Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sanoo, että laki velvoittaa kuntia nostamaan lastensuojelun voimavarat vastaamaan suojelutarvetta. Lakia ei voi väistellä vapaalla poliittisella päätöksenteolla.

 

Apulaisoikeusasi­amies Mai­ja Sak­slin tekee paraikaa las­ten­suo­jelun tarkas­tuk­sia eri kun­ti­in. Takana ovat tarkas­tuk­set Jyväskylässä, Van­taal­la ja Oulus­sa. Tarkas­tuk­set ovat jatkuneet kevään ajan, ja niitä tehdään myös tule­vana syksynä.

Tarkas­tuk­sil­la selvitetään, onko las­ten­suo­jelun lain­säädän­nöl­lis­ten velvoit­tei­den täyt­tämisessä puut­tei­ta. val­takun­nal­lis­es­ti yht­eneväisiä epäko­htia löy­tyi heti. Keskeisin ongel­ma on liian pieni henkilöstömäärä: asi­akkai­ta yhtä työn­tek­i­jää kohden on aivan liikaa. Tämä ei liene suuri yllä­tys kenellekään, sil­lä vas­tu­ullista las­ten­suo­je­lu­työtä on joudut­tu tekemään alim­i­toite­tul­la henkilöstöl­lä jo vuosia.

− Jos työn­tek­i­jäl­lä on jopa kolminker­tainen asi­akas­määrä suosi­tuk­si­in näh­den, hän ei mitenkään voi antaa apua tarpeen mukaises­ti, eikä siten yltää työssään las­ten­suo­jelu­lais­sa vaa­di­t­ulle tasolle, Mai­ja Sak­slin korostaa.

Perustuslaissa on priorisointilista perusoikeuksien toteutumiselle, ja lapset ovat tämän listan kärjessä.

Ruuh­ka näkyy työn arjes­sa monin tavoin. Sosi­aalipäivystys voi olla tukos­sa, ensim­mäi­nen tapaami­sai­ka voi men­nä viikko­jen päähän, las­ten­suo­jeluil­moi­tusten käsit­te­lyt viivästyvät. Asi­akasti­eto­jen muis­ti­in­pan­ot voivat olla jopa vuosia kir­jaa­mat­ta ja lapsen kanssa asioi­va työn­tek­i­jöitä vai­h­tuu tiuhaan. Sijoitet­tu­ja lap­sia ei ehditä tapaa­maan tarpeek­si usein ja rauhas­sa, jot­ta hei­dän todel­li­nen oloti­lansa selviäisi.

Huostaan­ot­toti­lanteis­sa ei vält­tämät­tä ole aikaa tehdä koko per­heelle asi­akas­su­un­nitel­maa, vaik­ka laki näin vaati­ikin: sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ehtii yleen­sä keskit­tyä vain lapsen aku­ut­ti­in hyv­in­voin­ti­in.

− Jos ollaan niin pitkäl­lä, että huostaan­ot­toa mietitään, koko per­heelle tehtävä asi­akas­su­un­nitel­ma olisi tietenkin äärim­mäisen tärkeää saa­da tehdyk­si, jot­ta per­he saisi tarvit­se­mansa tuen ja se voitaisi­in taas mah­dol­lisim­man nopeasti yhdis­tää, Sak­slin sanoo.

Muitakin kuin henkilöstömäärään liit­tyviä ongelmia esi­in­tyy. Van­taal­la esimerkik­si ilmeni puutet­ta tur­vakoti­paikoista. Apu­laisoikeusasi­amiehen mielestä huolestut­tavaa on, että las­ten­suo­jelun asi­akkaiden vaikeudet psyki­a­tri­an palvelu­iden saamises­sa näyt­tää ole­van val­takun­nalli­nen ongel­ma.

− Las­ten­suo­jelun asi­akkaana ole­van lapsen psyki­a­trista hoitoa ei halu­ta aloit­taa, ennen kuin lapsen olo­suhtei­den kat­so­taan vaki­in­tuneen eli lap­si on huostaan­otet­tu ja sijaishuolto aloitet­tu.

− Jos las­ten­suo­jelu ei löy­dä vaikka­pa jollekin hyvin monion­gel­maiselle lapselle hoitopaikkaa, tämä ei pääse  tarvit­se­maansa psyykkiseen sairaan­hoitoon ajois­sa, vaan putoaa palvelu­iden väli­in. Tätä ongel­maa aion  tule­vaisu­udessa tutkia tarkem­min.

Laki on otettava todesta

Mitä sit­ten las­ten­suo­jelun suh­teen voidaan tehdä? Sak­slin­in vas­taus on hyvin yksiselit­teinen: laki velvoit­taa kun­nat bud­je­toimaan las­ten­suo­jelun­toim­intaansa niin, että resurssit vas­taa­vat tarvet­ta.

− Kyse ei ole vapaas­ta poli­it­tis­es­ta päätök­sen­teosta. Lain vaa­timuk­set on toteutet­ta­va. Taloudel­lisia ja  henkilöstövoimavaro­ja täy­tyy siis kohden­taa las­ten­suo­jelu­un niin paljon, että työn­tek­i­jöil­lä on mah­dol­lisu­us tehdä
työn­sä hyvin. Mikäli kun­tapäät­täjät eivät suun­taa riit­tävästi rahaa las­ten­suo­jelu­un ja per­hei­den varhaiseen tukemiseen, asia on erit­täin ongel­malli­nen jo peru­soikeuk­sien näkökul­mas­ta, Sak­slin muis­tut­taa.

− Perus­tus­lais­sa on pri­or­isoin­tilista peru­soikeuk­sien toteu­tu­miselle, ja lapset ovat tämän lis­tan kär­jessä. Vaik­ka kun­tapäät­täjil­lä toki on taloudel­lisia haastei­ta joka puolel­la, las­ten hyv­in­voin­nista ei vain voi tin­kiä. Se on laiton­ta,
ja johtaa ennen pitkää traag­isi­in ja kalli­impi­in seu­rauk­si­in.

Saako päteviä työntekijöitä rahalla?

Työn­tek­i­jöi­den vähyys näkyy pait­si töi­den ruuhkau­tu­mise­na myös työn­tek­i­jöi­den uupumise­na ja korkeana vai­h­tu­vuute­na. Uusien työn­tek­i­jöi­den rekry­toin­tikaan ei ole help­poa alalle, jol­la töitä ja vas­tu­u­ta on liikaa, eikä palk­ka ole kil­pailukykyi­nen.

Palkan nos­t­a­mi­nen ja työ­taakan vähen­tämi­nen ovat ilmeisiä keino­ja paran­taa tilan­net­ta. Entä jos päte­viä työn­tek­i­jöitä ei näistä keinoista huoli­mat­ta löy­ty­isi?  Joitakin kun­tia on huo­let­tanut maalisku­us­sa voimaan tul­lut sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilöla­ki, jon­ka mukaan sosi­aal­i­työn­tek­i­jän tehtävis­sä voi toimia vain pätevä työn­tek­i­jä ja sijaise­nakin vain sosi­aal­i­työn opiske­li­ja.

Moni kun­ta halu­aisi jatkaa epäpäte­vien palkkaamista tode­ten, ettei päte­viä ole saatavil­la. Alan aloi­tu­s­paikko­ja on kaikek­si onnek­si viime vuosi­na lisät­ty, mut­ta Tal­en­tia suosit­telee paikko­jen lisäämistä yliopis­tois­sa edelleen. Jos päte­viä työn­tek­i­jöitä silti on tule­vaisu­udessa liian vähän, olisiko apu­laisoikeusasi­amiehestä apua aloi­tu­s­paikkamäärien kaltaises­sa kysymyk­sessä?

− Emme voi ohja­ta poli­it­tista päätök­sen­tekoa, mut­ta toki kansliamme voi ottaa aloi­tu­s­paikkamääri­in kan­taa tilanteessa, jos­sa pätevyys­vaa­timuk­sia on lais­sa, mut­ta päte­viä tek­i­jöitä ei ker­ta kaikki­aan löy­dy.

− Täl­löin voisimme puut­tua asi­aan lail­lisu­us­valvon­takysymyk­senä ja ohja­ta koulu­tuk­ses­ta vas­taavia taho­ja − ja viimekädessä rapor­toi­da havain­nois­tamme ker­to­muk­ses­samme eduskun­nalle.

Vakavasta lainvastaisuudesta kansliamme voi nostaa syytteen. 

Kiitokset yhteydenotoista

Mitä apu­laisoikeusasi­amies tarkas­tuk­sis­saan tekee? Ensin hän tutus­tuu ennakol­ta kun­nan tilanteeseen ja tapaa sen jäl­keen luot­ta­muk­sel­li­sis­sa keskusteluis­sa työn­tek­i­jät ja johdon erik­seen. Saat­u­aan las­ten­suo­jelus­ta kokon­aisku­van oikeusasi­amiehen kanslia esit­tää johdolle käsi­tyk­sen­sä siitä, mitä tämän tulee tehdä, jot­ta mah­dol­liset epäko­h­dat kor­jataan lain­mukaisik­si. Myös kun­tapäät­täjiä muis­tute­taan lain velvoit­teista.

Saadaanko tarkas­tuk­sil­la jotakin aikaan? Onko sil­lä vaiku­tus­ta? Oikeusasi­amies on hyvin vakavasti otet­tu insti­tuu­tio, jon­ka puut­tumi­nen asioi­hin on per­in­teis­es­ti saanut asioi­hin vauh­tia, Sak­slin ker­too.
− Esit­tämämme käsi­tyk­set ja ohjeis­tuk­set ovat johta­neet läh­es poikkeuk­set­ta kor­jaus­toimen­piteisi­in. Jos jostain syys­tä tämä ”val­men­ta­va” ja lail­lisuuk­sista muis­tut­ta­va lin­jamme ei johtaisi muu­tok­si­in, voimme antaa huo­mau­tuk­sen velvol­lisuuk­sien laimin­lyömis­es­tä.

Vakavas­ta lain­vas­taisu­ud­es­ta kansliamme voi nos­taa syyt­teen. Las­ten­suo­jelun kevääl­lä alka­neista tarkas­tuk­sista oli jo päätet­ty ennen kuin Van­taan sosi­aal­i­työn­tek­i­jät tekivät kan­telun työ­paikas­taan. Sak­slin joka tapauk­ses­sa kiit­tää työn­tek­i­jöitä yhtey­de­no­to­s­ta ja kan­nus­taa kaikkia otta­maan oikeusasi­amieheen yhteyt­tä aina, jos asi­at tun­tu­vat lail­lisu­u­den kannal­ta mät­tävän.

− Ne ihmiset, jot­ka näkevät huole­nai­heet läheltä, ovat avainase­mas­sa. Hei­dän tieton­sa ovat ensisi­jaisen tärkeitä valvoville vira­nomaisille. Ensisi­jais­es­ti ilmoit­ta­jien kan­nat­taa olla yhtey­dessä lähimpi­in valvon­tavi­ra­nomaisi­in: alue­hallintovi­ras­toon tai sosi­aali- ja ter­veysalan lupa- ja valvon­tavi­ras­to Valvi­raan. Näi­den
taho­jen tehtävänä on valvoa, että kun­nan vira­nomaiset tekevät työn­sä lain­mukaises­ti. Oikeusasi­amiehen yksi keskeinen tehtävä on valvoa näitä valvo­jia, alue­hallintovi­ras­to­ja ja Valvi­raa. Sen lisäk­si kanslia kuitenkin tekee oman hark­in­tansa mukaan valvon­taa val­it­semi­in­sa kohteisi­in, joten hei­hin voi aina olla suo­raan yhtey­dessä.

Sak­slin muis­tut­taa, että yhtey­de­no­tot valvovi­in vira­nomaisi­in ovat ehdot­toman luot­ta­muk­sel­lisia.
− Joskus ihmiset eivät ole uskalta­ne­et olla edes mei­hin yhtey­dessä oma­l­la nimel­lään pelätessään työ­nan­ta­jansa vas­ta­toimia. Suo­jelemme kuitenkin ilmoit­ta­jien yksi­ty­isyyt­tä vah­vasti. Kan­te­lut, myös kan­teli­jan tiedot, ovat julk­isia ja tule­vat kan­telun kohteen tietoon mah­dol­lista selvi­tys­tä tai lausun­toa pyy­det­täessä.

On tärkeää muis­taa, että oikeusasi­amiehen tehtävänä on huole­htia myös kan­telun kohteena ole­van työn­tek­i­jän oikeuk­sien toteu­tu­mis­es­ta. Jos kävisi ilmi, että työn­tek­i­jän tekemästä ilmi­an­noista jol­lakin tavoin koste­taan, asi­aan
puu­tut­taisi­in hyvin vakavasti.
− Täl­lainen kost­a­mi­nen kohdis­tu­isi oikeusasi­amiehen perus­tus­lail­liseen oikeu­teen saa­da infor­maa­tio­ta ja toteut­taa lail­lisu­us­valvon­taa.

Tapio Ollikainen