Lastensuojelutiedon tärkeys on virallisesti tunnustettu. Kuitenkin lastensuojelun tietopohjassa on edelleen aukkoja, ja pysyvien rakenteiden sijasta tutkimuksen ja tietopohjan vahvistaminen on jäänyt erillisselvitysten, hankkeiden ja jopa yksittäisten ihmisten omistautumisen varaan. Yksi uutterista lastensuojelutiedon tärkeyden puolestapuhujista on Tarja Heino.

 

Viime vuon­na julka­isti­in ensim­mäi­nen tutkimus­pe­rus­tainen teos ja kokon­ais­esi­tys las­ten­suo­jelun yhdestä keskeis­es­tä toimen­piteestä, huostaan­oto­s­ta. Yksi Huostaan­ot­to-kir­jan kolmes­ta toimit­ta­jas­ta on Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin­laitok­sen (THL) vas­tanimet­ty tutkimus­pro­fes­sori  Tar­ja Heino. Hän keskit­tyy artikke­lis­saan las­ten­suo­jelun tietopo­h­jaan ja kuvaa tek­stis­sään mie­lenki­in­tois­es­ti niitä toimia ja yri­tyk­siä, joi­ta las­ten­suo­je­lu­tiedon ker­ryt­tämisek­si on tehty julkisen val­lan tuel­la.

− Artikke­li­ni perusvire saat­taa olla hie­man katk­er­ankir­peä, Tar­ja Heino huo­maut­taa.

”Poli­ti­ikas­sa, hallinnos­sa ja tutkimus­maail­mas­sa on kysyt­ty tois­tu­vasti, mik­si huostaan­otot ja las­ten sijoituk­set kodin ulkop­uolelle lisään­tyvät. Olen työsken­nel­lyt vuodes­ta 1984 läh­tien keskushallinnon työn­tek­i­jänä ja vas­tan­nut sato­jen toimit­ta­jien kysymyk­si­in tästä aiheesta”, kir­joit­taa Heino.

Hän toteaa, että tämä on ollut tuskas­tut­tavaa. ”Meil­lä ei ole käytet­tävis­sä kat­tavaa kansal­lista seu­ran­tati­etoa vuo­den 1983 jäl­keen huostaan­otet­tu­jen ja kodin ulkop­uolelle sijoitet­tu­jen las­ten per­hetaus­toista tai sijoi­tusten taustal­la ole­vista tek­i­jöistä, eikä sen enem­pää per­hei­den saamista palveluista.”

− Kysyjille ei siis pystytä anta­maan koko maa­ta kat­tavia vas­tauk­sia, mut­ta sen sijaan on onnek­si tar­jol­la ollut eril­lis­selvi­tys­ten tuot­tamia näkökul­mia.

Muutosten virta

Las­ten­suo­je­lu­tiedon ker­ryt­tämisessä tapah­tui muu­tos vuo­den 1984 laa­jan sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon lak­i­u­ud­is­tusten jäl­keen. Sil­loinen sosi­aal­i­hal­li­tus lopet­ti yleiskir­jeel­lä kun­tien velvol­lisu­u­den antaa tilas­toti­eto­ja. Vas­ta vuon­na 1991 aloitet­ti­in uudelleen sup­pea rek­isteripo­h­jainen tiedonkeruu.

Kat­tavam­man tilas­toin­ti­tiedon tarve tiedoste­taan ja puut­teista on oltu huolis­saan. Jotain edis­tysaskelei­ta on otet­tu muun muas­sa kouluter­veysky­selyssä. Las­ten­suo­jelun ja sosi­aali­palvelu­jen tilas­toin­nin ja rek­isteröin­nin uud­is­tus odot­taa lak­i­u­ud­is­tus­ta.

− Sote-uud­is­tuk­sen yhtey­dessä olisi mah­dol­lisu­us pois­taa havait­tu­ja tietoaukko­ja ja vahvis­taa tiedontuotan­non rak­en­tei­ta, toteaa Heino.

Käytet­tävis­sä ei esimerkik­si ole enää yht­enäistä kansal­lista rek­ister­iä las­ten­suo­jelu­laitok­sista. Yksi­ty­isi­in sijais­per­heisi­in sijoite­tu­ista lap­sista tiede­tään vain lapsen vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä − joka hänkin voi vai­h­tua usein.

− Nyt on ollut puhet­ta, että pitäisikö jopa perustiedot yksit­täi­sistä sijais­per­heistä koo­ta rek­isteri­in. Per­heet hyväksytään, mut­ta tiedot näistä ovat hajal­laan kun­nis­sa.

− Tänä päivänä tiedämme las­ten­suo­jelun avo­huol­lon lap­sista vain lukumäärän. Emme esimerkik­si ole tien­neet siitä, mil­laisia palveluista he saa­vat vai saa­vatko mitään. Onnek­si tätä voiti­in selvit­tää Huos­Ta-han­kkeessa juuri äsket­täin.

Kuusi hyvää syytä

Mik­si las­ten huostaan­ot­to­jen syistä pitäisi tietää tarkem­min? Tar­ja Heino lis­taa Huostaan­ot­to-kir­jan artikke­lis­saan kuusi syytä. Yksi on moraa­li­nen.

− Kos­ka julki­nen val­ta on ottanut lap­sia huostaan­ot­taes­saan itselleen julkisen kas­vat­ta­jan roolin, sen pitäisi myös olla kiin­nos­tunut keitä lap­sia se ottaa huostaan. Tai mil­laista tukea lap­sille ja per­heille tulee tar­jo­ta, paljonko voimavaro­ja toim­intaan tulisi vara­ta ja miten toimen­piteet kohden­tu­vat.

Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita.

− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seu­ra­ta tai valvoa toim­intaa, jos­ta tiede­tään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimi­vatko vira­nomaiset oikein, riit­tävästi vai liial­lis­es­ti?

Huostaan­otoista on myös tarpeen tietää peru­soikeuk­sien toteu­tu­misen näkökul­mas­ta. Huostaan­ot­to on vah­va inter­ven­tio yksi­ty­isyy­teen ja sen myötä yhteiskun­nan velvol­lisu­us on seu­ra­ta las­ten sijoi­tuskäytän­tö­jen lisäk­si eri­tyis­es­ti tah­dos­ta riip­pumat­tomien toimien käyt­töä.

− Kan­nus­ti­me­na voi myös olla aito tiedonhalu. Halu­taan tietää, mis­tä syys­tä huostaan­ot­to­ja tehdään ja mis­tä lukumäärien vai­hte­lut johtu­vat.

Toisaal­ta syyt voivat olla taloudel­lisia, kun ollaan kiin­nos­tunei­ta hal­lit­se­maan las­ten­suo­jelun kus­tan­nuk­sia. Perustelu­na voi olla myös vaikut­tavu­u­den vaa­timus, johon liit­tyy toive, että resursse­ja voitaisi­in kohden­taa vaikut­taviksi havait­tui­hin menetelmi­in ja palvelui­hin.

− Vaikut­tavu­us­mittarei­den, käsit­tei­den täs­men­tämisen ja las­ten­suo­jelun vaikut­tavu­us­tutkimusten prob­lema­ti­soin­ti on kuitenkin ollut vähäistä. Tarpeel­lista se olisi, jot­ta tiede­tään, mitä vaiku­tuksi­na halu­taan tutkia, huo­maut­taa Heino.

Tiedon keräämisessä on toki olta­va hark­it­se­va ja eet­ti­nen. Mar­jat­ta Bardy on toden­nut, että tiedontarve voi olla kon­trol­lin tarvet­ta − mut­ta jatkaa, että tieto voi myös viedä uusien ratkaisu­jen etsimiseen ja toimin­nan uud­is­tamiseen. Tieto voi vapaut­taa ja toimia kehi­tyk­sen väli­neenä.

− Tietämisen kent­tä on mutkikas, toteaa Tar­ja Heino.

On pitkälle arvo­val­in­ta, mitä las­ten maail­mas­ta ja hei­dän hyv­in­voin­nistaan halu­taan tietää. Kaikkien las­ten ja per­hei­den hyv­in­voin­ti­selvi­tyk­set ja ‑tutkimuk­set ovat tärkeitä, mut­ta halu­taanko hyv­in­voin­ti­val­tion toim­intaa kat­soa myös heikoim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien las­ten näkökul­mas­ta.

− Kat­seen suun­ta määrit­tää, mitä nähdään. Kuva hyv­in­voin­nista saa eri sävyjä sen mukaan puhutaanko keskiar­voista vai kat­so­taanko sitä mar­gin­aal­ista, niiden las­ten näkökul­mas­ta, joiden ter­veys ja kehi­tys on jo todet­tu vaaran­tuneen.

Pienin askelin

Kun viral­lisen tiedon anta­ma kuva las­ten­suo­jelun muu­tok­sista on riit­tämätön, on tämä Tar­ja Heinon mukaan johtanut siihen, että tietopo­h­jan täy­den­tämiseen on jatku­va paine.

− Kun kat­son 30 vuo­den aika­jän­teel­lä, on aina tois­tunut sama: juuri kun las­ten­suo­jelun tietopo­h­ja-asi­aa on saatu valmis­tel­tua askeleen ver­ran eteen­päin, on tul­lut jokin organ­isaa­tio- tai lak­i­u­ud­is­tus, joka on tehnyt valmis­te­lut tyhjäk­si.

Hyväl­lä kun ajat­telee, eteen­päinkin on men­ty: innos­tunei­den ihmis­ten voimin, eril­lis­selvi­tys­ten ja han­kkei­den turvin. Yksi virstan­pylväs Heinon mielestä oli 2000-luvun alus­sa, kun STM aloit­ti sosi­aalialan osaamiskeskus­pi­lot­ti­na Osaa­va las­ten­suo­jelu ‑han­kkeen, jon­ka osana Heino kump­panei­neen jälleen nos­ti esille tietopo­h­ja- ja tutkimuskysymyk­set.

− Han­ke loi mallia las­ten­suo­jelun osaamista tuke­valle tutkimu­so­hjel­malle. Luoti­in ja vahvis­tet­ti­in yhteyk­siä las­ten­suo­jelun eri toim­i­joiden välille ja kuul­ti­in käytän­nön toim­i­joiden koke­muk­sia siitä, mikä on merk­i­tyk­sel­listä tietoa las­ten­suo­jelus­sa.

Han­kkeen pää­tyt­tyä jäi kytemään aja­tus yhteis­es­tä tutkimuk­ses­ta, joka samal­la vahvis­taisi ja loisi mah­dol­lisuuk­sia työkäytän­tö­jen kehit­tämiselle.

Tämä on toteu­tunut Pikas­sok­sen alueen kun­tien kanssa toteute­tuis­sa piloteis­sa ja viimek­si huostaan­oton taus­to­ja ja kus­tan­nuk­sia selvitel­lessä.

Heino sanoo, että hänelle yhteis­tutk­i­ju­u­den idea on tut­tu jo hänen lisen­si­aat­ti­työn­sä teon ajoil­ta ja ”perinne” jatkui väitöskir­jaa tehdessä, kun hän tut­ki asi­akku­u­den alkua ja sen hämäryyt­tä.

Tutkimusprofessori Tarja Heino

Tar­ja Heino on tehnyt pitkän uran las­ten­suo­jelun ken­täl­lä kehit­täjänä, tutk­i­jana ja hallintote­htävis­sä. Kuva: Liisa Takala

− Väitöskir­jaa tehdessä luin sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den muis­ti­in­pano­ja sekä asi­akir­jo­ja ja loin niistä kuvaa asi­akku­u­den ”naksah­tamis­es­ta”. Esitin ajatuk­siani työn­tek­i­jöille tutkimuskeskusteluis­sa. Jälkikä­teen olen tavan­nut näitä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä ja heiltä olen kuul­lut, miten koke­mus tutkimuk­ses­sa mukanaolosta oli merk­i­tyk­selli­nen ja vei heitä eteen­päin ammatil­lises­sa työssä.

Las­ten­suo­jelun tutkimuk­seen ei koskaan ollut käytet­tävis­sä kor­vamerkit­tyä rahaa. Eril­lis­ra­hoi­tus on aina haet­tu tai saatu, jot­ta saadaan palkat­tua tutk­i­joi­ta johonkin tee­man äärelle.

Surulli­nen Vil­ja-Eerikan kuole­ma syn­nyt­ti mon­en­laisia selvi­tyk­siä, mut­ta toi myös rahoi­tus­ta ja toimek­sianto­ja THL:lle. Vuosille 2013−2015 ajoit­tui THL:n Las­ten­suo­jelun kehit­tämis- ja tutkimushanke Las­ke­Tut, jos­sa aloitet­ti­in tieto­jen­vai­h­toon, tietopo­h­jaan ja tutkimuk­seen liit­tyvää uut­ta toim­intaa. Osin tätä työtä on voitu jatkaa Sip­ilän hal­li­tuk­sen Lap­si- ja per­hep­alvelu­jen muu­toso­hjel­ma ‑kärk­i­hankkeessa 2015−2019.

− Nyt tilanne on varsin hyvä, sil­lä kärk­i­hankkeen perus­teel­la on saatu palkat­tua kolme tutk­i­jaa. Riit­ta Laak­so tutkii kodin ulkop­uolelle sijoitet­tu­jen eri-ikäis­ten ja eri­lai­sis­sa tilanteis­sa elävien las­ten koke­muk­sia.

Tässä tutkimuk­ses­sa kehitel­lään samal­la menetelmiä las­ten kuulemiseen.
− Hän on hienos­ti koon­nut yhteen sitä, mitä ken­täl­lä täl­lä sar­al­la on jo tehty muun muas­sa Pesäpu­un Salapoli­isit-han­kkeessa. Tulok­si voidaan käyt­tää ja soveltaa käytän­nön työssä.

Lastensuojelun tutkimusakatemia voisi kuitenkin palvella pitkäjänteistä tutkimustyötä, jota tarvittaisiin.

− Toinen tutk­i­jamme Eli­na Aal­tio työsken­telee sys­teemisen las­ten­suo­jelun toim­inta­mallin pilo­toin­nin paris­sa. Hän seu­raa maakun­tien pilot­te­ja ja arvioi sitä, miten tämä uusi tiim­i­työn malli tukee las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työtä ja per­hei­den hyv­in­voin­tia.

Kol­mas tutk­i­ja Riik­ka Iko­nen valmis­telee tiety­ille ikälu­okille sään­nöl­lis­es­ti tehtävään kouluter­veysky­se­lyyn uusia mod­ulei­ta. Yksi on suun­nat­tu sijoite­tu­ille lap­sille ja toinen keskit­tyy las­ten sosi­aalisen tur­val­lisu­u­den ja väki­val­takoke­musten selvit­tämiseen.

Joko on lastensuojeluakatemian aika?

Tar­ja Heino ker­too jokunen vuosi sit­ten tekemästään matkas­ta Aus­trali­aan ja vierailus­taan val­tion rahoit­ta­mas­sa las­ten­suo­jelun­tutkimuk­sen keskuk­ses­sa.
− Olin kiin­nos­tunut siitä, miten tutkimuskeskus oli onnis­tut­tu perus­ta­maan ja kuin­ka hal­li­tus oli suos­tunut antanut keskuk­selle rahoituk­sen, Tar­ja Heino muis­telee.

Keskuk­sen johta­ja ker­toi, että kyse oli ”lehmänkaupoista” hal­li­tus­neu­vot­telu­iden aikana. Diilin toinen puoli oli se, että tutkimuskeskus sai kymmenek­si vuodek­si kymme­nen miljoo­nan dol­lar­in rahoituk­sen.

− Yksi miljoona vuot­ta kohti. Ajat­telin sil­loin, että eihän vuosit­tainen panos ollut lop­ul­ta kovin suuri.

Keskuk­sen johta­ja oli ker­tonut Heinolle, että tuol­la rahal­la pystyt­ti­in rak­en­ta­maan tutkimuskeskuk­sen infra­struk­tu­uri, aloit­ta­maan toim­inta ja rekry­toimaan ensim­mäiset tutk­i­jat työhön. Tutkimus­toim­inta syn­nyt­ti lumi­pal­lo tai pitäisikö aus­tralialaisen heinä­pal­loe­fek­tin. Kun työssä edis­tyt­ti­in, avau­tui uusia rahoi­tusväyliä ja toim­inta laa­jeni, raken­net­ti­in kump­panuuk­sia, tuotet­ti­in tietoa arjen työhön ja päätök­sen­teon tuek­si.

Päästäänkö tälle tielle joskus meil­läkin? Tar­ja Heino nos­taa jälleen esille toiveen suo­ma­lais­es­ta las­ten­suo­jelu­akatemi­as­ta. Sen puoles­ta on puhut­tu pitkään, mut­ta toteu­tuk­seen ei ole vielä päästy. Pahim­mil­laan on vain hymähdel­ty ”että peräti akatemia las­ten­suo­jelulle”.

− Las­ten­suo­jelun tutkimusakatemia voisi kuitenkin palvel­la pitkäjän­teistä tutkimustyötä, jota tarvit­taisi­in. Tämän lisäk­si akatemi­an piiri­in voisi kehit­tyä verkos­to, jos­sa voidaan tehdä ac hoc ‑työtä, palvel­la min­is­ter­iöitä ja päätök­sen­tek­i­jöitä, ken­tän toim­i­joi­ta. Akatemia voisi olla itsenäi­nen, mut­ta toimia kump­panu­u­den poh­jal­ta siten, että muun muas­sa THL:n tilas­to- ja tieto­tuotan­to on käytet­tävis­sä.

− Ehkäpä ryh­dyn uuden tutkimus­pro­fes­sorin nim­i­tyk­seni anta­mal­la pain­oar­vol­la aja­maan las­ten­suo­jelu­akatemi­aa Suomeenkin, nau­rah­taa Heino.

Hele­na Jaakko­la

 

Nimityksiä

Tar­ja Heino nimitet­ti­in THL:n tutkimus­pro­fes­sorik­si toukoku­us­sa.
− Tämä on min­ulle pitkän uran tehneenä henkilöko­htais­es­ti isoa asia. Tutkimus­pro­fes­su­uri on myös merkit­tävä asia sosi­aal­i­työlle ja las­ten­suo­jelulle, sil­lä THL:ssä ei ole koskaan aikaisem­min ollut sosi­aal­i­työn, saati las­ten­suo­jelun  tutkimus­pro­fes­su­uria.
− Kun ajat­telemme tule­via iso­ja muu­tok­sia, pitäisi sosi­aal­i­työl­lä olla use­ampia kuin yksi pro­fes­su­uri THL:ssakin. Nyt on pää kuiten- kin avat­tu, toteaa Heino.

 

Artikke­lis­sa käytet­ty myös:
Enroos ym. (2016): Huostaan­ot­to, Las­ten­suo­jelun vaa­tivin tehtävä. Vastapaino.
Heino ym. 2016: Las­ten kodin ulkop­uolelle sijoit­tamisen syyt, tau­s­tat, palve­lut ja kus­tan­nuk­set: Huos­Ta-han­kkeen (2014−2015) pää­tu­lok­set. Raport­ti 3/2016. THL.