LAPE-muutosohjelmalla uudistetaan lapsi- ja perhepalvelut, vahvistetaan perheiden omia voimavaroja ja vähennetään eriarvoisuutta, sanoo Maria Kaisa Aula.

 

Halli­tuk­sen kär­ki­hank­keen tar­koi­tuk­sena on uudis­taa lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den haja­nai­nen pal­ve­lu­jär­jes­telmä vuo­teen 2019 men­nessä sovit­ta­malla ne hal­lin­to­ra­jat ylit­täen yhteen lapsi- ja per­he­läh­töi­seksi pal­ve­lu­jen kokonaisuudeksi.

Van­hem­muu­den tueksi tar­jo­taan muun muassa mata­lan kyn­nyk­sen tai jopa kyn­nyk­set­tö­miä pal­ve­luja. Perus­pal­ve­luja vah­vis­te­taan ja pain­opis­tettä siir­re­tään ehkäi­se­viin sekä var­hai­sen tuen ja hoi­don pal­ve­lui­hin. Kes­kiössä ovat lap­sen etu ja van­hem­muu­den tuki.

LAPE-ohjaus­ryh­män puheen­joh­ta­jan Maria Kaisa Aulan mukaan muu­tos­ten tarve ei liity niin­kään lain­sää­dän­töön kuin eri ammat­ti­kun­tien syvään juur­tu­nei­siin toi­min­ta­ta­poi­hin, eri­lai­siin ihmis- ja lap­si­kä­si­tyk­siin, työ­orien­taa­tioi­hin ja toi­min­ta­kult­tuu­rei­hin, joi­den uudis­ta­mi­seksi tar­vi­taan yhteis­työtä ja vuoropuhelua.

LAPE:ssa on kolme olennaista näkökulman ja työorientaation muutosta.

− Ammat­ti­lais­ten osaa­mista on tar­koi­tus uudis­taa yhteis­työ­läh­töi­seksi sekä lasta ja per­hettä entistä parem­min huo­mioon otta­vaksi ihmis­suh­de­työksi, Aula lisää.

Kes­kei­nen tavoite toi­min­ta­kult­tuu­rin uudis­ta­mi­sessa on eri ammat­ti­kun­tien väli­sen luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen ja yhtei­sen lap­sen näke­mi­nen. Las­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin tur­vaa­mi­seksi ei riitä yhteis­työ sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lais­ten kes­ken, vaan kump­pa­nuu­den ja yhtei­sen näkö­kul­man on laa­jen­nut­tava var­hais­kas­va­tuk­seen, perus­o­pe­tuk­seen, toi­sen asteen kou­lu­tuk­seen, nuo­ri­so­työ­hön ja har­ras­tus­toi­min­taan, jotka kaikki pal­ve­le­vat lap­sen hyvinvointia.

− Sosi­aa­li­työssä tämä tar­koit­taa sel­laista työ­orien­taa­tiota, että yhtei­sen lap­sen hyväksi teh­dään yhdessä kaikki mah­dol­li­nen, mihin hän ja hänen per­heensä sit­ten tukea tarvitsevatkaan.

Byrokratiasta ihmissuhdetyöhön

Toi­nen tär­keä tavoite LAPE:ssa on lisätä enti­ses­tään yhteis­työtä las­ten, nuor­ten ja van­hem­pien kanssa, vah­vis­taa hei­dän omia voi­ma­va­ro­jaan ja osal­lis­taa hei­dät asioi­densa hoi­ta­mi­seen. Tämä vaa­tii hyviä koh­taa­mi­sen tai­toja, mutta myös aikaa ja mah­dol­li­sesti työn uudel­leen organisointia.

Kol­mas olen­nai­nen toi­min­ta­kult­tuu­rin uudis­ta­mis­tarve liit­tyy sosi­aa­li­työn näkö­kul­masta sii­hen, että las­ten­suo­jelu on Aulan mukaan ”byro­kra­ti­soi­tu­nut”, eikä aina ole sel­vää, työs­ken­nel­läänkö pape­rei­den vai las­ten kanssa.

− En syytä tällä ketään, vaan juri­di­soi­tu­mi­nen on joh­ta­nut täl­lai­seen työ­orien­taa­tioon. Kyse on myös joh­ta­mi­sesta ja usein riit­tä­mät­tö­mistä resursseista.

LAPE-muu­tos­oh­jel­man tavoit­teena on siis tuoda las­ten­suo­je­lun yti­meen enem­män ihmis­suh­de­työn sisäl­töä, jossa työn­te­ki­jältä vaa­di­taan van­kan ammat­ti­tai­don lisäksi koko­nais­val­taista näke­mystä ja oman per­soo­nan­kin peliin laittamista.

− Tämä tar­koit­taa sitä, että las­ten­suo­je­lu­työtä teh­dään entistä vah­vem­min per­he­te­ra­piaot­teella, Aula lisää.

Toi­min­ta­kult­tuu­rin ja näkö­kul­man muu­tos on vie­tävä myös kou­lu­tuk­seen. Aulan mukaan LAPE:ssa käy­dään­kin jo tii­vistä vuo­ro­pu­he­lua kor­kea­kou­lu­jen ja toi­sen asteen oppi­lai­tos­ten kanssa amma­til­li­sen ope­tuk­sen uudis­ta­mi­sesta. Käy­tän­nössä se voisi tar­koit­taa esi­mer­kiksi sitä, että sosi­aali- ja ter­veys ja sivis­ty­sa­lan opin­noissa olisi tiet­tyjä yhtei­siä moduu­leja kos­kien lap­sen kehi­tystä, osal­lis­ta­mista sekä van­hem­pien kanssa teh­tä­vää yhteistyötä.

Erityinen tuki halutaan tuoda mahdollisimman lähelle lapsiperheen arkea, koska halutaan eroon poislähettämisen kulttuurista.

− Jo perus­o­pin­noissa voisi olla myös yhtei­siä pro­jek­teja las­ten ja nuor­ten kanssa työs­ken­te­le­vien eri alo­jen ammat­ti­lais­ten kesken.

Perhekeskuksista kaikki palvelut

Lapsi- ja per­he­työn toi­min­taym­pä­ristö tulee ole­maan kun­nan ja maa­kun­nan yhdys­pin­nassa. Tätä var­ten on suun­nit­teilla per­he­kes­kus­toi­min­ta­malli. Se on kyn­nyk­set­tö­män las­ten ja per­hei­den tuen ja hoi­don koko­nai­suus, jonka yti­messä on ylei­senä ja uni­ver­saa­lina pal­ve­luna neuvola.

Aula ker­too, että hal­li­tuk­sen uusim­man lin­jauk­sen mukaan maa­kun­ta­hal­lin­non pää­tet­tä­väksi jää, kuu­luuko alu­een neu­vo­la­toi­minta sote-kes­kuk­seen, jossa on myös muita ter­veys- ja sosi­aa­li­huol­lon pal­ve­luja, vai säi­lyykö se suo­ran valin­nan­va­pau­den ulkopuolella.

− Mei­dän vies­timme päät­tä­jille on, että olisi luon­te­vampi ja hel­pompi jär­jes­tää neu­vo­lat osana maa­kun­nan lii­ke­lai­tok­sen pal­ve­luja, sillä jos neu­vola olisi sote-kes­kuk­sissa suo­ran valin­nan pii­rissä, niin kuinka per­heen muu tuki saa­tai­siin sii­hen sujuvasti?

Per­he­kes­kus­toi­min­ta­malli ver­kos­toi neu­vo­lan lisäksi var­hais­kas­va­tuk­sen ja sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon muut pal­ve­lut kuten esi­mer­kiksi per­he­työn ja koti­pal­ve­lun. Se tar­joaa myös ero­ti­lan­teen pal­ve­lut, pari­suh­teen ja van­hem­muu­den tuen sekä ver­tais­toi­min­nan ja vapaa­eh­tois­työn palvelut.

Per­he­kes­kus toi­mii sil­tana eri­tyis­pal­ve­lui­den ja mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­lui­den välillä. Eri­tyi­nen tuki halu­taan tuoda mah­dol­li­sim­man lähelle lap­si­per­heen arkea, koska halu­taan eroon pois­lä­het­tä­mi­sen kulttuurista.

Yksi LAPE:n kes­kei­sistä tavoit­teista on per­hei­den eriar­voi­suu­den vähen­tä­mi­nen. Tähän pyri­tään muun muassa tar­joa­malla lap­sille, nuo­rille ja per­heille sopi­vaa tukea oike­aan aikaan.

Las­ten­suo­je­lun toi­min­ta­kult­tuu­ria tul­laan LAPE:ssa kehit­tä­mään Hack­neyn mal­lin mukaan. Sen yti­messä on tii­mi­työ, monia­lai­nen yhteis­työ ja per­he­te­ra­peut­ti­nen lähestymistapa.

Ei pidä ajatella niin, että lapset, nuoret ja vanhemmat tulevat meidän lastensuojelun prosesseihin, vaan että me ammattilaiset vierailemme heidän arjessaan.

Eri­tyistä huo­miota kiin­ni­te­tään van­hem­muu­den tuen vah­vis­ta­mi­seen niin las­ten­suo­je­lussa, var­hais­kas­va­tuk­sessa kuin kou­lun sosi­aa­li­työssä. LAPE tar­joaa ammat­ti­lais­ten käyt­töön mene­tel­miä lap­sen ja van­hem­man vuo­ro­vai­ku­tus­suh­teen paran­ta­mi­seksi. Aula muis­tut­taa, että talou­del­lis­ten asioi­den lisäksi per­hei­den eriar­voi­suutta lisää huono vuo­ro­vai­ku­tus­suhde lap­sen ja van­hem­man välillä, joka voi hei­jas­tua las­ten koulumenestykseenkin.

− Kun THL tutki huos­taan­ot­toi­hin joh­ta­neita teki­jöitä, ilmeni, että hyvin monissa tapauk­sissa kas­vat­ta­mi­sen tapa ja van­hem­muu­den malli eivät sovel­tu­neet kysei­sen lap­sen tar­pei­siin ja temperamenttiin.

Sote ja sivistys

Aula toi­voo, että las­ten­suo­je­lussa alet­taisi jo nyt raken­taa luot­ta­muk­sel­lista yhteis­työtä mui­den las­ten ja nuor­ten kanssa toi­mi­vien ammat­ti­lais­ten, jär­jes­tö­jen ja seu­ra­kun­tien kanssa, sillä las­ten­suo­je­lun pal­ve­lut tule­vat koko­nai­suu­tena kuu­lu­maan maa­kun­nan lii­ke­lai­tok­sen vas­tuulle. Tär­keää olisi myös alkaa osal­lis­taa lap­sia ja nuo­ria ja tii­vis­tää van­hem­pien kanssa teh­tä­vää yhteistyötä.

− Mei­dän ei pidä aja­tella niin, että lap­set, nuo­ret ja van­hem­mat tule­vat mei­dän las­ten­suo­je­lun pro­ses­sei­hin, vaan että me ammat­ti­lai­set vie­rai­lemme hei­dän arjes­saan, koe­tamme tun­nis­taa hei­dän voi­ma­va­ro­jaan ja tar­joamme sitä osaa­mista, jota meillä on. Tässä työssä on tär­keä mer­ki­tys ihmissuhteilla.

Per­hei­den hyvin­voin­tia raken­ne­taan LAPE-muu­tos­oh­jel­massa ennen kaik­kea ehkäi­se­villä pal­ve­luilla, jotka Aula toi­voo maa­kun­tien päät­tä­jien tur­vaa­van. Nii­hin ei LAPE:ssa ole varattu resurs­seja, vaan ne on suun­nattu kehit­tä­mis­työ­hön ja kou­lu­tuk­seen, ja lisäksi tar­jo­taan kei­noja orga­ni­soida ole­massa ole­via voi­ma­va­roja järkevämmin.

Usein par­haim­mat tulok­set saa­daan vie­mällä pal­ve­luja kotiin ja tuke­malla vanhemmuutta.

Aula muis­tut­taa, että vaikka LAPE-kehi­tys­työn yti­messä on soten kehit­tä­mi­nen, on sii­hen laa­jassa mitassa sisäl­ly­tet­tävä myös sivis­tys­puoli. Vain sivis­tyk­sen ja soten yhteis­työllä löy­de­tään yhtei­sen lap­sen näkö­kulma ja raken­ne­taan yhteistä toimintakulttuuria.

LAPE-muu­tos­oh­jel­maa on Aulan mukaan jo kii­telty siitä, että sen tuo­mat muu­tok­set ovat hyvää jat­koa aikai­sem­pina vuo­sina Kaste-hank­keessa teh­dylle työlle. LAPE:n etuna on kui­ten­kin vah­vempi kan­sal­li­sen ohjauk­sen rooli.

Työs­tet­tä­vissä koko­nai­suuk­sissa huo­mioi­daan kun­nalle jää­vät eri­tyis­pal­ve­lut, sote-pal­ve­lu­jen koko­nai­suus, kol­mas sek­tori ja yksi­tyi­set pal­ve­lu­tar­joa­jat. LAPE:ssa ede­tään yhte­näis­ten lin­jo­jen mukaan, mikä mah­dol­lis­taa toi­silta maa­kun­nilta oppimisen.

− Tämä tulee krei­vin aikaan, sillä nyt on luo­tava silta ja yhdys­pin­toja kun­nan ja maa­kun­nan pal­ve­luissa, että ne toi­mi­si­vat las­ten ja koko per­heen kan­nalta mah­dol­li­sim­man hyvin, Maria Kaisa Aula sanoo.

Iita Ket­tu­nen