Turun yliopistossa työskentelevän yliopisto-opettaja Jenni Alisaaren väitöstutkimuksen mukaan laulaminen ja laulujen kuunteleminen sekä laulujen sanojen rytmikäs lausuminen ovat tehokkaita keinoja opettaa suomen kieltä.

 

Myöhem­min Jenni Ali­saari teki kol­le­gansa, FT Leena Maria Heik­ko­lan kanssa suo­men kie­len oppi­mi­seen liit­ty­vässä tut­ki­muk­ses­saan havain­non, jonka mukaan lorut­telu kehit­tää lau­la­mis­ta­kin parem­min puheen suju­vuutta, ään­tä­mistä ja puhu­mi­sen nopeutta. Lau­la­mi­sessa taas melo­dia sekä sano­jen tois­ta­mi­nen tuke­vat sano­jen ja ilmai­su­jen muistamista.

− Tästä on hyvänä esi­merk­kinä vaik­kapa Sor­mi­laulu, jossa kysel­lään kuu­lu­mi­sia. On pal­jon mie­lek­kääm­pää lau­laa kuin puhua viisi ker­taa peräk­käin mitä sinulle kuu­luu, Ali­saari kertoo.

Ali­saari muis­tut­taa, että oppi­mis­teo­rioissa tode­taan ihmi­sen oppi­van par­hai­ten sel­lai­sia asioita, joi­den ymmär­tä­mistä on jol­lain tavalla tuettu ja hel­po­tettu, eikä opit­tava asia ole liian vai­kea. Lau­la­mi­sessa esi­mer­kiksi lau­luun yhdis­te­tyt eleet ja lei­kit tuke­vat ilmai­sun ymmärtämistä.

Kieltä opitaan vuorovaikutuksessa ja käytännössä.

Kie­len oppi­mista tukee se, että ihmi­nen pys­tyy itse tuot­ta­maan opis­kel­ta­van kie­len ainek­set. Näin tapah­tuu lau­laessa, jossa ihmi­nen tuot­taa lau­lun sanoja.

− Oppi­jan huo­mion on myös oltava kie­len ainek­sessa, jotta oppi­mi­nen mah­dol­lis­tuu, ja lau­lun sano­jen tuot­ta­mi­nen­han vaa­tii tie­toista huomiota.

Kielen oppiminen alkaa ymmärtämisestä

Lau­lut vali­taan siten, että ne sisäl­tä­vät lap­sen elä­mässä sillä het­kellä hyö­dyl­li­siä ilmai­suja ja sanoja. Esi­mer­kiksi Sor­mi­lau­lussa lapsi oppii taval­li­sen, arjessa hyö­dyl­li­sen perus­fraa­sin ”Mitä sulle kuuluu?”.

Ali­saari suo­sit­te­lee myös Kie­li­nuppu-pro­jek­tin mate­ri­aa­lia. Kie­li­nuppu on las­ten­tar­han­opet­ta­jaksi opis­ke­le­vien Katri Bor­min ja Sarah Gonçal­ve­sin hanke, jossa he tuot­ta­vat päi­vä­ko­deille las­ten­lau­lu­ma­te­ri­aa­lia suo­men kie­len oppi­mi­sen tueksi.

− Kie­li­nu­pun videoissa ja lau­luissa on tark­kaan mie­titty, mil­laista sanas­toa niissä on. Lisäksi lau­lu­jen sanat ään­ne­tään lau­laessa samalla tavoin kuin puhuessa, eikä nii­den kes­toja veny­tetä lau­lun melo­dian ehdoilla, kuten taval­li­sesti tehdään.

Käyt­tö­poh­jai­sen kie­le­nop­pi­mis­kä­si­tyk­sen mukaan kieltä opi­taan vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa ja käy­tän­nössä. Oppi­mi­seen vai­kut­ta­vat kie­le­nop­pi­jan omat kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja tar­peet, sillä ne suun­taa­vat oppi­mis­ti­lan­teessa oppi­jan huo­mion. Siksi kan­nat­taa aina miet­tiä, mil­lai­sia kie­len­käyt­tö­ti­lan­teita tar­jo­taan lap­selle, eikä yri­tetä opet­taa sanoja tai raken­teita, jotka ovat irral­laan kielenkäyttötilanteesta.

− Var­hais­kas­va­tuk­sessa kie­len oppi­mi­nen on opti­maa­li­sinta juuri vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa, Ali­saari painottaa.

Kie­len oppi­mista voi tukea vaik­kapa lasta pukiessa, jol­loin teke­mistä sano­te­taan koko ajan: nyt lai­te­taan pipo pää­hän, lapa­set käteen ja vede­tään housut jalkaan.

Lapsi kiinnittää huomiota aikuisen puheessa niihin sanoihin ja ilmaisuihin, jotka ovat hänelle mielekkäitä.

− Lapsi oppii siinä tilan­teessa ymmär­tä­mään kieltä, vaikka ei itse vielä tuot­tai­si­kaan sitä. Kie­len ymmär­tä­mistä pitää tukea, sillä se on kie­len oppi­mi­sessa a ja o.

Ali­saari muis­tut­taa, että kie­len tuot­ta­mi­sen taito ei ala kehit­tyä ennen kuin ymmär­tä­mi­sen tai­dot ovat kehit­ty­neet. Hän häm­mäs­te­lee, että usein kiin­ni­te­tään huo­mio pää­asiassa kie­len tuot­ta­mi­seen, mutta vähem­män sii­hen, mil­laista kieltä lapsi ymmärtää.

− Jos emme osaa tukea ymmär­tä­mi­sen tai­don kehit­ty­mistä, mene­tämme pal­jon arvo­kasta aikaa.

Toisto on opintojen äiti

Kun päi­vä­ko­dissa har­joi­tel­laan kuul­lun ymmär­tä­mistä, kan­nat­taa poh­tia, mil­lai­sissa vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa lap­set jou­tu­vat toi­mi­maan ja mil­lai­sia tai­toja niissä tar­vi­taan. Tär­keitä ovat esi­mer­kiksi ohjei­den­an­to­ti­lan­teet, joissa täy­tyy ymmär­tää kuu­le­maansa. Vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja tar­vi­taan myös lei­keissä. Jos lap­sen kie­li­taito on vasta kehit­ty­mi­sen alku­vai­heessa, hän saat­taa esi­mer­kiksi koti­lei­keissä jou­tua ole­maan tois­tu­vasti koira, ellei­vät vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot kehity.

Lap­sen ymmär­rystä ja kie­len oppi­mista tukee hyvin aikui­sen ohjaama ja sanot­tama leikki. Lisäksi eri­lai­sissa arjen tilan­teissa kan­nat­taa mennä ”kieli edellä”. Kun kate­taan pöy­tää, voi­daan lue­tella: tähän ase­tamme lau­ta­sen, sen vie­reen lai­tamme lusi­kan ja lau­ta­sen ylä­puo­lelle mukin.

Kan­nat­taa muis­taa, että lapsi kiin­nit­tää huo­miota aikui­sen puheessa nii­hin sanoi­hin ja ilmai­sui­hin, jotka ovat hänelle tar­peel­li­sia ja mie­lek­käitä sillä het­kellä. Aikui­nen ei voi enna­koida, mihin lapsi kiin­nit­tää huo­mion. Jos esi­mer­kiksi puke­mis­ti­lan­teessa kysel­lään, missä ovat ken­gät tai missä ovat lapa­set, lapsi saat­taa­kin vaa­te­sa­no­jen sijasta kiin­nit­tää huo­mion missä on ‑raken­tee­seen, jos se on sillä het­kellä tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sem­paa hänen kielenkehitykselleen.

Jos emme osaa tukea ymmärtämisen taidon kehittymistä, menetämme paljon arvokasta aikaa.

Ali­saari suo­sit­te­lee var­hais­kas­va­tuk­sen kie­len ope­tuk­sen tueksi esi­mer­kiksi Sanoma Pron kus­tan­ta­maa Avain­sa­noja-opet­ta­ja­no­pasta. Siinä on leik­kejä ja mal­lin­net­tuja arki­ti­lan­teita, joissa tar­vi­taan eri­lai­sia kysy­myk­siä ja vastauksia.

− Toisto on tär­keää ja eri­lai­sissa tilan­teissa sitä tulee luontevasti.

Lap­sen kie­li­tie­toi­suu­den kehit­tyessä hän oppii sen, mil­lai­silla raken­teilla ilmais­taan esi­mer­kiksi koh­te­lias pyyntö tai vaik­kapa käsky. Kun lapsi tie­dos­taa omaa kie­lel­listä toi­min­taansa, hän ymmär­tää myös sen, mil­lai­sia seu­rauk­sia eri­lai­silla ilmai­suilla voi olla.

Hyvä kie­li­taito on Ali­saa­ren mukaan sitä, että tulee ymmär­re­tyksi ja ymmär­tää itse, mitä kie­lellä teh­dään ympä­ris­tössä. Sen kehit­ty­mi­nen vie aikaa ja vaa­tii tie­toista huomiota.

− Siksi on tär­keää esi­mer­kiksi sar­ja­vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa kuten ruo­kai­lussa, puke­mi­sessa tai siir­ty­mis­ti­lan­teissa olla itse aina läsnä ja kiin­nit­tää lap­sen huo­mio toi­min­taan. Kan­nat­taa miet­tiä, mil­laista kie­len oppi­mista kus­sa­kin tilan­teessa voi­daan tukea, Jenni Ali­saari muistuttaa.

Iita Ket­tu­nen