Hollantilainen itseohjautuvan työyhteisön malli Buurtzorg on vähentänyt kotihoidon työtunteja 50 prosenttia, ja saman aikaisesti hoidon laatu on parantunut ja työntekijöiden sekä asiakkaiden tyytyväisyys lisääntynyt.

 

 

Ensim­mäi­nen Buurt­zorg-tii­mi aloit­ti Hol­lan­nis­sa vuon­na 2006. Nyt niitä on 850, ja niis­sä yhteen­sä yli 10 000 työn­tek­i­jää. Buurt­zorg hoitaa nyky­isin jo noin 70 pros­ent­tia Hol­lan­nin koti­hoidon asi­akkaista. Malli on levin­nyt yli 25 maa­han mukaan lukien USA, Japani, Kiina ja Intia.

Hol­lan­ti­laises­sa Buurt­zorg-tiimis­sä työsken­telee korkein­taan 10–12 henkeä, joista suurin osa on sairaan­hoita­jia. Tiim­it jär­jestävät itse asi­akaskäyntin­sä, työvuoron­sa ja lomansa ja hoita­vat uusien työn­tek­i­jöi­den rekry­toin­nit.

Vas­tuu lisää työhön sitoutuneisu­ut­ta ja työhyv­in­voin­tia. Lisäk­si työn­tek­i­jät saa­vat parem­paa palkkaa kuin muis­sa organ­isaa­tiois­sa, vaik­ka Buurt­zorg-mallin mukaan tehty työ on kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin muu koti­hoito.

Buurtzorg-­mallissa esimiestyö muuttuu valmentavaksi.

Myös asi­akastyy­tyväisyys on tutk­i­tusti parem­paa kuin muis­sa ter­vey­den­hoidon organ­isaa­tiois­sa. Henkilökun­nan tyy­tyväisyyt­tä ja sitoutuneisu­ut­ta kuvaa se, että Buurt­zorg on saanut viimeis­ten viiden vuo­den aikana neljänä vuon­na Hol­lan­nin parhaan työ­nan­ta­jan tun­nus­tuk­sen.

Tutkimusten mukaan Buurt­zorg on tuonut Hol­lan­nin ter­vey­den­hoitoalalle 40 pros­entin säästöt. Tässä työsken­te­ly­mallis­sa sairaan­hoita­jat voivat tehdä kaiken poti­laan tarvit­se­man hoidon, ja vaik­ka se merk­it­see suurem­paa tun­tikus­tan­nus­ta, säästetään kokon­aisu­udessa työhön kulute­tu­ista tun­neista.

Pilointia Sipoossa

Ammat­tiko­rkeak­oulu Arca­da aloit­ti viime vuon­na han­kkeen Buurt­zorg-mallin mukaisen itseo­h­jau­tu­van työy­hteisön kehit­tämisek­si Suomes­sa.

Han­kkeessa mallia pilo­toidaan muun muas­sa Sipoon koti­hoi­dos­sa, jon­ka kolmes­ta tiimistä yksi aloit­ti pilot­ti­ti­im­inä vuon­na 2018. Tiimis­sä on noin 12 työn­tek­i­jää, lähi­hoita­jia ja 2–3 sairaan­hoita­jaa. Koti­hoidon lähies­imiehen Kat­ja Suur­salmen mukaan tarkoi­tus on laa­jen­taa itseo­h­jau­tu­vu­ut­ta vähitellen kun­nan kaikki­in koti­hoidon tiimei­hin.

Suur­sal­mi ker­too, että ensim­mäisek­si pilot­ti­ti­imille sovit­ti­in yhdessä raamit, joiden puit­teis­sa työn­tek­i­jät voivat tehdä päätök­siä arjen työssä ja ottaa vas­tu­un työstä kokon­aisu­udessaan.

− Jouduimme heti aluk­si pohti­maan paljon sitä, kuin­ka pysty­isimme tekemään päätök­set mah­dol­lisim­man konkreet­tis­es­ti ja demokraat­tis­es­ti, että jokaisen ääni tulisi kuu­lu­vi­in.

Päätök­sen­teon tapaan vaikut­taa Suur­salmen mukaan myös se, onko kysymyk­sessä asi­akaspäätös vai tiimin toim­intaa koske­va päätös.

Sipoos­sa on joudut­tu käymään keskustelu­ja muun muas­sa siitä, täy­tyykö kaikkien olla paikalla, jos asi­as­ta päätetään ja täy­tyykö kaikkien päätösten olla yksimielisiä. Lisäk­si pohdi­taan, kuin­ka tiimis­sä varmis­te­taan se, että niidenkin ääni saadaan kuu­lu­vi­in ja huomioon ote­tuk­si, jot­ka eivät ole paikalla.

Ei enää hierarkkiassa

Suurin työ­maa on Suur­salmen mukaan löytää yhteinen näke­mys siitä, mitä itseo­h­jau­tu­vu­us käytän­nössä tarkoit­taa. Tärkeää on ennen kaikkea hier­ark­isu­ud­es­ta pois oppimi­nen ja kaikkien tiim­iläis­ten per­soo­nan ja osaamisen arvost­a­mi­nen ja hyö­dyn­tämi­nen asi­akkaiden tarpei­den ja tilantei­den mukaan.

Kat­ja Suur­sal­mi pain­ot­taa, että tiim­iläis­ten on tun­net­ta­va hyvin oma osaamisalueen­sa, jot­ta he voivat tehdä työtään asi­akaslähtöis­es­ti.

− Joskushan olisi myös helpom­pi antaa jonkun toisen tehdä ratkaisu, että ei tarvit­sisi noja­ta omaan asiantun­ti­ju­u­teen.

Asi­akaslähtöisyys on koko koti­hoidon työn keskeinen arvo. Itseo­h­jau­tu­vu­udessa se tarkoit­taa, että käyn­ti tehdään asi­akkaan tarpeen mukaan, ja se, jol­la tiimis­sä on kyseisen tarpeen osaami­nen, voi tehdä sen.

− Aikaisem­min työn­jako oli hyvin vah­vasti kiin­ni ammat­ti-iden­ti­teetistä. Nyt tavoite on, että hoita­ja pystyy kotikäyn­nil­lä hoita­maan kokon­ais­val­tais­es­ti kaik­ki asi­at.

Tiimi voi hankkia sille annetun rahoituksen turvin lisäkoulutusta.

Oma­hoita­jal­la on tärkeä rooli asi­akkaan arjen suju­mises­sa, kos­ka oma­hoita­ja tun­tee asi­akkaan hyvin ja pystyy tuke­maan tämän oman näköistä arkea. Tiim­iläiset tun­te­vat kaik­ki tiimille kuu­lu­vat asi­akkaat. Tämä voidaan huomioi­da työvuoro­su­un­nit­telus­sa, kun tiede­tään, mil­laisia tarpei­ta asi­akkail­la on.

Työvuoro­su­un­nit­telus­sa työn­tek­i­jöil­lä on myös mah­dol­lisu­us vaikut­taa omi­in työvuoroi­hin­sa. Kun työn­tek­i­jä saa osal­lis­tua työvuoro­su­un­nit­telu­un, hän voi siinä huomioi­da asi­akkaansa hoidon jatku­vu­u­den. Lisäk­si hän voi vaikut­taa työ- ja vapaapäivien­sä ryt­mit­tämiseen, mikä lisää työhyv­in­voin­tia.

Suur­sal­mi korostaa, että päätök­sen­tekoon osal­lis­tu­mi­nen ja omi­in työoloi­hin vaikut­ta­mi­nen lisäävät työn­tek­i­jöi­den asiantun­ti­ju­u­den koke­mus­ta. Vaik­ka Hol­lan­nista Buurt­zorg-malli ei ihan kokon­aisu­udessaan ole samal­la taval­la Sipooseen siir­ret­tävis­sä, tääl­lä voidaan hyvin hyö­dyn­tää siitä monia asioi­ta.

− Itseo­h­jau­tu­vu­us on tapa tehdä työtä, joten sil­lä ei ole pro­jek­tin lail­la alkua ja lop­pua. Työn­tek­i­jöi­den on nähtävä sen poten­ti­aali ja seistävä sen arvo­maail­man takana, Suur­sal­mi pohtii.

Itseohjautuvuus vie aikaa

Åsa Rosen­gren työsken­telee Arcadas­sa sosi­aalialan yliopet­ta­jana ja osal­lis­tuu Sipoon osa­hankkeen seu­ran­taan ja arvioin­ti­in.

Myös Rosen­gren pain­ot­taa, että itseo­h­jau­tu­vu­u­den ytimessä on oma­hoita­ja­malli ja henkilökeskeinen hoito. Henkilön itsenäiseen selviy­tymiseen ja autono­mi­aan luote­taan niin kauan kuin on mah­dol­lista. Tämä tapah­tuu läheisessä yhteistyössä omais­ten, ystävien, koti­hoidon henkilöstön ja muiden verkos­to­jen kanssa.

− Sipoos­sa toim­intakult­tuurin muu­tok­set tehdään yhdessä, ja niiden toteut­tamisek­si tarvi­taan riit­tävästi aikaa, yhteistä pohdiskelua, konkreet­tisia tavoit­tei­ta ja tavoit­tei­den suun­taista toim­intaa, Rosen­gren ker­too.

Uuden työsken­te­ly­ta­van omak­sum­i­nen vie aikaa. Tiimil­lä onkin mah­dol­lisu­us han­kkia sille annetun rahoituk­sen turvin lisäk­oulu­tus­ta halu­a­mal­laan alal­la. Tästä tii­mi päät­tää demokraat­tis­es­ti. Koulu­tus voi olla esimerkik­si asi­akaslähtöisen työn kehit­tämistä tai uuden teknolo­gian hallintaan liit­tyvää koulu­tus­ta.

Esimi­estyölle Buurt­zorg aset­taa Rosen­grenin mukaan omat vaa­timuk­sen­sa, sil­lä itseo­h­jau­tu­vu­udessa esimiehen työ muut­tuu val­men­tavak­si. Esimiehen on osat­ta­va antaa enem­män tilaa työn­tek­i­jöille ja kan­natel­la tiimin tavoit­tei­ta, mut­ta hän ei voi sanel­la, mikä on sopi­va tapa saavut­taa ne.

Sipoos­sa itseo­h­jau­tu­va malli näyt­tää jäävän pysyväk­si työ­tavak­si. Rosen­gren ker­too, että toinen koti­hoidon tii­mi on jo ilmoit­tanut halukkuuten­sa siir­tyä itseo­h­jau­tu­vaan työsken­te­ly­malli­in.

− On ensiar­voisen tärkeää, että tii­mi on yksimieli­nen itseo­h­jau­tu­vu­u­teen siir­tymis­es­tä, kos­ka tiim­iläis­ten on luotet­ta­va siihen, että kaik­ki kan­ta­vat vas­tu­un­sa.

Iita Ket­tunen

 

Läh­teet
buurtzorg.com
arcada.fi/
yle.fi