Intohimoisesti pienten lasten liikkumisen puolesta puhuva Arja Sääkslahti haluaa, että kaikki lapset saisivat kokea liikkumisen ilon.

 

 

Kun Arja Sääkslahti oli lapsi, lau­an­tai oli hänelle aina vii­kon kur­jin päivä. Silloin tele­vi­siosta tuli Englannin lii­gan jal­ka­pallo-ottelu, jota hänen isänsä tah­toi katsoa.

Se tar­koitti, että sil­loin perhe ei ulkoil­lut yhdessä. Muina päi­vinä perhe liik­kui pal­jon, ja se sytytti Sääkslahden kipi­nän liikkua.

Lopulta liik­ku­mi­sesta tuli myös ammatti. Liikuntapedagogiikan apu­lais­pro­fes­so­rina Jyväskylän yli­opis­tossa nykyi­sin työs­ken­te­levä Sääkslahti on kes­kit­ty­nyt tut­ki­maan var­hais­kas­va­tusi­käis­ten liik­ku­mista. Hän suh­tau­tuu pien­ten las­ten liik­ku­mi­seen intohimoisesti.

– Liikkuminen on lap­sen oikeus. Lapset tar­vit­se­vat liik­ku­mista kehit­tyäk­seen ja oppiak­seen, Sääkslahti havainnollistaa.

Ilman aikuista lap­silla ei aina ole mah­dol­li­suutta liikkua.

– Pieni lapsi ei voi läh­teä yksin ulkoi­le­maan tai har­ras­ta­maan. Sen vuoksi mei­dän aikuis­ten on puo­lus­tet­tava las­ten oikeutta liik­kua, hän painottaa.

Sääkslahti liik­kui ja urheili pal­jon myös itse kol­men oman lap­sensa kanssa. Nykyisin hänen lii­kut­ta­ji­naan toi­mi­vat neljä las­ten­lasta, jotka saa­vat iso­äi­dis­tään kave­rin, mil­loin pulk­ka­mä­keen, mil­loin luistelemaan.

– Haluaisin, että kaikki lap­set sai­si­vat kokea sen saman nau­tin­non, minkä minä itse olen saa­nut lii­kun­nasta. Sen edis­tä­mi­nen antaa mer­ki­tyk­sen työl­leni, ker­too Sääkslahti, joka on ollut mukana muun muassa val­mis­te­le­massa las­ten lii­kun­ta­suo­si­tuk­sia eli var­hais­vuo­sien fyy­si­sen aktii­vi­suu­den lii­kun­ta­suo­si­tuk­sia ja useissa muissa val­ta­kun­nal­li­sissa työryhmissä.

Liikkuminen on Sääkslahden mie­lestä tär­keää, koska liik­kuessa lapsi oppii tai­toja, mitä hän tar­vit­see läpi elämän.

– Se kehit­tää moto­ri­sia tai­toja ja kas­va­van lap­sen lihak­sis­toa, luus­toa sekä hen­gi­tys- ja veren­kier­toe­li­mis­töä, Sääkslahti sanoo.

Liikkuessaan lapsi oppii myös vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja, ja se edis­tää jopa mate­maat­ti­sia valmiuksia.

Liikkuminen vähenee

Pienten las­ten liik­ku­mi­nen on kui­ten­kin vähen­ty­nyt pit­källä aika­vä­lillä. Viime vuo­den lopulla jul­kais­tusta Piilo-tut­ki­muk­sesta pal­jas­tui las­ten välillä pal­jon yksi­löl­listä vaih­te­lua. Eri-ikäi­sistä tytöistä ja pojista 46–85 pro­sent­tia saa­vutti suo­si­tel­lun 60 minuu­tin reip­paan lii­kun­nan mää­rän. Sääkslahti on ollut mukana teke­mässä Piiloa, jossa tar­kas­tel­tiin pien­ten las­ten liik­ku­mista. Siihen osal­lis­tui 800 lasta, hei­dän huol­ta­jansa sekä var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­töä pää­kau­pun­ki­seu­dulla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Suomessa.

Lapset tarvitsevat liikkumista kehittyäkseen ja oppiakseen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että pojat oli­vat hiu­kan tyt­töjä aktii­vi­sem­pia. Pojista var­hais­kas­va­tus­päi­vän aikana liik­kui var­hais­kas­va­tuk­selle ase­te­tun suo­si­tuk­sen mukai­sesti eli yli kaksi tun­tia päi­vässä 87–90 pro­sent­tia, tytöistä vain 75–78 prosenttia.

Sama on huo­mattu myös kan­sain­vä­li­sissä tut­ki­muk­sissa. Vaikka Suomessa erot eivät ole suu­ret, olisi nii­hin Sääkslahden mie­lestä hyvä kiin­nit­tää huomiota.

– Jokaisen olisi hyvä kriit­ti­sesti arvioida omia toi­min­ta­käy­tän­tö­jään päi­vä­ko­deissa, ja miet­tiä että kan­nus­tam­meko me tyt­töjä ja poi­kia liik­ku­maan samalla tavalla. Ja, että min­kä­lai­sista asioista me kehumme lap­sia. Oletammeko auto­maat­ti­sesti, että pojat ovat aktii­vi­sem­pia kuin tytöt, Sääkslahti pohtii.

– Tytöt hakeu­tu­vat hel­posti esi­mer­kiksi pihalla ole­van aikui­sen luokse jut­te­le­maan ja pojat mene­vät leikkeihinsä.

Erityisesti reip­paa­seen liik­ku­mi­seen pitäisi kiin­nit­tää huo­mioita. Suositusten mukai­sesta kol­mesta tun­nista lii­kun­taa päi­vässä, pitäisi yksi tunti olla rei­pasta lii­kun­taa. Se ei Piilo-tut­ki­muk­sen mukaan toteu­tu­nut useim­missa päiväkodeissa.

Lisää inten­si­teet­tiä liik­ku­mi­seen voisi päi­vä­ko­deissa Sääkslahden mie­lestä saada aikuis­ten ohjaa­milla lei­keillä ja sillä, että aikui­nen heit­täy­tyy mukaan leikkiin.

– Motoriikka kehit­tyy eri­tyi­sesti sil­loin kun lapsi kes­kit­tyy teke­mi­seen. Sählääminen ei ole kehittävää.

Tutkijat ovat Sääkslahden mukaan entistä enem­män alka­neet ymmär­tää, että moto­ri­set tai­dot vaa­ti­vat aivoissa toi­min­na­noh­jauk­sen säätelyä.

– Kehittävä liik­ku­mi­nen on hal­lit­tua ja tiet­tyyn pää­mää­rään pyr­ki­vää. Tämmöisiä ovat esi­mer­kiksi hip­pa­lei­kit, jossa tavoit­teena on saada kaveri kiinni, tai lei­kit, jossa juos­ten men­nään pelas­ta­maan toi­nen lapsi.

Jokainen lapsi on yksilöllinen

Sääkslahti puhuu eri­tyi­sesti ulkona liik­ku­mi­sen puo­lesta. Vaikka lapsi liik­kuisi pal­jon ohja­tuissa har­ras­tuk­sissa sisä­ti­loissa, ei se kor­vaa ulkona tapah­tu­vaa vapaata liikkumista.

– On ole­massa vah­vaa tut­ki­mus­näyt­töä sille, että mitä enem­män lapsi on ulkona, sitä aktii­vi­sempi hän on, Sääkslahti kertoo.

Epätasaisilla ja kuop­pai­silla alus­toilla liik­ku­mi­nen kehit­tää tehok­kaam­min myös las­ten moto­ri­sia tai­toja ja tasa­pai­noa. Päiväkodeissa, jossa pihat ovat pie­net eikä leik­ki­ti­laa ole tar­peeksi, voi ulkoilu kui­ten­kin jäädä vain hiek­ka­laa­ti­kolla oleiluun.

– Silloin voisi kokeilla vaikka lap­si­ryh­mien vuo­rot­te­lua pihalla, Sääkslahti ehdottaa.

Pienillä pihoilla liik­ku­mista voi hel­posti lisätä eri­lais­ten pyö­räl­lis­ten ja työn­net­tä­vien lelu­jen käy­töllä, joka näkyi sel­keästi Piilo-tut­ki­muk­sen kuormittavuusmittauksissa.

– Lapset sai­vat näillä väli­neillä todella hyviä aktii­vi­suus­lu­ke­mia, Sääkslahti kertoo.

Sisällä liik­ku­mista voi Sääkslahden mie­lestä lisätä esi­mer­kiksi siirtymistilanteissa.

– Jos tilat sal­li­vat, voi odo­tus­het­kiä, kun siir­ry­tään esi­mer­kiksi ruo­kai­luun tai käsien pesulle, hyö­dyn­tää pie­niin lii­kun­nal­li­siin tehtäviin.

Sääkslahti muis­tut­taa, että jokai­nen lapsi on yksi­löl­li­nen. Joillekin lap­sille liik­ku­mi­nen on vält­tä­mä­töntä, että he pys­ty­vät rau­hoit­tu­maan ja kes­kit­ty­mään mui­hin asioihin.

– Levoton lapsi ei vält­tä­mättä ole huo­nosti käyt­täy­tyvä. Hänellä on vaan fysio­lo­gi­nen tarve liik­kua ja jos sitä tar­vetta ei saa tyy­dy­tet­tyä, on pai­koil­laan olo hänelle mahdotonta.

Varhaislapsuus tärkeää aikaa

Liikkuminen on Piilo-tut­ki­muk­sen mukaan vähen­ty­nyt myös päi­vä­ko­din ulkopuolella.

Usein syyt­tävä sormi osoit­taa viihde-elekt­ro­niik­kaan, mutta Sääkslahti näkee asi­aan mui­ta­kin syitä. Esimerkiksi kau­pun­ki­suun­nit­te­lulla ja raken­ta­mi­sella on iso mer­ki­tys las­ten liik­ku­mi­selle. Sääkslahti kri­ti­soi­kin hiu­kan nykytilannetta.

– Rakentaminen tii­vis­tyy koko ajan, ja lap­silla on vähem­män tilaa leik­kiä eri­tyi­sesti kau­pun­geissa. Nyt myös raken­ne­taan opis­ke­lija-asun­toja, joissa ei ole lain­kaan piha-alueita. Myös opis­ke­li­joilla on lap­sia, hän muistuttaa.

Levoton lapsi ei välttämättä ole huonosti käyttäytyvä.

Varsinkin kau­pun­geissa yleis­ty­nyt tapa kul­jet­taa lap­sia autolla har­ras­tuk­sesta toi­seen, on vähen­tä­nyt liik­ku­mista. Myös van­hem­pien työ­ajat vai­kut­ta­vat sii­hen, miten pal­jon heillä on mah­dol­lista käyt­tää aikaa liikuntaan.

Sääkslahden mie­lestä juuri var­hais­lap­suus on paras aika syn­nyt­tää suhde liikkumiseen.

– Monet elä­män­ta­vat alka­vat urau­tua jo kol­mi­vuo­tiaina. Sen vuoksi on tär­keää, että liik­ku­mi­sesta tulee rutii­nia jo ihan pie­nille. Silloin se kan­taa pit­källe aikuisuuteen.

Sääkslahti iloit­see­kin, että Piilo-tut­ki­muk­sessa näkyi las­ten liik­ku­mi­sen ilo.

– Lähes kaikki Piilo-tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­neista lap­sista ker­toi­vat pitä­vänsä lii­kun­nasta. Suurin osa heistä ker­toi myös ole­vansa iloi­sia liikkuessaan.

Lapsen ääni esiin

Pienten las­ten lii­kun­nan ilon, fyy­si­sen aktii­vi­suu­den ja moto­ris­ten tai­to­jen seu­ran­nan kehit­tä­mis ‑hanke Piilossa kehi­tet­tiin mene­tel­miä, joita hyö­dyn­ne­tään var­hais­kas­va­tusi­käis­ten las­ten lii­kun­nan seurannassa.

Tutkimuksessa mitat­tiin las­ten fyy­sistä aktii­vi­suutta ja moto­ri­sia tai­toja. Lapsia haas­tat­te­le­malla kerät­tiin tie­toa las­ten aja­tuk­sista liik­ku­mi­sesta. Tutkimus sisälsi myös kyse­lyjä huol­ta­jille ja varhaiskasvattajille.

Hanke toteu­tet­tiin yhteis­työssä Likesin, Jyväskylän yli­opis­ton ja Liikkuva var­hais­kas­va­tus ‑ohjel­man kanssa. Hanketta rahoitti ope­tus- ja kulttuuriministeriö.

Webinaari Piilon työkaluista varhaiskasvattajille 17.5.2022 klo 12.30–13.30

Piilo-hank­keessa kehi­tet­tiin huol­ta­jien ja var­hais­kas­va­tus hen­ki­lös­tön käyt­töön peda­go­gi­sia työ­ka­luja, kuten havain­noin­ti­lo­make moto­ri­sen oppi­mi­sen vai­keu­den tun­nis­ta­mi­seksi sekä palau­te­lo­mak­keet las­ten fyy­si­sen aktii­vi­suu­den ja moto­ris­ten tai­to­jen tukemiseksi.
Lasten omien lii­kun­taan liit­ty­vien käsi­tys­ten ja koke­mus­ten kuu­le­mi­seksi kehi­tet­tiin kuva-avus­tei­nen haas­tat­te­lu­me­ne­telmä. Liikkuva var­hais­kas­va­tus ‑ohjel­man webi­naa­rissa ker­ro­taan miten työ­ka­luja voi hyö­dyn­tää varhaiskasvatuksessa.
Lue lisää ja ilmoit­taudu: www.liikkuvavarhaiskasvatus.fi/fi/ajankohtaista/liikkuva-varhaiskasvatus-webinaarit-2022

Hanna-Mari Järvinen