Lasten vuoroa­su­minen on yleis­tynyt. Arviolta 10‒15 prosenttia lapsista asuu kahdessa kodissa vanhem­piensa eron jälkeen.

 

Viralli­sesti vuoroa­su­mi­seksi katsotaan tilanne, jossa lapsi asuu vuoro­tellen 50 prosenttia ajasta toisen vanhemman kanssa esimer­kiksi aina viikon kerrallaan.

Joissakin tapauk­sissa ratkaisu on kaikkien kannalta hyvä, mutta joskus se voi kuormittaa lasta entisestään.

Tampereen yliopiston sosiaa­lityön yliopis­ton­lehtori, YTT Leena Autonen-Vaara­niemi on tutkinut lasten omia kokemuksia vuoroa­su­mi­sesta erityi­sesti silloin, kun vanhemmat riite­levät keskenään. Hänen tutki­muk­sestaan on tulossa artikkeli syksyllä ilmes­tyvään Hannele Forsbergin ja Aino Ritala-Koskisen toimit­tamaan kirjaan, joka käsit­telee lasten monipaik­kaista asumista.

Riidat voivat kärjistyä

Riidat koskevat usein lasten asioiden hoita­mista ja tilan­teita, jotka eivät mene ennalta suunni­tel­lusti, kuten lasten kuljet­ta­mista treeneihin. Kiistoja tulee esimer­kiksi kodin vaihta­misen tilan­teissa ja äärim­millään lapset vaihdetaan pysäköin­ti­pai­kalla, kertoo Autonen-Vaara­niemi.

Myös tiedon­kulun ongelmat ovat taval­lisia, ja lasten mielestä vanhemmat eivät aina tiedä heidän asioistaan, jolloin lapset toimivat viestin­viejänä vanhem­malta toiselle. Lapset pyrkivät yleensä asettumaan vanhempien riitelyn ulkopuo­lelle ja vältte­lemään vanhem­piensa kiistoja.

‒ Lapset ovat lojaaleja vanhem­piaan kohtaan ja se, että he eivät loukkaa vanhem­piaan, on heille haastavaa. Lapset myös joutuvat tasapai­noi­lemaan vanhem­piensa toiveiden välillä.

Vuoroa­su­minen ei poista vanhempien välistä riitelyä, mutta riidat siirtyvät niihin paikkoihin, joissa vanhemmat kohtaavat lasten asioissa, parkki­paik­kojen lisäksi muun muassa teksti­vies­teihin.

Tutkimus ei anna valintaan suoraa vastausta

Jos vanhemmat ovat kovin riitaisia, ei lasten vuoroa­su­mista yleensä suosi­tella. Vuoroa­su­minen edellyttää vanhempien yhteis­työ­kykyä ja hyviä välejä.

‒ Toisaalta tutki­mukset eivät suoraan anna mitään ratkaisuja vuoroa­su­miseen. Aihepii­ristä tarvitaan lisää erityi­sesti lasten kokemuksiin perus­tuvaa tutki­musta, sanoo Autonen-Vaara­niemi.

Vuoroa­su­mi­sessa lapsella säilyy suhde kumpaankin vanhempaan ja erityi­sesti isään.

‒ Osa lapsista piti vuoroa­su­mista hyvänä ratkaisuna, mutta osa koki sen raskaana ja vanhempien riidat ahdis­tavina. Vaikka lapset tulevat surul­li­siksi riite­lystä, he näyttävät muodos­taneen erillisen suhteen kumpaankin vanhempaan ja välit­tävät heistä.

Kaisa Yliruo­kanen