LAPE-muutos­oh­jel­malla uudis­tetaan lapsi- ja perhe­pal­velut, vahvis­tetaan perheiden omia voima­varoja ja vähen­netään eriar­voi­suutta, sanoo Maria Kaisa Aula.

 

Hallituksen kärki­hankkeen tarkoi­tuksena on uudistaa lapsi- ja perhe­pal­ve­luiden hajanainen palve­lu­jär­jes­telmä vuoteen 2019 mennessä sovit­ta­malla ne hallin­to­rajat ylittäen yhteen lapsi- ja perhe­läh­töi­seksi palve­lujen kokonaisuudeksi.

Vanhem­muuden tueksi tarjotaan muun muassa matalan kynnyksen tai jopa kynnyk­set­tömiä palveluja. Perus­pal­veluja vahvis­tetaan ja painopis­tettä siirretään ehkäi­seviin sekä varhaisen tuen ja hoidon palve­luihin. Keskiössä ovat lapsen etu ja vanhem­muuden tuki.

LAPE-ohjaus­ryhmän puheen­joh­tajan Maria Kaisa Aulan mukaan muutosten tarve ei liity niinkään lainsää­däntöön kuin eri ammat­ti­kuntien syvään juurtu­neisiin toimin­ta­ta­poihin, erilaisiin ihmis- ja lapsi­kä­si­tyksiin, työorien­taa­tioihin ja toimin­ta­kult­tuu­reihin, joiden uudis­ta­mi­seksi tarvitaan yhteis­työtä ja vuoropuhelua.

LAPE:ssa on kolme olennaista näkökulman ja työorientaation muutosta.

− Ammat­ti­laisten osaamista on tarkoitus uudistaa yhteis­työ­läh­töi­seksi sekä lasta ja perhettä entistä paremmin huomioon ottavaksi ihmis­suh­de­työksi, Aula lisää.

Keskeinen tavoite toimin­ta­kult­tuurin uudis­ta­mi­sessa on eri ammat­ti­kuntien välisen luotta­muksen raken­ta­minen ja yhteisen lapsen näkeminen. Lasten ja perheiden hyvin­voinnin turvaa­mi­seksi ei riitä yhteistyö sosiaali- ja tervey­salan ammat­ti­laisten kesken, vaan kumppa­nuuden ja yhteisen näkökulman on laajen­nuttava varhais­kas­va­tukseen, perus­o­pe­tukseen, toisen asteen koulu­tukseen, nuori­so­työhön ja harras­tus­toi­mintaan, jotka kaikki palve­levat lapsen hyvinvointia.

− Sosiaa­li­työssä tämä tarkoittaa sellaista työorien­taa­tiota, että yhteisen lapsen hyväksi tehdään yhdessä kaikki mahdol­linen, mihin hän ja hänen perheensä sitten tukea tarvitsevatkaan.

Byrokra­tiasta ihmissuhdetyöhön

Toinen tärkeä tavoite LAPE:ssa on lisätä entisestään yhteis­työtä lasten, nuorten ja vanhempien kanssa, vahvistaa heidän omia voima­va­rojaan ja osallistaa heidät asioi­densa hoita­miseen. Tämä vaatii hyviä kohtaa­misen taitoja, mutta myös aikaa ja mahdol­li­sesti työn uudelleen organisointia.

Kolmas olennainen toimin­ta­kult­tuurin uudis­ta­mis­tarve liittyy sosiaa­lityön näkökul­masta siihen, että lasten­suojelu on Aulan mukaan ”byrokra­ti­soi­tunut”, eikä aina ole selvää, työsken­nel­läänkö papereiden vai lasten kanssa.

− En syytä tällä ketään, vaan juridi­soi­tu­minen on johtanut tällaiseen työorien­taa­tioon. Kyse on myös johta­mi­sesta ja usein riittä­mät­tö­mistä resursseista.

LAPE-muutos­oh­jelman tavoit­teena on siis tuoda lasten­suojelun ytimeen enemmän ihmis­suh­detyön sisältöä, jossa työnte­ki­jältä vaaditaan vankan ammat­ti­taidon lisäksi kokonais­val­taista näkemystä ja oman persoo­nankin peliin laittamista.

− Tämä tarkoittaa sitä, että lasten­suo­je­lu­työtä tehdään entistä vahvemmin perhe­te­ra­piaot­teella, Aula lisää.

Toimin­ta­kult­tuurin ja näkökulman muutos on vietävä myös koulu­tukseen. Aulan mukaan LAPE:ssa käydäänkin jo tiivistä vuoro­pu­helua korkea­kou­lujen ja toisen asteen oppilai­tosten kanssa ammatil­lisen opetuksen uudis­ta­mi­sesta. Käytän­nössä se voisi tarkoittaa esimer­kiksi sitä, että sosiaali- ja terveys ja sivis­ty­salan opinnoissa olisi tiettyjä yhteisiä moduuleja koskien lapsen kehitystä, osallis­ta­mista sekä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä.

Erityinen tuki halutaan tuoda mahdollisimman lähelle lapsiperheen arkea, koska halutaan eroon poislähettämisen kulttuurista.

− Jo perus­o­pin­noissa voisi olla myös yhteisiä projekteja lasten ja nuorten kanssa työsken­te­levien eri alojen ammat­ti­laisten kesken.

Perhe­kes­kuk­sista kaikki palvelut

Lapsi- ja perhetyön toimin­taym­pä­ristö tulee olemaan kunnan ja maakunnan yhdys­pin­nassa. Tätä varten on suunnit­teilla perhe­kes­kus­toi­min­ta­malli. Se on kynnyk­set­tömän lasten ja perheiden tuen ja hoidon kokonaisuus, jonka ytimessä on yleisenä ja univer­saalina palveluna neuvola.

Aula kertoo, että halli­tuksen uusimman linjauksen mukaan maakun­ta­hal­linnon päätet­tä­väksi jää, kuuluuko alueen neuvo­la­toi­minta sote-keskukseen, jossa on myös muita terveys- ja sosiaa­li­huollon palveluja, vai säilyykö se suoran valin­nan­va­pauden ulkopuolella.

− Meidän viestimme päättä­jille on, että olisi luonte­vampi ja helpompi järjestää neuvolat osana maakunnan liike­lai­toksen palveluja, sillä jos neuvola olisi sote-keskuk­sissa suoran valinnan piirissä, niin kuinka perheen muu tuki saataisiin siihen sujuvasti?

Perhe­kes­kus­toi­min­ta­malli verkostoi neuvolan lisäksi varhais­kas­va­tuksen ja sosiaali- ja tervey­den­huollon muut palvelut kuten esimer­kiksi perhetyön ja kotipal­velun. Se tarjoaa myös eroti­lanteen palvelut, parisuhteen ja vanhem­muuden tuen sekä vertais­toi­minnan ja vapaa­eh­toistyön palvelut.

Perhe­keskus toimii siltana erityis­pal­ve­luiden ja matalan kynnyksen palve­luiden välillä. Erityinen tuki halutaan tuoda mahdol­li­simman lähelle lapsi­perheen arkea, koska halutaan eroon poislä­het­tä­misen kulttuurista.

Yksi LAPE:n keskei­sistä tavoit­teista on perheiden eriar­voi­suuden vähen­tä­minen. Tähän pyritään muun muassa tarjoa­malla lapsille, nuorille ja perheille sopivaa tukea oikeaan aikaan.

Lasten­suojelun toimin­ta­kult­tuuria tullaan LAPE:ssa kehit­tämään Hackneyn mallin mukaan. Sen ytimessä on tiimityö, monia­lainen yhteistyö ja perhe­te­ra­peut­tinen lähestymistapa.

Ei pidä ajatella niin, että lapset, nuoret ja vanhemmat tulevat meidän lastensuojelun prosesseihin, vaan että me ammattilaiset vierailemme heidän arjessaan.

Erityistä huomiota kiinni­tetään vanhem­muuden tuen vahvis­ta­miseen niin lasten­suo­je­lussa, varhais­kas­va­tuk­sessa kuin koulun sosiaa­li­työssä. LAPE tarjoaa ammat­ti­laisten käyttöön menetelmiä lapsen ja vanhemman vuoro­vai­ku­tus­suhteen paran­ta­mi­seksi. Aula muistuttaa, että talou­del­listen asioiden lisäksi perheiden eriar­voi­suutta lisää huono vuoro­vai­ku­tus­suhde lapsen ja vanhemman välillä, joka voi heijastua lasten koulumenestykseenkin.

− Kun THL tutki huostaan­ot­toihin johta­neita tekijöitä, ilmeni, että hyvin monissa tapauk­sissa kasvat­ta­misen tapa ja vanhem­muuden malli eivät sovel­tuneet kyseisen lapsen tarpeisiin ja temperamenttiin.

Sote ja sivistys

Aula toivoo, että lasten­suo­je­lussa alettaisi jo nyt rakentaa luotta­muk­sel­lista yhteis­työtä muiden lasten ja nuorten kanssa toimivien ammat­ti­laisten, järjes­töjen ja seura­kuntien kanssa, sillä lasten­suojelun palvelut tulevat kokonai­suutena kuulumaan maakunnan liike­lai­toksen vastuulle. Tärkeää olisi myös alkaa osallistaa lapsia ja nuoria ja tiivistää vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä.

− Meidän ei pidä ajatella niin, että lapset, nuoret ja vanhemmat tulevat meidän lasten­suojelun proses­seihin, vaan että me ammat­ti­laiset vierai­lemme heidän arjessaan, koetamme tunnistaa heidän voima­va­rojaan ja tarjoamme sitä osaamista, jota meillä on. Tässä työssä on tärkeä merkitys ihmissuhteilla.

Perheiden hyvin­vointia raken­netaan LAPE-muutos­oh­jel­massa ennen kaikkea ehkäi­se­villä palve­luilla, jotka Aula toivoo maakuntien päättäjien turvaavan. Niihin ei LAPE:ssa ole varattu resursseja, vaan ne on suunnattu kehit­tä­mis­työhön ja koulu­tukseen, ja lisäksi tarjotaan keinoja organi­soida olemassa olevia voima­varoja järkevämmin.

Usein parhaimmat tulokset saadaan viemällä palveluja kotiin ja tukemalla vanhemmuutta.

Aula muistuttaa, että vaikka LAPE-kehitystyön ytimessä on soten kehit­tä­minen, on siihen laajassa mitassa sisäl­ly­tettävä myös sivis­tys­puoli. Vain sivis­tyksen ja soten yhteis­työllä löydetään yhteisen lapsen näkökulma ja raken­netaan yhteistä toimintakulttuuria.

LAPE-muutos­oh­jelmaa on Aulan mukaan jo kiitelty siitä, että sen tuomat muutokset ovat hyvää jatkoa aikai­sempina vuosina Kaste-hankkeessa tehdylle työlle. LAPE:n etuna on kuitenkin vahvempi kansal­lisen ohjauksen rooli.

Työstet­tä­vissä kokonai­suuk­sissa huomioidaan kunnalle jäävät erityis­pal­velut, sote-palve­lujen kokonaisuus, kolmas sektori ja yksityiset palve­lu­tar­joajat. LAPE:ssa edetään yhtenäisten linjojen mukaan, mikä mahdol­listaa toisilta maakun­nilta oppimisen.

− Tämä tulee kreivin aikaan, sillä nyt on luotava silta ja yhdys­pintoja kunnan ja maakunnan palve­luissa, että ne toimi­sivat lasten ja koko perheen kannalta mahdol­li­simman hyvin, Maria Kaisa Aula sanoo.

Iita Kettunen