Hollantilainen itseohjautuvan työyhteisön malli Buurtzorg on vähentänyt kotihoidon työtunteja 50 prosenttia, ja saman aikaisesti hoidon laatu on parantunut ja työntekijöiden sekä asiakkaiden tyytyväisyys lisääntynyt.

 

 

Ensim­mäi­nen Buurtzorg-tiimi aloitti Hol­lan­nissa vuonna 2006. Nyt niitä on 850, ja niissä yhteensä yli 10 000 työn­te­ki­jää. Buurtzorg hoi­taa nykyi­sin jo noin 70 pro­sent­tia Hol­lan­nin koti­hoi­don asiak­kaista. Malli on levin­nyt yli 25 maa­han mukaan lukien USA, Japani, Kiina ja Intia.

Hol­lan­ti­lai­sessa Buurtzorg-tii­missä työs­ken­te­lee kor­kein­taan 10–12 hen­keä, joista suu­rin osa on sai­raan­hoi­ta­jia. Tii­mit jär­jes­tä­vät itse asia­kas­käyn­tinsä, työ­vuo­ronsa ja lomansa ja hoi­ta­vat uusien työn­te­ki­jöi­den rek­ry­toin­nit.

Vas­tuu lisää työ­hön sitou­tu­nei­suutta ja työ­hy­vin­voin­tia. Lisäksi työn­te­ki­jät saa­vat parem­paa palk­kaa kuin muissa orga­ni­saa­tioissa, vaikka Buurtzorg-mal­lin mukaan tehty työ on kus­tan­nus­te­hok­kaam­paa kuin muu koti­hoito.

Buurtzorg-­mallissa esimiestyö muuttuu valmentavaksi.

Myös asia­kas­tyy­ty­väi­syys on tut­ki­tusti parem­paa kuin muissa ter­vey­den­hoi­don orga­ni­saa­tioissa. Hen­ki­lö­kun­nan tyy­ty­väi­syyttä ja sitou­tu­nei­suutta kuvaa se, että Buurtzorg on saa­nut vii­meis­ten vii­den vuo­den aikana nel­jänä vuonna Hol­lan­nin par­haan työ­nan­ta­jan tun­nus­tuk­sen.

Tut­ki­mus­ten mukaan Buurtzorg on tuo­nut Hol­lan­nin ter­vey­den­hoi­toa­lalle 40 pro­sen­tin sääs­töt. Tässä työs­ken­te­ly­mal­lissa sai­raan­hoi­ta­jat voi­vat tehdä kai­ken poti­laan tar­vit­se­man hoi­don, ja vaikka se mer­kit­see suu­rem­paa tun­ti­kus­tan­nusta, sääs­te­tään koko­nai­suu­dessa työ­hön kulu­te­tuista tun­neista.

Pilointia Sipoossa

Ammat­ti­kor­kea­koulu Arcada aloitti viime vuonna hank­keen Buurtzorg-mal­lin mukai­sen itseoh­jau­tu­van työyh­tei­sön kehit­tä­mi­seksi Suo­messa.

Hank­keessa mal­lia pilo­toi­daan muun muassa Sipoon koti­hoi­dossa, jonka kol­mesta tii­mistä yksi aloitti pilot­ti­tii­minä vuonna 2018. Tii­missä on noin 12 työn­te­ki­jää, lähi­hoi­ta­jia ja 2–3 sai­raan­hoi­ta­jaa. Koti­hoi­don lähie­si­mie­hen Katja Suur­sal­men mukaan tar­koi­tus on laa­jen­taa itseoh­jau­tu­vuutta vähi­tel­len kun­nan kaik­kiin koti­hoi­don tii­mei­hin.

Suur­salmi ker­too, että ensim­mäi­seksi pilot­ti­tii­mille sovit­tiin yhdessä raa­mit, joi­den puit­teissa työn­te­ki­jät voi­vat tehdä pää­tök­siä arjen työssä ja ottaa vas­tuun työstä koko­nai­suu­des­saan.

− Jou­duimme heti aluksi poh­ti­maan pal­jon sitä, kuinka pys­tyi­simme teke­mään pää­tök­set mah­dol­li­sim­man kon­kreet­ti­sesti ja demo­kraat­ti­sesti, että jokai­sen ääni tulisi kuu­lu­viin.

Pää­tök­sen­teon tapaan vai­kut­taa Suur­sal­men mukaan myös se, onko kysy­myk­sessä asia­kas­pää­tös vai tii­min toi­min­taa kos­keva pää­tös.

Sipoossa on jou­duttu käy­mään kes­kus­te­luja muun muassa siitä, täy­tyykö kaik­kien olla pai­kalla, jos asiasta pää­te­tään ja täy­tyykö kaik­kien pää­tös­ten olla yksi­mie­li­siä. Lisäksi poh­di­taan, kuinka tii­missä var­mis­te­taan se, että nii­den­kin ääni saa­daan kuu­lu­viin ja huo­mioon ote­tuksi, jotka eivät ole pai­kalla.

Ei enää hierarkkiassa

Suu­rin työ­maa on Suur­sal­men mukaan löy­tää yhtei­nen näke­mys siitä, mitä itseoh­jau­tu­vuus käy­tän­nössä tar­koit­taa. Tär­keää on ennen kaik­kea hie­rar­ki­suu­desta pois oppi­mi­nen ja kaik­kien tii­mi­läis­ten per­soo­nan ja osaa­mi­sen arvos­ta­mi­nen ja hyö­dyn­tä­mi­nen asiak­kai­den tar­pei­den ja tilan­tei­den mukaan.

Katja Suur­salmi pai­not­taa, että tii­mi­läis­ten on tun­net­tava hyvin oma osaa­mi­sa­lu­eensa, jotta he voi­vat tehdä työ­tään asia­kas­läh­töi­sesti.

− Jos­kus­han olisi myös hel­pompi antaa jon­kun toi­sen tehdä rat­kaisu, että ei tar­vit­sisi nojata omaan asian­tun­ti­juu­teen.

Asia­kas­läh­töi­syys on koko koti­hoi­don työn kes­kei­nen arvo. Itseoh­jau­tu­vuu­dessa se tar­koit­taa, että käynti teh­dään asiak­kaan tar­peen mukaan, ja se, jolla tii­missä on kysei­sen tar­peen osaa­mi­nen, voi tehdä sen.

− Aikai­sem­min työn­jako oli hyvin vah­vasti kiinni ammatti-iden­ti­tee­tistä. Nyt tavoite on, että hoi­taja pys­tyy koti­käyn­nillä hoi­ta­maan koko­nais­val­tai­sesti kaikki asiat.

Tiimi voi hankkia sille annetun rahoituksen turvin lisäkoulutusta.

Oma­hoi­ta­jalla on tär­keä rooli asiak­kaan arjen suju­mi­sessa, koska oma­hoi­taja tun­tee asiak­kaan hyvin ja pys­tyy tuke­maan tämän oman näköistä arkea. Tii­mi­läi­set tun­te­vat kaikki tii­mille kuu­lu­vat asiak­kaat. Tämä voi­daan huo­mioida työ­vuo­ro­suun­nit­te­lussa, kun tie­de­tään, mil­lai­sia tar­peita asiak­kailla on.

Työ­vuo­ro­suun­nit­te­lussa työn­te­ki­jöillä on myös mah­dol­li­suus vai­kut­taa omiin työ­vuo­roi­hinsa. Kun työn­te­kijä saa osal­lis­tua työ­vuo­ro­suun­nit­te­luun, hän voi siinä huo­mioida asiak­kaansa hoi­don jat­ku­vuu­den. Lisäksi hän voi vai­kut­taa työ- ja vapaa­päi­viensä ryt­mit­tä­mi­seen, mikä lisää työ­hy­vin­voin­tia.

Suur­salmi koros­taa, että pää­tök­sen­te­koon osal­lis­tu­mi­nen ja omiin työ­oloi­hin vai­kut­ta­mi­nen lisää­vät työn­te­ki­jöi­den asian­tun­ti­juu­den koke­musta. Vaikka Hol­lan­nista Buurtzorg-malli ei ihan koko­nai­suu­des­saan ole samalla tavalla Sipoo­seen siir­ret­tä­vissä, täällä voi­daan hyvin hyö­dyn­tää siitä monia asioita.

− Itseoh­jau­tu­vuus on tapa tehdä työtä, joten sillä ei ole pro­jek­tin lailla alkua ja lop­pua. Työn­te­ki­jöi­den on näh­tävä sen poten­ti­aali ja seis­tävä sen arvo­maa­il­man takana, Suur­salmi poh­tii.

Itseohjautuvuus vie aikaa

Åsa Rosengren työs­ken­te­lee Arca­dassa sosi­aa­lia­lan yli­opet­ta­jana ja osal­lis­tuu Sipoon osa­hank­keen seu­ran­taan ja arvioin­tiin.

Myös Rosengren pai­not­taa, että itseoh­jau­tu­vuu­den yti­messä on oma­hoi­ta­ja­malli ja hen­ki­lö­kes­kei­nen hoito. Hen­ki­lön itse­näi­seen sel­viy­ty­mi­seen ja auto­no­mi­aan luo­te­taan niin kauan kuin on mah­dol­lista. Tämä tapah­tuu lähei­sessä yhteis­työssä omais­ten, ystä­vien, koti­hoi­don hen­ki­lös­tön ja mui­den ver­kos­to­jen kanssa.

− Sipoossa toi­min­ta­kult­tuu­rin muu­tok­set teh­dään yhdessä, ja nii­den toteut­ta­mi­seksi tar­vi­taan riit­tä­västi aikaa, yhteistä poh­dis­ke­lua, kon­kreet­ti­sia tavoit­teita ja tavoit­tei­den suun­taista toi­min­taa, Rosengren ker­too.

Uuden työs­ken­te­ly­ta­van omak­su­mi­nen vie aikaa. Tii­millä onkin mah­dol­li­suus hank­kia sille anne­tun rahoi­tuk­sen tur­vin lisä­kou­lu­tusta halua­mal­laan alalla. Tästä tiimi päät­tää demo­kraat­ti­sesti. Kou­lu­tus voi olla esi­mer­kiksi asia­kas­läh­töi­sen työn kehit­tä­mistä tai uuden tek­no­lo­gian hal­lin­taan liit­ty­vää kou­lu­tusta.

Esi­mies­työlle Buurtzorg aset­taa Rosengre­nin mukaan omat vaa­ti­muk­sensa, sillä itseoh­jau­tu­vuu­dessa esi­mie­hen työ muut­tuu val­men­ta­vaksi. Esi­mie­hen on osat­tava antaa enem­män tilaa työn­te­ki­jöille ja kan­na­tella tii­min tavoit­teita, mutta hän ei voi sanella, mikä on sopiva tapa saa­vut­taa ne.

Sipoossa itseoh­jau­tuva malli näyt­tää jää­vän pysy­väksi työ­ta­vaksi. Rosengren ker­too, että toi­nen koti­hoi­don tiimi on jo ilmoit­ta­nut haluk­kuu­tensa siir­tyä itseoh­jau­tu­vaan työs­ken­te­ly­mal­liin.

− On ensiar­voi­sen tär­keää, että tiimi on yksi­mie­li­nen itseoh­jau­tu­vuu­teen siir­ty­mi­sestä, koska tii­mi­läis­ten on luo­tet­tava sii­hen, että kaikki kan­ta­vat vas­tuunsa.

Iita Ket­tu­nen

 

Läh­teet
buurtzorg.com
arcada.fi/
yle.fi