Kentän odotukset olivat korkealla, kun sosiaali- ja terveysministeriö antoi ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojalle tehtäväksi arvioida lastensuojelun henkilöstön riittävyys ja ehdottaa nopeasti vaikuttavia ratkaisuja esille nousseisiin ongelmiin.

 

Selvitys julkaistiin maaliskuun alussa. Siinä arvioitiin lasten­suojelun avohuollon sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden riittävyys asiakas­mää­rillä mitattuna ja annettiin joitakin ratkai­su­keinoja liian suuresta asiakas­mää­rästä johtuvaan kuormi­tukseen.

Lisäksi selvi­tys­henkilö Aulikki Kananoja painotti vahvasti perheiden varhaisten palve­luiden tärkeyttä. Perheille suunnattua kotipal­velua ja perhe­työtä on laajen­nettava nykyi­sestä merkit­tä­västi, jotta perheet saavat tukea vaikeuk­siinsa ajoissa. Tämän arvioidaan vähen­tävän pitkä­ai­kaisen korjaavan työn tarvetta ja hillit­sevän sijais­huollon kustan­nusten kasvua.

Lähes puolella työntekijöistä asiakkaita on liikaa

Lasten­suojelun sosiaa­lityön kuormi­tuk­sesta ja sen aiheut­ta­mista ongel­mista on laaja yhtei­sym­märrys ammat­ti­laisten sekä asiak­kaina olevien lasten, nuorten ja perheiden kesken. Kananojan selvi­tyksen ja Kunta­liiton kunta­ky­selyn (2017) perus­teella noin 40 prosen­tilla palve­lujen järjes­tä­jistä sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden asiakas­määrä ylittää 30 asiakkaan rajan. Tätä muun muassa ammat­ti­jär­jestö Talentia pitää vielä kohtuul­lisena asiakas­määränä.

Ongelmaa voidaan pitää vakavana, toteaa Aulikki Kananoja arviossaan.

Selvi­tys­työssä tuli myös ilmi kunta­koh­taiset erot. Väestö­mää­rältään pienissä kunnissa sosiaa­li­työn­te­kijät tekevät monia sosiaa­li­huollon tehtäviä. Lasten­suojelun asiakas­määrät ovat pienempiä eikä niiden aiheut­tamaa kuormi­tusta ole helppo erottaa muusta työstä. Pienten kuntien tilan­netta selvi­tellään kevään aikana, kun laaditaan tiekartta lasten­suojelun maakun­ta­malliin siirty­mi­seksi.

Taustaryhmän piirissä lakisääteiselle sosiaalityöntekijän asiakasmäärän rajaamiselle oli vahvaa kannatusta.

Kuormi­tuksen taustalla ovat tutut syyt, kuten muun muassa sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja erityi­sesti sijaisten palkkaa­miseen liittyvät vaikeudet, työn organi­sointiin, työoloihin, johta­miseen ja palkit­se­miseen liittyvät tekijät. Työn kuormi­tusta lisäävät myös perheiden palve­luiden, kuten lasten- ja nuori­sop­sy­kiatrian palve­lujen huono saatavuus.

Juuri nyt ei kannatusta sitovalle mitoitukselle – kriisiraja tiimeille

Selvi­tys­hen­ki­lölle oli nimetty asian­tun­ti­joiden tausta­ryhmä, joka koostuu sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön, Terveyden- ja hyvin­voinnin laitoksen, aluehal­lin­to­vi­raston ja Valviran sekä Pesäpuun, Lasten­suojelun Keskus­liiton ja Kunta­liiton edusta­jista. Ammat­ti­jär­jestö Talentiaa ryhmässä edusti erityis­asian­tuntija Alpo Heikkinen.

Kananoja toteaa selvi­tyk­sessään, että tausta­ryhmän piirissä lakisää­tei­selle sosiaa­li­työn­te­kijän asiakas­määrän rajaa­mi­selle oli vahvaa kanna­tusta. Lakisää­teistä mitoi­tusta kannattaa muun muassa Talentia.

Kananoja ei silti pidä juuri nyt sote-uudis­tuksen ollessa kesken ja lasten­suo­je­lutyön meneillään olevassa muutok­sessa (Lape) tarkoi­tuk­sen­mu­kaisena, että laissa määri­tellään mitoitus työnte­ki­jä­koh­tai­selle asiakas­mää­rälle. Hän kuitenkin jättää oven auki jatko­työlle: on tarpeel­lista selvittää, onko lakitaso tarkoi­tuk­sen­mu­kainen asiakas­mi­toi­tuksen määrit­te­lylle.

Nyt tulisi harkita tiimi­koh­taisen ”kriisi­rajan” asetta­mista lainsää­däntöä alemmin ohjein, jotta valvon­ta­vi­ran­omai­sella on perusteet puuttua kohtuut­tomiin tilan­teisiin, todetaan selvi­tyk­sessä.

Nopeasti vaikut­tavina toimina kaikkein kuormit­tu­neim­mille alueille selvi­tys­henkilö esittää kunta- ja työnte­ki­jä­ta­soista täsmä­tukea, mento­rointia vaikeimmin kuormit­tu­neiden työyh­tei­söjen esimie­hille ja tarvit­taessa myös sosiaa­li­työn­te­ki­jöille.

Varhaista tukea kannattavat kaikki, mutta se ei ratkaise lastensuojelun akuuttia kriisiä.

Selvi­tys­henkilö ehdottaa myös maakun­nal­listen sijais­poolien pilotointia, ja niiden sovel­tu­vuuden kokeilua erilaisiin sijai­suus­tar­peisiin. Lisäksi rekry­toin­ti­vai­keuksien vähen­tä­mi­seksi kuntien on kiinni­tettävä huomiota lasten­suojelun työoloihin, työyh­tei­söjen kulttuuriin ja varmis­tettava lasten­suojelun asian­tunteva ammatil­linen johta­minen.

Pidem­mällä aikavä­lillä selvi­tys­henkilö pitää tavoit­teena siirty­mistä hallin­to­kes­kei­sestä asiakas­kes­keiseen lähes­ty­mis­tapaan ja tiimi­työhön. Sote-uudis­tuksen integraa­tio­ta­voit­teeseen liittyen selvi­tys­henkilö esittää lisäksi lasten­suojelun henki­lös­tö­ra­kenteen täyden­tä­mistä päihde- ja mielen­ter­veystyön ammat­ti­lai­silla.

Talentialta eriävä mielipide asiakasmäärien säätelyyn

Ammat­ti­jär­jestö Talen­tiassa ollaan petty­neitä, ettei selvi­tyk­sessä puolleta lasten­suojelun avohuollon sosiaa­li­työn­te­kijän asiakas­määrän lakisää­teistä mitoi­tusta. Talentia jätti ainoana tahona selvi­tys­työ­ryh­mässä mitoi­tuk­sesta eriävän mieli­piteen.

– Lapsen asioista vastaavan sosiaa­li­työn­te­kijän lakisää­teinen asiakas­mi­toitus on ainoa keino, jolla voidaan välit­tö­mästi ja konkreet­ti­sesti puuttua sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden kuormi­tukseen, sanoo Talentian puheen­johtaja Tero Ristimäki.

Varhaista tukea kannat­tavat kaikki, mutta se ei ratkaise lasten­suojelun akuuttia kriisiä. Jos asiakas­mi­toitus saataisiin lakiin, se pakot­taisi kriisi­kunnat palkkaamaan lasten­suojelun avohuoltoon jonkin verran enemmän sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä.

– Tämä kriisi on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia ja nyt näyttää siltä, että vieläkään ei saada mitään konkreet­tista muutosta, jatkaa Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa.

Valviran rekis­te­rissä on noin 6 000 laillis­tettua sosiaa­li­työn­te­kijää, kun kuntien tarve Kunta­liiton mukaan on noin 3 500 sosiaa­li­työn­te­kijää. Talentian uusimman urapol­kusel­vi­tyksen mukaan vasta­val­mis­tu­neista sosiaa­li­työn­te­ki­jöistä yhdeksän kymme­nestä sijoittuu kuntiin töihin, suurelta osin jo opiske­lujen loppu­puo­lella. Ei siis voida puhua sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pu­lasta eikä väittää, etteivät valmis­tuneet halua kuntien sosiaa­li­työhön.

– Ongelma on vaihtuvuus. Nykyi­sillä työeh­doilla sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä ei saada pysymään lasten­suo­je­lussa. Tarvitaan lisää palkkaa, lisää työnte­ki­jöitä ja lisää ammat­ti­tai­toista johta­mista, jotta lasten­suojelun akuutti kriisi helpottuu, sanoo Ristimäki.

Helena Jaakkola

Tausta

Nyt julkaistu työnte­ki­jöiden riittä­vyyteen ja kuormi­tuksen ratkai­suihin liittyvä välisel­vitys on osa Lapsi- ja perhe­pal­ve­luiden muutos­oh­jelmaa (Lape). Selvi­tys­henkilö Kananojan työ jatkuu.

Seuraa­vaksi laaditaan ehdotus tiekar­taksi, kun yksilö- ja perhe­koh­tainen lasten­suojelu siirtyy kunnista maakuntien järjes­tä­mis­vas­tuulle vuonna 2020. Tämä selvitys valmistuu kesäkuun loppuun mennessä. Lue koko selvitys tästä.