Helsingin Sanomat kertoi lokakuussa, että eduskunta lahjoittaa Suomen satavuo­tis­juhlan kunniaksi Itsenäi­syyden juhla­vuoden lasten­ra­haston säätiölle 50 miljoonaa. Viral­linen päätös puuttuu vielä.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma.

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Veikko Somerpuro

Uutinen houkut­telee unelmoimaan lahjoi­tuksen tarjoamia mahdol­li­suuksia. Ennen kuin jalat irtoavat kokonaan maasta, tulee jo pettymys. Suuren otsikon takaa paljastuu pääomitus säätiö  saa 50 miljoonan arvosta osakkeita, joiden tuoton se saa käyttöönsä. Vuosit­tainen käyttöön tuleva rahasumma kutistuu korkeintaan 3 – 4 miljoo­naksi. Mutta onhan summa kuitenkin enemmän kuin huonoa omaatuntoa paikkaavat eduskunnan lisäbud­jettien joulu­lah­ja­rahat.

Marginaalin lapset ansaitsevat tutkimuskeskuksen.

Olisiko Itlalla nyt tilaisuus 100-vuotiaan Suomen lahjoi­tuksen myötä perustaa lasten­suojelun tutki­mus­keskus?

Tarve olisi suuri, sillä nykyinen tutkimus on riittä­mät­tö­mästi resurs­soitua ja hajallaan yliopis­toissa, osaamis­kes­kuk­sissa, sekto­ri­lai­tok­sissa. Omistau­tu­neiden tutki­joiden verkosto on olemassa, mutta rakenteet puuttuvat.

Tutki­mus­keskus voisi toimia pitkä­jän­tei­sesti yli halli­tus­kausittain vaihtuvien kärki­hank­keiden ja painopis­teiden. Se voisi tuottaa lasten­suojelun työn­tekijöille ja päättä­jille tutkittua tietoa lasten­suojelun vaikut­ta­vuu­desta. Sen toimin voitaisiin luoda myös luotettava lasten­suojelun tilas­tointi tutki­muksen perus­taksi.

Jostakin käsit­tä­mät­tö­mästä syystä tutki­muksen tarve kysee­na­lais­tetaan alan ulkopuo­lelta ajoittain. Uskotaan, että yleisellä lasten hyvin­vointia koske­valla tutki­muk­sella pärjätään ja suojelun tarpeessa olevat margi­naalit hoidetaan pätkä­ra­hoi­tuk­sella toteu­tet­ta­villa kehit­tä­mis­hank­keilla ja jalkaut­ta­malla niiden tulokset.

Kristiina Koski­luoma