Hollantilainen itseohjautuvan työyhteisön malli Buurtzorg on vähentänyt kotihoidon työtunteja 50 prosenttia, ja saman aikaisesti hoidon laatu on parantunut ja työntekijöiden sekä asiakkaiden tyytyväisyys lisääntynyt.

 

 

Ensimmäinen Buurtzorg-tiimi aloitti Hollan­nissa vuonna 2006. Nyt niitä on 850, ja niissä yhteensä yli 10 000 työnte­kijää. Buurtzorg hoitaa nykyisin jo noin 70 prosenttia Hollannin kotihoidon asiak­kaista. Malli on levinnyt yli 25 maahan mukaan lukien USA, Japani, Kiina ja Intia.

Hollan­ti­lai­sessa Buurtzorg-tiimissä työsken­telee korkeintaan 10 – 12 henkeä, joista suurin osa on sairaan­hoi­tajia. Tiimit järjes­tävät itse asiakas­käyn­tinsä, työvuo­ronsa ja lomansa ja hoitavat uusien työnte­ki­jöiden rekry­toinnit.

Vastuu lisää työhön sitou­tu­nei­suutta ja työhy­vin­vointia. Lisäksi työnte­kijät saavat parempaa palkkaa kuin muissa organi­saa­tioissa, vaikka Buurtzorg-mallin mukaan tehty työ on kustan­nus­te­hok­kaampaa kuin muu kotihoito.

Buurtzorg-­mallissa esimiestyö muuttuu valmentavaksi.

Myös asiakas­tyy­ty­väisyys on tutki­tusti parempaa kuin muissa tervey­den­hoidon organi­saa­tioissa. Henki­lö­kunnan tyyty­väi­syyttä ja sitou­tu­nei­suutta kuvaa se, että Buurtzorg on saanut viimeisten viiden vuoden aikana neljänä vuonna Hollannin parhaan työnan­tajan tunnus­tuksen.

Tutki­musten mukaan Buurtzorg on tuonut Hollannin tervey­den­hoi­toa­lalle 40 prosentin säästöt. Tässä työsken­te­ly­mal­lissa sairaan­hoi­tajat voivat tehdä kaiken potilaan tarvit­seman hoidon, ja vaikka se merkitsee suurempaa tunti­kus­tan­nusta, säästetään kokonai­suu­dessa työhön kulute­tuista tunneista.

Pilointia Sipoossa

Ammat­ti­kor­kea­koulu Arcada aloitti viime vuonna hankkeen Buurtzorg-mallin mukaisen itseoh­jau­tuvan työyh­teisön kehit­tä­mi­seksi Suomessa.

Hankkeessa mallia pilotoidaan muun muassa Sipoon kotihoi­dossa, jonka kolmesta tiimistä yksi aloitti pilot­ti­tiiminä vuonna 2018. Tiimissä on noin 12 työnte­kijää, lähihoi­tajia ja 2 – 3 sairaan­hoi­tajaa. Kotihoidon lähie­si­miehen Katja Suursalmen mukaan tarkoitus on laajentaa itseoh­jau­tu­vuutta vähitellen kunnan kaikkiin kotihoidon tiimeihin.

Suursalmi kertoo, että ensim­mäi­seksi pilot­ti­tii­mille sovittiin yhdessä raamit, joiden puitteissa työnte­kijät voivat tehdä päätöksiä arjen työssä ja ottaa vastuun työstä kokonai­suu­dessaan.

− Jouduimme heti aluksi pohtimaan paljon sitä, kuinka pystyi­simme tekemään päätökset mahdol­li­simman konkreet­ti­sesti ja demokraat­ti­sesti, että jokaisen ääni tulisi kuuluviin.

Päätök­senteon tapaan vaikuttaa Suursalmen mukaan myös se, onko kysymyk­sessä asiakas­päätös vai tiimin toimintaa koskeva päätös.

Sipoossa on jouduttu käymään keskus­teluja muun muassa siitä, täytyykö kaikkien olla paikalla, jos asiasta päätetään ja täytyykö kaikkien päätösten olla yksimie­lisiä. Lisäksi pohditaan, kuinka tiimissä varmis­tetaan se, että niidenkin ääni saadaan kuuluviin ja huomioon otetuksi, jotka eivät ole paikalla.

Ei enää hierarkkiassa

Suurin työmaa on Suursalmen mukaan löytää yhteinen näkemys siitä, mitä itseoh­jau­tuvuus käytän­nössä tarkoittaa. Tärkeää on ennen kaikkea hierar­ki­suu­desta pois oppiminen ja kaikkien tiimi­läisten persoonan ja osaamisen arvos­ta­minen ja hyödyn­tä­minen asiak­kaiden tarpeiden ja tilan­teiden mukaan.

Katja Suursalmi painottaa, että tiimi­läisten on tunnettava hyvin oma osaami­sa­lu­eensa, jotta he voivat tehdä työtään asiakas­läh­töi­sesti.

− Joskushan olisi myös helpompi antaa jonkun toisen tehdä ratkaisu, että ei tarvitsisi nojata omaan asian­tun­ti­juuteen.

Asiakas­läh­töisyys on koko kotihoidon työn keskeinen arvo. Itseoh­jau­tu­vuu­dessa se tarkoittaa, että käynti tehdään asiakkaan tarpeen mukaan, ja se, jolla tiimissä on kyseisen tarpeen osaaminen, voi tehdä sen.

− Aikai­semmin työnjako oli hyvin vahvasti kiinni ammatti-identi­tee­tistä. Nyt tavoite on, että hoitaja pystyy kotikäyn­nillä hoitamaan kokonais­val­tai­sesti kaikki asiat.

Tiimi voi hankkia sille annetun rahoituksen turvin lisäkoulutusta.

Omahoi­ta­jalla on tärkeä rooli asiakkaan arjen sujumi­sessa, koska omahoitaja tuntee asiakkaan hyvin ja pystyy tukemaan tämän oman näköistä arkea. Tiimi­läiset tuntevat kaikki tiimille kuuluvat asiakkaat. Tämä voidaan huomioida työvuo­ro­suun­nit­te­lussa, kun tiedetään, millaisia tarpeita asiak­kailla on.

Työvuo­ro­suun­nit­te­lussa työnte­ki­jöillä on myös mahdol­lisuus vaikuttaa omiin työvuo­roi­hinsa. Kun työntekijä saa osallistua työvuo­ro­suun­nit­teluun, hän voi siinä huomioida asiak­kaansa hoidon jatku­vuuden. Lisäksi hän voi vaikuttaa työ- ja vapaa­päi­viensä rytmit­tä­miseen, mikä lisää työhy­vin­vointia.

Suursalmi korostaa, että päätök­sen­tekoon osallis­tu­minen ja omiin työoloihin vaikut­ta­minen lisäävät työnte­ki­jöiden asian­tun­ti­juuden kokemusta. Vaikka Hollan­nista Buurtzorg-malli ei ihan kokonai­suu­dessaan ole samalla tavalla Sipooseen siirret­tä­vissä, täällä voidaan hyvin hyödyntää siitä monia asioita.

− Itseoh­jau­tuvuus on tapa tehdä työtä, joten sillä ei ole projektin lailla alkua ja loppua. Työnte­ki­jöiden on nähtävä sen poten­tiaali ja seistävä sen arvomaa­ilman takana, Suursalmi pohtii.

Itseohjautuvuus vie aikaa

Åsa Rosengren työsken­telee Arcadassa sosiaa­lialan yliopet­tajana ja osallistuu Sipoon osahankkeen seurantaan ja arviointiin.

Myös Rosengren painottaa, että itseoh­jau­tu­vuuden ytimessä on omahoi­ta­ja­malli ja henki­lö­kes­keinen hoito. Henkilön itsenäiseen selviy­ty­miseen ja autono­miaan luotetaan niin kauan kuin on mahdol­lista. Tämä tapahtuu lähei­sessä yhteis­työssä omaisten, ystävien, kotihoidon henki­löstön ja muiden verkos­tojen kanssa.

− Sipoossa toimin­ta­kult­tuurin muutokset tehdään yhdessä, ja niiden toteut­ta­mi­seksi tarvitaan riittä­västi aikaa, yhteistä pohdis­kelua, konkreet­tisia tavoit­teita ja tavoit­teiden suuntaista toimintaa, Rosengren kertoo.

Uuden työsken­te­ly­tavan omaksu­minen vie aikaa. Tiimillä onkin mahdol­lisuus hankkia sille annetun rahoi­tuksen turvin lisäkou­lu­tusta halua­mallaan alalla. Tästä tiimi päättää demokraat­ti­sesti. Koulutus voi olla esimer­kiksi asiakas­läh­töisen työn kehit­tä­mistä tai uuden tekno­logian hallintaan liittyvää koulu­tusta.

Esimies­työlle Buurtzorg asettaa Rosengrenin mukaan omat vaati­muk­sensa, sillä itseoh­jau­tu­vuu­dessa esimiehen työ muuttuu valmen­ta­vaksi. Esimiehen on osattava antaa enemmän tilaa työnte­ki­jöille ja kanna­tella tiimin tavoit­teita, mutta hän ei voi sanella, mikä on sopiva tapa saavuttaa ne.

Sipoossa itseoh­jautuva malli näyttää jäävän pysyväksi työta­vaksi. Rosengren kertoo, että toinen kotihoidon tiimi on jo ilmoit­tanut haluk­kuu­tensa siirtyä itseoh­jau­tuvaan työsken­te­ly­malliin.

− On ensiar­voisen tärkeää, että tiimi on yksimie­linen itseoh­jau­tu­vuuteen siirty­mi­sestä, koska tiimi­läisten on luotettava siihen, että kaikki kantavat vastuunsa.

Iita Kettunen

 

Lähteet
buurtzorg.com
arcada.fi/
yle.fi