Lapsen kömpelyys saattaa kieliä motorisen oppimisen vaikeudesta. Kun aikuinen tunnistaa tuen tarpeen, hän voi auttaa lasta oppimaan, sanoo tutkija Piritta Asunta.

 

Yksi lap­sista läh­tee aina muita hitaam­min leik­kei­hin mukaan. Pal­lo­pe­lit eivät suju, koska hän kom­pas­tuu omiin jal­koi­hinsa tai tör­mäi­lee mui­hin. Ruo­ka­pöy­dässä kaa­tui­le­vat mai­to­la­sit, ja askar­te­lussa vai­keuk­sia tuot­taa sak­sien käyttö.

Jos kuvaus tun­tuu sopi­van tun­te­maasi lap­seen, älä sivuuta havain­toasi. Köm­pe­lyys saat­taa olla merkki moto­ri­sista oppi­mis­vai­keuk­sista. Moto­ris­ten ongel­mien taus­talla voi olla monia syitä, ker­too yli­opis­ton­opet­taja Piritta Asunta Jyväs­ky­län yli­opis­tosta. Hän tekee väi­tös­kir­jaa moto­ris­ten oppi­mis­vai­keuk­sien tun­nis­ta­mi­sesta.

Tavallisinta on, ettei lapsi ole saanut ensimmäisinä vuosi-

naan riittävästi monipuolisia liikkumis-

kokemuksia.


Vähän liik­ku­nut lapsi kirii oman ikä­ta­sonsa nopeasti kiinni, kun hän saa mah­dol­li­suu­den ja tukea har­joit­te­luun. Jos­kus moto­ri­set pul­mat joh­tu­vat vam­masta tai  sai­rau­desta. Kol­mas ja monelle vielä tun­te­ma­ton ilmiö on moto­ri­sen oppi­mi­sen vai­keus, joka on kehi­tyk­sel­li­nen neu­ro­bio­lo­gi­nen häi­riö. Sitä on usein vai­kea erot­taa liik­ku­mat­to­muu­desta joh­tu­vasta köm­pe­lyy­destä.

– Ero olisi hyvä tehdä sel­väksi, jotta voi­daan tun­nis­taa ne, joilla on moto­ri­sen oppi­mi­sen vai­keutta. Myös tuke­mi­sen tavat ovat ryh­millä eri­lai­sia, Asunta sanoo.

Hidasta oppimista

Kehi­tyk­sel­li­set moto­rii­kan oppi­mis­vai­keu­det ovat tut­ki­mus­ten mukaan melko ylei­siä. Vai­keuk­sia on kes­ki­mää­rin yhdellä tai kah­della lap­sella kah­des­ta­kym­me­nestä. Pojilla ilmiötä esiin­tyy enem­män kuin tytöillä.

Oppi­mis­vai­keu­det voi­vat liit­tyä niin suur­ten kuin pien­ten­kin lihas­ryh­mien hal­lin­taan. Suu­rim­malla osalla on vai­keuk­sia sekä kar­kea että hie­no­mo­to­rii­kassa. Kun moto­ri­set ongel­mat joh­tu­vat kehi­tyk­sel­li­sestä häi­riöstä, lii­kun­nal­lis­ten tai­to­jen oppi­mi­nen on työ­lästä ja hidasta. Liik­keet eivät auto­ma­ti­soidu, eikä lapsi vält­tä­mättä pysty tois­ta­maan oppi­maansa uudessa tilan­teessa. Eni­ten ongel­mia ilme­nee Asun­nan mukaan toi­min­nan enna­koi­mi­sessa.

– Lap­sen liik­keet ovat hal­lit­se­mat­to­mia. Hän saat­taa kol­hia itse­ään ja kom­pas­tella omia aiko­jaan. Toi­sin sanoen lap­sella kehon­hal­linta ei ole riit­tä­vän nopeaa suun­nan­muu­tok­siin ja liik­kei­den oike­aan ajoit­ta­mi­seen.
Moni­vai­hei­set toi­min­nat, kuten pituus­hyppy, ovat vai­keita. Lap­sen on myös vai­kea hah­mot­taa, mitä teh­tävä ja ympä­ristö häneltä vaa­ti­vat. Tut­ki­jat eivät tois­tai­seksi ole löy­tä­neet var­maa vas­tausta sii­hen, mikä moto­rii­kan kehi­tys­häi­riön aiheut­taa. Taus­talla saat­taa olla esi­mer­kiksi ras­kau­den­ai­kai­nen hapen­puute, kes­ko­suus tai sukurasite.Hyvä uuti­nen on, että puo­lella lap­sista ongel­mat häviä­vät iän kart­tuessa.

Vaikeudet kasaantuvat

Niin las­ten kanssa työs­ken­te­le­vien kuin van­hem­pien­kin on tär­keää ymmär­tää, että moto­ri­set oppi­mis­vai­keu­det vai­kut­ta­vat lap­sen koko­nais­ke­hi­tyk­seen. Kun lapsi ei saa fyy­si­sestä aktii­vi­suu­desta mie­li­hy­vää, hän alkaa väl­tellä tem­mel­lystä ja pal­lo­pe­lejä. Liik­ku­mat­to­muus joh­taa vähi­tel­len kun­non rapis­tu­mi­seen ja pahim­massa tapauk­sessa ter­vey­del­li­siin ongel­miin.

Jatkuvat epäonnistumisen kokemukset nakertavat itse-

tuntoa.

Jos köm­pelö lapsi ei pysy ikä­to­ve­rei­densa menossa mukana, hän saat­taa myös tulla kiusa­tuksi ja jäädä poru­kan ulko­puo­lelle. Har­ras­tus­ten valinta käy han­ka­laksi, koska lapsi ei pär­jää jouk­kue­la­jeissa. Nuo­ruusiässä moto­ri­set vai­keu­det voi­vat vai­kut­taa amma­tin­va­lin­taan ja lisätä syr­jäy­ty­mis- ja masen­nus­ris­kiä.

Peräti 95 pro­sen­tille moto­rii­kan kehi­tys­häi­riön diag­noo­sin saa­neista lap­sista kasaan­tuu myös muita oppi­mi­seen liit­ty­viä ongel­mia. Tyy­pil­li­sim­piä ovat tark­kaa­vuu­den pul­mat, luki­vai­keu­det, käy­tös­häi­riöt ja ongel­mat mate­ma­tii­kassa.

Kehu ja sovella

Mitä aikai­sem­min oppi­mi­sen vai­keu­det tun­nis­te­taan, sitä parem­min tai­to­jen kehit­ty­mi­seen voi­daan vai­kut­taa. Alle 5‑vuotiaista pit­källe mene­viä pää­tel­miä ei kui­ten­kaan pidä tehdä, sillä lap­set kehit­ty­vät eri tah­tiin. Huo­leen on syytä, jos lapsi saa­vut­taa kaikki moto­ri­sen kehi­tyk­sen virs­tan­pyl­väät sel­västi nor­maa­lia myö­hem­min ja vai­keu­det jat­ku­vat vielä esi­kou­luiässä.
Var­hais­kas­vat­ta­jat ovat Asun­nan mukaan tär­keitä moto­ris­ten vai­keuk­sien havait­si­joita ja lap­sen kehi­tyk­sen tuki­joita. Olen­nai­sinta on antaa myön­teistä palau­tetta ja tar­jota liik­ku­mis­mah­dol­li­suuk­sia, joissa lapsi kokee onnis­tu­vansa. Mikäli lap­sella on oppi­mi­sessa kehi­tyk­sel­li­siä vai­keuk­sia, yksi tehok­kaim­mista tuke­mi­sen tavoista on teh­tä­vä­orien­toi­tu­nut har­joit­telu.

Siinä tai­toa har­joi­tel­laan yksin­ker­tais­tet­tuna, ja tois­toja tulee run­saasti. Asunta suo­sit­te­lee myös kog­ni­tii­vista ohjausta, jossa aikui­nen antaa lap­selle vih­jeitä teh­tä­vän suo­rit­ta­mi­seen, kyse­lee teh­tä­vän vaa­ti­muk­sista ja ker­too, miksi liike tulisi tehdä tie­tyllä tavalla.

– Lisäksi tai­don pilk­ko­mi­nen pie­nem­piin koko­nai­suuk­siin hel­pot­taa oppi­mista. Jos lapsi ei esi­mer­kiksi osaa lait­taa veto­ket­jua kiinni, aikui­nen voi lait­taa sen alulle ja antaa lap­sen vii­meis­tellä suo­ri­tuk­sen.

Asunta neu­voo suun­nit­te­le­maan har­joit­teet niin, että lapsi saa ope­tella itsel­leen mer­ki­tyk­sel­li­siä arjen tai­toja. Yhteis­työllä eteen­päin Tut­kija kan­nus­taa las­ten parissa toi­mi­via ammat­ti­lai­sia teke­mään moniam­ma­til­lista yhteis­työtä esi­mer­kiksi toi­minta- tai fysio­te­ra­peu­tin, psy­ko­lo­gin tai opet­ta­jan kanssa.

Hän roh­kai­see otta­maan moto­ri­set vai­keu­det puheeksi myös lap­sen huol­ta­jien kanssa. Van­hem­milta voi kysyä, minkä ver­ran lapsi on liik­ku­nut ja onko kotiar­jessa tul­lut esille kehon­hal­lin­taan liit­ty­viä pul­mia.

– On tär­keää osata perus­tella huol­ta­jille, mikä mer­ki­tys moto­ri­silla tai­doilla on lap­sen psyyk­ki­selle, fyy­si­selle ja sosi­aa­li­selle hyvin­voin­nille. Ei ole kyse vain siitä, ettei lap­sesta tule huippu-urhei­li­jaa, Asunta kiteyt­tää.

Minna Kur­vi­nen