Lapsen kömpelyys saattaa kieliä motorisen oppimisen vaikeu­desta. Kun aikuinen tunnistaa tuen tarpeen, hän voi auttaa lasta oppimaan, sanoo tutkija Piritta Asunta.

 

Yksi lapsista lähtee aina muita hitaammin leikkeihin mukaan. Pallo­pelit eivät suju, koska hän kompastuu omiin jalkoi­hinsa tai törmäilee muihin. Ruoka­pöy­dässä kaatui­levat maito­lasit, ja askar­te­lussa vaikeuksia tuottaa saksien käyttö.

Jos kuvaus tuntuu sopivan tunte­maasi lapseen, älä sivuuta havain­toasi. Kömpelyys saattaa olla merkki motori­sista oppimis­vai­keuk­sista. Motoristen ongelmien taustalla voi olla monia syitä, kertoo yliopis­ton­opettaja Piritta Asunta Jyväs­kylän yliopis­tosta. Hän tekee väitös­kirjaa motoristen oppimis­vai­keuksien tunnis­ta­mi­sesta.

Tavallisinta on, ettei lapsi ole saanut ensimmäisinä vuosi-

naan riittävästi monipuolisia liikkumis-

kokemuksia.


Vähän liikkunut lapsi kirii oman ikäta­sonsa nopeasti kiinni, kun hän saa mahdol­li­suuden ja tukea harjoit­teluun. Joskus motoriset pulmat johtuvat vammasta tai  sairau­desta. Kolmas ja monelle vielä tunte­maton ilmiö on motorisen oppimisen vaikeus, joka on kehityk­sel­linen neuro­bio­lo­ginen häiriö. Sitä on usein vaikea erottaa liikku­mat­to­muu­desta johtu­vasta kömpe­lyy­destä.

– Ero olisi hyvä tehdä selväksi, jotta voidaan tunnistaa ne, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta. Myös tukemisen tavat ovat ryhmillä erilaisia, Asunta sanoo.

Hidasta oppimista

Kehityk­sel­liset motoriikan oppimis­vai­keudet ovat tutki­musten mukaan melko yleisiä. Vaikeuksia on keski­määrin yhdellä tai kahdella lapsella kahdes­ta­kym­me­nestä. Pojilla ilmiötä esiintyy enemmän kuin tytöillä.

Oppimis­vai­keudet voivat liittyä niin suurten kuin pientenkin lihas­ryhmien hallintaan. Suurim­malla osalla on vaikeuksia sekä karkea että hieno­mo­to­rii­kassa. Kun motoriset ongelmat johtuvat kehityk­sel­li­sestä häiriöstä, liikun­nal­listen taitojen oppiminen on työlästä ja hidasta. Liikkeet eivät automa­ti­soidu, eikä lapsi välttä­mättä pysty toistamaan oppimaansa uudessa tilan­teessa. Eniten ongelmia ilmenee Asunnan mukaan toiminnan ennakoi­mi­sessa.

– Lapsen liikkeet ovat hallit­se­mat­tomia. Hän saattaa kolhia itseään ja kompas­tella omia aikojaan. Toisin sanoen lapsella kehon­hal­linta ei ole riittävän nopeaa suunnan­muu­toksiin ja liikkeiden oikeaan ajoit­ta­miseen.
Monivai­heiset toiminnat, kuten pituus­hyppy, ovat vaikeita. Lapsen on myös vaikea hahmottaa, mitä tehtävä ja ympäristö häneltä vaativat. Tutkijat eivät toistai­seksi ole löytäneet varmaa vastausta siihen, mikä motoriikan kehitys­häiriön aiheuttaa. Taustalla saattaa olla esimer­kiksi raskau­den­ai­kainen hapen­puute, keskosuus tai sukurasite.Hyvä uutinen on, että puolella lapsista ongelmat häviävät iän karttuessa.

Vaikeudet kasaan­tuvat

Niin lasten kanssa työsken­te­levien kuin vanhem­pienkin on tärkeää ymmärtää, että motoriset oppimis­vai­keudet vaikut­tavat lapsen kokonais­ke­hi­tykseen. Kun lapsi ei saa fyysi­sestä aktii­vi­suu­desta mieli­hyvää, hän alkaa vältellä temmel­lystä ja pallo­pelejä. Liikku­mat­tomuus johtaa vähitellen kunnon rapis­tu­miseen ja pahim­massa tapauk­sessa tervey­del­lisiin ongelmiin.

Jatkuvat epäonnistumisen kokemukset nakertavat itse-

tuntoa.

Jos kömpelö lapsi ei pysy ikäto­ve­rei­densa menossa mukana, hän saattaa myös tulla kiusa­tuksi ja jäädä porukan ulkopuo­lelle. Harras­tusten valinta käy hanka­laksi, koska lapsi ei pärjää joukkue­la­jeissa. Nuoruusiässä motoriset vaikeudet voivat vaikuttaa ammatin­va­lintaan ja lisätä syrjäy­tymis- ja masen­nus­riskiä.

Peräti 95 prosen­tille motoriikan kehitys­häiriön diagnoosin saaneista lapsista kasaantuu myös muita oppimiseen liittyviä ongelmia. Tyypil­li­simpiä ovat tarkkaa­vuuden pulmat, lukivai­keudet, käytös­häiriöt ja ongelmat matema­tii­kassa.

Kehu ja sovella

Mitä aikai­semmin oppimisen vaikeudet tunnis­tetaan, sitä paremmin taitojen kehit­ty­miseen voidaan vaikuttaa. Alle 5-vuotiaista pitkälle meneviä päätelmiä ei kuitenkaan pidä tehdä, sillä lapset kehit­tyvät eri tahtiin. Huoleen on syytä, jos lapsi saavuttaa kaikki motorisen kehityksen virstan­pylväät selvästi normaalia myöhemmin ja vaikeudet jatkuvat vielä esikou­luiässä.
Varhais­kas­vat­tajat ovat Asunnan mukaan tärkeitä motoristen vaikeuksien havait­si­joita ja lapsen kehityksen tukijoita. Olennai­sinta on antaa myönteistä palau­tetta ja tarjota liikku­mis­mah­dol­li­suuksia, joissa lapsi kokee onnis­tu­vansa. Mikäli lapsella on oppimi­sessa kehityk­sel­lisiä vaikeuksia, yksi tehok­kaim­mista tukemisen tavoista on tehtä­vä­orien­toi­tunut harjoittelu.

Siinä taitoa harjoi­tellaan yksin­ker­tais­tettuna, ja toistoja tulee runsaasti. Asunta suosit­telee myös kogni­tii­vista ohjausta, jossa aikuinen antaa lapselle vihjeitä tehtävän suorit­ta­miseen, kyselee tehtävän vaati­muk­sista ja kertoo, miksi liike tulisi tehdä tietyllä tavalla.

– Lisäksi taidon pilkko­minen pienempiin kokonai­suuksiin helpottaa oppimista. Jos lapsi ei esimer­kiksi osaa laittaa vetoketjua kiinni, aikuinen voi laittaa sen alulle ja antaa lapsen viimeis­tellä suori­tuksen.

Asunta neuvoo suunnit­te­lemaan harjoitteet niin, että lapsi saa opetella itselleen merki­tyk­sel­lisiä arjen taitoja. Yhteis­työllä eteenpäin Tutkija kannustaa lasten parissa toimivia ammat­ti­laisia tekemään moniam­ma­til­lista yhteis­työtä esimer­kiksi toiminta- tai fysio­te­ra­peutin, psyko­login tai opettajan kanssa.

Hän rohkaisee ottamaan motoriset vaikeudet puheeksi myös lapsen huoltajien kanssa. Vanhem­milta voi kysyä, minkä verran lapsi on liikkunut ja onko kotiar­jessa tullut esille kehon­hal­lintaan liittyviä pulmia.

– On tärkeää osata perus­tella huolta­jille, mikä merkitys motori­silla taidoilla on lapsen psyyk­ki­selle, fyysi­selle ja sosiaa­li­selle hyvin­voin­nille. Ei ole kyse vain siitä, ettei lapsesta tule huippu-urhei­lijaa, Asunta kiteyttää.

Minna Kurvinen