta asia­kasta kah­tena päi­vänä vii­kossa. Myl­ly­pu­ron lei­pä­jo­nossa käy liha­päi­vinä tiis­tai­sin ja tors­tai­sin 1600–1900 asia­kasta. Muina arki­päi­vinä jae­taan kui­va­tuot­teita, ja kävi­jöitä on vajaat tuhat.

Kehitystä humaanimpaan, yhteisöllisempään ja joustavampaan toimintatapaan

Dia­ko­nis­sa­lai­tos on nyt jää­nyt pois yhteis­työ­ku­viosta. Hel­sin­gin kau­punki ja seu­ra­kun­tayh­tymä jat­ka­vat kehi­tys­työtä yhdessä ruo­kaa jaka­vien toi­mi­joi­den kanssa. Suun­nit­te­lua vetää pro­jek­ti­pääl­likkö Anni Hei­nälä, joka siir­tyi teh­tä­vään Van­taan Yhtei­sestä pöy­dästä. Se on ver­kos­to­mai­nen hävik­ki­ruo­kaa hyö­dyn­tävä ruoka-avun kehit­tä­mi­sen malli.

Kehitämme monipuolista palettia, jossa ruokaa saa kattavasti eri puolilla kaupunkia.

Lei­pä­jo­no­jen pois­ta­mi­sesta ei enää puhuta. Ruoan kas­si­jako jat­kuu, mutta tavoite on, että ruo­kaa saa jonot­ta­matta. Sii­hen voi­daan päästä esi­mer­kiksi piden­tä­mällä edel­leen ruo­ka­ja­ko­jen aukioloa.

Jos tilat sal­li­vat, jois­sa­kin pai­koissa ruo­kaa saisi jono­tus­nu­me­rolla. Odo­tusai­kana hakija voisi istua sisällä ja juoda vaikka kahvia.

Kas­si­jaon lisäksi ilmaista tai edul­lista ruo­kaa saisi yhteis­ruo­kai­luista eri puo­lilta kaupunkia.

Kun ruoka-avun kehit­tä­mis­työ alkoi, lei­pä­jo­no­jen asiak­kaat säi­käh­ti­vät, että hei­dän pako­te­taan yhteis­ruo­kai­lui­hin. Se ei ollut alun perin­kään tarkoitus.

– Kehi­tämme moni­puo­lista palet­tia, jossa ruo­kaa saa kas­sissa ja ruo­kai­luina kat­ta­vasti eri puo­lilla kau­pun­kia. Asia­kas saa valita, mihin hän menee, Anni Hei­nälä linjaa.

Ruo­kai­lut tar­joa­vat yhteistä seu­raa ja mie­le­kästä teke­mistä niille, jotka nii­hin halua­vat osal­lis­tua, Hei­nälä sanoo. Nii­hin voisi osal­lis­tua myös kau­pun­ki­lai­sia, jotka eivät tar­vitse ruoka-apua. He voi­si­vat mak­saa ruo­asta oman­tun­non mukaan. Niin ruo­ka­lui­hin mah­dol­li­sesti liit­tyvä häpeän tunne vähenee.

– Tär­keää on myös paran­taa ruoka-apua käyt­tä­vien ihmis­ten hyvin­voin­tia ja vah­vis­taa omaa toi­mi­juutta ja osallisuutta.

Ruokahävikin vähentäminen tavoitteena

Myös Hel­sin­kiin on tulossa hävik­ki­ruo­ka­ter­mi­naali Van­taan mal­lin mukaan. Ruoka hae­taan ter­mi­naa­liin kau­poista, tukuista ja ruo­ka­teh­taista. Siellä ruoka laji­tel­laan sen mukaan, mil­laista ruoka eri jake­lu­pis­teissä menee.

Eri­lai­sia ruo­ka­ja­koja on jo kym­me­niä, ja niissä käy osin eri­lai­sia asiak­kaita. Esi­mer­kiksi jot­kut jaka­vat väli­pa­la­tyy­listä syö­tä­vää, ja nii­hin menee lei­pää ja levit­teitä. Kas­si­ja­koi­hin menee elin­tar­vik­keita, joista voi lait­taa ruo­kaa kotona.

Hel­sinki on varan­nut 600 000 euroa hävik­ki­ter­mi­naa­lin hank­ki­mi­seen. Sopi­vaa tilaa etsi­tään parhaillaan.

– Tavoite on, että tämän vuo­den aikana aina­kin tie­dämme, mihin ter­mi­naali tulee, Hei­nälä kertoo.

Ruoka-avun kehit­tä­mis­hank­keessa kokeil­laan jo ruoan kes­ki­tet­tyä jake­lua kah­della paket­ti­au­tolla. Ruo­kaa vie­dään tässä vai­heessa pie­niin jake­lu­pis­tei­siin. Kun ter­mi­naali on val­mis ja se toi­mii, ruo­ka­ja­ke­lua pyö­rit­tä­vät yhdis­tyk­set, seu­ra­kun­nat ja muut toi­mi­vat saa­vat itse päät­tää, otta­vatko ne ruo­kaa sen kautta. Kaikki saa­vat hakea ruo­kaa myös itse omilta lahjoittajilta.

– Ter­mi­naa­lilla tavoi­tel­laan ruo­ka­hä­vi­kin käy­tön tehos­ta­mista ja pääs­tö­jen pie­ne­mistä. Jake­lu­pis­teet eivät joudu jär­jes­tä­mään omia kul­je­tuk­sia, Hei­nälä kertoo.

Asiakkaiden rekisteröinnistä luovuttiin

Aluksi yksi aja­tus oli, että lei­pä­jo­no­jen ja yhteis­ruo­kai­lu­jen asiak­kaat haas­ta­tel­laan. Haas­tat­te­luilla oli tar­koi­tus saada tie­toa pal­ve­lu­jen ulko­puo­lelle jää­neistä hel­sin­ki­läi­sistä. Avun tar­vetta ei ollut tar­koi­tus kyseenalaistaa.

Terminaalilla tavoitellaan ruokahävikin käytön tehostamista ja päästöjen pienenemistä.

Asiak­kai­den rekis­te­röin­nistä on nyt luo­vuttu. Ruoka-apua voi hakea edel­leen ano­nyy­misti. Sen sijaan kau­punki, seu­ra­kun­tien dia­ko­nia­työ ja Kela voi­si­vat jär­jes­tää tiloissa pop up ‑neu­von­taa. Haki­joi­den kanssa voi­tai­siin käydä läpi tuki­asioita ja täyt­tää yhdessä hake­muk­sia. Näin teh­dään jo pai­koin. Avun ja neu­von­nan roo­lia halu­taan lisätä tulevaisuudessa.

Hävik­ki­ruo­kaa voi­tai­siin antaa asiak­kaalle myös jo ole­massa ole­vissa pal­ve­luissa, esi­mer­kiksi nuo­ri­so­ti­loissa, huu­mekli­ni­koilla tai pal­ve­luoh­jausta teke­vissä pai­koissa, Hei­nälä kertoo.

– Jaoissa käy ihmi­siä, jotka eivät saa heille kuu­lu­via etuuk­sia. Kaikki eivät ole pal­ve­lu­jen pii­rissä. Ruo­ka­ja­ke­luissa heillä olisi mah­dol­li­sim­man matala kyn­nys saada apua.

Hei­nälä koros­taa, että ruo­ka­ja­ke­lua kehi­te­tään yhteis­työssä nykyis­ten toi­mi­joi­den kanssa.

– Emme halua mää­räillä. Tuemme ruoan jaka­jia kehit­tä­mään omaa toi­min­taansa. Haluamme koota eri ruoka-avun toi­mi­joi­den ver­kos­ton, joka vas­taa entistä parem­min ruoka-avun asiak­kai­den tarpeisiin.

Hurs­tin ruoka-apu ei aluksi läh­te­nyt mukaan ruoka-avun kehit­tä­mis­hank­kee­seen. Sini Hursti ker­too, että kehit­tä­mis­hank­keelta tuli juuri kutsu kes­kus­te­le­maan. Hän aikoo mennä tapaa­mi­seen. Sini Hursti jat­kaa Hurs­tien ruoka-avun joh­dossa isänsä Hei­kin jälkeen.

Myös Myl­ly­pu­ron lei­pä­jo­noa vetävä Sinikka Back­man sanoo, että ”yhteis­työtä voi­daan hioa”.

Myl­ly­pu­ron elin­tar­vi­keapu ‑yhdis­tys on osal­lis­tu­nut kehit­tä­mis­työ­hön alusta lähtien.

– Tun­tuu, että nyt meitä kuun­nel­laan paremmin.

Myl­ly­pu­rossa hävik­ki­ruo­kaa hae­taan edel­leen tutuilta lah­joit­ta­jilta. Se toi­mii hyvin, Back­man sanoo. Hän toi­voo, että omia hakuja voi­daan jat­kaa tulevaisuudessa.

– Olemme alle­kir­joit­ta­neet sopi­muk­sen hausta suu­rim­pien lah­joit­ta­jien kanssa. Sitou­dumme sii­hen, että ruo­kaa menee meiltä vain lei­pä­jo­non asiak­kaille, ei muu­alle. Olemme sitou­tu­neet sopi­muk­sessa myös syrjimättömyysperiaatteeseen.

Kaikille ei aina riitä

Ihmis­ten köy­hyys ja ruoka-avun tarve eivät ole kadon­neet mihin­kään, sanoo Myl­ly­pu­ron elin­tar­vi­keapu ‑yhdis­tystä vetävä Sinikka Back­man. Vuonna 2019 Myl­ly­pu­ron lei­pä­jo­nossa kävi enem­män ihmi­siä kuin kos­kaan, 272 000. Se on lähes 10 000 kävi­jää enem­män kuin vuonna 2018.

Kol­mas­osa asiak­kaista on maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia. Uutta on se, että kävi­jöitä tulee entistä enem­män Van­taalta ja Espoosta.

– He sano­vat, ettei siellä riitä ruoka kai­kille. En tiedä, en ole käy­nyt katsomassa.

Back­ma­nin mukaan ruo­kaa ovat alka­neet hakea myös töissä käy­vät pie­ni­palk­kai­set kau­pun­ki­lai­set, jotka eivät elä palkallaan.

– He ker­to­vat, että kal­lis asu­mi­nen vie hei­dät ahtaalle.

Alku­kuusta haki­joita on vähem­män, kun lap­si­li­sät ja eläk­keet ovat tul­leet. Lop­pu­kuusta jonot pite­ne­vät. Hävik­ki­ruoan määrä on Back­ma­nin mukaan vähen­ty­nyt. Kai­kille ei riitä joka kerta elin­tar­vik­keita, joista voi lait­taa ruo­kaa kotona. Kas­siin saa sil­loin kui­va­tuot­teita, mai­toa ja vihanneksia.

Lei­pää­kään ei enää riitä vapaasti otet­ta­vaksi. Ruo­ka­ja­ke­lun työn­te­ki­jät anta­vat sitä tar­peen mukaan.

Ruo­ka­ja­ke­lut ovat Back­ma­nin mukaan vain yhteis­kun­nan oireen hoitamista.

– Köy­hät eivät lopu eivätkä jonot katoa, ellei yhteis­kun­ta­po­li­tii­kalla haluta kor­jata syr­jäy­ty­mistä aiheut­ta­via syitä, hän muistuttaa.

Jaana Lai­ti­nen