Lastensuojelutiedon tärkeys on virallisesti tunnustettu. Kuitenkin lastensuojelun tietopohjassa on edelleen aukkoja, ja pysyvien rakenteiden sijasta tutkimuksen ja tietopohjan vahvistaminen on jäänyt erillisselvitysten, hankkeiden ja jopa yksittäisten ihmisten omistautumisen varaan. Yksi uutterista lastensuojelutiedon tärkeyden puolestapuhujista on Tarja Heino.

 

Viime vuonna jul­kais­tiin ensim­mäi­nen tut­ki­mus­pe­rus­tai­nen teos ja koko­nais­esi­tys las­ten­suo­je­lun yhdestä kes­kei­sestä toi­men­pi­teestä, huos­taa­no­tosta. Yksi Huos­taan­otto-kir­jan kol­mesta toi­mit­ta­jasta on Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin­lai­tok­sen (THL) vas­ta­ni­metty tut­ki­mus­pro­fes­sori  Tarja Heino. Hän kes­kit­tyy artik­ke­lis­saan las­ten­suo­je­lun tie­to­poh­jaan ja kuvaa teks­tis­sään mie­len­kiin­toi­sesti niitä toi­mia ja yri­tyk­siä, joita las­ten­suo­je­lu­tie­don ker­ryt­tä­mi­seksi on tehty jul­ki­sen val­lan tuella.

− Artik­ke­lini perus­vire saat­taa olla hie­man kat­ke­ran­kir­peä, Tarja Heino huo­maut­taa.

”Poli­tii­kassa, hal­lin­nossa ja tut­ki­mus­maa­il­massa on kysytty tois­tu­vasti, miksi huos­taa­no­tot ja las­ten sijoi­tuk­set kodin ulko­puo­lelle lisään­ty­vät. Olen työs­ken­nel­lyt vuo­desta 1984 läh­tien kes­kus­hal­lin­non työn­te­ki­jänä ja vas­tan­nut sato­jen toi­mit­ta­jien kysy­myk­siin tästä aiheesta”, kir­joit­taa Heino.

Hän toteaa, että tämä on ollut tus­kas­tut­ta­vaa. ”Meillä ei ole käy­tet­tä­vissä kat­ta­vaa kan­sal­lista seu­ran­ta­tie­toa vuo­den 1983 jäl­keen huos­taa­no­tet­tu­jen ja kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tu­jen las­ten per­he­taus­toista tai sijoi­tus­ten taus­talla ole­vista teki­jöistä, eikä sen enem­pää per­hei­den saa­mista pal­ve­luista.”

− Kysy­jille ei siis pys­tytä anta­maan koko maata kat­ta­via vas­tauk­sia, mutta sen sijaan on onneksi tar­jolla ollut eril­lis­sel­vi­tys­ten tuot­ta­mia näkö­kul­mia.

Muutosten virta

Las­ten­suo­je­lu­tie­don ker­ryt­tä­mi­sessä tapah­tui muu­tos vuo­den 1984 laa­jan sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon laki­uu­dis­tus­ten jäl­keen. Sil­loi­nen sosi­aa­li­hal­li­tus lopetti yleis­kir­jeellä kun­tien vel­vol­li­suu­den antaa tilas­to­tie­toja. Vasta vuonna 1991 aloi­tet­tiin uudel­leen sup­pea rekis­te­ri­poh­jai­nen tie­don­ke­ruu.

Kat­ta­vam­man tilas­toin­ti­tie­don tarve tie­dos­te­taan ja puut­teista on oltu huo­lis­saan. Jotain edis­ty­sas­ke­leita on otettu muun muassa kou­lu­ter­veys­ky­se­lyssä. Las­ten­suo­je­lun ja sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen tilas­toin­nin ja rekis­te­röin­nin uudis­tus odot­taa laki­uu­dis­tusta.

− Sote-uudis­tuk­sen yhtey­dessä olisi mah­dol­li­suus pois­taa havait­tuja tie­toauk­koja ja vah­vis­taa tie­don­tuo­tan­non raken­teita, toteaa Heino.

Käy­tet­tä­vissä ei esi­mer­kiksi ole enää yhte­näistä kan­sal­lista rekis­te­riä las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sista. Yksi­tyi­siin sijais­per­hei­siin sijoi­te­tuista lap­sista tie­de­tään vain lap­sen vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­kijä − joka hän­kin voi vaih­tua usein.

− Nyt on ollut puhetta, että pitäi­sikö jopa perus­tie­dot yksit­täi­sistä sijais­per­heistä koota rekis­te­riin. Per­heet hyväk­sy­tään, mutta tie­dot näistä ovat hajal­laan kun­nissa.

− Tänä päi­vänä tie­dämme las­ten­suo­je­lun avo­huol­lon lap­sista vain luku­mää­rän. Emme esi­mer­kiksi ole tien­neet siitä, mil­lai­sia pal­ve­luista he saa­vat vai saa­vatko mitään. Onneksi tätä voi­tiin sel­vit­tää HuosTa-hank­keessa juuri äsket­täin.

Kuusi hyvää syytä

Miksi las­ten huos­taan­ot­to­jen syistä pitäisi tie­tää tar­kem­min? Tarja Heino lis­taa Huos­taan­otto-kir­jan artik­ke­lis­saan kuusi syytä. Yksi on moraa­li­nen.

− Koska jul­ki­nen valta on otta­nut lap­sia huos­taa­not­taes­saan itsel­leen jul­ki­sen kas­vat­ta­jan roo­lin, sen pitäisi myös olla kiin­nos­tu­nut keitä lap­sia se ottaa huos­taan. Tai mil­laista tukea lap­sille ja per­heille tulee tar­jota, pal­jonko voi­ma­va­roja toi­min­taan tulisi varata ja miten toi­men­pi­teet koh­den­tu­vat.

Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita.

− Hyvä kysy­mys on sekin, miten voi seu­rata tai val­voa toi­min­taa, josta tie­de­tään liian vähän. Miten voi­daan sanoa, toi­mi­vatko viran­omai­set oikein, riit­tä­västi vai lii­al­li­sesti?

Huos­taa­no­toista on myös tar­peen tie­tää perus­oi­keuk­sien toteu­tu­mi­sen näkö­kul­masta. Huos­taan­otto on vahva inter­ven­tio yksi­tyi­syy­teen ja sen myötä yhteis­kun­nan vel­vol­li­suus on seu­rata las­ten sijoi­tus­käy­tän­tö­jen lisäksi eri­tyi­sesti tah­dosta riip­pu­mat­to­mien toi­mien käyt­töä.

− Kan­nus­ti­mena voi myös olla aito tie­don­halu. Halu­taan tie­tää, mistä syystä huos­taan­ot­toja teh­dään ja mistä luku­mää­rien vaih­te­lut joh­tu­vat.

Toi­saalta syyt voi­vat olla talou­del­li­sia, kun ollaan kiin­nos­tu­neita hal­lit­se­maan las­ten­suo­je­lun kus­tan­nuk­sia. Perus­te­luna voi olla myös vai­kut­ta­vuu­den vaa­ti­mus, johon liit­tyy toive, että resurs­seja voi­tai­siin koh­den­taa vai­kut­ta­viksi havait­tui­hin mene­tel­miin ja pal­ve­lui­hin.

− Vai­kut­ta­vuus­mit­ta­rei­den, käsit­tei­den täs­men­tä­mi­sen ja las­ten­suo­je­lun vai­kut­ta­vuus­tut­ki­mus­ten proble­ma­ti­sointi on kui­ten­kin ollut vähäistä. Tar­peel­lista se olisi, jotta tie­de­tään, mitä vai­ku­tuk­sina halu­taan tut­kia, huo­maut­taa Heino.

Tie­don kerää­mi­sessä on toki oltava har­kit­seva ja eet­ti­nen. Mar­jatta Bardy on toden­nut, että tie­don­tarve voi olla kont­rol­lin tar­vetta − mutta jat­kaa, että tieto voi myös viedä uusien rat­kai­su­jen etsi­mi­seen ja toi­min­nan uudis­ta­mi­seen. Tieto voi vapaut­taa ja toi­mia kehi­tyk­sen väli­neenä.

− Tie­tä­mi­sen kenttä on mut­ki­kas, toteaa Tarja Heino.

On pit­källe arvo­va­linta, mitä las­ten maa­il­masta ja hei­dän hyvin­voin­nis­taan halu­taan tie­tää. Kaik­kien las­ten ja per­hei­den hyvin­voin­ti­sel­vi­tyk­set ja ‑tut­ki­muk­set ovat tär­keitä, mutta halu­taanko hyvin­voin­ti­val­tion toi­min­taa kat­soa myös hei­koim­massa ase­massa ole­vien las­ten näkö­kul­masta.

− Kat­seen suunta mää­rit­tää, mitä näh­dään. Kuva hyvin­voin­nista saa eri sävyjä sen mukaan puhu­taanko kes­kiar­voista vai kat­so­taanko sitä mar­gi­naa­lista, nii­den las­ten näkö­kul­masta, joi­den ter­veys ja kehi­tys on jo todettu vaa­ran­tu­neen.

Pienin askelin

Kun viral­li­sen tie­don antama kuva las­ten­suo­je­lun muu­tok­sista on riit­tä­mä­tön, on tämä Tarja Hei­non mukaan joh­ta­nut sii­hen, että tie­to­poh­jan täy­den­tä­mi­seen on jat­kuva paine.

− Kun kat­son 30 vuo­den aika­jän­teellä, on aina tois­tu­nut sama: juuri kun las­ten­suo­je­lun tie­to­pohja-asiaa on saatu val­mis­tel­tua aske­leen ver­ran eteen­päin, on tul­lut jokin orga­ni­saa­tio- tai laki­uu­dis­tus, joka on teh­nyt val­mis­te­lut tyh­jäksi.

Hyvällä kun ajat­te­lee, eteen­päin­kin on menty: innos­tu­nei­den ihmis­ten voi­min, eril­lis­sel­vi­tys­ten ja hank­kei­den tur­vin. Yksi virs­tan­pyl­väs Hei­non mie­lestä oli 2000-luvun alussa, kun STM aloitti sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kus­pi­lot­tina Osaava las­ten­suo­jelu ‑hank­keen, jonka osana Heino kump­pa­nei­neen jäl­leen nosti esille tie­to­pohja- ja tut­ki­mus­ky­sy­myk­set.

− Hanke loi mal­lia las­ten­suo­je­lun osaa­mista tuke­valle tut­ki­mus­oh­jel­malle. Luo­tiin ja vah­vis­tet­tiin yhteyk­siä las­ten­suo­je­lun eri toi­mi­joi­den välille ja kuul­tiin käy­tän­nön toi­mi­joi­den koke­muk­sia siitä, mikä on mer­ki­tyk­sel­listä tie­toa las­ten­suo­je­lussa.

Hank­keen pää­tyt­tyä jäi kyte­mään aja­tus yhtei­sestä tut­ki­muk­sesta, joka samalla vah­vis­taisi ja loisi mah­dol­li­suuk­sia työ­käy­tän­tö­jen kehit­tä­mi­selle.

Tämä on toteu­tu­nut Pikas­sok­sen alu­een kun­tien kanssa toteu­te­tuissa pilo­teissa ja vii­meksi huos­taan­o­ton taus­toja ja kus­tan­nuk­sia sel­vi­tel­lessä.

Heino sanoo, että hänelle yhteis­tut­ki­juu­den idea on tuttu jo hänen lisen­si­aat­ti­työnsä teon ajoilta ja ”perinne” jat­kui väi­tös­kir­jaa teh­dessä, kun hän tutki asiak­kuu­den alkua ja sen hämä­ryyttä.

Tutkimusprofessori Tarja Heino

Tarja Heino on teh­nyt pit­kän uran las­ten­suo­je­lun ken­tällä kehit­tä­jänä, tut­ki­jana ja hal­lin­to­teh­tä­vissä. Kuva: Liisa Takala

− Väi­tös­kir­jaa teh­dessä luin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den muis­tiin­pa­noja sekä asia­kir­joja ja loin niistä kuvaa asiak­kuu­den ”nak­sah­ta­mi­sesta”. Esi­tin aja­tuk­siani työn­te­ki­jöille tut­ki­mus­kes­kus­te­luissa. Jäl­ki­kä­teen olen tavan­nut näitä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä ja heiltä olen kuul­lut, miten koke­mus tut­ki­muk­sessa muka­nao­losta oli mer­ki­tyk­sel­li­nen ja vei heitä eteen­päin amma­til­li­sessa työssä.

Las­ten­suo­je­lun tut­ki­muk­seen ei kos­kaan ollut käy­tet­tä­vissä kor­va­mer­kit­tyä rahaa. Eril­lis­ra­hoi­tus on aina haettu tai saatu, jotta saa­daan pal­kat­tua tut­ki­joita johon­kin tee­man äärelle.

Surul­li­nen Vilja-Eeri­kan kuo­lema syn­nytti monen­lai­sia sel­vi­tyk­siä, mutta toi myös rahoi­tusta ja toi­mek­sian­toja THL:lle. Vuo­sille 2013−2015 ajoit­tui THL:n Las­ten­suo­je­lun kehit­tä­mis- ja tut­ki­mus­hanke Las­ke­Tut, jossa aloi­tet­tiin tie­to­jen­vaih­toon, tie­to­poh­jaan ja tut­ki­muk­seen liit­ty­vää uutta toi­min­taa. Osin tätä työtä on voitu jat­kaa Sipi­län hal­li­tuk­sen Lapsi- ja per­he­pal­ve­lu­jen muu­tos­oh­jelma ‑kär­ki­hank­keessa 2015−2019.

− Nyt tilanne on var­sin hyvä, sillä kär­ki­hank­keen perus­teella on saatu pal­kat­tua kolme tut­ki­jaa. Riitta Laakso tut­kii kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tu­jen eri-ikäis­ten ja eri­lai­sissa tilan­teissa elä­vien las­ten koke­muk­sia.

Tässä tut­ki­muk­sessa kehi­tel­lään samalla mene­tel­miä las­ten kuu­le­mi­seen.
− Hän on hie­nosti koon­nut yhteen sitä, mitä ken­tällä tällä saralla on jo tehty muun muassa Pesä­puun Sala­po­lii­sit-hank­keessa. Tuloksi voi­daan käyt­tää ja sovel­taa käy­tän­nön työssä.

Lastensuojelun tutkimusakatemia voisi kuitenkin palvella pitkäjänteistä tutkimustyötä, jota tarvittaisiin.

− Toi­nen tut­ki­jamme Elina Aal­tio työs­ken­te­lee sys­tee­mi­sen las­ten­suo­je­lun toi­min­ta­mal­lin pilo­toin­nin parissa. Hän seu­raa maa­kun­tien pilot­teja ja arvioi sitä, miten tämä uusi tii­mi­työn malli tukee las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työtä ja per­hei­den hyvin­voin­tia.

Kol­mas tut­kija Riikka Iko­nen val­mis­te­lee tie­tyille ikä­luo­kille sään­nöl­li­sesti teh­tä­vään kou­lu­ter­veys­ky­se­lyyn uusia modu­leita. Yksi on suun­nattu sijoi­te­tuille lap­sille ja toi­nen kes­kit­tyy las­ten sosi­aa­li­sen tur­val­li­suu­den ja väki­val­ta­ko­ke­mus­ten sel­vit­tä­mi­seen.

Joko on lastensuojeluakatemian aika?

Tarja Heino ker­too joku­nen vuosi sit­ten teke­mäs­tään mat­kasta Austra­li­aan ja vie­rai­lus­taan val­tion rahoit­ta­massa las­ten­suo­je­lun­tut­ki­muk­sen kes­kuk­sessa.
− Olin kiin­nos­tu­nut siitä, miten tut­ki­mus­kes­kus oli onnis­tuttu perus­ta­maan ja kuinka hal­li­tus oli suos­tu­nut anta­nut kes­kuk­selle rahoi­tuk­sen, Tarja Heino muis­te­lee.

Kes­kuk­sen joh­taja ker­toi, että kyse oli ”leh­män­kau­poista” hal­li­tus­neu­vot­te­lui­den aikana. Dii­lin toi­nen puoli oli se, että tut­ki­mus­kes­kus sai kym­me­neksi vuo­deksi kym­me­nen mil­joo­nan dol­la­rin rahoi­tuk­sen.

− Yksi mil­joona vuotta kohti. Ajat­te­lin sil­loin, että eihän vuo­sit­tai­nen panos ollut lopulta kovin suuri.

Kes­kuk­sen joh­taja oli ker­to­nut Hei­nolle, että tuolla rahalla pys­tyt­tiin raken­ta­maan tut­ki­mus­kes­kuk­sen infra­struk­tuuri, aloit­ta­maan toi­minta ja rek­ry­toi­maan ensim­mäi­set tut­ki­jat työ­hön. Tut­ki­mus­toi­minta syn­nytti lumi­pallo tai pitäi­sikö austra­lia­lai­sen hei­nä­pal­loe­fek­tin. Kun työssä edis­tyt­tiin, avau­tui uusia rahoi­tus­väy­liä ja toi­minta laa­jeni, raken­net­tiin kump­pa­nuuk­sia, tuo­tet­tiin tie­toa arjen työ­hön ja pää­tök­sen­teon tueksi.

Pääs­täänkö tälle tielle jos­kus meil­lä­kin? Tarja Heino nos­taa jäl­leen esille toi­veen suo­ma­lai­sesta las­ten­suo­je­lua­ka­te­miasta. Sen puo­lesta on puhuttu pit­kään, mutta toteu­tuk­seen ei ole vielä päästy. Pahim­mil­laan on vain hymäh­delty ”että peräti aka­te­mia las­ten­suo­je­lulle”.

− Las­ten­suo­je­lun tut­ki­musa­ka­te­mia voisi kui­ten­kin pal­vella pit­kä­jän­teistä tut­ki­mus­työtä, jota tar­vit­tai­siin. Tämän lisäksi aka­te­mian pii­riin voisi kehit­tyä ver­kosto, jossa voi­daan tehdä ac hoc ‑työtä, pal­vella minis­te­riöitä ja pää­tök­sen­te­ki­jöitä, ken­tän toi­mi­joita. Aka­te­mia voisi olla itse­näi­nen, mutta toi­mia kump­pa­nuu­den poh­jalta siten, että muun muassa THL:n tilasto- ja tie­to­tuo­tanto on käy­tet­tä­vissä.

− Ehkäpä ryh­dyn uuden tut­ki­mus­pro­fes­so­rin nimi­tyk­seni anta­malla pai­noar­volla aja­maan las­ten­suo­je­lua­ka­te­miaa Suo­meen­kin, nau­rah­taa Heino.

Helena Jaak­kola

 

Nimityksiä

Tarja Heino nimi­tet­tiin THL:n tut­ki­mus­pro­fes­so­riksi tou­ko­kuussa.
− Tämä on minulle pit­kän uran teh­neenä hen­ki­lö­koh­tai­sesti isoa asia. Tut­ki­mus­pro­fes­suuri on myös mer­kit­tävä asia sosi­aa­li­työlle ja las­ten­suo­je­lulle, sillä THL:ssä ei ole kos­kaan aikai­sem­min ollut sosi­aa­li­työn, saati las­ten­suo­je­lun  tut­ki­mus­pro­fes­suu­ria.
− Kun ajat­te­lemme tule­via isoja muu­tok­sia, pitäisi sosi­aa­li­työllä olla useam­pia kuin yksi pro­fes­suuri THL:ssakin. Nyt on pää kui­ten- kin avattu, toteaa Heino.

 

Artik­ke­lissa käy­tetty myös:
Enroos ym. (2016): Huos­taan­otto, Las­ten­suo­je­lun vaa­ti­vin teh­tävä. Vas­ta­paino.
Heino ym. 2016: Las­ten kodin ulko­puo­lelle sijoit­ta­mi­sen syyt, taus­tat, pal­ve­lut ja kus­tan­nuk­set: HuosTa-hank­keen (2014−2015) pää­tu­lok­set. Raportti 3/2016. THL.