Tek­sti: Päivi Ängeslevä | Kuvat: Liisa Takala

Hämeenlinna ottaa Suomen ensimmäisenä kuntana käyttöönsä mallin, jossa lastensuojeluun hankitaan rahaa yksityisiltä sijoittajilta.

Esit­te­ly uud­es­ta lap­su­u­den hyv­in­voin­nin rahoi­tus­mall­ista (lap­si-Sib) oli kestänyt tuskin puol­ta tun­tia, kun kysymyk­set alkoi­vat: Ei kai lopete­ta kaupun­gin palvelu­ja, joi­ta lap­si tarvit­see? Kuka vas­taa kokon­aisu­ud­es­ta, las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jäkö? 

Ja vielä ydinkysymys: Miten mallin vaiku­tus­ta mitataan?

Oli lokakuinen tiis­tai 2017. Hämeen­lin­nan strate­gia­jo­hta­ja Markku Rimpelä esit­teli isolle kuuli­ja­joukolle tulospe­rusteista rahoi­tus­sopimus­ta Sibiä, joka on lyhenne englan­ninkielis­es­tä nimestä Social impact bond.

Hämeen­lin­na olisi Suomen ensim­mäi­nen kun­ta, joka kokeil­isi uut­ta työsken­te­ly­ta­paa las­ten syr­jäy­tymisen ehkäisemiseen.

Rimpelä vilka­isi kuuli­joi­ta ja päät­ti pala­ta mallin perusteisi­in. Kuten siihen, että Hämeen­lin­nas­ta val­i­taan korkein­taan viisikym­men­tä esik­oul­u­laista, jot­ka tarvit­se­vat eri­ty­istä tukea. Lapset jae­taan kah­teen Ice­hearts-ryh­mään. Ensim­mäi­nen aloit­taa toim­intansa syksyl­lä 2018, toinen vuot­ta myöhem­min.

Ice­hearts on sosi­aalialan jär­jestö, joka kas­vat­taa lap­sia joukkueurheilun avul­la, ja sen kas­vat­ta­jat sitoutu­vat ohjaa­maan lap­sia täysi-ikäisyy­teen asti. Sib-mallis­sa lapset saa­vat tukea muil­takin jär­jestöiltä ja yri­tyk­siltä, jos tarvit­se­vat. Ja mikä paras­ta, hei­dän hyv­in­voin­ti­aan tue­taan sijoit­ta­jien rahoil­la.

Yksi­tyiset rahoit­ta­jat sijoit­ta­vat rahas­toon ja saa­vat pääo­mansa takaisin tuot­toi­neen, jos lapset voivat aikuisi­na hyvin. Jos eivät, sijoit­ta­jat menet­tävät rahansa. Kun­ta eli Hämeen­lin­na mak­saa vain tulok­sista. Rimpelän mielestä malli oli kokeilun arvoinen, sil­lä las­ten­suo­jelun kulu­ja on kar­sit­ta­va. 

Varovaista suhtautumista

Kevääl­lä 2015 Mika Pyykkö, Suomen itsenäisyy­den juh­la-rahas­ton eli Sitran johta­va asiantun­ti­ja, kier­si Suomea ja esit­teli Sibiä val­tion, kun­tien ja sairaan­hoitopi­irien päät­täjille. Läh­es 200 henkilölle, eikä rohkei­ta edel­läkävi­jöitä tun­tunut löy­tyvän.

Pyykkö oli ihmeis­sään. Mik­seivät val­tio ja kun­nat halun­neet kehit­tää toim­intat­apo­jaan ja kokeil­la ehkäi­sevän työn rahoi­tus-mallia, jos­sa ne mak­saisi­vat vain tulok­sista?

Markku Rimpelä, Hämeen­lin­nan tilaa­ja­jo­hta­ja, kuun­teli Pyykköä ja kiin­nos­tui. Rimpelä oli pere­htynyt las­ten­suo­jelun lukui­hin Hämeen­lin­nas­sa ja tiesi, että jotain oli tehtävä. 

Vuon­na 2013 las­ten­suo­jelun avo­huol­lon asi­akkaat oli­vat lisään­tyneet. Seu­raa­vana syksynä oli perustet­tu las­ten ja nuorten palvelu­raken­neryh­mä, joka oli pyrkinyt löytämään ratkaisu­ja syr­jäy­tymisen ehkäisemisek­si ”yli palvelu­ra­jo­jen”. 

Vuon­na 2015 kotei­hin oli jalka­u­tunut viisi uut­ta ehkäi­sevän per­hetyön työ­paria. Avo­huol­lon kus­tan­nuk­set näyt­tivät laske­van ja sijaishuol­lon vas­taavasti kas­va­van. 

Rimpelä ja Jari Pekuri, Hämeen­lin­nan tilaa­japääl­likkö, halu­si­vat kokeil­la uut­ta ehkäi­sevän työn rahoi­tus­mall­ia Sibiä. Se kiin­nos­ti myös Tam­pereen päät­täjiä, ja kaupun­git jatkoi­vat selvi­tys­tä Sitran ja THL:n eli Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitok­sen kanssa.

Uranu­ur­ta­jak­si Suomes­sa nousi Lounais-Suomen mais­traat­ti.

Mais­traatin työn­tek­i­jät eivät olleet tyy­tyväisiä työil­ma-piiri­in­sä, ja sairaus­lo­mat oli­vat pitk­iä. Työhyv­in­voin­nin kohen­tamis­es­ta sijoit­ta­jien rahoil­la tulisi Pohjo­is­maid­en ensim­mäi­nen Sib-kokeilu, ja se alkoi Lounais-Suomes­sa toukoku­us­sa 2015. 

Sitran Pyykkö odot­ti uudelta rahoi­tus­mallil­ta paljon. 

Yksi­tyisel­lä rahal­la aiot­ti­in työl­listää maa­han-muut­ta­jia, tukea ikään­tyviä asumaan nyky­istä pidem­pään itsenäis­es­ti kodeis­saan ja vähen­tää las­ten kalli­ita huostaan­ot­to­ja.

Lapset riskiluokkiin

Tauko oli ohi, ja lap­su­u­den hyv­in­voin­nin rahoi­tus­mall­in, lapsi–Sibin esit­te­ly Hämeen­lin­nas­sa jatkui. Markku Rimpelä oli sivun­nut alus­tuk­ses­saan riskitek­i­jöitä, joil­la määriteltäisi­in eri­ty­istä tukea tarvit­se­va lap­si.

Sitran van­hempi neu­vo­nan­ta­ja Petri Hilli ker­toisi riskitek­i­jöistä enem­män. Hän nousi ylös ja aloit­ti:

− Kuin­ka löytäisimme ne lapset, jot­ka ovat poten­ti­aalis­es­ti sijaishuol­lon piiris­sä kymme­nen vuo­den kulut­tua? Se oli lähtöa­ja­tus laskel­malle, jon­ka laadin THL:n tutk­i­joiden kanssa.

Petri Hilli ja THL:n tutk­i­jat Tiina Ris­tikari, Marko Merikuk­ka ja Timo Ståhl otti­vat käyt­töön­sä ain­ut­laa­tuisen aineis­ton, kaik­ki vuon­na 1987 syn­tyneet lapset. Heitä on läh­es 60 000, ja hei­dän palvelu­jen käyt­töään ja tulon­si­ir­to­jaan oli seu­rat­tu 25-vuo­ti­aik­si asti.

Tutk­i­jat val­it­si­vat ikälu­okas­ta pojat, jot­ka ovat tyt­töjä suurem­mas­sa vaaras­sa syr­jäy­tyä. He halu­si­vat selvit­tää, mis­sä iässä poikien sijaishuol­lot ja huostaan­otot lisään­tyvät. Hilli ker­too, että pojat jaet­ti­in viiteen luokkaan riskitek­i­jöi­den perus­teel­la.

Riskitek­i­jät juon­tu­i­v­at van­hem­mista. Riskip­is­teen sai, jos van­hem­mil­la on korkein­taan perusas­teen koulu­tus, van­hempi on kuol­lut tai eron­nut, äidil­lä tai isäl­lä on mie­len­ter­veys- tai päi­hdeon­gel­ma, tai per­he on saanut toimeen­tu­lo­tukea yli puoli vuot­ta.

Mitä use­ampia riskip­is­teitä lap­si saa, sitä korkeam­paan riskilu­okkaan hän pää­tyy ja sitä enem­män per­heen ulkop­uolista apua hän yleen­sä tarvisee.

− Neljä riskitek­i­jää on joka tuhan­nel­la lapsel­la, Hilli selit­ti.

Lap­sista 8,5 pros­en­til­la on kak­si, kolme tai neljä riskitek­i­jää. Heistä osa tarvit­see avo- tai sijaishuoltoa, psyki­a­trista erikois­sairaan­hoitoa, peru­sopetuk­sen eri­ty­istä tukea.

Tutk­i­jat lask­i­vat aineis­tostaan, kuin­ka paljon palvelu­ja eri riskilu­okkien lapset käyt­tivät ja paljonko ne mak­soi­vat yhteiskun­nalle. Laskel­mas­sa huomioiti­in menete­tyt vero­tu­lot ja tulon­si­ir­rot mut­ta ei esimerkik­si rikol­lisu­u­den aiheut­tamia kus­tan­nuk­sia.

Tulos on karu. Jos nuori jää pelkän perusk­oulun varaan, hän voi mak­saa yhteiskun­nalle keskimäärin 370 000 euroa enem­män kuin pidem­mälle koulutet­tu nuori.

− Sibis­sä on kak­si keskeistä mit­taria: vähen­tää las­ten sijaishuoltoa ja huostaan­ot­to­ja, joiden piik­ki on tei­ni-iässä, ja se, ettei täysi-ikäi­nen jää perusk­oulun jäl­keen toimet­tomana koti­in vaan on töis­sä, opiskele­mas­sa tai har­joit­telus­sa.

Hilli lisää, että Sib­in ehkäi­seväl­lä työl­lä pyritään kar­si­maan myös avo­huoltoa, psyki­a­trista erikois­sairaan­hoitoa ja perusk­oulun eri­ty­isope­tus­ta.

Tero Tiittanen on Iceheartsin kasvattaja, johon voi aina ottaa yhteyttä.

Tero Tiit­ta­nen on Ice­heartsin kas­vat­ta­ja, johon voi aina ottaa yhteyt­tä.

Tuotoksi viitisen prosenttia

Yksi­ty­isiä rahoit­ta­jia lap­si-Sibi­in on kysel­ty, ja kiin­nos­tus­ta on. Siitä ker­toi johta­ja Juk­ka Nykä­nen rahas­toy­htiö Epiquk­ses­ta, joka hallinnoi Sib-rahas­to­ja.

− Vielä ei voi sanoa nim­iä, Nykä­nen tote­si.

Sen sijaan Sib­in alus­ta­va rahoi­tus­su­un­nitel­ma oli valmis. Sijoit­ta­jil­ta kerätään karkeasti 1,6 miljoon­aa euroa, joil­la ehkäistään 50 lapsen syr­jäy­tymistä. Kus­tan­nuk­sis­sa on arvioitu, että val­taos­al­la ryh­män lap­sista on kak­si tai kolme riskitek­i­jää.

Lap­sia ohjaa Ice­hearts, joka veloit­taa noin 2 000 euroa lapselta vuodessa. Toim­inta jatkuu kak­si­toista vuot­ta, joten kus­tan­nus on kaikki­aan 1,2 miljoon­aa euroa. Lop­ut sijoit­ta­jien rahoista kuluu mui­hin ennal­taehkäi­se­vi­in palvelui­hin.

Hämeen­lin­nan Sib-mallis­sa lapset käyt­tävät myös kaupun­gin kor­jaavia palvelu­ja, joiden on arvioitu mak­sa­van toiset 1,6 miljoon­aa euroa. Las­ten ehkäi­sevät ja kor­jaa­vat palve­lut mak­sa­vat yhteen­sä 3,2 miljoon­aa euroa.

Sitran ja THL:n tutk­i­jat ovat laati­neet myös ver­tail­e­van laskel­man. Jos las­ten syr­jäy­tymistä ei ehkäistä, lap­si­in kuluu karkeasti 7,6 miljoon­aa euroa kahdessatoista vuodessa.

Hämeen­lin­nan Sib-mallis­sa säästök­si jää 4,4 miljoon­aa euroa, jos­ta kun­ta mak­saa 70 pros­ent­tia tulospalkkioina rahas­tolle. Tulospalkkio sisältää ”bonuk­sen” jokaises­ta nuores­ta, joka on 17,5–18,5‑vuotiaana yli puoli vuot­ta koulu­tuk­ses­sa tai työssä.

Sen jäl­keen sijoit­ta­jat saa­vat takaisin pääo­mansa. Siivu rahoituk­ses­ta jää Las­ten­suo­jelun keskus­li­itolle, FIM Varain­hoidolle ja Epiquk­selle, jot­ka hallinnoi­vat rahas­toa.

− Sijoit­ta­jat voivat saa­da viiden pros­entin tuo­ton, Nykä­nen arvioi.

− Tuot­toa tulee kuu­den, seit­semän tai kahdek­san vuo­den päästä. Ei kukaan pikavoit­toa lähde hake­maan, Markku Rimpelä lisää.

Yli­jäävä osu­us jää kun­nan hyväk­si. Alus­ta­van rahoi­tus­su­un­nitel­man mukaan Hämeen­lin­na voisi säästää karkeasti miljoona euroa kahdessatoista vuodessa.

Pitkäjänteistä työtä

Kymme­nen paikkakun­taa, 32 joukkuet­ta ja 550 las­ta. Ice­heartsin sosi­aali- ja kas­va­tustyö on läht­enyt Van­taal­ta ja jatkunut yli 20 vuot­ta ympäri Suomea.

Myös kuuli­jat Hämeen­lin­nas­sa tun­te­vat jär­jestön. 

Ice­heartsin toimin­nan­jo­hta­ja Teemu Var­ti­amä­ki oli ehtinyt puhua vain het­ken, kun Hämeen­lin­nan kas­va­tus- ja ope­tus­pääl­likkö Nikke Kesk­i­nen kysyi: ”Usein san­o­taan, että yhdessä tehdään, mut­ta siihen se voi jäädä. Kenen pitää olla Ice­heartsin kas­vat­ta­jan rin­nal­la Hämeen­lin­nan kaupungilta?” 

− Tulee koor­di­naa­tio­ryh­mä, joka voi miet­tiä vaik­ka Sib­in mittare­i­ta. Siihen voi kuu­lua rehtori, opet­ta­jia, las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä.

− Kun­nan työn­tek­i­jät oppi­vat pitkäjän­teistä työtä, Var­ti­amä­ki ajat­teli. 

Ice­heartsin kas­vat­ta­jat sitoutu­vat lap­si­in kahdek­si­toista vuodek­si. Vain kak­si kas­vat­ta­jaa yli 30 kas­vat­ta­jas­ta on jät­tänyt työn­sä. Kas­vat­ta­ja aloit­taa työn­sä iltapäiväk­er­hos­ta ja aut­taa tarvit­taes­sa koulus­sa. Tärkein­tä on, että kas­vat­ta­jan ja lapsen välille muo­dos­tuu tiivis suhde. 

Ice­heartsin lap­sil­la on usein vaikeuk­sia keskit­tymisessä, oppimises­sa, käyt­täy­tymisessä ja tun­tei­den säätelyssä. Las­ta ei erote­ta ryh­mästä, vaik­ka hän jou­tu­isi välil­lä laitoshoitoon. Keskeyt­täjiä ei juurikaan ole. 

Petri Hilli on laskenut, että yksi 25 pojan Ice­hearts-joukkue on tuonut 2,8 miljoo­nan euron säästön yhteiskun­nalle. Säästö syn­tyy, kun sosi­aal­i­työn kulut vähen­tyvät ja nuoret pää­sevät perusk­oulun jäl­keen töi­hin, koulu­tuk­seen tai har­joit­telu­un.

Myös THL:ssa on menos­sa tutkimus, jos­sa Ice­heartsin las­ten psykososi­aal­ista hyv­in­voin­tia seu­rataan 13 vuot­ta. Ensim­mäisen vuo­den seu­ran­ta osoit­ti, että las­ten sosi­aaliset suh­teet ja itse­tun­to oli­vat paran­tuneet. Lapset myös viihtyivät koulus­sa aiem­paa parem­min.

Kasvattajaan saa kiintyä

Pojat saat­ta­vat lopet­taa mut­ta aloit­ta­vat uud­estaan. Niin sanoo Tero Tiit­ta­nen, Ice­heartsin kas­vat­ta­ja, joka teroit­taa luis­timia Vuosaaren jäähal­lis­sa Helsingis­sä. 

Hän ohjaa kah­takym­men­tä 11–12-vuotiasta poikaa.

− Mun pojista kak­si ei käy harkois­sa ja yksi ei vas­taa puhelui­hin eikä viestei­hin. Se on ihan taval­lista. Voi men­nä vuosi, ja sit­ten poi­ka soit­taa.

− Pojil­la on mun yhteystiedot. Min­u­un saa kiin­tyä, tul­la vaik­ka mun mökille mukaan.

Tiit­ta­nen tapaa poikia arkipäiväisin. He käyvät uimas­sa ja eloku­vis­sa, jäävuoro on kahdesti viikos­sa. Joskus jonkun pojan opet­ta­ja soit­taa ja pyytää, että Tiit­ta­nen tulisi koulu­un ja aut­taisi. Mon­et pojista ovat eri­ty­isopetuk­ses­sa.

Tiit­ta­nen aut­taa vaik­ka kotite­htävis­sä.

Klaus Haav­is­to, 12, hakee Tiit­taselta luis­timia. Hän aloit­ti Ice­heart­sis­sa kuu­sivuo­ti­aana ja sanoo, että Tiit­tases­ta on ollut ”tosi paljon apua”.

− Mul­la oli ongelmia päiväkodis­sa. Halusin purkaa ener­giaa johonkin, har­ras­taa jääkiekkoa. Kun aloitin Ice­heartsin, olin nyrk­it ojos­sa tääl­lä jääl­lä ja myöhem­min koulus­sa.

− Mut­ta en ole enää, lisää Haav­is­to lisää het­ken kulut­tua.

Tiit­ta­nen nyökkää. Hänestä pojat ovat rauhoit­tuneet ja riitelevät aiem­paa vähem­män. Vielä kolme vuot­ta sit­ten päivässä saat­toi olla yli kymme­nen ”kiin­nip­i­toa”, nyt ei juuri lainkaan. 

Pyrkimyk­senä on, että pojat saa­vat perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­sen.

− Että he voivat käy­dä töis­sä ja olla osa yhteiskun­taa. Edis­tys­tä on, viime vuon­na ainakin kolme poikaa siir­tyi pien­ryh­mästä taval­liselle koul­u­lu­okalle.

Haav­is­to kävelee pukukop­pi­in ja alkaa teipa­ta jääkiekko­mailansa lapaa. Hänen vier­essään istuu Aamil Mohamed, 12, joka on saanut uudet Bauerin luis­timet Tero Tiit­taselta.

Mohamed on luis­timista ylpeä, esit­telee niitä 10-vuo­ti­aalle vel­jelleen Anas Mohamedille. Ice­hearts mak­saa poikien har­ras­tuk­sen, väli­palan ja varus­teet, joista osa on lahjoituk­sia. Jär­jestö kus­tan­si aikoinaan myös iltapäiväk­er­hon.

Ovi käy, ja sisään astuu uusi poi­ka, 12-vuo­tias Kasper Kilpinen.

− Kuka jeesaa Kasper­ille kamat? Eetu jeesaa, Tiit­ta­nen sanoo.

− Klaus, puhekiel­to. Ala pukea. Anas myös, jooko kiitos. Meen teroit­ta­maan par­it luis­timet.

Yleinen säh­läys alkaa, kun Tiit­ta­nen sul­kee oven. Haav­is­to jatkaa mailansa teip­paus­ta, ja Anas Mohamed pelaa jääkiekkoa pukuhuoneessa. He puke­vat varusteitaan verkkaises­ti ja kinastel­e­vat, aiko­vat vetää toisi­aan ”dunkku­un”. 

Mut­ta jää odot­taa. Tiit­ta­nen on jo luis­timil­la. Hän vaatii pojil­ta keskit­tymistä. He val­u­vat kaukaloon, pujot­tel­e­vat radal­la, luis­tel­e­vat täysil­lä ja ampu­vat maale­ja.

Lapsi-Sib
Enemmän mittareita

Lap­si-Sib on Suomes­sa laat­u­aan kol­mas sib-kokeilu. Ensim­mäi­nen eli työhyv­in­voin­ti-Sib päät­tyi kevääl­lä Lounais-Suomen mais­traatis­sa mut­ta jatkuu yhä Savon koulu­tuskun­tay­htymässä, Nur­mi­jär­ven Alek­sia-liike­laitok­ses­sa ja Ylä-Savon Sote ‑kun­tay­htymässä. Neljän työ­paikan kokeilus­sa on yhteen­sä 1 580 työn­tek­i­jää, ja sairaus­pois­saolot tark­iste­taan kol­men vuo­den kulut­tua.

Syksyl­lä 2016 alkoi työt­tömille maa­han­muut­ta­jille suun­nat­tu koto-Sib. Kurssitet­tavina on vajaat kol­me­tuhat­ta maa­han­muut­ta­jaa, joiden koulu­tus ja osaami­nen on kar­toitet­tu. Sen jäl­keen pohdi­taan, mil­laista työvoimaa Suo­mi tarvit­see. Kurssi­laisille tar­jo­taan täy­den­tävää koulu­tus­ta. Jos maa­han­muut­ta­ja työl­listyy, hän mak­saa vero­ja eikä tarvitse työ­markki­natukea. Val­tio saa ”tuplak­er­tymän”.

Koto-Sib kestää kolme vuot­ta, ja säästöä odote­taan jopa kym­meniä miljoo­nia euro­ja.

Sib voi olla hyvä esimerk­ki uud­es­ta tavas­ta, jol­la pyritään paran­ta­maan hyv­in­voin­tia. Silti malli herät­tää kysymyk­siä, kuten: Miten hyv­in­voin­tia voi ylipäätään mita­ta?

Esimerkik­si sairaus­päivät on help­po laskea. Yksit­täiset pois­saolot tosin koros­tu­vat pienel­lä työ­paikalla, kuten Lounais-Suomen mais­traatis­sa. Vas­taavasti pois­saolot vähenevät, jos paljon sairas­ta­vat työn­tek­i­jät irti­san­o­taan tai työn­netään eläk­keelle. 

Yksin sairaus­päivät eivät ker­ro riit­tävästi työhyv­in­voin­nista. Mittare­i­ta pitäisi olla enem­män, kuten koet­tu hyv­in­voin­ti.

Myös las­ten huostaan­otot ja sijoituk­set voi laskea. Nekään eivät yksin riitä mittareik­si, sil­lä esimerkik­si huostaan­ot­to voi olla vält­tämätön lapsen hyv­in­voin­nin tur­vaamisek­si. Riit­tääkö, jos mit­tarik­si lisätään, että perusk­oulun­sa päät­tänyt nuori on yli puo­let vuo­den ajan­jak­sos­ta työssä, opiskelee tai on har­joit­telus­sa? 

Ei vält­tämät­tä, mon­et asiantun­ti­jat sanovat. Nuori voi sin­nitel­lä koulus­sa vaik­ka vuo­den, jät­tää opiskelun­sa kesken ja käper­tyä koti­in­sa. 

Tuloksia vain harvoista

Jotain uut­ta on kek­sit­tävä. 

Yhteiskun­nan ongel­mat ovat niin suuria, etteivät val­tion ja kun­tien rahat riitä. Suomes­ta on tul­lut pahoin­voin­nin­pois­toy­hteiskun­ta, jos­sa ei sat­sa­ta ehkäi­sevään työhön, vaik­ka pitäisi. Hyvän­tekeväisyys ei myöskään kuu­lu Suomeen. Val­tion ja kun­tien pitäisi ostaa enem­män tulok­sia, ei pelkkiä työ­suorituk­sia. Sik­si Sibiä kan­nat­taa kokeil­la, asiantun­ti­jat ja sijoit­ta­jat sanovat. 

Mallin kehit­ti uussee­lan­ti­lainen talousti­eteil­i­jä Ron­nie Hore­sh jo vuon­na 1988. Eri puo­lil­la maail­maan on menos­sa reilut sata Sibiä, tulok­sia on vain har­voista.

Ensim­mäi­nen Sib alkoi Peter­bor­ough­in vanki­las­sa Bri­tan-nias­sa syksyl­lä 2010. Kolme tuhan­nen van­gin ryh­mää sai tukea, jot­ta eivät uusisi rikok­si­aan. Ykkös­ryh­män uus­in­tatuomiot lask­i­vat 8,4 pros­en­til­la vuodessa. Tukea laa­jen­net­ti­in muille vangeille, jol­loin ver­rokkiryh­mä katosi. Kol­mosryh­mä peru­un­tui. Lop­ul­ta kah­den ryh­män uus­in­tatuomioiden oli las­ket­ta­va yli 7,5 pros­en­til­la, jot­ta sijoit­ta­jat eivät menet­täisi sijoituk­si­aan, yhteen­sä 5,6 miljoon­aa euroa.

Laskua oli lop­ul­ta 9 pros­ent­tia. Sijoit­ta­jat sai­vat pääo­mansa ja kol­men pros­entin tuo­ton. Vaik­ka van­ki-Sib jäi tyn­gäk­si, sitä on pidet­ty men­estyk­senä.

Toisin kävi Yhdys­val­lois­sa. Vuon­na 2012 investoin­tipank­ki Gold­man Sachs rahoit­ti Sibiä, jol­la yritet­ti­in vähen­tää eri­ty­isope­tus­ta Utahin osaval­tion kouluis­sa. Lapset kar­sit­ti­in ohjel­maan sana- ja kuvako­keel­la. Ohjel­maan pää­tyi 110 las­ta, joiden otak­sut­ti­in tarvit­se­van eri­ty­istä tukea.

Vuo­den kulut­tua selvisi, että vain yksi ohjel­man lap­sista tarvit­see eri­ty­isope­tus­ta. Sijoit­ta­jat sai­vat 95 pros­ent­tia Utahin olete­tu­ista säästöistä. Ensim­mäisen koulu­vuo­den tuot­to sijoit­ta­jille oli vajaat 240 000 euroa.

Epäi­lyk­set mit­tarista herä­sivät vas­ta myöhem­min. Sanomale­hti The New York Times ker­toi, että asiantun­ti­joiden mukaan sana- tai kuvakoe ei edes mit­taa eri­ty­isopetuk­sen tarvet­ta. Osa lap­sista pää­tyi esik­oulu­o­hjel­maan vain sik­si, että koe oli englan­niksi eivätkä he osan­neet kieltä tarpeek­si hyvin.

Yrityksille sosiaalista vastuuta

Mon­et kun­nat, kuten Tam­pere ja Van­taa, ovat kiin­nos­tunei­ta Sibistä. Syys­tä, sil­lä sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen uud­is­tus pakot­taa kun­nat etsimään uusia yhteistyön kump­panei­ta ja malle­ja.

Van­taan las­ten­suo­jelun palvelupääl­likkö Han­na Pösö oli ajanut Hämeen­lin­naan, kos­ka halusi oppia Sibistä. Hänestä on hienoa, että myös yri­tyk­set ja jär­jestöt halu­a­vat kan­taa sosi­aal­ista vas­tu­u­ta eikä las­ten­suo­jelu jää vain vira­nomais­ten harteille.

Pösö tietää, että muu­tos jän­nit­tää ja jopa pelot­taa las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jöitä. 

Sosi­aal­i­työ perus­tuu ide­ol­o­gis­es­ti hyvän tekemiseen. Sik­si aja­tus voiton­tavoit­telus­ta tun­tuu vier­aal­ta. Moni las­ten­suo­jelun ammat­ti­lainen kysyy, mik­sei pahoin­voin­ti­in sat­sa­ta verora­ho­ja vaan siitä tehdään bisnestä, jos­sa sijoit­ta­jat voivat voit­taa?

Asiantun­ti­jat ovat kah­ta mieltä. Sosi­aalipoli­ti­ikan pro­fes­sori Heik­ki Hiil­amo Helsin­gin yliopis­tos­ta on toden­nut, että julkises­ti jär­jestet­ty ja kus­tan­net­tu malli ole vält­tämät­tä parem­pi kuin yksi­tyisel­lä rahal­la tuotet­tu.

Sosi­olo­gian pro­fes­sori Juho Saari on vas­taavasti kysynyt, että tarvi­taanko avun­tarvit­si­jan ja aut­ta­jan väli­in sijoit­ta­ja, joka tekee hyvää bisnestä.

Kokeilu alkaa

On kesäku­un alku 2018. Lap­si-Sib­in alku­un on kak­si kuukaut­ta. Paljoa ei ole tapah­tunut. Sibistä on keskustel­tu, sen toteut­tamista on pohdit­tu. Aikataulu pitää, vaik­ka jär­jeste­lyt ovat viivästyneet kuukaudel­la.

Ice­hearts etsii sopi­vaa kas­vat­ta­jaa.

Ryh­mien alueek­si on rajat­tu län­si. Ice­heartsin kas­vat­ta­ja kiertää län­nen alueen esik­oulu­ja ja pohtii opet­ta­jien kanssa, ketkä lap­sista sopi­si­vat ryh­mään. Mukaan ote­taan lap­sia, jot­ka tarvit­se­vat paljon eri­ty­istä tukea ja niitä, jot­ka tas­apain­ot­ta­vat ryh­mää.

Sen jäl­keen alkaa kokeilu, Pohjo­is­maid­en ensim­mäi­nen lap­si-Sib.

Ennen Sibin lähtölaukausta

Min­ua askar­rut­taa lap­si­joukon etsimi­nen. Lap­si-Sib­in poh­jana on vuon­na 1987 syn­tyneet lapset ja tietyt riskitek­i­jät, kuten van­hempi­en koulu­tus­ta­so. Mietin, miten saamme ne kytket­tyä hämeen­lin­nalais­ten las­ten taus­taindikaat­tor­eik­si?

Pitääkö van­hem­mil­ta kysyä, että päivää, onko teil­lä perusk­oulun jälkeistä koulu­tus­ta. Jos ei, niin voitte tul­la mukaan. Nämä ovat hieno­tun­teisia jut­tu­ja.

Sib-mallin vaiku­tuk­sen arvioin­ti on haas­tavaa, ja rahoi­tus on uut­ta meille. Mieti­tyt­tää, miten sijoit­ta­jille saadaan toden­net­tua vaiku­tuk­set. Moni yksit­täi­nen asia vaikut­taa tulok­seen, kuten per­heen vuorovaiku­tus, sairaudet, toim­intakyky, lapsen kaver­it.

Ajat­te­len, että lähdemme tutki­maan Sib-mallia. Tuot­toa ei revitä kenenkään selkä­na­has­ta ja kus­tan­nussäästöä syn­tyy, kun ongel­mat eivät pahene.

Mari­ka Paasikos­ki-Jun­ni­nen
Hämeen­lin­nan per­he- ja sosi­aali­palvelu­jen johta­ja


Sib-mallia voi ver­ra­ta las­ten­suo­je­lu­työhön, joka on äärim­mäisen kuor­mit­tunut­ta. Mil­lainen viesti työn­tek­i­jöille tulee siitä, että perus­palvelu­jen sivupoluk­si kehitetään inten­si­ivistä ja elit­is­tistä palvelua 50 lapselle eikä las­ten­suo­jelun ongelmia ratkaista?

Myös Sib­in bis­nesidea ja lasken­ta­malli epäi­lyt­tävät. Laskel­mas­sa on oletet­tu, että tiet­tyjä palvelu­ja käytetään tietyn ver­ran, mut­ta las­ten ja per­hei­den tilanteet muut­tuvat.

Toisaal­ta tiede­tään varhain, että tiet­ty ryh­mä lap­sia on isos­sa riskissä. Sik­si sitou­tu­mi­nen lap­si­in viehät­tää min­ua tavat­toman paljon. Mut­ta mis­tä löy­tyy lap­si­in sitoutunei­ta aikuisia, kun niitä ei löy­dy edes perus­palveluista?

Sib­in mit­ta­ri­na pitäisi olla ammat­till­i­nen tutk­in­to. Ei riitä, että on perusk­oulun jäl­keen yli puoli vuot­ta koulu­tuk­ses­sa, työssä tai har­joit­telus­sa.

Eija Lep­pä­nen
Hämeen­lin­nan vs. sosi­aali- ja ter­veysjo­hta­ja


Per­hei­den ja las­ten hyv­in­voin­ti­in sat­sa­taan paljon verora­ho­ja ja voi kysyä, pitääkö kaikkea toteut­taa julk­isin varoin. Voisiko osan palveluista toteut­taa sekä julkises­ti että yksi­tyis­es­ti? Minus­ta kun­ta, jär­jestöt ja yri­tyk­set voivat hoitaa perus­palve­lut yhteistyössä. 

Selvää on, että julk­isia ja yksi­ty­isiä palvelu­ja on valvot­ta­va yhtä hyvin ja läpinäkyvästi.

Eniten epäi­lyt­tää, miten lap­si-Sib­in vaikut­tavu­ut­ta arvioidaan. Aina on san­ot­tu, kuin­ka vaikeaa toimen­pitei­den arvioin­ti ylipäätään on. Mis­tä voi tietää, mis­tä jokin tulos johtuu, Sibistä vai muus­ta toimen­piteestä?

Toisaal­ta mikään ei muu­tu, jos mitään uut­ta ei kokeil­la.

Päivi Raukko
Hämeen­lin­nan sivistys- ja hyv­in­voin­ti­jo­hta­ja

Kir­joit­ta­ja on saanut apu­ra­haa las­ten­suo­je­lu­työn uusien mallien selvi­tystyöhön Jour­nal­is­tisen kult­tuurin edis­tämis­säätiötä Joke­sil­ta ja Huolta­ja-säätiöltä.