Häpeä ja syyllisyyden tunne sekä pelko estävät lasta kertomasta aikuisille verkossa kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä.

 

 

Viime vuonna Pelas­takaa Lapset julkaisi tekemänsä laajan selvi­tyksen Lasten ja nuorten kokema seksu­aa­linen häirintä ja siihen liittyvä kiusaa­minen digitaa­li­sessa mediassa. Selvi­tykseen osallistui 3 200 lasta ja nuorta yli 500 koulusta eri puolilta Suomea.

Selvi­tyksen mukaan joka kolmas 12−17-vuotias on viime vuoden aikana kokenut toisten lasten ja nuorten seksu­aa­lista häirintää digitaa­li­sessa mediassa, ja 30 prosenttia tytöistä on saanut tahto­mattaan kännyk­käänsä seksu­aa­lista kuvama­te­ri­aalia.

Huoles­tut­tavaa on, että myös lasten ja nuorten itsensä ottamat seksu­aa­lis­sä­vyt­teiset kuvama­te­ri­aalit leviävät netissä hallit­se­mat­to­masti ja saattavat joutua rikol­liseen käyttöön.

Pelas­takaa Lasten asian­tuntija, sosiaa­li­työn­tekijä Hanna-Leena Laitinen muistuttaa, että vaikka seksu­aa­li­vä­ki­val­ta­ma­te­riaali on digitaa­lista, se on todel­lista lapselle tai nuorelle. Lapsille voidaan lisäksi lähettää heidän tahto­mattaan tai heitä pyydetään lähet­tämään seksu­aa­lisia kuvia ja videoita erilai­sissa sosiaa­lisen median sovel­lu­tuk­sissa ja muilla digi-alustoilla.

Myös lapsi­ryhmän pelatessa keskenään ja lähetel­lessä toisilleen kuvia voi väliin tulla aikuinen esittämään kuvapyyntöjä. Lasten on vaikeaa erottaa, milloin kuvia pyytää aikuinen ja milloin ikätoveri. Kuvaso­vel­lu­tuksiin ladattuja lasten kuvia ja videoita voidaan kaapata ja käyttää osana aikui­sille tarkoi­tettua porno­gra­fista sivustoa.

− Seksu­aa­listen kuvien lähet­tä­minen ja pyytä­minen on nuorten keskuu­dessa aika yleistä. Aikuisten on tärkeää puhua digitaa­lisen median riskeistä lapsille ja nuorille, sillä heillä on oikeus suojeluun myös verkossa, Laitinen huomauttaa.

Tietoa tarvitaan lisää

Selvi­tyksen mukaan lapset ja nuoret eivät tiedä, että alaston­kuvien lähet­tä­minen tai pyytä­minen on kiellettyä. He selit­tävät sen usein vitsai­luksi.

− Lukio­lais­ty­töistä 40 prosenttia ei tiedä, onko olemassa jokin laki, joka määrit­telee kielletyn seksu­aa­lis­sä­vyt­teisen puheen, sanoo Hanna-Leena Laitinen.

Vanhempien pitäisi myös muistaa kysellä lapselta päivittäin digi-kuulu­misia kuten esimer­kiksi, mitä pelejä hän pelaa ja kenen kanssa viettää aikaa verkossa. Kun aikuinen puhuu lapsen kanssa digitaa­lisen median riskeistä, on lapsen helpompi kertoa, jos hän on kohdannut jotain hämmen­tävää.

− On tärkeää keskus­tella siitä, mikä verkossa on sallittua ja mikä haital­lista.

Sexting – lasten ja nuorten toisilleen lähet­tämiä seksu­aa­lis­sä­vyt­teisiä kuvia tai viestejä.
Grooming – aikuisen toimintaa, jolla hän pyrkii houkut­te­lemaan lapsen tai nuoren seksu­aa­liseen kontaktiin
Sextortion – seksu­aa­li­sella kuvama­te­ri­aa­lilla kiris­tä­minen

Lapsilla ja nuorilla on keinoja pyrkiä lopet­tamaan heihin kohdistuva seksu­aa­linen häirintä verkossa: lähes puolet blokkaa tekijän tai kertoo kavereilleen. Selvi­tyksen mukaan lapset kuitenkin kertovat häpeän ja pelon vuoksi kokemastaan aikui­sille hyvin harvoin. Siksi kerto­misen kynnystä tulisi kaikin keinoin madaltaa.

− Jos lapsi ei kerro häirin­nästä aikui­sille, hänen tunne­ko­ke­muk­sensa jää käsit­te­le­mättä.

Ilmoita, älä sivuuta!

Pelas­takaa Lapset perusti jo 16 vuotta sitten nettivihje.fi-palvelun, johon kuka tahansa voi tehdä ilmoi­tuksen, jos on nähnyt tai epäilee nähneensä verkossa lapsiin kohdis­tuvaa seksu­aa­li­vä­ki­valtaa tai laitonta toimintaa.

Lasten suojelu ja Netti­vihje-tiimi tekee tiivistä yhteis­työtä Keskus­ri­kos­po­liisin (KRP) kanssa, jotta verkosta saadaan nopeasti poistettua lapsen oikeuksia loukkaavat ja laittomat kuvat.

Laitonta toimintaa ei pystytä täysin estämään, mutta lisää­mällä aikui­sille suunnattua opastusta ja koulu­tusta tilan­netta voidaan parantaa. Tärkeää rikosten ehkäi­se­mi­seksi on myös tarjota matalan kynnyksen tukipal­veluja henki­löille, joilla on seksu­aa­lista kiinnos­tusta lapsiin. Pelas­takaa Lapset on tuottanut omahoito-ohjelman, joka on käännetty myös englan­niksi.

Rikosy­li­ko­mi­sario Sari Sarani on KRP:n tiedon­han­kintaa tieto­ver­koissa tekevän yksikön esimies. Kun yksikkö saa esimer­kiksi Pelas­takaa Lasten netti­vih­je­pal­velun kautta tiedon lapsiin kohdis­tu­vasta rikol­li­sesta materi­aa­lista verkossa, poliisi lisää osoitteen suoda­tus­lis­talle, ja tieto menee operaat­to­rille, joka voi estää asiak­kailtaan pääsyn sivus­tolle.

− Itse rikok­sen­te­ki­jöitä on vaikea saada kiinni rajal­listen voima­va­ro­jemme vuoksi, mutta KRP tekee tiivistä yhteis­työtä ulkomaisten viran­omaisten ja järjes­töjen kanssa, joilta saa hyvin paljon tietoa rikok­sista ja rikoksen tekijöistä.

Saranin mukaan tieto­verk­ko­ri­kokset lisään­tyvät koko ajan. Suomen poliisi saa tiedon Suomessa tapah­tu­vista rikok­sista kansain­vä­lisen viran­omai­syh­teistyön kautta, kun esimer­kiksi Europol, Interpol tai jonkun muun maan viran­omaiset tekevät rikos­tut­kintaa tai tiedus­telua lapsiin kohdis­tu­vista rikok­sista tieto­ver­kossa.

Lasten ja nuorten rikokset

Poliisin tutkinta kohdistuu siis aikuisiin rikok­sen­te­ki­jöihin, mutta entä kun lapset tai nuoret syyllis­tyvät itse seksu­aa­lis­vä­rit­teisen materi­aalin lähet­tä­miseen tai pyytä­miseen?

− Kaikki tällainen rikol­lisuus on poliisin näkökul­masta vakavaa. Nuorten välisessä sextin­gissä monet rikokset ovat selvi­tet­tä­vissä, sillä epäilty on usein tiedossa, sanoo Sarani.

Myös Saranin mielestä lasten ja nuorten olisi saatava enemmän tietoa kielle­tystä toimin­nasta. Jos nuorten käsitys seksu­aa­li­suu­desta muodostuu netti­pornon perus­teella, vääristyy heidän käsityk­sensä oikeasta ja hyväk­syt­tä­västä seksu­aa­li­suu­desta.

Sarani painottaa, että vain pieni osa rikok­sista tulee poliisin tietoon ja niistäkin vain pieni osa saadaan selvi­tettyä. Siksi poliisi on mukana muun muassa Pelas­takaa Lasten Turval­li­sesti verkossa –kampan­jassa. Jos digitaa­lisen median riskejä tunnetaan paremmin, voidaan suojautua paljon paremmin rikoksen kohteeksi joutu­mi­selta.

− Mutta nuori jää valitet­tavan usein yksin tämän asian kanssa sellai­ses­sakin perheessä, jossa periaat­teessa olisi mahdol­lista tukea saada.

Sarani muistuttaa, että kuka tahansa voi tehdä polii­sille netti­vinkin vaikka nimet­tömänä, jos epäilee lapsen tai nuoren seksu­aa­lista hyväk­si­käyttöä verkossa, mutta on epävarma asiasta.

− Jos taas on kyse selkeästi rikok­selta vaikut­ta­vasti asiasta, voi tehdä rikosil­moi­tuksen netissä tai polii­sia­se­malla.

Ennaltaehkäiseviä tukipalveluja tekijöille

− Seksu­aa­li­ri­kol­li­sille tai poten­ti­aa­li­sille tekijöille tarvitaan lisää kriisi- ja tukipal­veluja, joiden tavoit­teena on seksu­aa­li­vä­ki­vallan ennalta ehkäi­se­minen, sillä netti mahdol­listaa lapsiin kohdis­tuvaa seksu­aa­lista riistoa aiempaa laajemmin, sanoo Satu Hintikka.

Hintikka työsken­telee yksikön­joh­tajana Setle­mentti Tampereen Väkivalta- ja kriisityön yksikössä.

Ongelmana eivät Hintikan mukaan ole vain pedofiilit, vaan esimer­kiksi pornoon addik­toi­tunut henkilö voi kiinnostua myös lapsi­ma­te­ri­aa­lista.

Erityi­sesti lapsiin ja nuoriin kohdis­tuvan seksu­aa­lisen väkivallan ennal­taeh­käisy on keskeinen tavoite Sexpo-säätiön ja Krimi­naa­li­huollon tukisäätiön yhtei­sellä SeriE-hankkeella. Hanke tarjoaa maksu­tonta matalan kynnyksen kasvok­kaista tukipal­velua henki­löille, jotka ovat huolissaan lapsiin kohdis­tu­vista seksu­aa­li­sista mielty­myk­sistään.

Hanke koordinoi myös valta­kun­nal­lista tekijä­työhön erikois­tu­nutta asian­tun­ti­ja­ver­kostoa, jonka tavoit­teena on selkiyttää ja tehostaa hoitoo­noh­jausta ja palveluja.

Satu Hintikan yksikköön kuulu­vassa Välitä!-seksuaaliväkivaltatyössä työsken­nellään kaikkien yli 18-vuotiaiden seksu­aa­li­vä­ki­valtaan syyllis­ty­neiden tai poten­ti­aa­listen tekijöiden kanssa. Välitä! toimii Tampe­reella, mutta tarjoaa yksilö­työs­ken­telyn ohella apua myös valta­kun­nal­li­sesti puheli­mitse ja chat-palveluna.

Oulussa toimiva Vuolle Setle­mentti ry:n ja Oulun ensi- ja turvakoti ry:n Serita-hanke on suunnattu yli 15-vuotiaille seksu­aa­li­ri­kos­taus­tai­sille tai poten­ti­aa­li­sille rikok­sen­te­ki­jöille. Seritalla on valta­kun­nal­linen puhelin- ja chat-palvelu ja yksilö­työtä sekä kasvokkain että etäverk­ko­yh­teyden avulla.

Tekijöiden tai poten­ti­aa­listen tekijöiden kuntou­tuk­sessa käytetään muun muassa Rikos­seu­raa­mus­lai­toksen kehit­tämää Uusi suunta ‑ohjelmaa. Sen tarkoi­tuksena on lisätä henkilön ymmär­rystä omista rikokseen johta­vista ajatuk­sistaan ja valin­noistaan ja löytää vaihtoeh­toisia tapoja toimia.

− Ohjelma on osoit­tau­tunut erittäin vaikut­ta­vaksi ja laskee merkit­tä­västi rikoksen uusin­ta­riskiä, vaikka ohjelmaan osallistuva henkilö ei edes myöntäisi syyllis­ty­neensä mihinkään rikokseen, Hintikka kertoo.

Iita Kettunen

Katso myös Mielenterveystalo.fi 

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriö julkaisee marras­kuussa 2019 kansal­lisen lapsiin ja nuoriin kohdis­tuvan seksu­aa­li­vä­ki­vallan ehkäi­se­mistä koskevan tavoite- ja toimen­pi­de­suun­ni­telman vuosille 2019 – 2025. Suunni­tel­massa on omana lukunaan Seksu­aa­li­vä­ki­valta ja häirintä digitaa­li­sesti, jonka kirjoit­tavat PeLan asian­tun­tijat Nina Vaaranen-Valkonen ja Hanna-Leena Laitinen.