Teksti: Päivi Änges­levä | Kuvat: Liisa Takala

Hämeenlinna ottaa Suomen ensimmäisenä kuntana käyttöönsä mallin, jossa lastensuojeluun hankitaan rahaa yksityisiltä sijoittajilta.

Esit­tely uudesta lap­suu­den hyvin­voin­nin rahoi­tus­mal­lista (lapsi-Sib) oli kes­tä­nyt tus­kin puolta tun­tia, kun kysy­myk­set alkoi­vat: Ei kai lope­teta kau­pun­gin pal­ve­luja, joita lapsi tar­vit­see? Kuka vas­taa koko­nai­suu­desta, las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jäkö? 

Ja vielä ydin­ky­sy­mys: Miten mal­lin vai­ku­tusta mitataan?

Oli loka­kui­nen tiis­tai 2017. Hämeen­lin­nan stra­te­gia­joh­taja Markku Rim­pelä esit­teli isolle kuu­li­ja­jou­kolle tulos­pe­rus­teista rahoi­tus­so­pi­musta Sibiä, joka on lyhenne englan­nin­kie­li­sestä nimestä Social impact bond.

Hämeen­linna olisi Suo­men ensim­mäi­nen kunta, joka kokei­lisi uutta työs­ken­te­ly­ta­paa las­ten syr­jäy­ty­mi­sen ehkäisemiseen.

Rim­pelä vil­kaisi kuu­li­joita ja päätti palata mal­lin perus­tei­siin. Kuten sii­hen, että Hämeen­lin­nasta vali­taan kor­kein­taan vii­si­kym­mentä esi­kou­lu­laista, jotka tar­vit­se­vat eri­tyistä tukea. Lap­set jae­taan kah­teen Ice­hearts-ryh­mään. Ensim­mäi­nen aloit­taa toi­min­tansa syk­syllä 2018, toi­nen vuotta myöhemmin.

Ice­hearts on sosi­aa­lia­lan jär­jestö, joka kas­vat­taa lap­sia jouk­kueur­hei­lun avulla, ja sen kas­vat­ta­jat sitou­tu­vat ohjaa­maan lap­sia täysi-ikäi­syy­teen asti. Sib-mal­lissa lap­set saa­vat tukea muil­ta­kin jär­jes­töiltä ja yri­tyk­siltä, jos tar­vit­se­vat. Ja mikä parasta, hei­dän hyvin­voin­ti­aan tue­taan sijoit­ta­jien rahoilla.

Yksi­tyi­set rahoit­ta­jat sijoit­ta­vat rahas­toon ja saa­vat pää­omansa takai­sin tuot­toi­neen, jos lap­set voi­vat aikui­sina hyvin. Jos eivät, sijoit­ta­jat menet­tä­vät rahansa. Kunta eli Hämeen­linna mak­saa vain tulok­sista. Rim­pe­län mie­lestä malli oli kokei­lun arvoi­nen, sillä las­ten­suo­je­lun kuluja on kar­sit­tava. 

Varovaista suhtautumista

Keväällä 2015 Mika Pyykkö, Suo­men itse­näi­syy­den juhla-rahas­ton eli Sit­ran joh­tava asian­tun­tija, kiersi Suo­mea ja esit­teli Sibiä val­tion, kun­tien ja sai­raan­hoi­to­pii­rien päät­tä­jille. Lähes 200 hen­ki­lölle, eikä roh­keita edel­lä­kä­vi­jöitä tun­tu­nut löytyvän.

Pyykkö oli ihmeis­sään. Mik­sei­vät val­tio ja kun­nat halun­neet kehit­tää toi­min­ta­ta­po­jaan ja kokeilla ehkäi­se­vän työn rahoi­tus-mal­lia, jossa ne mak­sai­si­vat vain tuloksista?

Markku Rim­pelä, Hämeen­lin­nan tilaa­ja­joh­taja, kuun­teli Pyyk­köä ja kiin­nos­tui. Rim­pelä oli pereh­ty­nyt las­ten­suo­je­lun lukui­hin Hämeen­lin­nassa ja tiesi, että jotain oli teh­tävä. 

Vuonna 2013 las­ten­suo­je­lun avo­huol­lon asiak­kaat oli­vat lisään­ty­neet. Seu­raa­vana syk­synä oli perus­tettu las­ten ja nuor­ten pal­ve­lu­ra­ken­ne­ryhmä, joka oli pyr­ki­nyt löy­tä­mään rat­kai­suja syr­jäy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­seksi ”yli pal­ve­lu­ra­jo­jen”. 

Vuonna 2015 kotei­hin oli jal­kau­tu­nut viisi uutta ehkäi­se­vän per­he­työn työ­pa­ria. Avo­huol­lon kus­tan­nuk­set näyt­ti­vät las­ke­van ja sijais­huol­lon vas­taa­vasti kas­va­van. 

Rim­pelä ja Jari Pekuri, Hämeen­lin­nan tilaa­ja­pääl­likkö, halusi­vat kokeilla uutta ehkäi­se­vän työn rahoi­tus­mal­lia Sibiä. Se kiin­nosti myös Tam­pe­reen päät­tä­jiä, ja kau­pun­git jat­koi­vat sel­vi­tystä Sit­ran ja THL:n eli Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen kanssa.

Ura­nuur­ta­jaksi Suo­messa nousi Lou­nais-Suo­men maistraatti.

Mai­straa­tin työn­te­ki­jät eivät olleet tyy­ty­väi­siä työilma-pii­riinsä, ja sai­raus­lo­mat oli­vat pit­kiä. Työ­hy­vin­voin­nin kohen­ta­mi­sesta sijoit­ta­jien rahoilla tulisi Poh­jois­mai­den ensim­mäi­nen Sib-kokeilu, ja se alkoi Lou­nais-Suo­messa tou­ko­kuussa 2015. 

Sit­ran Pyykkö odotti uudelta rahoi­tus­mal­lilta pal­jon. 

Yksi­tyi­sellä rahalla aiot­tiin työl­lis­tää maa­han-muut­ta­jia, tukea ikään­ty­viä asu­maan nykyistä pidem­pään itse­näi­sesti kodeis­saan ja vähen­tää las­ten kal­liita huostaanottoja.

Lapset riskiluokkiin

Tauko oli ohi, ja lap­suu­den hyvin­voin­nin rahoi­tus­mal­lin, lapsi–Sibin esit­tely Hämeen­lin­nassa jat­kui. Markku Rim­pelä oli sivun­nut alus­tuk­ses­saan ris­ki­te­ki­jöitä, joilla mää­ri­tel­täi­siin eri­tyistä tukea tar­vit­seva lapsi.

Sit­ran van­hempi neu­vo­nan­taja Petri Hilli ker­toisi ris­ki­te­ki­jöistä enem­män. Hän nousi ylös ja aloitti:

− Kuinka löy­täi­simme ne lap­set, jotka ovat poten­ti­aa­li­sesti sijais­huol­lon pii­rissä kym­me­nen vuo­den kulut­tua? Se oli läh­tö­aja­tus las­kel­malle, jonka laa­din THL:n tut­ki­joi­den kanssa.

Petri Hilli ja THL:n tut­ki­jat Tiina Ris­ti­kari, Marko Meri­kukka ja Timo Ståhl otti­vat käyt­töönsä ainut­laa­tui­sen aineis­ton, kaikki vuonna 1987 syn­ty­neet lap­set. Heitä on lähes 60 000, ja hei­dän pal­ve­lu­jen käyt­töään ja tulon­siir­to­jaan oli seu­rattu 25-vuo­tiaiksi asti.

Tut­ki­jat valit­si­vat ikä­luo­kasta pojat, jotka ovat tyt­töjä suu­rem­massa vaa­rassa syr­jäy­tyä. He halusi­vat sel­vit­tää, missä iässä poi­kien sijais­huol­lot ja huos­taa­no­tot lisään­ty­vät. Hilli ker­too, että pojat jaet­tiin vii­teen luok­kaan ris­ki­te­ki­jöi­den perusteella.

Ris­ki­te­ki­jät juon­tui­vat van­hem­mista. Ris­ki­pis­teen sai, jos van­hem­milla on kor­kein­taan perus­as­teen kou­lu­tus, van­hempi on kuol­lut tai eron­nut, äidillä tai isällä on mie­len­ter­veys- tai päih­deon­gelma, tai perhe on saa­nut toi­meen­tu­lo­tu­kea yli puoli vuotta.

Mitä useam­pia ris­ki­pis­teitä lapsi saa, sitä kor­keam­paan ris­ki­luok­kaan hän pää­tyy ja sitä enem­män per­heen ulko­puo­lista apua hän yleensä tarvisee.

− Neljä ris­ki­te­ki­jää on joka tuhan­nella lap­sella, Hilli selitti.

Lap­sista 8,5 pro­sen­tilla on kaksi, kolme tai neljä ris­ki­te­ki­jää. Heistä osa tar­vit­see avo- tai sijais­huol­toa, psy­kiat­rista eri­kois­sai­raan­hoi­toa, perus­o­pe­tuk­sen eri­tyistä tukea.

Tut­ki­jat las­ki­vat aineis­tos­taan, kuinka pal­jon pal­ve­luja eri ris­ki­luok­kien lap­set käyt­ti­vät ja pal­jonko ne mak­soi­vat yhteis­kun­nalle. Las­kel­massa huo­mioi­tiin mene­te­tyt vero­tu­lot ja tulon­siir­rot mutta ei esi­mer­kiksi rikol­li­suu­den aiheut­ta­mia kustannuksia.

Tulos on karu. Jos nuori jää pel­kän perus­kou­lun varaan, hän voi mak­saa yhteis­kun­nalle kes­ki­mää­rin 370 000 euroa enem­män kuin pidem­mälle kou­lu­tettu nuori.

− Sibissä on kaksi kes­keistä mit­ta­ria: vähen­tää las­ten sijais­huol­toa ja huos­taan­ot­toja, joi­den piikki on teini-iässä, ja se, ettei täysi-ikäi­nen jää perus­kou­lun jäl­keen toi­met­to­mana kotiin vaan on töissä, opis­ke­le­massa tai harjoittelussa.

Hilli lisää, että Sibin ehkäi­se­vällä työllä pyri­tään kar­si­maan myös avo­huol­toa, psy­kiat­rista eri­kois­sai­raan­hoi­toa ja perus­kou­lun erityisopetusta.

Tero Tiittanen on Iceheartsin kasvattaja, johon voi aina ottaa yhteyttä.

Tero Tiit­ta­nen on Ice­heart­sin kas­vat­taja, johon voi aina ottaa yhteyttä.

Tuotoksi viitisen prosenttia

Yksi­tyi­siä rahoit­ta­jia lapsi-Sibiin on kyselty, ja kiin­nos­tusta on. Siitä ker­toi joh­taja Jukka Nykä­nen rahas­to­yh­tiö Epiquk­sesta, joka hal­lin­noi Sib-rahastoja.

− Vielä ei voi sanoa nimiä, Nykä­nen totesi.

Sen sijaan Sibin alus­tava rahoi­tus­suun­ni­telma oli val­mis. Sijoit­ta­jilta kerä­tään kar­keasti 1,6 mil­joo­naa euroa, joilla ehkäis­tään 50 lap­sen syr­jäy­ty­mistä. Kus­tan­nuk­sissa on arvioitu, että val­tao­salla ryh­män lap­sista on kaksi tai kolme riskitekijää.

Lap­sia ohjaa Ice­hearts, joka veloit­taa noin 2 000 euroa lap­selta vuo­dessa. Toi­minta jat­kuu kak­si­toista vuotta, joten kus­tan­nus on kaik­ki­aan 1,2 mil­joo­naa euroa. Loput sijoit­ta­jien rahoista kuluu mui­hin ennal­taeh­käi­se­viin palveluihin.

Hämeen­lin­nan Sib-mal­lissa lap­set käyt­tä­vät myös kau­pun­gin kor­jaa­via pal­ve­luja, joi­den on arvioitu mak­sa­van toi­set 1,6 mil­joo­naa euroa. Las­ten ehkäi­se­vät ja kor­jaa­vat pal­ve­lut mak­sa­vat yhteensä 3,2 mil­joo­naa euroa.

Sit­ran ja THL:n tut­ki­jat ovat laa­ti­neet myös ver­tai­le­van las­kel­man. Jos las­ten syr­jäy­ty­mistä ei ehkäistä, lap­siin kuluu kar­keasti 7,6 mil­joo­naa euroa kah­des­sa­toista vuodessa.

Hämeen­lin­nan Sib-mal­lissa sääs­töksi jää 4,4 mil­joo­naa euroa, josta kunta mak­saa 70 pro­sent­tia tulos­palk­kioina rahas­tolle. Tulos­palk­kio sisäl­tää ”bonuk­sen” jokai­sesta nuo­resta, joka on 17,5–18,5‑vuotiaana yli puoli vuotta kou­lu­tuk­sessa tai työssä.

Sen jäl­keen sijoit­ta­jat saa­vat takai­sin pää­omansa. Siivu rahoi­tuk­sesta jää Las­ten­suo­je­lun kes­kus­lii­tolle, FIM Varain­hoi­dolle ja Epiquk­selle, jotka hal­lin­noi­vat rahastoa.

− Sijoit­ta­jat voi­vat saada vii­den pro­sen­tin tuo­ton, Nykä­nen arvioi.

− Tuot­toa tulee kuu­den, seit­se­män tai kah­dek­san vuo­den päästä. Ei kukaan pika­voit­toa lähde hake­maan, Markku Rim­pelä lisää.

Yli­jäävä osuus jää kun­nan hyväksi. Alus­ta­van rahoi­tus­suun­ni­tel­man mukaan Hämeen­linna voisi sääs­tää kar­keasti mil­joona euroa kah­des­sa­toista vuodessa.

Pitkäjänteistä työtä

Kym­me­nen paik­ka­kun­taa, 32 jouk­kuetta ja 550 lasta. Ice­heart­sin sosi­aali- ja kas­va­tus­työ on läh­te­nyt Van­taalta ja jat­ku­nut yli 20 vuotta ympäri Suomea.

Myös kuu­li­jat Hämeen­lin­nassa tun­te­vat jär­jes­tön. 

Ice­heart­sin toi­min­nan­joh­taja Teemu Var­tia­mäki oli ehti­nyt puhua vain het­ken, kun Hämeen­lin­nan kas­va­tus- ja ope­tus­pääl­likkö Nikke Kes­ki­nen kysyi: ”Usein sano­taan, että yhdessä teh­dään, mutta sii­hen se voi jäädä. Kenen pitää olla Ice­heart­sin kas­vat­ta­jan rin­nalla Hämeen­lin­nan kau­pun­gilta?” 

− Tulee koor­di­naa­tio­ryhmä, joka voi miet­tiä vaikka Sibin mit­ta­reita. Sii­hen voi kuu­lua reh­tori, opet­ta­jia, las­ten­suo­je­lun sosiaalityöntekijöitä.

− Kun­nan työn­te­ki­jät oppi­vat pit­kä­jän­teistä työtä, Var­tia­mäki ajat­teli. 

Ice­heart­sin kas­vat­ta­jat sitou­tu­vat lap­siin kah­dek­si­toista vuo­deksi. Vain kaksi kas­vat­ta­jaa yli 30 kas­vat­ta­jasta on jät­tä­nyt työnsä. Kas­vat­taja aloit­taa työnsä ilta­päi­vä­ker­hosta ja aut­taa tar­vit­taessa kou­lussa. Tär­keintä on, että kas­vat­ta­jan ja lap­sen välille muo­dos­tuu tii­vis suhde. 

Ice­heart­sin lap­silla on usein vai­keuk­sia kes­kit­ty­mi­sessä, oppi­mi­sessa, käyt­täy­ty­mi­sessä ja tun­tei­den sää­te­lyssä. Lasta ei ero­teta ryh­mästä, vaikka hän jou­tuisi välillä lai­tos­hoi­toon. Kes­keyt­tä­jiä ei juu­ri­kaan ole. 

Petri Hilli on las­ke­nut, että yksi 25 pojan Ice­hearts-jouk­kue on tuo­nut 2,8 mil­joo­nan euron sääs­tön yhteis­kun­nalle. Säästö syn­tyy, kun sosi­aa­li­työn kulut vähen­ty­vät ja nuo­ret pää­se­vät perus­kou­lun jäl­keen töi­hin, kou­lu­tuk­seen tai harjoitteluun.

Myös THL:ssa on menossa tut­ki­mus, jossa Ice­heart­sin las­ten psy­ko­so­si­aa­lista hyvin­voin­tia seu­ra­taan 13 vuotta. Ensim­mäi­sen vuo­den seu­ranta osoitti, että las­ten sosi­aa­li­set suh­teet ja itse­tunto oli­vat paran­tu­neet. Lap­set myös viih­tyi­vät kou­lussa aiem­paa paremmin.

Kasvattajaan saa kiintyä

Pojat saat­ta­vat lopet­taa mutta aloit­ta­vat uudes­taan. Niin sanoo Tero Tiit­ta­nen, Ice­heart­sin kas­vat­taja, joka teroit­taa luis­ti­mia Vuo­saa­ren jää­hal­lissa Hel­sin­gissä. 

Hän ohjaa kah­ta­kym­mentä 11–12-vuotiasta poikaa.

− Mun pojista kaksi ei käy har­koissa ja yksi ei vas­taa puhe­lui­hin eikä vies­tei­hin. Se on ihan taval­lista. Voi mennä vuosi, ja sit­ten poika soittaa.

− Pojilla on mun yhteys­tie­dot. Minuun saa kiin­tyä, tulla vaikka mun mökille mukaan.

Tiit­ta­nen tapaa poi­kia arki­päi­väi­sin. He käy­vät uimassa ja elo­ku­vissa, jää­vuoro on kah­desti vii­kossa. Jos­kus jon­kun pojan opet­taja soit­taa ja pyy­tää, että Tiit­ta­nen tulisi kou­luun ja aut­taisi. Monet pojista ovat erityisopetuksessa.

Tiit­ta­nen aut­taa vaikka kotitehtävissä.

Klaus Haa­visto, 12, hakee Tiit­ta­selta luis­ti­mia. Hän aloitti Ice­heart­sissa kuusi­vuo­ti­aana ja sanoo, että Tiit­ta­sesta on ollut ”tosi pal­jon apua”.

− Mulla oli ongel­mia päi­vä­ko­dissa. Halusin pur­kaa ener­giaa johon­kin, har­ras­taa jää­kiek­koa. Kun aloi­tin Ice­heart­sin, olin nyr­kit ojossa täällä jäällä ja myö­hem­min koulussa.

− Mutta en ole enää, lisää Haa­visto lisää het­ken kuluttua.

Tiit­ta­nen nyök­kää. Hänestä pojat ovat rau­hoit­tu­neet ja rii­te­le­vät aiem­paa vähem­män. Vielä kolme vuotta sit­ten päi­vässä saat­toi olla yli kym­me­nen ”kiin­ni­pi­toa”, nyt ei juuri lain­kaan. 

Pyr­ki­myk­senä on, että pojat saa­vat perus­kou­lun päättötodistuksen.

− Että he voi­vat käydä töissä ja olla osa yhteis­kun­taa. Edis­tystä on, viime vuonna aina­kin kolme poi­kaa siir­tyi pien­ryh­mästä taval­li­selle koululuokalle.

Haa­visto käve­lee puku­kop­piin ja alkaa tei­pata jää­kiek­ko­mai­lansa lapaa. Hänen vie­res­sään istuu Aamil Moha­med, 12, joka on saa­nut uudet Bau­e­rin luis­ti­met Tero Tiittaselta.

Moha­med on luis­ti­mista ylpeä, esit­te­lee niitä 10-vuo­ti­aalle vel­jel­leen Anas Moha­me­dille. Ice­hearts mak­saa poi­kien har­ras­tuk­sen, väli­pa­lan ja varus­teet, joista osa on lah­joi­tuk­sia. Jär­jestö kus­tansi aikoi­naan myös iltapäiväkerhon.

Ovi käy, ja sisään astuu uusi poika, 12-vuo­tias Kas­per Kil­pi­nen.

− Kuka jee­saa Kas­pe­rille kamat? Eetu jee­saa, Tiit­ta­nen sanoo.

− Klaus, puhe­kielto. Ala pukea. Anas myös, jooko kii­tos. Meen teroit­ta­maan parit luistimet.

Ylei­nen säh­läys alkaa, kun Tiit­ta­nen sul­kee oven. Haa­visto jat­kaa mai­lansa teip­pausta, ja Anas Moha­med pelaa jää­kiek­koa puku­huo­neessa. He puke­vat varus­tei­taan verk­kai­sesti ja kinas­te­le­vat, aiko­vat vetää toi­si­aan ”dunk­kuun”. 

Mutta jää odot­taa. Tiit­ta­nen on jo luis­ti­milla. Hän vaa­tii pojilta kes­kit­ty­mistä. He valu­vat kau­ka­loon, pujot­te­le­vat radalla, luis­te­le­vat täy­sillä ja ampu­vat maaleja.

Lapsi-Sib
Enemmän mittareita

Lapsi-Sib on Suo­messa laa­tu­aan kol­mas sib-kokeilu. Ensim­mäi­nen eli työ­hy­vin­vointi-Sib päät­tyi keväällä Lou­nais-Suo­men mai­straa­tissa mutta jat­kuu yhä Savon kou­lu­tus­kun­tayh­ty­mässä, Nur­mi­jär­ven Alek­sia-lii­ke­lai­tok­sessa ja Ylä-Savon Sote ‑kun­tayh­ty­mässä. Nel­jän työ­pai­kan kokei­lussa on yhteensä 1 580 työn­te­ki­jää, ja sai­raus­pois­sao­lot tar­kis­te­taan kol­men vuo­den kuluttua.

Syk­syllä 2016 alkoi työt­tö­mille maa­han­muut­ta­jille suun­nattu koto-Sib. Kurs­si­tet­ta­vina on vajaat kol­me­tu­hatta maa­han­muut­ta­jaa, joi­den kou­lu­tus ja osaa­mi­nen on kar­toi­tettu. Sen jäl­keen poh­di­taan, mil­laista työ­voi­maa Suomi tar­vit­see. Kurs­si­lai­sille tar­jo­taan täy­den­tä­vää kou­lu­tusta. Jos maa­han­muut­taja työl­lis­tyy, hän mak­saa veroja eikä tar­vitse työ­mark­ki­na­tu­kea. Val­tio saa ”tupla­ker­ty­män”.

Koto-Sib kes­tää kolme vuotta, ja sääs­töä odo­te­taan jopa kym­me­niä mil­joo­nia euroja.

Sib voi olla hyvä esi­merkki uudesta tavasta, jolla pyri­tään paran­ta­maan hyvin­voin­tia. Silti malli herät­tää kysy­myk­siä, kuten: Miten hyvin­voin­tia voi yli­pää­tään mitata?

Esi­mer­kiksi sai­raus­päi­vät on helppo las­kea. Yksit­täi­set pois­sao­lot tosin koros­tu­vat pie­nellä työ­pai­kalla, kuten Lou­nais-Suo­men mai­straa­tissa. Vas­taa­vasti pois­sao­lot vähe­ne­vät, jos pal­jon sai­ras­ta­vat työn­te­ki­jät irti­sa­no­taan tai työn­ne­tään eläk­keelle. 

Yksin sai­raus­päi­vät eivät kerro riit­tä­västi työ­hy­vin­voin­nista. Mit­ta­reita pitäisi olla enem­män, kuten koettu hyvinvointi.

Myös las­ten huos­taa­no­tot ja sijoi­tuk­set voi las­kea. Nekään eivät yksin riitä mit­ta­reiksi, sillä esi­mer­kiksi huos­taan­otto voi olla vält­tä­mä­tön lap­sen hyvin­voin­nin tur­vaa­mi­seksi. Riit­tääkö, jos mit­ta­riksi lisä­tään, että perus­kou­lunsa päät­tä­nyt nuori on yli puo­let vuo­den ajan­jak­sosta työssä, opis­ke­lee tai on har­joit­te­lussa? 

Ei vält­tä­mättä, monet asian­tun­ti­jat sano­vat. Nuori voi sin­ni­tellä kou­lussa vaikka vuo­den, jät­tää opis­ke­lunsa kes­ken ja käper­tyä kotiinsa. 

Tuloksia vain harvoista

Jotain uutta on kek­sit­tävä. 

Yhteis­kun­nan ongel­mat ovat niin suu­ria, ettei­vät val­tion ja kun­tien rahat riitä. Suo­mesta on tul­lut pahoin­voin­nin­pois­to­yh­teis­kunta, jossa ei sat­sata ehkäi­se­vään työ­hön, vaikka pitäisi. Hyvän­te­ke­väi­syys ei myös­kään kuulu Suo­meen. Val­tion ja kun­tien pitäisi ostaa enem­män tulok­sia, ei pelk­kiä työ­suo­ri­tuk­sia. Siksi Sibiä kan­nat­taa kokeilla, asian­tun­ti­jat ja sijoit­ta­jat sano­vat. 

Mal­lin kehitti uus­see­lan­ti­lai­nen talous­tie­tei­lijä Ron­nie Horesh jo vuonna 1988. Eri puo­lilla maa­il­maan on menossa rei­lut sata Sibiä, tulok­sia on vain harvoista.

Ensim­mäi­nen Sib alkoi Peter­bo­roug­hin van­ki­lassa Bri­tan-niassa syk­syllä 2010. Kolme tuhan­nen van­gin ryh­mää sai tukea, jotta eivät uusisi rikok­si­aan. Ykkös­ryh­män uusin­ta­tuo­miot las­ki­vat 8,4 pro­sen­tilla vuo­dessa. Tukea laa­jen­net­tiin muille van­geille, jol­loin ver­rok­ki­ryhmä katosi. Kol­mos­ryhmä peruun­tui. Lopulta kah­den ryh­män uusin­ta­tuo­mioi­den oli las­ket­tava yli 7,5 pro­sen­tilla, jotta sijoit­ta­jat eivät menet­täisi sijoi­tuk­si­aan, yhteensä 5,6 mil­joo­naa euroa.

Las­kua oli lopulta 9 pro­sent­tia. Sijoit­ta­jat sai­vat pää­omansa ja kol­men pro­sen­tin tuo­ton. Vaikka vanki-Sib jäi tyn­gäksi, sitä on pidetty menestyksenä.

Toi­sin kävi Yhdys­val­loissa. Vuonna 2012 inves­toin­ti­pankki Gold­man Sachs rahoitti Sibiä, jolla yri­tet­tiin vähen­tää eri­tyi­so­pe­tusta Uta­hin osa­val­tion kou­luissa. Lap­set kar­sit­tiin ohjel­maan sana- ja kuva­ko­keella. Ohjel­maan pää­tyi 110 lasta, joi­den otak­sut­tiin tar­vit­se­van eri­tyistä tukea.

Vuo­den kulut­tua sel­visi, että vain yksi ohjel­man lap­sista tar­vit­see eri­tyi­so­pe­tusta. Sijoit­ta­jat sai­vat 95 pro­sent­tia Uta­hin ole­te­tuista sääs­töistä. Ensim­mäi­sen kou­lu­vuo­den tuotto sijoit­ta­jille oli vajaat 240 000 euroa.

Epäi­lyk­set mit­ta­rista herä­si­vät vasta myö­hem­min. Sano­ma­lehti The New York Times ker­toi, että asian­tun­ti­joi­den mukaan sana- tai kuva­koe ei edes mit­taa eri­tyi­so­pe­tuk­sen tar­vetta. Osa lap­sista pää­tyi esi­kou­luoh­jel­maan vain siksi, että koe oli englan­niksi eivätkä he osan­neet kieltä tar­peeksi hyvin.

Yrityksille sosiaalista vastuuta

Monet kun­nat, kuten Tam­pere ja Van­taa, ovat kiin­nos­tu­neita Sibistä. Syystä, sillä sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen uudis­tus pakot­taa kun­nat etsi­mään uusia yhteis­työn kump­pa­neita ja malleja.

Van­taan las­ten­suo­je­lun pal­ve­lu­pääl­likkö Hanna Pösö oli aja­nut Hämeen­lin­naan, koska halusi oppia Sibistä. Hänestä on hie­noa, että myös yri­tyk­set ja jär­jes­töt halua­vat kan­taa sosi­aa­lista vas­tuuta eikä las­ten­suo­jelu jää vain viran­omais­ten harteille.

Pösö tie­tää, että muu­tos jän­nit­tää ja jopa pelot­taa las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jöitä. 

Sosi­aa­li­työ perus­tuu ideo­lo­gi­sesti hyvän teke­mi­seen. Siksi aja­tus voi­ton­ta­voit­te­lusta tun­tuu vie­raalta. Moni las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­nen kysyy, mik­sei pahoin­voin­tiin sat­sata vero­ra­hoja vaan siitä teh­dään bis­nestä, jossa sijoit­ta­jat voi­vat voittaa?

Asian­tun­ti­jat ovat kahta mieltä. Sosi­aa­li­po­li­tii­kan pro­fes­sori Heikki Hii­lamo Hel­sin­gin yli­opis­tosta on toden­nut, että jul­ki­sesti jär­jes­tetty ja kus­tan­nettu malli ole vält­tä­mättä parempi kuin yksi­tyi­sellä rahalla tuotettu.

Sosio­lo­gian pro­fes­sori Juho Saari on vas­taa­vasti kysy­nyt, että tar­vi­taanko avun­tar­vit­si­jan ja aut­ta­jan väliin sijoit­taja, joka tekee hyvää bisnestä.

Kokeilu alkaa

On kesä­kuun alku 2018. Lapsi-Sibin alkuun on kaksi kuu­kautta. Pal­joa ei ole tapah­tu­nut. Sibistä on kes­kus­teltu, sen toteut­ta­mista on poh­dittu. Aika­taulu pitää, vaikka jär­jes­te­lyt ovat vii­väs­ty­neet kuukaudella.

Ice­hearts etsii sopi­vaa kasvattajaa.

Ryh­mien alu­eeksi on rajattu länsi. Ice­heart­sin kas­vat­taja kier­tää län­nen alu­een esi­kou­luja ja poh­tii opet­ta­jien kanssa, ketkä lap­sista sopi­si­vat ryh­mään. Mukaan ote­taan lap­sia, jotka tar­vit­se­vat pal­jon eri­tyistä tukea ja niitä, jotka tasa­pai­not­ta­vat ryhmää.

Sen jäl­keen alkaa kokeilu, Poh­jois­mai­den ensim­mäi­nen lapsi-Sib.

Ennen Sibin lähtölaukausta

Minua askar­rut­taa lap­si­jou­kon etsi­mi­nen. Lapsi-Sibin poh­jana on vuonna 1987 syn­ty­neet lap­set ja tie­tyt ris­ki­te­ki­jät, kuten van­hem­pien kou­lu­tus­taso. Mie­tin, miten saamme ne kyt­ket­tyä hämeen­lin­na­lais­ten las­ten taustaindikaattoreiksi?

Pitääkö van­hem­milta kysyä, että päi­vää, onko teillä perus­kou­lun jäl­keistä kou­lu­tusta. Jos ei, niin voitte tulla mukaan. Nämä ovat hie­no­tun­tei­sia juttuja.

Sib-mal­lin vai­ku­tuk­sen arviointi on haas­ta­vaa, ja rahoi­tus on uutta meille. Mie­ti­tyt­tää, miten sijoit­ta­jille saa­daan toden­net­tua vai­ku­tuk­set. Moni yksit­täi­nen asia vai­kut­taa tulok­seen, kuten per­heen vuo­ro­vai­ku­tus, sai­rau­det, toi­min­ta­kyky, lap­sen kaverit.

Ajat­te­len, että läh­demme tut­ki­maan Sib-mal­lia. Tuot­toa ei revitä kenen­kään sel­kä­na­hasta ja kus­tan­nus­sääs­töä syn­tyy, kun ongel­mat eivät pahene.

Marika Paa­si­koski-Jun­ni­nen
Hämeen­lin­nan perhe- ja sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen johtaja


Sib-mal­lia voi ver­rata las­ten­suo­je­lu­työ­hön, joka on äärim­mäi­sen kuor­mit­tu­nutta. Mil­lai­nen viesti työn­te­ki­jöille tulee siitä, että perus­pal­ve­lu­jen sivu­po­luksi kehi­te­tään inten­sii­vistä ja eli­tis­tistä pal­ve­lua 50 lap­selle eikä las­ten­suo­je­lun ongel­mia ratkaista?

Myös Sibin bis­nes­idea ja las­ken­ta­malli epäi­lyt­tä­vät. Las­kel­massa on ole­tettu, että tiet­tyjä pal­ve­luja käy­te­tään tie­tyn ver­ran, mutta las­ten ja per­hei­den tilan­teet muuttuvat.

Toi­saalta tie­de­tään var­hain, että tietty ryhmä lap­sia on isossa ris­kissä. Siksi sitou­tu­mi­nen lap­siin vie­hät­tää minua tavat­to­man pal­jon. Mutta mistä löy­tyy lap­siin sitou­tu­neita aikui­sia, kun niitä ei löydy edes peruspalveluista?

Sibin mit­ta­rina pitäisi olla ammat­til­li­nen tut­kinto. Ei riitä, että on perus­kou­lun jäl­keen yli puoli vuotta kou­lu­tuk­sessa, työssä tai harjoittelussa.

Eija Lep­pä­nen
Hämeen­lin­nan vs. sosi­aali- ja terveysjohtaja


Per­hei­den ja las­ten hyvin­voin­tiin sat­sa­taan pal­jon vero­ra­hoja ja voi kysyä, pitääkö kaik­kea toteut­taa jul­ki­sin varoin. Voi­siko osan pal­ve­luista toteut­taa sekä jul­ki­sesti että yksi­tyi­sesti? Minusta kunta, jär­jes­töt ja yri­tyk­set voi­vat hoi­taa perus­pal­ve­lut yhteis­työssä. 

Sel­vää on, että jul­ki­sia ja yksi­tyi­siä pal­ve­luja on val­vot­tava yhtä hyvin ja läpinäkyvästi.

Eni­ten epäi­lyt­tää, miten lapsi-Sibin vai­kut­ta­vuutta arvioi­daan. Aina on sanottu, kuinka vai­keaa toi­men­pi­tei­den arviointi yli­pää­tään on. Mistä voi tie­tää, mistä jokin tulos joh­tuu, Sibistä vai muusta toimenpiteestä?

Toi­saalta mikään ei muutu, jos mitään uutta ei kokeilla.

Päivi Raukko
Hämeen­lin­nan sivis­tys- ja hyvinvointijohtaja

Kir­joit­taja on saa­nut apu­ra­haa las­ten­suo­je­lu­työn uusien mal­lien sel­vi­tys­työ­hön Jour­na­lis­ti­sen kult­tuu­rin edis­tä­mis­sää­tiötä Joke­silta ja Huoltaja-säätiöltä.