Lastensuojelu tarvitsee pitkäjänteistä ja asiakastyön rakenteisiin kiinteästi liittyvää kehittämistyötä, johon ollaan laajasti sitoutuneita.

 

 

Työelä­mä­pro­fes­sori on yksi työn dyna­moista, mutta mukaan tar­vi­taan lukui­sia toi­mi­joita. Työ­elä­mä­pro­fes­so­rin etuna on mah­dol­li­suus paneu­tua kehit­tä­mi­seen kokoai­kai­sesti.

Mil­lai­sesta näkö­kul­masta Oona Ylö­nen kat­soo las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työtä?

– Val­mis­tuin vuonna 1996 yhteis­kun­ta­tie­tei­den mais­te­riksi Tam­pe­reen yli­opis­tosta. Olin opis­kel­lut jon­kin aikaa sosi­aa­li­työtä ja kan­sain­vä­listä poli­tiik­kaa rin­nan, mutta sosi­aa­li­työ vei voi­ton. Tär­keä tekijä ural­leni oli ensim­mäi­nen käy­tän­nön har­joit­telu Her­van­nan sosi­aa­li­toi­mis­tossa, jossa ohjaa­jani Kirsti Ant­tila suh­tau­tui har­joit­te­luuni arvos­ta­vasti ja paneu­tuen. Hän jär­jesti aikaa kes­kus­tella ja poh­tia vaka­vasti muun muassa eet­ti­siä kysy­myk­siä ja tun­ne­kuor­mi­tusta. Toi­nen hen­kilö, joka antoi aikaansa ja aut­toi hah­mot­ta­maan sosi­aa­li­työn mah­dol­li­suuk­sia, oli Jukka Vin­nurva, joka tutus­tutti minut raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön. Hän oli taval­laan ”villi ja vapaa” ja sai pal­jon aikaan irral­laan perin­tei­sen sosi­aa­li­työn kon­teks­tista, muis­te­lee Oona.

Sosi­aa­li­työssä oli tar­jolla töitä ja toi­meen­tu­loa ja val­mis­tut­tu­aan Oona Ylö­nen työs­ken­teli mm. neljä vuotta Hel­sin­gin kau­pun­gin las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa. Mah­dol­li­suus työs­ken­nellä perus­kou­lusta putoa­mis­ris­kissä ole­vien tyt­tö­jen kanssa ryh­mä­muo­toi­sella työ­ot­teella oli kehit­tävä koke­mus.

Tutkimustiedon ja ammatillisen tiedon lisäksi tarvitaan myös asiakkaiden tietoa asiakkailta.

– Olen teh­nyt töitä sekä jul­ki­sella että jär­jes­tö­puo­lella lähinnä Hel­sin­gissä ja Turun seu­dulla, jonne muu­timme 15 vuotta sit­ten. Jon­kun aikaa pen­de­löin Turun ja Hel­sin­gin väliä työs­ken­nel­les­säni Ensi- ja tur­va­ko­tien lii­tossa. Ensim­mäi­nen alan työ­paik­kani oli Pelas­ta­kaa Lap­set ry, sen jäl­keen tuli tarve nähdä las­ten­suo­je­lun perusta eli kun­nassa tapah­tuva työ. Olen teh­nyt töitä myös Var­si­nais-Suo­men Las­ten­suo­je­lu­jär­jes­töissä, Kaa­ri­nan kau­pun­gilla ja Lou­nais-Suo­men AVI:ssa. Vii­mei­set seit­se­män vuotta olen ollut Turun ensi- ja tur­va­ko­din toi­min­nan­joh­ta­jana, josta olen nyt työ­va­paalla. Monien työ­pes­tien jäl­keen iloit­sen myös siitä, että las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työ toi­min­taym­pä­ris­töi­neen tun­tuu edel­leen niin omalta alu­eelta, Ylö­nen ker­too.

Mistä lähdettiin liikkeelle?

Las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn ongel­mat ovat alalla toi­mi­ville tut­tuja. Sel­vi­tys­hen­kilö Aulikki Kana­noja esitti viime vuonna las­ten­suo­je­lun hen­ki­lös­tö­ti­lan­teen hel­pot­ta­mi­seksi asia­kas­mää­rän rajaa­mista 25 asiak­kaa­seen, Var­si­nais-Suo­messa tämä määrä ylit­tyy osin rei­lus­ti­kin. Asia­kas­määrä on kui­ten­kin vain yksi las­ten­suo­je­lun toi­min­tae­del­ly­tyk­siin vai­kut­tava asia. Lisäksi pitää kiin­nit­tää huo­miota muun muassa teh­tä­vä­ra­ken­tee­seen, joh­ta­mi­seen ja moniam­ma­til­li­sen yhteis­työn mah­dol­li­suuk­siin. Asiak­kaan ase­man vah­vis­ta­mi­nen pal­ve­luissa vaa­tii myös uutta osaa­mista joh­ta­jilta ja työn­te­ki­jöiltä. Alu­een kak­si­kie­li­sissä kun­nissa, joita ovat Parai­nen, Kemiön­saari ja Turku, ruot­sia tai­ta­vien sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den saa­mi­nen on suo­men­kie­li­siä kun­tia­kin han­ka­lam­paa. Ruot­sin­kie­listä tar­jon­taa on liian vähän myös pal­ve­lu­tuo­tan­non puo­lella.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on aka­tee­mi­set val­miu­det asia­kas­työn lisäksi kehit­tää ja tut­kia, mutta resurs­sit, raken­teet ja perinne eivät riit­tä­västi vielä tue tätä. Tie­de­tään myös, että yli­opis­tol­li­sen tut­ki­muk­sen tulok­set eivät siirry riit­tä­västi ken­tällä työs­ken­te­le­vien käy­tän­töön. Tär­keä yhtei­nen tavoite on, että las­ten­suo­jelu poh­jaa tule­vai­suu­dessa nykyistä vah­vem­min tut­kit­tuun tie­toon.

Paljon on jo vireillä

Työ­pari työs­ken­te­lee yli­opis­ton ja työ­elä­män väli­maas­tossa. Kol­me­vuo­tis­kau­den tavoit­teista osa koh­dis­tuu yli­opis­tolla ja osa työ­elä­mässä tapah­tu­vaan kehit­tä­mi­seen.  Tut­ki­mus­tie­don ja amma­til­li­sen tie­don lisäksi tar­vi­taan myös asiak­kai­den tie­toa asiak­kailta.

Asiakkaiden kokemustieto antaa suuntaa kehittämiselle.

Ylö­nen näkee jär­jes­töillä tär­keän roo­lin koke­mus­asian­tun­ti­juu­den orga­ni­soin­nissa ja nii­den kautta on päästy hyvään yhteis­työ­hön nuor­ten kanssa. Asiak­kai­den koke­mus­tieto antaa osal­taan suun­taa kehit­tä­mis­työlle ja nuo­ret ovat osal­lis­tu­neet myös ope­tuk­sen suun­nit­te­luun ja toteu­tuk­seen. Opis­ke­li­joilta on yhteis­työssä kerätty koke­muk­sia käy­tän­tö­ope­tuk­sen kehit­tä­mi­seksi.

Erään opis­ke­li­jan palaute on kuvaava: ”Kol­mi­kan­ta­kes­kus­telu käy­tän­tö­jak­son puo­li­vä­lissä oli hyö­dyl­li­nen, ja yli­opis­ton, opis­ke­li­jan sekä käy­tän­nön­opet­ta­jan välistä yhteis­työtä olisi varaa syven­tää ja tii­vis­tää monessa koh­taa.”

Las­ten­suo­je­lua kos­ke­van tut­ki­mus­tie­don käy­tet­tä­vyyttä on lisätty kokoa­malla 2000-luvulla teh­tyä las­ten­suo­je­luun liit­ty­vää tut­ki­musta yhteen Sote-aka­te­mian sivuille.

Työ­me­ne­tel­mien kehit­tä­mi­sessä on meneil­lään kiin­nos­tava yhteis­työ Turun yli­opis­ton, osaa­mis­kes­kus Vas­son ja Tyk­sin nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kanssa elä­män­ja­na­työs­ken­te­lyyn liit­tyen.

Las­ten­suo­je­lun luen­toja pide­tään tut­kinto-opis­ke­li­joille ja jat­ku­vassa oppi­mi­sessa osal­lis­tu­taan eri­tyi­sesti las­ten ja per­he­pal­ve­lui­den tar­pei­siin kehi­te­tyn Osaa­mis­puun kas­vat­ta­mi­seen.

Val­tion uusi sosi­aa­li­työn tut­ki­mus­ra­hoi­tus tuo mah­dol­li­suuk­sia käyn­nis­tää myös uutta las­ten­suo­je­luun liit­ty­vää yli­opis­to­ta­soista tut­ki­musta. Aiem­min­han val­tion tut­ki­mus­ra­hoi­tusta on ollut ter­vey­den­huol­lossa ja se on jaettu sai­raan­hoi­to­pii­rien kautta.

Järjestöillä tärkeä rooli kokemusasiantuntijatoiminnassa.

Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­toa ollaan vah­vasti liit­tä­mässä yhteen. Yhteistä näke­mystä tar­vi­taan ja on hyvä huo­mata, ettei­vät monet kehi­te­tyt mal­lit ja suo­si­tuk­set ole hyö­dyn­net­tä­vissä suo­raan puo­lin ja toi­sin. Ter­vey­den­huol­lossa yli­opis­to­sai­raa­lat ovat tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen, tie­teel­lis-amma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen ja käy­tän­nön työn yhdis­tä­mi­sen kan­nalta oleel­li­sia. Tämä val­ta­kun­nal­li­nen ja pysyvä rakenne puut­tuu sosi­aa­li­huol­losta. Las­ten­suo­je­lun kehit­tä­mis­työssä tar­vit­tai­siin nykyistä enem­män myös jouk­ko­voi­maa.

Työs­ken­tely työ­me­ne­tel­mien kanssa jat­kuu, samoin ohjaa­ja­kou­lu­tuk­sen suun­nit­telu ja opis­ke­lu­ma­te­ri­aa­lien kokoa­mi­nen. Kaikki tapah­tuu yhteis­työssä mui­den toi­mi­joi­den kanssa myös jat­ku­vuu­den tur­vaa­mi­seksi.

Vuonna 2021 on tie­dossa myös Sosi­aa­li­työn tut­ki­muk­sen päi­vät Turussa. Nii­hin toi­vo­taan mukaan run­saasti myös käy­tän­nön sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä.

– Tava­taan siellä, tul­kaa jut­te­le­maan, toi­voo Ylö­nen.

Tuula Vai­ni­kai­nen

Lue lisää sosi­aa­li­työn kehit­tä­mi­sestä sotea­ka­te­miasta.